9.6.2007  Avomerellä, suuntana Gotlanti

Aurinko paistaa, tuuli on yön jäljiltä heikentynyt, tällä hetkellä kone työntää meitä kohti Gotlantia veneen keinuessa jonkin verran vanhassa mainingissa. Gotska Sandö näkyy länsipuolellamme ja matkaa on jäljellä Gotlannin pohjoisosaan Fårösundiin reilut 30 mailia. Kesälomamatkamme on edennyt leppoisalla tahdilla hyvin.

Koulu loppui lauantaina 2.6. ja maanantaina 4.6. irrotimme köydet Sipoon Karhusaaren laiturista. Tavaroita olimme kantaneet veneelle päivittäin, mutta nyt jo tässä vaiheessa matkaa huomaamme kuitenkin jotakin unohtuneen; ei mitään tavattoman tärkeää mutta pari hyödyllistä kirjaa (mm. tieto siitä, miltä radiokanavilta missäkin päin Ruotsia kuuluu säätiedotukset). Lähtöpäivämme oli aurinkoinen ja lämmin, sisämaassa hellepäivä, mutta kyllä merelläkin oli lämmintä. Uskomaton loman aloitus: kesäkuun alussa tarkenee merellä koko päivän ilman pitkiä kalsareita, pipoa, käsineitä. Ensimmäiseksi yöksi ajelimme koneella vastatuuleen 35 mailin matkan tuttuun Lähteelän laituriin Porkkalanniemen kupeeseen. Lämpimyyden ihmetys jatkui, illalla ei tarvinnut käyttää lämmitintäkään veneessä. Sama lämpimien säiden ihanuus ja kummallisuus on jatkunut edelleen, ilman lämmitintä olemme olleet kohta jo lähes viikon. 

Tiistaiaamuna Ari heräsi tapansa mukaan aikaisin ja olimme liikkeellä jo klo 6.10. Reilun tunnin kuluttua Porkkalanselän alussa Ari nosti purjeet, jolloin minäkin jo heräsin. Välillä etenimme 3,5 solmua, mutta sitten livuimme vain 1,5 solmua, kunnes luovutimme ja ajoimme koneella. Ei mennyt kuitenkaan pitkää aikaa, kun saimme jälleen purjeet ylös ja etenimme purjein Hangon edustalle asti. Lämmin jatkui ja välillä tarkeni merellä t-paidassakin. Hangossa olimme klo 17.45 ja päivämatka oli 49 mailia.


Aamuhetki Lähteelässä

 Usein olemme olleet saarella olevassa vierassatamassa, mutta sen hinnoittelu on alkanut tuntua aika kovalta ja nyt menimmekin mantereen puolelle. Tämäkin oli nostanut hintaa: satamamaksu  20 € sisältää laituripaikan lisäksi suihkun ja saunan, mutta sähköstä olisi pitänyt maksaa 2,5 € lisää, emme kaivanneet sähköä. Kysyimme myös edellisenä keväänä tulollaan ollutta veneessä käytettävää langatonta nettiyhteyttä. Ensin satamapoika ei tiennyt asiasta mitään, mutta kävi kahvilan puolelta kysymässä ja palattuaan kertoi, että kyllä sellainen on ja se maksaa 5 € / 12 tuntia. Siis jos olisimme ottaneet sähkön ja nettiyhteyden, olisi yön hinnaksi tullut 27,5 €. Vastaavat palvelut sisältyivät ainakin viime vuonna esimerkiksi Maarianhaminassa satamamaksuun eikä satamamaksu ollut kuin 19-22 € (en muista tarkasti).

Hanko mielletään kesäkaupungiksi, mutta ainakin näin kesän alussa se on aika kuollut. Aioimme tehdä muutamia ostoksia jo tiistai-iltana, mutta totesimme ruokakauppoja lukuun ottamatta paikkojen sulkeutuneen viimeistään klo 18. Siis kävelimme kaupungilla, mutta asioiden hoito jäi keskiviikkoon. Jäätelötötteröt söimme ja ne olivat rantakioskissa kuten ennenkin ruhtinaallisen kokoisia, vaikka otimme pienet tötteröt.

Aamulla ensimmäisenä pientä jännitystä tuntien marssimme postiin. Ari oli tilannut puolitoista viikkoa sitten netin kautta Saksasta kiikarit, mutta ne eivät olleet ehtineet tulla kotiin. Nyt niiden piti olla Hangon postissa ja vähän jännäsimme, ovatko ne siellä; olivat ne ja hyviksi ovat osoittautuneet. Siinä sitten kävelimme (iso) pahvilaatikko kainalossa hoitamassa muita ostoksia, mm. kyypakkaus, lierihatut aurinkosuojaksi, tyhjiä CD-levyjä kuviamme varten, kotiin unohtuneen sähköhammasharjan laturin vuoksi uusi hammasharja ja tietysti ruokaostokset. Asiat hoidettuamme lähdimme puolen päivän aikaan aluksi täysin tyynessä ja sitten kevyessä vastatuulessa ajelemaan kohti Kasnäsiä, jonne matkaa tuli 22 mailia.


"Tämä lierihattu ei pysy tuulessa päässä, uusi täytyy saada."

Edellisestä käynnistä Kasnäsissä oli kulunut aikaa toistakymmentä vuotta ja kyllä paikka olikin muuttunut. Vierailimme Luontokeskuksessa ja vietimme leppoisaa iltaa edelleen uskomattoman lämpimässä säässä. Aurinkovoidetta (kerroin 30) on kulunut merellä rutkasti ja lierihatut ovat olleet tarpeen.

Torstaina 7.6. Ari kävi ensin aamulla lenkillä ja saunassa (kuten Hangossakin) ja sitten lähdimme klo 9 jälkeen kohti länttä. Päästyämme saarien välisestä kiemuraisesta väylästä avarammille vesille nostimme purjeet ja tiukalla luovilla pääsimme suoraan kohti Utötä. Aluksi tuuli oli heikkoa, vain pientä värettä veden pinnassa, mutta loppumatkasta tuuli jo reippaasti. Matkalla näimme jälleen merikotkan. Niiden määrä tuntuu selvästi lisääntyneen, tänäkin vuonna olemme jo nähneet lukuisia. Muutama vuosi sitten oli harvinaisuus havaita merikotka. Utössä olimme klo 16.50 ja päivän matka oli 36 mailia. Utöhön asti olemme tulleet melko lyhyillä päivätaipaleilla, mikä on ollut sikäli mukavaa, että olemme saaneet kaikessa rauhassa nukkua talven väsymystä pois.


Hetken oli näin tyyntä, mutta siitä se tuuli sitten virisi.

Kuten Kasnäsissä niin Utössäkään emme ole käyneet ainakaan 10 vuoteen. Muistelimme laituria lähestyessämme, että viimeksi olimme olleet siellä ankkurissa ja eipä vieläkään ollut poijuja ilmestynyt. Sen verran oli muutosta tapahtunut, että armeijan lähdettyä Utöstä pari vuotta sitten, yhteysalus ei enää tullut lahden pohjukan laituriin, vaan siellä oli enemmän tilaa huviveneille. Tähän aikaan vuodesta tilaa on kyllä muutenkin riittävästi, nytkin lisäksemme laiturissa yöpyi vain 2 huvivenettä. Laituriin kiinnittyminen ei maksanut mitään ja nettiä sai käyttää vapaasti. Puucee oli, mutta suihkuja ei. Tähän lienee tulossa muutosta, sillä armeijan rakennukset on myyty ja niihin on suunnitteilla avata hotelli ja tarjota veneilijöille palveluja mm. suihku.


Utön majakka ja rantamaisemaa

 Satuimme tulemaan sopivana päivänä, sillä majakassa tunnin esittelykierros, jolloin kuulimme paitsi majakan historiaa niin paljon mielenkiintoisia asioita Utöstä. Kuulimme mm. että viime talvena siellä oli 40 vakituista asukasta, alakoulu toimii edelleen (9 oppilasta) ja saaressa on hyvät laajakaistayhteydet. Saaren eteläpäässä oli kalliolle pystytetty risti ja tähti. Ne ovat muistona laivan haaksirikosta, jolloin kaksi lähiluodolle haaksirikkoutunutta kyllästyi odottamaan apua ja lähtivät uimaan Utön rantaan. Näistä toinen pelastui mutta toinen menehtyi.


Risti ja tähti.

