12.7.2007  Maarianhaminassa

Kröslinistä lähdimme sunnuntaina 1.7. ja tänne Maarianhaminaan saavuimme sunnuntaiaamuna 8.7. Edellisen jutun lopussa kirjoitin, että lähtiessämme oli ennusteiden mukaan tiedossa meille hyviä tuulia vajaaksi viikoksi. Totesin myös, ettei pitkän ajan ennusteista koskaan tiedä ja totuus oli, että meille hyviä tuulia riitti vain pariksi päiväksi. Itämerellä ovat lounaistuulet vallitsevia ja usein olemmekin tulleet hyvillä lounaistuulilla pohjoiseen, kun ensin olemme "tapelleet" menomatkalla lounaistuulia vastaan. Tänä kesänä ovat tuulet ja lämpötilat heittäneet päälaelleen. Kesäkuun alkupuoli oli uskomattoman lämmintä ja pelkkää auringonpaistetta, sitten juhannuksesta eteenpäin on ollut koleampaa ja sateista. Tänä kesänä pääsimme etelään hyvillä tuulilla, mutta pohjoiseen päin tuulet eivät olleetkaan niin suosiollisia.

Kröslinin marinan ulkoasu on Itä-Saksan ajoilta, mutta tilat ovat modernit ja ne siivottiin usein.

Keväällä meillä oli ollut ajatus tulla Itämeren itärannikkoa pitkin takaisin, jos säät olisivat vakaita. Puolassa ja Baltian maissa satamien välimatkat ovat pitkiä eikä tuulilta suojaavaa saaristoa ole, joten emme halunneet lähteä sinne, ellei ollut tiedossa vakaata säätä. Nyt oli ollut matalapaineita toisensa jälkeen ja luvassa oli edelleen epävakaista, joten hylkäsimme tämän ajatuksen ja päätimme palata Ruotsin kautta. Myöhemmin olimme todella tyytyväisiä, ettemme lähteneet Puolan suuntaan, sillä siellä oli usean päivän ajan kovia tuulia. Voi olla, että olisimme juuttuneet pitkäksikin aikaan johonkin satamaan.

Lähtiessämme Kröslinistä oli kaunis auringonpaiste ja lämmin sää. Tuuli oli luvatusti lännestä ja päästyämme satamasta ulos nautimme purjehduksesta leppoisassa kesätuulessa. Tässä vaiheessa huomasimme, että toisen takakajuutan patja oli toisesta laidasta aivan märkä. Syykin selvisi nopeasti: autoiluviikkomme aikana oli ollut kovia sateita ja sähköjohtojen läpivienti oli unohtunut keväällä tiivistää kunnolla. Aurinkoisessa säässä patja kuivui onneksi nopeasti. Iltapäivästä tuuli heikkeni niin, että ajoimme tunnin koneella. Samalla tuuli kääntyi lännestä etelän kautta kaakkoon. Lämpötila oli mukavat 24 astetta. Tuulen käännyttyä se virisi uudelleen ja pääsimme jälleen purjehtimaan mukavan leppoisan tasaisessa kelissä.

Patjan kuivatusta

Illan aikana sivuutimme Bornholmin saaren ja jatkoimme yön mittaan kohti Ruotsia. Tuuli voimistui sen verran, että puolilta öin vahdin vaihdon yhteydessä teimme reivinkin lähinnä rauhallisen yöunen takia. Tuulta oli vajaa 10 m/s ja välillä se oli sivutuulta, välillä taas oli tiukkaa nousua. Oli kaunis kuutamo. Aamulla sivuutimme Utklippanin ja olimme siis Ruotsin vesillä. Utklippanin pohjoispuolella Kalmarsundin eteläpäässä hylje kävi näyttäytymässä meille, ensin keulan puolella ja sitten vielä veneen takana. Tällä kertaa Kalmarsundissa tuuli oli suosiollinen ja nautimme koko päivän purjehduksesta aivan Kalmarin edustalle asti. Kalmarissa olimme klo 18 taitettuamme matkaa 182 mailia. Illalla ehdimme vielä vierassataman hyvään saunaan.

Tiistai 3.7. oli lähes koko päivä sadetta ja välillä tuuli kovasti pohjoisesta, välillä ei juuri mistään ja sitten jälleen etelästä. Vietimme satamapäivän veneellä oleskellen, ainoastaan pikapikaa juoksimme kaupassa ja siinäkin jo kastuimme. Nyt sääennusteet lupailivat hyvin epävakaita kelejä, keskiviikolle kaakkois- tai itätuulta, joka kääntyisi pohjoiseen ja pysyisikin pohjoisessa useamman päivän ajan. Kalmarista lähdimme keskiviikkoaamuna puoli kahdeksan tienoilla. Aluksi oli hyvin heikkoa tuulta ja ajoimme koneella. Päivän mittaan tuuli välillä virisi, välillä taas heikkeni; me avasimme purjeita ja vähän ajan päästä jälleen ajoimme koneella. Välillä satoi, suurimman osan aikaa oli kuitenkin poutaa, vaihtelevaa oli. Näin kiiruhdimme kohti Västervikiä, koska oli luvassa kovaa pohjoistuulta, jonka alta halusimme ehtiä pois, sillä Kalmarsund ei ole mitään herkkua kovalla vastatuulella. Illan suussa tuuli kääntyikin meille vastaiseksi, mutta silloin olimme jo Västervikin saariston suojissa. Paitsi tuulen vuoksi halusimme myös maisemien vuoksi kulkea avomeren sijaan saariston kautta. Västervikin ympäristön saaristo on ehkä koko Ruotsin upeinta aluetta. Varsinkin alkukesästä siellä voi ihailla runsasta linnustoa, mutta nytkin näimme mm. haikaroita. Usein olemme yöpyneet pursiseuran satamassa Västervikin sisäänajoväylän suulla, mutta tällä kertaa suuntasimme kaupungin keskustaan. Olemme katselleet Västervikin kaupunkia 13 vuotta sitten, joten nyt oli jo korkea aika käydä uudelleen. Perillä olimme noin klo 20 ja päivämatkaa oli kertynyt 74 mailia.

Matkan aikana voi vaikka ihmetellä, miten monenlaisia pilviä on.

Torstain 5.7. vietimme Västervikissä, jolloin välillä oli sadetta, välillä taas auringonpaistetta. Tuuli oli puuskaista ja vaihteli 6-13 m/s, mutta suunta oli koko ajan pohjoisesta.

Perjantaina aamupäivästä tuuli oli edelleen pohjoisen puolelta ja välillä oli kovia puuskia. Seuraaviksi päiviksi oli luvattu pohjoisen puoleisten tuulten jatkuvan, joten tuntui, ettei ole mitään hyötyä odotella useampaa päivää. Lisäksi iltapäivästä tuulen oli ennustettu heikkenevän. Aamupäivän odoteltuamme totesimme näin tapahtuvankin, joten irrotimme köydet puoli yhden maissa ja lähdimme katsomaan, millaista aallokkoa merellä olisi. Olimme valmiit palaamaan takaisin johonkin Västervikin satamaan, jos vasta-aallokko tuntuisi turhan tökkivältä. Aavalla merellä vasta-aallokko oli kyllä melko suurta, mutta huomasimme kuitenkin Suvisussun kulkevan koneella ihan mukavasti ja tuuli heikkeni koko ajan. Lisäksi pääsimme aika nopeasti uudelleen saaristoon suojaan. Lopulta oli jo lähes pläkä (=tyyntä). Samalla sää muuttui jälleen lämpimästä auringonpaisteesta pilviseksi ja sateiseksi. Illalla puoli seitsemän maissa tulimme uuteen Gryt Varvin marinaan ajettuamme koneella 35 mailin matkan. Marinan tilat olivat ihan kunnolliset. Suihkut toimivat jälleen 5 kruunun kolikolla kuten niin monissa muissakin paikoissa Ruotsissa. (Kalmarissa ei tarvita mitään kolikkoa.)

Koska muista kuin pohjoisen puoleisista tuulista  ei tuntunut olevan tietoakaan, niin seuraavaksi päätimme vain lähteä tulemaan kohti Maarianhaminaa. Pari tuntia ajoimme koneella vastatuuleen rannikkoväylää pitkin ja sitten suuntasimme avomerelle. Tuuli oli pohjoisen ja luoteen väliltä ja voimakkuudeltaan 6-8 m/s. Teimme reivin ja etenimme mukavasti kohti Landsortin kärkeä. Jossakin vaiheessa Ari huomasi, että keulan toinen patja oli aika märkä ja syykin selvisi: olimme unohtaneet kiristää keulaluukun lukitukset ja lisäksi elämänlanka (kannella oleva turvaköysi) oli jäänyt luukun reunan väliin. Muuta ei tarvittukaan, niin kantta huuhtovista aalloista luikersi vettä sisälle. Jälleen oli aika kuivatella patjaa ja tyynyä. Seuraavana yönä koneella ajettaessa laitoimme lämmittimen päälle ja hyvin alkoi kuivaa tulla. Harvinaisen monta kertaa olemme tänä kesänä saaneet vettä sisälle, lähinnä omaa huolimattomuuttamme.

Avotaipaleen jälkeen Landsortin kärjessä suuntamme kääntyi niin, että tuuli oli vastaista ja jatkoimme hetken koneella matkaa. Uhkaavan synkkiä pilviä oli joka puolella, mutta toistaiseksi vältyimme sateelta. Illan suussa alkoi sadella, mutta pääsimme jälleen purjein jonkin aikaa. Näkyvyys oli välillä todella heikko sateen vuoksi ja klo 21 aikoihin illalla tuuli oli jälleen niin vastainen, että ennen Dalarötä vaihdoimme purjehtimisen koneajoksi. Vettä satoi, milloin enemmän, milloin vähemmän. Päivän mittaan olimme pitäneet noin puolentoista tunnin vahtivuoroja, mutta yöksi siirryimme normaaleihin kolmen tunnin vuoroihin.

Yön etenimme koneella, välillä satoi, välillä oli kirkkaampaa. Etelä-Itämereen verrattuna pimeä aika oli lyhyt huolimatta sateisesta säästä. Minun vahtivuoroni päättyi klo 24 ja silloin oli juuri pimenemässä ja kun uusi vuoroni alkoi klo 03, niin olikin jo valoisaa. Arin vahtivuoron merkittävin tapaus oli se, että Möjan lähellä liikkui lukuisia valottomia  pikkuveneitä. Minun klo 03-06 vuoroni aikana taas iski tiukka sumu. Silloin jo pohdin, herätänkö Arin, mutta karttaplotterin ja tutkan avulla selvisin hyvin yksinkin (mitähän Arikaan olisi sen enempää nähnyt). Vuoroni loppupuolella tulimme Kapellskärin lähelle ja suuntamme kääntyi niin, että sain jälleen avattua purjeita. Tuuli oli voimistunut 8-12 m/s tuuleksi, joten avasin keulaa vain osittain. Olimme tulleet laivaväylälle ja siinä tulikin peräperää vastaan niin Vikingin, Siljan kuin Tallinkin alus ja lisäksi vielä jokin rahtialus.

Kun vahtivuoroni päättyi, olimme juuri tulossa Ahvenanmerelle. Maininki ja aallokko oli useamman kovatuulisen päivän jäljiltä melkoisen isoa ja tuulta oli yli 10 m/s. Minä kuitenkin päätin, että olkoon millainen keli tahansa, niin minä nukun ja hyvin minulle maittoi kahden tunnin uni. Tunti vielä lisää, niin lähestyimme jo Maarianhaminan sisäänajoa ja merenkäyntikin helpotti huomattavasti. Ahvenanmeri oli ylitetty vikkelästi. Myöhemmin saunassa joku kuvasi ystävälleen kyseisen päivän keliä hirmuiseksi myrskyksi. Meidän mielestämme matka eteni nopeasti ja vene käyttäytyi  mallikkaasti, kun oli riittävän pienet purjeet. Maarianhaminassa olimme klo 11.40 Suomen aikaa, takana oli reilu 28 tuntia ja 170 mailia.

Olimme kiiruhtaneet Maarianhaminaan tavataksemme ystävämme Järnit (s/y Maisa) ja siellähän he olivat. He olivat ostaneet veneen Malmöstä ja olivat siirtopurjehduksellaan kohti Suomea ja Ristiinaa edenneet hieman meidän edellämme. Oli mukava tavata, vaihtaa kuulumisia ja nähdä heidän veneensä. Illalla tapasimme vielä s/y Venlan väkeä (monet ovat ehkä lukeneet heidän kolmen vuoden reissustaan Karibialle ja takaisin, www.venla.com). Jon 33:t olivat satamassa hyvin edustettuina, sillä Venlan lähdettyä maanantaina satamaan saapui vielä kaksi muuta Jon 33:a (s/y Naminami ja Ruotsin lipun alla purjehtiva Verona).

s/y Maisan väki: vasemmalta Markus, Sanna, Emilia, Anneli, Matias, Jutta ja Raimo.

Maanantaina oli edessä pyykinpesua ja kaikkea pientä puuhailua veneen kanssa. Tiistaina mm. kävimme Pommernissa, jossa vierähtikin reilusti aikaa. Siellä oli paljon muistamaamme enemmän kylttejä ja selityksiä sen aikaiseen laivaan, laivaelämään ja tarvikkeisiin liittyen. Oli hyvä näyttely! Keskiviikkona muun puuhastelun ohessa kävimme Merenkulkumuseossa, joka taas Pommernin jälkeen oli pieni pettymys. Olisimme kaivanneet enemmän selostuksia esineistä ym. Illalla tapasimme pitkästä aikaan s/y Amandan väkeä .

Länsisataman vierasveneet Pommernin takakannelta nähtynä

Säät ovat olleet viime aikoina vaihtelevia ja melko sateisiakin. Eilen keskiviikkona tosin oli kaunis ja lämmin päivä. Nyt meillä on edessä Etelä-Savossa käynti siskon pojan rippijuhlilla ja ensi viikon alussa palaamme takaisin veneelle. Sitten suuntaamme saaristomerelle ja vähitellen kotia kohti.

 

Paluu kesän 2007 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle