1.6.2006  Vantaalla

Kevät 2006 ja matka merelle

 

Talvi 2005-2006 sujui Suvisussulta hyvin peittojen alla Ristiinassa. On ilo, että on purjehdusystäviä, jotka huolehtivat Suvisussunkin pressujen naruista ja pudottelevat lumet alas talven mittaan, kun itse asumme reilun 200 km:n päässä. Toki itsekin poikkesimme venettä katsomassa aina, kun kävimme Mäntyharjulla.

Talven hiihtokausi jatkui pitkään ja venehommiin ryhdyimme levittämällä pääsiäisen aikaan (14.-17.4.) lumikinoksia veneen ympäriltä. Seuraavana viikonloppuna aloitimme veneen kevätkunnostuksen ulko- ja vähän sisäpesullakin. Vappuviikonloppuna oli upea n. 20 asteen lämpötila ja silloin sujui veneen vahaus mukavasti. Vielä seuraavanakin viikonloppuna oli hyvä sää ja saimme Suvisussun melko mukavasti valmiiksi vesillelaskuun.

Emme tehneet tänä keväänä mitään erikoisempia remontteja. Vuoden reissun jäljiltä paikat olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Sieltä täältä löytyi hyvästä syyssiivouksesta huolimatta suolaa ja hapettumia piti vähän puhdistella apikoliittimistä, mutta loppujen lopuksi todella vähän näkyi matkan jälkiä. Saa nähdä sitten, mitä kesän mittaan paljastuu.

Ristiinassa pursiseuran yhteislasku oli perinteisesti äitienpäivän lauantaina. Sää oli kaunis, mutta tuulinen. Suvisussu ui Saimaassa jo ennen klo 10. Hätkähdyttävä  hetki oli, kun olimme vedessä ja lähdössä laskupaikalta pois. Ari pisti vaihteen taaksepäin, mutta venepä ei lähtenytkään. Eteenpäin se kyllä liikkui, mutta taaksepäin vaan nyökähti. Tuntui kuin olisimme olleet pohjassa kiinni, mikä tuntui uskomattomalta. Epäilimme jo potkurissa olevan jotakin vikaa ja suunnittelimme, että Suvisussu täytyy nostaa uudelleen ylös, kunnes joku huomasi, että vesiletku tekee laiturin vierestä mutkan ulospäin ja olimme siinä kölistämme kiinni. Helpotuksen huokaus! Ei ollut mikään ongelma ottaa venettä ensin vähän eteenpäin, sitten perä ulos ja kiertää vesiletku.

Kova tuuli sotki lauantain ohjelmaa siinä, että emme edes yrittäneet maston nostoa. Muutamat veneet kyllä nostivat mastonsa, mutta Suvisussun masto on niin painava, että emme halunneet ottaa riskiä vahingoista (veneen, maston tai ihmisten). Sunnuntaina 14.5. saimme sitten paremmassa kelissä maston pystyyn. Sen trimmaus, purjeiden laitto, sisällä pöydän kasaus ja tavaroiden paikalleen laitto jäi vielä seuraavaan lauantaihin. Tihkusateisessa säässä teimme silloin (la 20.5.) täyden päivän ja saimme veneen lähtökuntoon, illalla palasimme vielä kotiin. Näin olimme ajelleet venehommien vuoksi Vantaa - Mäntyharju - Ristiina -väliä  neljänä viikonloppuna peräkkäin (ja sitä ennen muuten vaan pääsiäisenä).


Jonin mainio yksipistenosto, ei hierrä liinat kylkiä (kuva syksyltä 1998).

 Keskiviikkona 24.5. oli auton suunta jälleen kohti Ristiinaa. Tällä kertaa vein Arin Ristiinaan, kun hän oli lähdössä tuomaan Suvisussua merelle. Hänen miehistönään oli ystävämme Raila ja Susanna. Minä palasin takaisin kotiin töitten pariin. Torstai oli vapaa päivä, helatorstai ja perjantain Ari oli ottanut vapaaksi. Ensimmäisenä iltana suunta oli pursiseuran majalle Korkiaan saunomaan talven pölyt pois (11 mailia).