Alkukesästä on mielenkiintoista olla liikkeellä saaristossa. Kuten edellä totesin joka paikassa on tilaa, mutta lisäksi luonnossa on paljon nähtävää, lintuja on paljon. Kun veneitä on vähän liikkeellä, niin yleensä kaikki (siis ne kaksi tai kolme) ryhtyvät juttusille keskenään. Samoin paikallisten asukkaiden kanssa tulee helposti jutusteltua, sesonkiaikaan ei samalla tavalla ole leppoisaa ja kiireetöntä ilmapiiriä. Nytkin ehdimme selvittää kanssaveneilijöiden suunnitelmat ja esilukea Venelehteen Utöstä pientä juttua tekevän toimittajan tekstiä, joka sitten jo ilmestyikin Venelehden nettisivuille. Samoin majakassa oppaana olleen (sivutoimisen opettajan) tapasimme pariinkin otteeseen kylän raitilla ja aina siinä muutama sana vaihdettiin.


Mielenkiintoisia liikennemerkkejä Utössä!

Perjantaina oli aamulla ennusteen mukaisesti lounaistuulta, jonka luvattiin kääntyvän päivän aikana luoteeseen. Suunnitelmassamme oli lähteä Utöstä suoraan Gotlantiin ja vastatuuleen emme viitsineet lähteä. Päätimme siis odottaa tuulen kääntymistä. Tuli puolipäivä, tuli iltapäivä ja edelleen tuuli pysyi lounaassa. Kuuntelimme radion sääennusteita ja kävimme netissä katselemassa kaikkia mahdollisia sääennusteita ja odotimme. Illan suussa havaitsimme ykskaks tuulen kääntyneen länteen ja oletimme sen jatkavan siitä luoteeseen. Olimme periaatteessa olleet jo useamman tunnin ajan lähtövalmiita ja teimmekin pikalähdön klo 18.30. Yöksi oli näet luvattu mukavaa tuulta, joka sitten seuraavina päivinä olisi kovin heikkoa.

Aluksi tuuli oli heikkoa ja lounaistuulen jäljiltä aallokko vastaista, minkä vuoksi purjehduksesta ei tullut mitään. Purjeet vain läiskivät ja me keikuimme holtittomasti aalloilla. Siis ajoimme koneella luottaen siihen, että tuuli voimistuu ja vasta-aallokko pienenee. Sovimme tapamme mukaisesti 3 tunnin vahtivuorot niin, että minun vuorot olivat klo 21-24 ja klo 03-06, Arilla sitten klo 00-03 ja 06-09. Puolessa välissä ensimmäistä vuoroani tuuli olikin jo voimistunut niin paljon, että avasin keulan (iso purje oli ollut jo valmiiksi ylhäällä koneajonkin aikana). Etenimme pian reipasta 5 solmua. Ari omalla vuorollaan joutui jo pienentämään keulapurjetta (siis rullaamaan vähän sisään), kun tuuli reipastui ja vauhti oli yli 7 solmua. Aamuyöstä tuuli jälleen heikkeni, mutta iltapäivään asti jatkui sen verran voimakkaana, että pääsimme purjeilla. Yöllä aallokko oli välillä tuuleen verrattuna suurta, minkä vuoksi purjeet pitivät heiluessaan melkoista pauketta ja nukkuminen oli aika katkonaista. (Preventteriä käytämme kyllä aina isommassa aallokossa estämään ison purjeen heilahtelua, mutta kyllä se silti läpsyy ja paukkuu.) Yleensäkin toisena yönä nukumme jo paljon paremmin kuin ensimmäisenä. Silloin olemme tietysti väsyneempiä mutta myös tottuneempia vahtivuororytmiin.

Nyt siis ajamme koneella ja luultavasti koko loppumatkan Fårösundiin. Perillä lienemme n. klo 20 Ruotsin aikaa. Viime yönä oli ensimmäistä kertaa normaali alkukesän varustus eli pitkät kalsarit, pipo ja käsineet, mutta ei vielä kaikista lämpimimpiä varusteita kaivattu. Lämpötila oli yöllä n. 13 astetta, nyt päivällä on täällä avomerelläkin ollut n. 20 astetta ja aurinko paistaa jatkuvasti. Tämän taipaleen pituudeksi tulee vajaa 140 mailia.

Paluu kesän 2007 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle