26.6.2006  Örnsköldsvikissä

Ruotsin Höga Kusten

Sundsvallissa viivyimme kaksi yötä. Tiistaina 21.6. oli matkamme ensimmäinen sadepäivä, joten silloin ei ollut mitään houkutusta lähteä merelle. Välillä toki paistoi aurinko ja lämpötila vaihteli 16 ja 24 asteen välillä sen mukaan satoiko vai paistoi. Kävelimme kaupungilla ja täydensimme ruokavarastojamme. Koska marinassa ei ollut suihkuja, niin lähdimme illan suussa uimahallille saunaan ja suihkuun. Cabanen väki ehti sinne hieman meidän edellämme ja he olivat kassalla valittaneet, että olemme uudesta marinasta eikä siellä ole vielä suihkua, jolloin kassa päätti päästää heidät ilmaiseksi sisään (sekä marina että uimahalli kunnallisia palveluita). Samalla he olivat maininneet, että heidän suomalaiset ystävänsä ovat myös tulossa. Niinpä olimme vähän hölmistyneitä, kun kassa noin vaan totesi meille, ettei maksa mitään. Laitureille ei vielä tullut vettä ja vesitankkimme alkoi olla jo tyhjä. Ari kantoi kanisterilla vettä läheiseltä huoltoasemalta. Vaikka palveluita ei marinassa ollut, niin se oli suojaisa ja ihan keskustan äärellä, mutta kuitenkin rauhallinen, siis ihan mukava paikka olla. Satamamaksuakaan ei vielä kerätty.

Keskiviikkona purjehdimme reippaassa etelän puoleisessa (vaihteli lounaan, etelän ja kaakon välillä) tuulessa pelkällä keulapurjeella Härnosandiin. Satamaan tultuamme Ari lähti ostamaan kahvileipää kaupungilta ja minä jäin lämmittämään uunissa edellispäivästä jäänyttä pizzaa. En tiedä, miten toheloin, mutta ottaessani lämpömittaria pois kuumasta uunista patakintaan kanssa, onnistuin polttamaan ruokalusikan kokoisen alueen kämmenestäni. Ensin pumppasin vesisäiliön vettä kädelleni, mutta se oli turhan lämmintä, sitten yritin samaa merivedellä, mutta ei sekään tuntunut viilentävän. Lopulta keksin ottaa jääkaapin tavaroita ja niillä sain viilennyksen aikaan ja helpotusta kipuun. Pohdimme jo lääkäriin lähtöä, kun kämmen oli tosi kipeä heti, kun viilennyksen otti pois. Haudottuani ainakin tunnin aina uudella kylmällä tavaralla, kipu helpotti niin paljon, että lähdimme vain apteekkiin. Siellä sanottiin samaa, minkä jo olimme itsekin todenneet, että koska se ei ole auki, ei siihen tarvitse välttämättä laittaa mitään, mutta kipuun sain jotakin salvaa. Alkuun oli hankala tehdä mitään, ettei nirhaise kämmentä, mutta seuraavan yön aikana se helpotti.  Ilmeisesti kylmä auttoi niin, ettei lopulta tullut edes vesikelloja.

Härnosandin kaupunki oli ihan kivan näköinen. Juhannuksen ruokaostokset tehtyämme päätimme kuitenkin jatkaa matkaa muutaman mailin päähän paikallisen pursiseuran satamaan Lustholmeniin, joka on samalla vierassatama. Härnösandin läpi menee väylä, jossa on kaksi siltaa. Sillat saa auki soittamalla satamaoppaassa (ilmaisjakelussa olevassa Gästhamns Guidenissa) annettuun numeroon. Ilmainen avaus on vain aamulla klo 9-11 ja illalla klo 18-20. Nyt eräs ruotsalaisvene oli jo soittanut ja hänelle oli sanottu, että avaus on klo 18.30, joten me päätimme lähteä samalla avauksella. Mukana oli lopulta 6 venettä, joista osa jäi siltojen välissä olevaan vierassatamaan ja osa jatkoi meidän kanssamme toisenkin sillan läpi.

Härnosandin ensimmäinen silta on auki.

Ehdimme juuri kolmen mailin päähän Lustholmeniin, kun alkoi sade. Lustholmenissa on todella suojaisessa lahdessa hyvät laiturit poijuineen, sähkö ja vesi. Saunakin on, mutta emme saunoneet, sillä paikalliset olivat juuri aloittaneet saunan lämmittämisen ja sauna vapautui vähän turhan myöhään. Toinen syy, ettei sauna oikein houkutellut oli, että ainut pesumahdollisuus olisi ollut ulkona oleva kylmä suihku. Keskiviikon päivämatka oli 32 mailia.

Lustholmenin viereinen merimetsojen valtaama saari.

Torstaiaamuna oli sankka sumu. Seuraavaan paikkaamme ei ollut pitkä matka, joten odottelimme kaikessa rauhassa sumun hälvenemistä. Kerran jo starttasimme koneen, mutta samalla sumu jälleen vyöryi mereltä, joten jatkoimme odottelua. Vähän ennen klo 11 sumu hälveni ja lähdimme liikkeelle yhdessä Cabanen kanssa. Otimme ensin suunnan pohjoiseen nähdäksemme kuuluisan Högakusten -sillan, joka kuitenkin oli sumun seassa ja näkyi aika heikosti. Virallisesti Höga Kusten alkaa tästä. Välillä sumu hälveni ja aurinko paistoi, kunnes sumu iski tosi sankkana. Tuuli vaihteli sumun mukaan; sumussa tuuli heikkeni ja auringossa oli ihan reipasta tuulta. Loppumatka täytyi selvitä ilman näköhavaintoja yhdessä GPS:n, tutkan ja karttaplotterin kanssa. Cabane purjehti ihan vieressä, mutta hävisi täysin näkyvistä, sillä näkyvyyttä oli ehkä noin 100 m. Ihaile siinä sitten Höga Kustenin maisemia. Lopuksi tuuli hävisi, joten lähestyimme koneella seuraavaa satamaamme Bönhamnia. Juuri ennen satamaan sisäänajoa ilmestyi ihan vieressä oleva saari näkyville. Klo 15 olimme 21 mailin taipaleen jälkeen suojaisessa Bönhamnin satamassa. Satamassa ei ollut poijuja, mutta ankkurin pito oli tosi hyvä, vaikka vanha satamaopas varoitteleekin pohjan huonosta pidosta.

Cabane purjehtii välillä hälvenneen sumun alla.

Bönhamniin sisään mennessämme sumu jälleen helpotti.

Meidän lisäksemme satamassa oli kolmaskin suomalainen vene; s/y Sofie Hangosta. He alkoivat puhua, miten kylmää vesi on. Itse katsoimme omaa lämpömittariamme, joka on pohjaa vasten veneen sisäpuolella ja emme olleet uskoa silmiämme: se näytti 4,7 astetta! Vielä muutama päivä sitten samainen mittari oli näyttänyt pitkälti toistakymmentä astetta. Naapuriveneen mittari oli lokin anturassa eli vedessä ja se näytti vielä vähemmän. Veneen lattiakin tuntui kylmältä ja vesisäiliömme vedellä emme meinanneet sietää pestä hampaita sen kylmyyden vuoksi. Perjantaina veden lämpötila laski edelleen ollen meidän mittarissamme alimmillaan 3,8 astetta. Naapuriveneen mittari näytti alimmillaan 2,7 astetta. Ilman lämpötila oli kuitenkin 15-20 asteen tienoilla. Mietimme yhdessä, miten veden lämpötila voi olla tuollainen kesäkuun loppupuolella. Tulimme siihen tulokseen, että pitkään jatkuneet melko kovat etelätuulet olivat vieneet lämpimän pintaveden mennessään ja kun läheiset vesialueet ovat hyvin syvää vettä (yli 200 m), niin syvemmällä oli vielä talven jäljiltä tuota tosi kylmää vettä, joka nyt oli noussut pintaan. Uskomaton juttu joka tapauksessa. Tuskin toiste tulemme kokemaan juhannusta näin kylmän veden keskellä.

Perjantai 23.6. oli juhannusaatto, jonka me olimme Cabanen kanssa päättäneet viettää Bönhamnissa. Aamupäivällä menimme yhteysveneellä läheiselle Högabondenin majakkasaarelle. Kiipesimme korkealle, tuuli kovasti ja ylhäällä oli kylmää, mutta näkymät olivat hienot. Saari ei ole iso, mutta siellä on ollut parhaimmillaan 21 asukasta ja koulukin. Karut ovat olleet olosuhteet. Iltapäivästä Ari kokeili kalaonneaan ilman saalista ja minä kiersin luontopolun. Pettymykseksemme Bönhamnissa ei ollut mitään kylän yleistä juhannustapahtumaa, joten vietimme omaa juhannusaattoa Cabanen kanssa grillaamalla ja myöhemmin istuimme iltaa meillä Suvisussussa kaikki suomalaiset yhdessä.

Juhlaliputus juhannuksena. Bönhamnissa ei ollut vielä ruuhkaa.