Torstaina matka eteni vauhdikkaasti (pohjat 7,8 solmua) reippaalla lounaistuulella kohti Saimaan kanavaa. Heti ensimmäisellä sululla Mälkiässä on käynti kanavakonttorissa hoitamassa kanavamaksuasiat kuntoon. Siellä täytetään paperit ja lasku tulee myöhemmin kotiin. Suluissa ei ollut ruuhkaa, mutta laivaliikenne oli vilkasta. Sulutukset hoituivat tuttuun tapaan ja matka eteni kanavassa sujuvasti. Kolmannen sulun jälkeen on vuorossa Nuijamaalla Suomen tulli ja passintarkastus. Venäjän puolella on vielä viisi sulkua. Olimme tilanneet kanavaohjeet (löytyvät netistäkin) pari viikkoa aiemmin, mutta jo tässäkin välissä oli tapahtunut muutos käytänteissä. Venäjän puolen passintarkastus (sekä maahantulo että maastalähtö) olikin Pällin sululla, eikä ohjeiden mukaisesti alasululla ja Vysotskissa (Uuraisissa). Hyvä näin, eipä tarvinnut pysähtyä Uuraisissa. Alasululla kyseltiin tulliselvitystä ja kun kaavaketta ei ollut, piti Arin lähteä läheiseen rakennukseen sitä täyttämään. Suomen tullin kaavaketta ei saa luovuttaa ennen kuin Santiossa. Suvisussu yöpyi alasulun yläsataman laiturissa matkaa takanaan 54 mailia.

Perjantaina oli edessä Viipurinlahti ja matka Venäjän aluevesien halki. Suomenlahdella tuuli lounaasta noin 10 m/s eli oli reipasta vastatuulta. Päivän mittaan tuuli heikkeni. Sääennusteet olivat luvanneet jatkuvasti aika ikävää sateista säätä, mutta koko matkan ainut sadekuuro tuli perjantaina ja kesti 5 minuuttia. Perjantai-illaksi he ehtivät Kotkaan noin klo 20, matkaa takana 71 mailia. Minä itse saavuin puolisen tuntia myöhemmin pikavuorolla. Saunaan oli porukalla kova hinku; harmi vaan, että naisten saunassa oli polttavan kuumaa, 120 astetta. Illalla meitä kävi tervehtimässä kotkalaisen s/y Iiriksen emäntä Riitta. Iiris-vene lienee monille veneilijöille tuttu heidän kirjoitettua Vene-lehteen juttua viiden vuoden maapallon kierrollaan. Kiitos Riitalle runsaasta eväskassista!



Susanna nauttii purjehduksesta.

"Sulkutytöt" hommissaan.

Lauantaiaamu valkeni sumuisena ja raikkaan viileänä, oli vain muutama lämpöaste. Sumu haihtui ja tilalle tuli kaunis auringonpaiste. Tuuli vain puuttui. Koneella ajellen suuntasimme länttä kohti. Iltapäivästä laskeutui sankka sumu ja kyllä olimme tyytyväisiä edellisenä vuonna hankkimaamme tutkaan. Tänä keväänä olimme ostaneet vielä tutkan kanssa samalla näytöllä näkyvän elektronisen kartan ja vaikka lopulta luotammekin (ainoat varmat, jotka toimivat) vain paperikarttoihin, niin kyllä oli helppoa kulkua tutkan ja kartan yhteisnäytöllä. Saaristoon saapuessamme sumu jälleen hävisi ja oli komea auringonpaiste, mutta jälleen Emäsalon edustan avoimemmilla vesillä laskeutui entistäkin tiheämpi sumu. Oli kosteaa ja kylmää, päivälämpötila sumussa noin 6 astetta. Vaatetta oli päällä kuin vähintään 20 asteen talvipakkasella ja tönkkönä liikuimme veneessä, mutta eipä sitten ollutkaan kylmä. Illalla rantauduimme hyvissä ajoin (klo 19) Sipoon Kaunissaareen, 56 mailia takana. Kävimme pienellä kävelyllä ja Ari paistoi meille Susannan kanssa makkarat.

Sunnuntaina oli jäljellä enää 8 mailin matka Sipoon Karhusaareen. Näin oli kesälomareissumme ensimmäinen 200 mailin taival takana.  Jätimme Suvisussun Karhusaareen viikoksi odottamaan kesälomamme alkamista. Viikon aikana täytyy töiden ohessa varustaa vene kesälomatavaroilla ja vaihtaa talven jäljiltä öljyt ja suodattimet. Malttamattomina odotammekin jo vene-elämän alkua.


Taivaan rannassa näkyy hyvin harmaa sumuvyöhyke.

Hyvin vaatetettu miehistö ei palellut. Vasemmalta Susanna, Raila ja minä ruorin takana.

Paluu kesän 2006 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle