12.8.2007  Loma ohitse, Suvisussu Sipoossa

Aika kuluu niin tavattoman nopeasti. Vene-elämämme vaihtui mökkeilyksi jo vajaa kolme viikkoa sitten, mutta reissumme loppuosan tarinointi on jäänyt pitkälle viiveelle. Marjastus ja muut kesäiset mökkipuuhastelut ovat olleet päällimmäisenä ajatuksena. Nyt siis tässä lomareissumme loppuosa ja selitys sille, miksi Suvisussu on vielä Sipoossa, vaikka loma on loppu.

Tiistaina 17.7. lensimme takaisin Maarianhaminaan (tiedoksi muillekin, että sopivan lennon löytyessä lento on halvempi kuin laivamatka) ja lentoasemalta matkasimme täpötäydellä tilataksilla Länsisatamaan. Olimme varanneet jo ennen lähtöämme valmiiksi pyykkiajan, mutta nyt peruimme sen. Sen sijaan päätimme käydä pikaisesti kaupassa ja irrottaa köydet niin pian kuin mahdollista. Miksi tällainen kiire? Länsisatamaan tultuamme katsoimme sääennusteet netistä ja yllätykseksemme oli tulossa kovia tuulia keskiviikoksi ja torstaiksi. Olimme sopineet työkaverini mökille saapumisen torstaiksi, joten nyt oli pakko lähteä nopeasti, jotta ehtisimme Turun saaristoon ennen kovaa keliä. Tässä tuli taas kerran esille se seikka, ettei Itämeren pohjoisosankaan kelejä pidä aliarvioida. Olimme molemmat kuvitelleet, että meillä olisi enää jäljellä pieni matka leppoisaa purjehdusta saaristossa, mutta nyt tuntui edessä olevan jälleen kaikkea muuta kuin leppoisia tuulia. Siis äkkiä kauppaan ja sitten matkaan.

Alkajaisiksi ajoimme koneella vastatuuleen, mutta sitten Rödhamnin jälkeen kulkusuuntamme vaihtui niin, että vaihtelevassa tuulessa etenimme purjeilla. Samalla pilvistyi ja pitkin iltapäivää oli todella uhkaavan näköisiä pilviä ympärillämme, mutta kunnon sadetta emme saaneet ennen kuin päivän päätteeksi. Tavoitteemme oli edetä mahdollisimman pitkälle, joten illan suussa Sottungan edustalla vastatuuleen ajoimme jälleen koneella. GPS:ssä oli Korppoon saaren pohjoisosassa sijaitsevan Verkanin koordinaatit ja sinne saapumisaika näytti koko ajan mukavasti ennen puoltayötä, mutta...


Ei ole vielä ilta vaan muuten synkkä sää.

Ilta saapui ja etenimme jälleen purjehtien. Ihmettelimme, miten voi olla mahdollista, että olisimme perillä jo parin tunnin kuluttua. Lopulta Ari huomasi (pettymykseksemme), että GPS:ään oli jäänyt vielä Ruotsin aika eli saapumisaikamme olisi oikeasti tuntia myöhemmin. Lopputulos oli se, että viimeiset mailit Verkaniin kapeassa keppiviidakossa (= kapea väylä, jossa piti tarkasti ajaa lähellä olevien väylämerkkien välistä) jouduimme etenemään pimeän aikaan. Kaiken huipuksi tässä vaiheessa saimme päällemme kovan sateen, joka ei ainakaan helpottanut näkemistä. Jälleen kerran etenimme niin, että Ari luki karttaplotteria, tutkaa ja paperikarttaa ja minä ajoin lähes täysin sokkona hänen ohjeidensa mukaan. Yhden kerran vedin koneen kierrokset pois, kun näin kepin edessäni, mutta en heti nähnyt, oliko se itä- vai länsiviitta. Toisen kerran tajusin yhtäkkiä, että puna-vihreä portti oli luulemaani kapeampi, joten tein nopean käännöksen. Arilla ei ollut mitään huolta kulustamme, kun hän näki tutkasta, että hyvin menee. Minulla ei ollut mitään käsitystä, missä olemme ja miten kaukana kareista olemme. Hyvin pääsimme perille. Pimeässä etsiskelimme vapaata paikkaa, mutta sellaista ei näkynyt. Ari oli aiemmin soittanut satamaan ja kysynyt, onko tilaa, kun tulemme yöllä. Siinä vaiheessa tilaa vielä oli, mutta kuitenkin (onneksi) saimme ohjeen kiinnittyä polttoainelaituriin ellei muuta paikkaa löydy. Näin myös teimme. Perillä olimme puoli tuntia puolen yön jälkeen ja 62 mailia 11 tunnissa seilattuamme uni saapui nopeasti.

Keskiviikkoaamuna siirryimme vieraslaituriin heti, kun paikka vapautui ja vietimme päivän Verkanissa. Tuuli oli luvatun mukaisesti kovaa, enimmillään 15 m/s. Aamupäivä oli auringonpaisteista shortsikeliä, iltapäivästä pilvistyi ja illalla satoi jo vettä.

Torstaina tuuli edelleen kovaa, mutta lähdimme sopimuksemme mukaisesti työkaverini mökille. Suunta oli siis Pakinaiseen. Tuuli oli todella kovaa ja kylmää, vettä roiskui jälleen kunnolla. Reivi oli jo valmiiksi päällä Ahvenanmeren ylityksen jäljiltä tai itse asiassa se oli tehty jo ennen Västervikiä. Matkaa oli 16 mailia ja kauaa siinä ei tohistu.

Tuijan perheen mökillä käyntiä voi jo sanoa perinteeksi, olemmehan jo aika monta kertaa tehneet paluumatkamme sitä kautta. Jälleen saunoimme ja nautimme grillin antimista. Samalla totesimme, miten rakennusprojekti oli edennyt vuoden aikana ja kuten ennenkin aika kului sukkelaan. Hämärän tullessa havahduimme palaamaan takaisin Suvisussulle.


Aina kaikki laiturit eivät ole priimakunnossa, mutta Pakinaisen laiturin suojaisuus on viimeisen päälle.

Perjantaina oli jo kauniimpaa säätä ja leppoisassa luoteistuulessa purjehdimme Turkuun (23 mailia). Aurajoen vierassatamassa meinasi olla todella ongelma löytää riittävän leveä tyhjä paikkaa. Kiinnitystapana oli tolpat ja kaikki leveämmät välit olivat käytössä. Kokeilimme useampaan väliin, mutta aina juutuimme kiinni tolppien väliin (onneksi olivat puutolppia). Lopulta eräs ahvenanmaalainen vene siirtyi ystävällisesti viereiselle paikalle ja me pääsimme vapautuvaan hieman leveämpään paikkaan (siinäkin tarvittiin kyllä todellista tunkemista ja työntämistä tolppien väliin mahtuaksemme). Illalla Aila ja Markku saapuivat junalla liittyäkseen miehistöömme loppumatkalle.

Lauantaina oli aluksi kevyttä länsituulta, jolla juuri etenimme purjein, kunnes välillä luovutimme ja ajoimme hetken koneella. Sitten tuuli virisi mukavasti ja matka joutui kohti Gullkronaa. Klo 14 oli 25 mailin päivätaival ohitse ja laskimme ankkurin. Laiturilla olin pari henkilöä vastaanottamassa köysiämme ja kysäisivät, että taitaa olla Suvisussu. Ykskaks en keksinyt lainkaan, keitä nämä tummat aurinkolasit silmillä olevat voisivat olla, mutta sitten tuli esille maaginen sana Jonega (heidän veneensä nimi). Olimme olleet sähköpostiyhteydessä silloin vuoden reissullamme ja olimme heidät kerran tavanneetkin Suomessa. Heillä on myös Jon 33 ja he palasivat vuoden Karibian reissultaan vuosi sitten.

Gullkronan perinteisiimme kuuluu sauna ja savukala, niin nytkin. Saunan olimme puhelimitse varanneet jo etukäteen. Vaikka Gullkronassa on kaksi saunaa lämpiämänä lähes vuorokauden ympäri, niin sesonkiaikaan on vaikea saada saunavuoroa enää tuloillalla. Aamulla Ari laski veneitä yöpyneen 112 kappaletta!


Suomen Joutsen, Ari ja Markku

Gullkronassa pikkukaloja kuhisi aamulla veneen ympärillä.

Sunnuntai 21.7. valkeni kauniin aurinkoisena ja lämpimänä. Huono puoli oli se, ettei tuullut. Hankoon asti ajoimme koneella. Siellä teimme pienen pysähdyksen: ostimme jäätelötötteröt ja otimme vettä. Matka jatkui kevyessä kaakkoistuulessa välillä jopa purjehtien, kunnes jälleen tuuli heikkeni. Säätiedotus lupasi taas kovia tuulia ja huonompaa säätä muutenkin, minkä vuoksi kiiruhdimme taas mahdollisimman pitkälle. Alkuillan sääennusteessa luvattiin Etelä-Itämerelle 25 m/s, joka on paljon heinäkuussa. Tiesimme Necesse-veneen olevan Kalmarissa ja tekstiviestien välityksellä saimme tietää siellä kehotetun veneitä pysymään satamassa. Illalla juuri ennen klo 22 saavuimme tuttuun suojaiseen Elisaareen ja taivalta oli taitettu 71 mailia.

Maanantaina 23.7. aurinko paistoi aamulla, mutta tuuli oli reipasta itätuulta, mikä tiesi meille vastatuulta. Porkkalanselän ylitse emme viitsineet lähteä vasta-aallokkoon, vaan kiersimme (ei se tainnut edes olla iso kierto) Porkkalanselän pohjoispuolella olevan väylän kautta. Sadealue oli lähestymässä ja jännäsimme pitkin päivää, saammeko kovankin sateen päällemme. Loppujen lopuksi sade alkoi vasta "kotilaiturin" jo näkyessä. Vettä saimme muuten kyllä päällemme aaltojen roiskeista yllin kyllin. Klo 17.45 olimme perillä Sipoon Karhusaaressa ja päivämatkaksi tuli 57 mailia. 


Ah, tätä Suomen suvea!

Tänä kesänä meidän varsinainen kesälomareissumme päättyikin tähän. Tällä kertaa emme palaa Saimaalle, vaan meillä on nyt ensimmäistä kertaa tarkoitus jättää vene syksyksi ja talveksi merelle. Saimaalle mieli halajaisi, mutta aikomuksemme on viedä Suvisussu lämpimään halliin Loviisaan ja uusia tiikkikansi ensi talven aikana. Mielenkiintoista (ja vähän pelottavaakin) nähdä, millainen projekti meillä on edessä. Syksyn purjehduksista ja talven kansiprojektista kirjoittelen tulevina kuukausina.

Kesälomareissustamme voisin yhteenvetona sanoa, että poikkeuksellisesti pääsimme uskomattoman lämpimässä säässä ja hyvillä tuulilla Etelä-Itämerelle, mutta takaisin tullessa olikin sitten epävakaampia säitä ja tuulet eivät olleetkaan tyypillisiä lounaistuulia. Tapasimme useita veneileviä tuttuja ja löysimme jälleen uusia satamia. Nopeasti kesä ja loma on mennyt.


Siirryttyämme venelomalta mökkilomalle palasimme vielä sunnuntaina 29.7. autoillen Hankoon osallistumaan Necessen Suomeen paluun juhlintaan. Heidän mukaansa Suomessa sataa aina: lähtöpäivänä reilu kolme vuotta sitten satoi ja nyt jälleen tuli välillä vettä kaatamalla.


Kaunista on mökkimaisemissakin Järvi-Suomessa.

Paluu kesän 2007 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle