Lauantaina 3.6. loppui koulut ja satoi kaatamalla. Ei olisi houkutellut yhtään vesille lähteminen. Sunnuntaina oli kokonaan toisenlaista: Aamun sumun häivyttyä aurinko paistoi ja edellisen päivän sateen kosteuden jäljiltä oli suorastaan kasvihuoneilma. Päivän mittaan touhusimme kotona paikat kuntoon ja kasasimme vielä veneelle lähteviä tavaroita. Aila ja Markku veivät meidät ystävällisesti rantaan ja veneen tankkauksen jälkeen olimme valmiit lähtemään Karhusaaresta noin klo 17. Emme vielä tienneet, mihin yöksi menemme, mutta tuntui mukavalta ylipäätään päästä matkaan.
|
Vuosaareen edustalla ihmettelimme uuden sataman rakennustöitä ja sen jälkeen iski hetkeksi sumu, joka kuitenkin häipyi pian. Hevossalmen sillan aukaisua odottelimme kymmenisen minuuttia, minkä jälkeen tuli jälleen kosteaa sumua. Tässä vaiheessa totesimme olevamme sen verran väsyneitä (liekö syynä ollut kouluvuoden rasitukset vai edellisiltana vähän myöhään mennyt opettajien yhteinen illanvietto), että suuntasimme Suomenlinnaan. Näin päivämatkaksi tuli vaivaiset 14 mailia ja köydet olivat kiinni jo klo 19.30. Myöhemmin illalla viereemme saapui kotkalainen Iiris-vene, jonka emäntä oli käynyt tervehtimässä meitä Kotkassa. Uni tuli silmään varhain ja hyvin nukutti kuten yleensäkin veneessä. |
  Vuosaaren sataman ruoppauskalustoa. |
Maanantaina Ari lähti liikkeelle klo 7 tienoilla minun vielä pötkötellessä sängyssä. Päivä oli kahdessa suhteessa ihmeellinen: Olimme matkalla kohti Hankoa ja pääsimme etenemään purjeilla eikä ollut vastatuulta, toisekseen oli pohjoistuuli, joka ei kuitenkaan ollut kylmä (tuuli tuli mantereelta eikä mereltä). Tavallisesti Hankoon mennessä on vastatuuli tai niin heikko tuuli, että ajamme koneella. Nyt nautimme purjehduksesta aurinkoisessa säässä. Välillä tosin livuimme puoltatoista solmua, mutta toisinaan kiisimme yli 6 solmua. Porkkalanselän lopussa iski ensimmäinen kova puuska ja niitä sitten riittikin loppumatkan. Pienensimme keulapurjetta, mutta isoa ei tarvinnut reivata. Nautinnollisen purjehduspäivän päätteeksi rantauduimme Tammisaaren kansallispuistoalueelle Rödjanin laituriin. Päivän matka oli 53 mailia ja perillä olimme jo klo 18.30. Illalla ehdimme vielä kiertää luontopolun ja näimme valkohäntäpeuroja. Rödjanissa on saunakin, mutta nyt se oli suljettu valtion säästöjen vuoksi.
Tiistaina 6.6. puhalsi navakka pohjoistuuli ja nyt oli todella kylmää. Aamulla oli vain pari lämpöastetta ja aamupäivällä merellä vain 7-8 astetta, joka tuulen vaikutuksesta tuntui suorastaan jäätävältä. Hangon kohdalla olimme kypsiä menemään satamaan ja odottelemaan seuraavaa päivää ja tuulen heikkenemistä. Matkaa tuli vain 15,5 mailia ja rannassa olimme jo ennen puoltapäivää. Hangon mantereen puolella olevan sataman laitureille oli viime kesänä hommattu langaton nettiyhteys, mutta juuri nyt oli sen antennin huoltohommia, joten se ei toiminut. Hyvä kuitenkin tietää, että sellainen on ja vielä sisältyy satamamaksuun. Päivän mittaan Ari soitteli eri puolille kyselläkseen aurinkopaneeleista. Meidän entinen paneelimme oli lakannut lataamasta viime syksynä, emmekä olleet muistaneet hommata uutta. Nyt olimme kuitenkin sitä mieltä, että uusi paneeli täytyy saada. Soittokierroksella ahvenanmaalaisessa liikkeessä oli hyvä palvelu ja heiltä löytyi haluttu tuote, joten sovimme sen toimittamisesta veneelle siinä vaiheessa, kun olemme Maarianhaminassa.