Juhannuspäivä oli aurinkoinen ja etelänpuoleiset tuulet jatkuivat edelleen. Purjehdimme kevyehkössä tuulessa pelkällä keulapurjeella. Pyörähdimme vilkaisemassa kuuluisaa Ulvön satamaa, mutta sinne emme jääneet (ei ollut tarkoituskaan jäädä), vaan suuntasimme kohti Mjältön saarta. Saavuimme jo klo 13.30 saaressa olevaan suojaisaan lahukkaan, takana 15 mailia. Mjältön laguuni oli viehättävä. Se on lähes luonnonsatama, mutta siellä on muutama ponttonilaituri rannassa, joihin saattoi ankkuroitua ja grillipaikkoja sekä käymälä ja jopa sauna (vastaavanlaisia ovat Suomessa Virkistysalueyhdistysten paikat).  Mjältö on Ruotsin korkein saari ja kiipesimme luontopolkua pitkin korkeimmalle huipulle 236 metrin korkeuteen. Oli upeat näkymät Höga Kustenin eri puolille.

Upeat näkymät Mjältön korkeimmalta huipulta.

 Kävelylenkin päälle lämmitimme yhdessä erään suomalaisveneen (s/y Tramp) kanssa saunan. Saunan systeemi oli samanlainen kuin Lustholmenissakin eli saunassa ei ole pataa, eikä muutakaan mahdollisuutta saada lämmintä vettä. Nyt keksimme tähän ratkaisuksi ottaa vettä omiin ämpäreihimme saunomisen ajaksi lauteille lämpenemään. Lisäksi lämmitin veneellä pari kattilallista vettä, jonka kannoin kanisterissa saunalle. Kiuas oli ihan kunnollinen runsaalla kivimäärällä ja löylyt olivat tosi hyvät. Meriveden lämpötila oli nyt kohonnut Bönhamnin hurjista lukemista jo 13 asteeseen.

Harvinainen tilanne: lahdessa oli n. 10 venettä, joista 4 oli suomalaisia. Muuten veneitä on on ollut todella vähän liikkeellä ja suomalaiset veneet olen lähes kaikki maininnut. Mielenkiintoinen yksityiskohta: Tämä saunan lämmittäjäporukka kysyi ensimmäisenä meidät nähdessään, olimmeko kesällä 2004 Saksassa Cuxhavenissa. No, olimmehan me olleet matkalla Välimeren reissullemme. Hekin olivat silloin siellä paluumatkallaan Karibialta ja olimme olleet juttusilla. Pieni on purjehtijoiden maailma. Sunnuntaiaamuna oli jälleen sumua ja odottelimme rauhassa näkyvyyden paranemista. Kävimme katsomassa lähellä olevaa majavien patoamaa lampea ja Ari kokeili jälleen kalaonneaan (turhaan), kun minä uhkailin, että on aika siirtyä säilykeruokaan. Tähän Ari keksi ratkaisuna sen, että lähdemme liikkeelle ja menemme suoraan Örnsköldsvikiin, jossa syömme ravintolassa. Samanlaiset ajatukset olivat Cabanenkin väellä ja puolen päivän jälkeen lähdimme jälleen reippaalla etelänpuoleisella (kaakkois-) tuulella liikkeelle sumun häivyttyä. Örnsköldsvikiin saavuimme klo 16.30 ja 23 mailia oli matkaa takanamme.

Majavien patoama järvi aamun sumussa ja myöhemmin päivällä.

Ties kuinka monta kertaa olemme olleet juhannuksen aikaan Ruotsissa, mutta eipä meillä silti raksuttanut, miten kuolleita ruotsalaiset kaupungit ovat juhannuksena. Kävelimme ja etsimme avoinna olevaa ravintolaa, kysyimme parilta vastaantulevalta, mutta heidän ehdottamansa paikat olivat kiinni. Aloimme jo epäillä, että joudumme palaamaan veneelle säilykkeiden kimppuun. Lopulta, kun poliisiauto antoi meille suojatiellä tietä ja kysyimme heiltä, saimme tiedon yhdestä avoimesta ravintolasta. Siis sinne! Säästyimme vieläkin säilykkeiltä.

Matkaa Maarianhaminasta Örnsköldsvikiin tuli 320 mailia, josta varsinaista Höga Kustenin aluetta oli 59 mailia. Tuulet suosivat matkaamme: jatkuvasti etelän puolelta, välillä aika reippaita, mutta kovilta tuulilta vältyimme kokonaan, koneajoa oli todella vähän. Sadetta ei ollut juuri lainkaan ja aurinko paistoi. Suomessa ja Ruotsissa oli hellettä, mutta meillä merellä vesi viilensi niin paljon, että vaatetta oli yleensä useita kerroksia. Ainoastaan pari kertaa saatoimme jonkin aikaa purjehtia jopa shortsit jalassa. Lämmitintä käytimme lähes joka ilta. Näin olimme päässeet Höga Kustenin pohjoisosaan ja oli aika lähteä palailemaan takaisinpäin.

Örnsköldsvikin vierassataman taustalla hyppyrimäki.

Paluu kesän 2006 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle