|
Maanantaina 12.6. oli Maarianhaminassa täysin tyyntä. Olimme jo muutenkin pohdiskelleet, että meillä on niin paljon kaikenlaista pikkupuuhaa, että olisi hyvä olla paikallaan vielä yksi päivä. Toisaalta kovasti teki jo mieli eteenpäin. Tyyni keli ratkaisi asian satamassa pysymiseksi. Ari laitteli aurinkopaneelin toimintakuntoon ja vaihtoi yhden septin letkun, joka oli jäänyt vielä Fuengirolassa vaihtamatta. Pesimme veneen kannen ja minä vahailin sitä. Näin kului leppoisasti maanantaipäivä. Päivä oli lämmin (n. 20 astetta), joskaan ei meren äärellä helteinen. Illalla Arin mennessä maksamaan vielä yhtä yötä, hän tinki, emmekö nyt jo saisi alennusta, kun olemme olleet niin monta yötä (edessä oli 5. yö) ja kyllä tinkiminen kannattaa, saimme ilmaisen yön. Satamamaksu oli 20 € / yö. Tähän sisältyy niin sähkö kuin langattoman nettiverkonkin käyttö. |
  Maarianhaminan länsisataman laivaruuhkaa. |
Tiistaina irrotimme köydet klo 7.15 ja suuntana oli Ahvenanmeren ylitse Ruotsiin. Alku oli vaihtelevaa tuulta. Ensin ajoimme koneella puolisen tuntia, sitten purjehdimme hyvässä sivutuulessa 5 solmua, puolen tunnin kuluttua tuuli heikkeni ja ajoimme jälleen koneella, mutta eipä kestänyt kauaakaan, kun uudelleen nostimme purjeet. Aurinko paistoi ja purjehdus oli todella nautittavaa, ei ollut isoa aallokkoa ja etenimme mukavasti sivutuulessa. Ajoittain nopeus tippui 3 solmuun, mutta sitten taas tuuli voimistui. Cabane kulki jonkin verran edellämme ja heiltä saimme VHF:llä vinkin kiertää aikomastamme suunnasta lännemmäksi, sillä edessä oli tosi pitkä pintaverkkojata (vai ajosiimako lie ollut). Huh, toivottavasti muutkin veneilijät huomaavat olla ajamatta verkkomerkkien välistä.
|
Ruotsin rannikkoa lähestyessämme ensin tuuli tyyntyi ja sitten yltyi meille vastaisemmasta suunnasta. Samaan aikaan mantereelta tuleva tuuli toi lämmintä ilmaa tullessaan. Uskomaton tunne: Itämerellä kesäkuun alkupuolella purjehdimme reippaassa tuulessa tiukkaa vastaista shortsikelissä! Loppumatkasta teimme jo reivin ja jouduimme ottamaan yhden luovinkin. Kymmenen tunnin matkan jälkeen rantauduimme Öregrundiin takanamme 53 mailia. Oli upea purjehduspäivä! Rannassa oli aivan ihoa hivelevän lämmintä (illalla 28 astetta). Muistui mieleen vuoden reissumme lämpimät hetket ja erityisesti Lissabonin helteet. Vielä illalla klo 21 (Ruotsin aikaa) oli 26 astetta ja yö oli untuvapeiton alla hieman turhankin lämmin. |
 Upeaa purjehdusta upeassa säässä. |
|
Tiistai-iltana olimme koettaneet saada maksettua satamamaksua johonkin ja selville suihkukoodia (wc:t olivat auki), mutta emme löytäneet mitään paikkaa, mihin maksaa. Seuraavana aamuna naapurina olevat ruotsalaiset tiesivät, ettei satama ole vielä virallisesti auki ja satamamaksua aletaan kerätä vasta torstaista alkaen. Koodi oli hänellä kuitenkin tiedossa ja niin pääsimme suihkuun. Satamaoppaan (Gästhamns Guiden) mukaan Öregrundin sataman syvyys on 0,8 - 2 m, mikä varmasti onkin totta lahden pohjukan vieraspaikoilla, mutta uloimmassa vieraslaiturissa oli syvyyttä 5 m. Paikkoja tässä laiturissa ei ole kovin monta, joten saa nähdä, miten täysi se on sesonkiaikaan. Aallonmurtajan luona oli yksi tyhjähkö laituri, joka oli yksityinen laituri. |
 Öregrund, vieraslaituri kuvan oikeassa laidassa. |
Keskiviikoksi 14.6. oli annettu kovan tuulen
varoitus pohjoisen puoleisesta tuulesta. Siksi emme lähteneet liikkeelle, vaan
vietimme rauhallisen satamapäivän. Vielä aamulla oli lounaistuulta ja 25-27
astetta lämmintä, mutta sitten iltapäivästä tuuli ensin tyyntyi ja vaihtui
sitten pohjoistuuleksi. Samalla lämpötila laski lyhyessä ajassa 16 asteeseen ja
tuli matkamme ensimmäinen pieni sadekuuro.
Toiset tekevät kevätkunnostukset
ennen reissuun lähtöä, meillä tuppaa keväällä aina aika loppumaan ja monet
hommat teemme vasta matkan päällä. Nytkin Ari teki VHF:lle uudet sähkökytkennät,
kun se oli lähettäessä välillä pätkinyt. Cabane oli läheisessä lahdessa
ankkurissa ja heidän kanssaan testasimme lähetyksen kuuluvuutta, joka ainakin
tuntui parantuneen näillä kytkentöjen uusimisilla.
Öregrund on pieni kaupunki, jossa on vanhaa
rakennuskantaa ja ympärillä uutta omakotitaloaluetta. Keskiviikko-iltana teimme
reilun pituisen kävelylenkin ja näimme pariinkin otteeseen kauriita, joista
toisella oli mukanaan aivan pienet vasat.
|
Torstaina oli edelleen luoteistuulta, joka
heikentyi aamupäivän aikana. Sääennusteiden mukaan sen piti kääntyä etelään ja
jäimme vielä odottelemaan tuulen kääntymistä. Puolen päivän jälkeen saimme
Cabanelta viestin VHF:llä, että he olivat lähteneet liikkeelle ja merenkäynti
oli jo laskenut ja mekin lähdimme kohti pohjoista. Alkumatkasta oli niin heikko
tuuli, että ajelimme koneella, mutta sitten kulkusuuntamme kääntyi ja tuulikin
voimistui. Puolet matkasta purjehdimme mukavassa tuulessa virsikirjalla
(keulapurje ja isopurje eri puolilla). Klo 21 jälkeen olimme perillä
Granskärissä, jossa Cabane jo odottelikin. Päivän matka 45 mailia.
Granskär on Svenska Kryssarklubbenin satamia, jossa jäsenet voivat olla
ilmaiseksi ja muillekin satamamaksu on alhainen 50 kruunua (n. 5,5 euroa).
Satamassa on poijut, mutta muuten se on lähes luonnonsatama: puusee on, mutta ei
suihkuja, saunan olisi kyllä voinut lämmittää. Grillikatoksella grillasimme
Suomesta mukaan ottamamme makkarat ja samalla tutustuimme läheisesti
ruotsalaisiin hyttysiin, jotka olivat ainakin yhtä vihaisia kuin suomalaisetkin.
Meidän lisäksemme laiturissa oli vain kaksi ruotsalaista venettä. |
 Granskärin rauhallinen satamapoukama. |
 Granskärissä oli kaikkialla kieloja. |
Lauantaina 17.6. Ari irrotti köydet kauniissa auringonpaisteessa täysin tyynessä säässä heti klo 6 jälkeen. Ennen klo 10 tuuli virisi sen verran, että saimme purjeet ylös ja etenimme 1,3-2,7 solmua, kunnes tuuli heikkeni ja ajoimme jälleen koneella. Tuuli virisi uudelleen ja nyt etenimme jo 5 solmua. Olimme suunnitelleet menevämme Ljusneen, jonka kalastusmahdollisuudesta Ari oli kiinnostunut. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, kun emme edes löytäneet toista satamaoppaassa (Gästhamns Guiden) mainittua satamaa ja toiseen pyrkiessämme kaiku alkoi näyttää turhan pieniä syvyyksiä. Lisäksi sataman ympäristö ei näyttänyt lainkaan viehättävältä, vieressä oli puunjalostustehdas ja saha. Äkkiä tutkimme satamaoppaita ja etsimme uuden kohteen. Näin päädyimme Segelvikiin, joka on erään pursiseuran paikka, mutta jossa on myös vieraspaikkoja. Perillä olimme Ljusnen mutkienkin jälkeen jo vaille klo 16 ja päivän matka oli 47 mailia. Parin tunnin kuluttua saapui Cabane seuraksemme.
|
Segelvikissäkin olisi ollut itse lämmitettävä sauna, mutta sinne ei tullut vettä (olisi pitänyt ämpärillä tuoda vettä ja peseytyä joko kylmällä vedellä tai kävellä toiseen rakennukseen suihkuun). Paikkaa esitellyt mies pohti, ettei saunaa oltu käytetty pitkään aikaan. Luovuimme saunomisajatuksista, vaikka se olisikin sisältynyt satamamaksuun. Näillä alueilla on useammassa paikassa satamamaksun maksaminen järjestetty niin, että rannassa on laatikko, jossa on kirjekuoria ja tieto satamamaksun suuruudesta. Maksu laitetaan kuoreen, johon kirjoitetaan veneen tiedot ja sitten pudotetaan kuori uurnaan. Satamamaksut ovat olleet alhaiset, 50-70 kruunua (5,5-8 euroa), jonka lisäksi välillä on suihkuun tarvittu yksi tai kaksi 5 kruunun kolikkoa. (Öregrundin satamamaksu olisi ollut 120 kruunua.) |
 Segelvikin satamamaksun keräyssysteemi. |
Niin Cabanella kuin meilläkin alkoi vähitellen olla tarvetta päästä kauppaan. Cabanen väki oli viimeksi käynyt kaupassa Maarianhaminassa ja me Öregrundissa. Olimme nyt olleet kaupattomissa saaristopaikoissa, joten seuraavaksi etsimme satamaoppaista paikan, jossa mainittiin ruokakauppa. Suunnaksi otimme Mellanfjärnenin, vähän Sundsvallin eteläpuolella. Sunnuntaiaamuna Ari lähti jälleen liikkeelle minun nukkuessani klo 6.40. Tällä kertaa tuulta riitti heti aamusta alkaen. Tuuli oli kaakosta ja me etenimme välillä virsikirjalla, välillä pelkällä isolla. Päivän mittaan tuuli yltyi ja meno oli aika keikkuvaa. Hetkeksi tuuli heikkeni, jolloin keikuimme vielä enemmän, mutta nopeasti tuuli voimistui uudelleen jopa niin paljon (reilu 10 m/s), että teimme reivinkin. Cabane lähti vähän meidän jälkeemme, mutta otti meidät matkalla kiinni.
|
Vauhdikkaalla tuulella saavuimme 47 mailin matkan jälkeen Mellanfjärneniin klo 15.30. Satamaan sisäänajo tapahtui kuohuvien aaltojen keskellä, mutta satama itse oli suojaisa ja viehättävä lahden poukama. Kaipaamamme ruokakauppa vain osoittautui kovin vaatimattomaksi: leipää löytyi, mutta tuoreruokaa (lihaa) ei löytynyt ja uusia perunoitakin olisi saanut vasta tiistaina. Rannassa olisi ollut kalakauppa, mutta kalaa sieltä saa vain torstaina. No, näkkileipää ja säilykkeitä löytyy molemmista veneistä ja heti rannassa on ravintola, joten ei meillä siinä suhteessa ollut mitään hätää. Ehkä seuraavassa paikassa sitten on parempi kauppa. |
 Mellanfjärnenissä, kuten muuallakaan, ei ole vielä kesäkuussa tungosta. |
Sunnuntaina luulimme joutuvamme olemaan
Mellansfjärdenissä vielä maanantainkin, sillä satamasta uloslähtö sellaisella
aallokolla, millä satamaan tulimme, olisi ollut aika hankalaa. Maanantaina Ari
kävi lenkillä, minkä jälkeen herätteli minut ja totesi suunnitelmien muuttuneen.
Keli oli muuttunut: enää eivät aallot vyöryneet rantakivikkoon ja tuulikin oli
laantunut, siis matkaan. Vaihtelevalla tuulella ja pilvisessä säässä saavuimme
Sundsvalliin klo 15.30 ja taivalta tuli 35 mailia. Loppumatkasta oli melkoisia
puuskia, oli hyvä, että edelliseltä päivältä oli vielä reivi valmiina, vaikka
matkalla jo suunnittelimmekin sen purkua. Rannassa oli lämmintä ja ukkosta
tuntui olevan ilmassa. Merellä oli ollut noin 20 astetta.
Cabane oli lähtenyt aamulla jo ennen meitä matkaan ja ehti Sundsvallissa todeta
vanhan sataman olevan onnettomassa kunnossa, joten menimme molemmat uuteen
satamaan. Siitä on tulossa hieno satama, mutta nyt se oli vielä kesken, ei ollut
sähköjä, ei tullut vettä, ei ollut wc:tä eikä suihkujakaan, mutta laituri oli
suojaisa ja tukeva.
Nyt olemme saapuneet Höga Kustenin portille. Ympärillä on korkeita mäkiä vai
vaaroiksiko niitä jo voisi kutsua ja varsinainen Höga Kusten ulottuu tästä
reilut 50 mailia
pohjoiseen. Sitä aiomme katsella ajan kanssa pienin päivämatkoin.