Keskiviikkona tuuli oli hellittänyt ja jatkoimme matkaa. Lempipaikassamme Gullkronassa Ari tiputti minut veneen keulasta laiturille ja kävin ostamassa savukalaa. Gullkronan kalankasvatusaltaat oli poistettu, mutta oli heillä myynnissä savustettua kampelaa, ahventa, silakkaa ja siikaa. Myyjänä oli kesätyttö, joka ei tiennyt, miksi kalankasvatusaltaita ei enää ole. Tällä kertaa emme vielä malttaneet jäädä Gullkronaan, vaan jatkoimme reilut 15 mailia lisää Korpoströmiin. Sielläkin olimme perillä jo klo 15 jälkeen 52 mailin taipaleen jälkeen. Ari toteaa aina, että kannattaa lähteä ajoissa liikkeelle, niin on ajoissa perillä. Tänä päivänä se toteutui hyvin, eikä minullakaan ole mitään aikaisia lähtöjä vastaan silloin, kun saan rauhassa jatkaa uniani. Nytkin Hangon selkä oli jo puolivälissä, kun minä kömmin klo 8 jälkeen pystyyn.
Korpoströmiin on avattu saaristokeskus, johon emme kuitenkaan päässet tutustumaan, sillä se oli suljettu yksityistilaisuuden vuoksi. Korpoströmin laiturissa viereinen vene oli vuokravene ja siinä oli kaksi itävaltalaista. Heidän kanssaan päivittelimme Suomen alkukesän kylmyyttä, joskin totesimme, että etunsa on sillä, että veneitä on vähän liikkeellä ja satamissa on rauhallista. On myös upeaa tarkkailla luontoa, kun lintujen poikaset ovat juuri kuoriutuneet.
|
Torstai 8.6. valkeni täysin tyynenä ja jälleen Ari oli liikkeellä heti klo 6 jälkeen yhtä aikaa itävaltalaisten kanssa, minä jatkoin jälleen unia parin tunnin ajan. Herättyäni olimmekin jo Kihdin selällä. Aika jännä on havaita, miten mittasuhteet ovat vuosien varrella muuttuneet: Aikoinaan Kihdin selkä on ollut Ahvenanmaalle mennessä se iso "avomeritaival", nyt se oli merialue muiden joukossa, jossa saaria on vähän muuta Saaristomerta harvemmassa. Samanlaisia tuntemuksia on ollut Porkkalanselänkin kohdalla. Molemmat ovat noin 10 mailia. Toinen tuntemus oli se, että kyllä Saaristomerellä on helppo seilata saarten suojassa, kun aallokko on pientä (tuli mieleen vertailuna mm. Biskajan aallot). Täytyy kyllä myöntää, että osaa se olla näillä vesillä aika inhottavaakin aallokkoa. Nyt siis ajelimme olosuhteiden pakosta koneella. Maarianhaminan länsisatamaan saavuimme noin klo 16.15, jolloin takana oli 63 mailia. Nyt huomasimme, että samalla kun Ari oli keväällä saanut jälleen kerran vanhan lokimme toimimaan, hän oli myös säätänyt lokin näyttöä niin, että se näyttää nyt suunnilleen oikein eli lähes samaa kuin GPS. Tämän seurauksena totesimme, että aiempien vuosien matkalukemamme ovat olleet noin 15-20 % alakanttiin. Tämäkin vastaava matka oli aiemmin merkitty lokikirjaan 52 mailina! |
 Korpoströmin aamu. |
 Kihdin selkä voi olla näin tyyni. |
Hangossa Ari oli tehnyt puhelimitse kauppaa ahvenanmaalaisen liikkeen kanssa aurinkopaneelista. Olimme ilmoittaneet aurinkopaneelin tuojalle saapuvamme Maarianhaminaan klo 16.30 ja juuri kun olimme saaneet septin tyhjennettyä, veneen tankattua ja olimme kiinnittämässä Suvisussua laituriin, hän saapuikin paikalle. Sanoisinpa, että aika tarkka ajoitus! Tankatessamme huoltoaseman pitäjä (= satamakonttorin mies) totesi meidän tuoneen kesän tullessamme. Tosi oli, että torstai-ilta tuntui ensimmäiseltä lämpimältä illalta pitkästä aikaa.
Perjantaina alkoi aurinkopaneelin asennus. Heti alkajaisiksi piti vaihtaa GPS:n antennin paikkaa targakaaressa. Siirron yhteydessä Ari huomasi, että GPS:n johto oli melkein poikki eli ei ihme, jos joskus oli ollut toimintakatkoja. Ei auttanut muu kuin lähteä etsimään uutta liitintä, koska vanhaan ei johdotusta saanut korjattua. Näissä hommissa ja muissa kauppa-asioissa meni aamupäivä, puolen päivän jälkeen lähdimme ilmaiselle Ruotsin risteilylle. Ilmaisuus tarkoittaa sitä, että vierassataman maksun yhteydessä saa lapun, jolla pääsee joko Eckerö-linjalla tai Ålandsfjärdanilla Ruotsin puolelle ja takaisin ilmaiseksi. Siihen se halpuus sitten loppuukin, sillä tottahan toki laivalla tulee syötyä ja tehtyä ostoksia, mutta ihan mukava reissu se on. Näin olikin jo päivä illassa, eipä enää muuta kuin saunaan, sähköpostien katselu (Länsisatamassa on langaton verkko) ja ajoissa nukkumaan.
|
Lauantaiaamuna 10.6. muissa veneissä vielä nukuttiin, kun me olimme jo taksilla matkalla lentokentälle. Suuntana meillä oli Helsinki ja edelleen Sipoossa kummipoikamme häät. Kyllä oli kauniisti ja tyylikkäästi järjestetyt häät. Illalla lensimme vielä takaisin Maarianhaminaan. Sunnuntaina aamupäivä kului arkiaskareissa: pyykinpesussa, kauppakäynnillä ja Arilla aurinkopaneelin asennuksessa, jota ei siis perjantaina ehdittykään tehdä. Puolen päivän jälkeen viereemme saapui vuoden reissullamme tutuksi tullut Cabane III. Ruokailimme Suvisussussa ja samalla kävi ilmi, että olikin oikein juhlapäivä: tasan 23 vuotta sitten he lähtivät ensimmäiselle maapallon kierrolleen. Myöhemmin vielä vietimme yhdessä iltaa. |
 Lensimme kirkkaassa säässä mennen tullen. Etualalla Maarianhaminan länsisatama ja taustalla kaupunkia. |
Sää on ollut aurinkoista, välillä vähän tuulisempaa, välillä tyynempää. Tuulen suojassa on ihan mukavan lämmintä, mutta tuulessa saa maissakin ollessa olla pitkähihaista päällä. Sadetta emme ole vielä kohdanneet lainkaan. Ehkä maanantaina tai viimeistään tiistaina lähdemme jälleen liikkeelle ja suuntaamme joko suoraan Ruotsin puolelle tai sitten ensin Pohjois-Ahvenanmaalle ja sieltä ylitse. Tänne Maarianhaminaan asti olemme tulleet siirtopurjehdustyylillä eli edenneet ripeästi ja ajaneet koneella, jos tuulet eivät ole suosineet. Nyt tuntuu, että tästä alkaa todella loma ja kiire loppuu, tämän jälkeen etenemme tuulen ehdoilla pikku hiljaa Ruotsin rannikkoa pohjoiseen.