|
Viikko sitten lauantaina 9.6. saavuimme reilun vuorokauden purjehduksen ja 138 mailin jälkeen Gotlannin pohjoisosassa sijaitsevaan Fårösundin vierassatamaan ja oli mukava päästä suihkuun muutaman suihkuttoman päivän jälkeen (Utössä ei ollut suihkua). Tarkoituksenamme oli mennä laivalla tutustumaan Gotska Sandöhön. Kuitenkin tämä jäi vain aikomukseksi. Kun Ari kävi aamulla ostamassa mansikat ja aamusämpylät, hänelle selvisi samalla, ettei mitään laivaa mene kuin joskus silloin tällöin heinäkuussa. Päivittäinen yhteys on Nynäshamnista, joten ehkä menemme joskus siellä ollessamme. Aamukävelyllä Ari totesi myös, ettei Fårösundissa ole mitään nähtävää. Vierassatamakin oli venetelakka-alueella, eikä mitenkään kovin viehättävän näköinen, joten jatkoimme matkaa heti aamupalan syötyämme. Fårön saaren puolella olisi varmaankin ollut nähtävää (mm. raukkeja), mutta emme nyt lähteneet sitä tutkimaan. |
 Fårösundin vierassataman vähän kolhoa ympäristöä. |
Sunnuntai oli ensimmäinen pilvinen/puolipilvinen päivä matkamme aikana. Päivän mittaan jyrisi ja edessämme salamoi, onneksi ukkonen meni Ruotsin mantereen puolelta ohitse (minä en niin kovin välitä ukonilmasta merellä). Tuuli oli todella heikkoa, yritimme purjehtia, mutta sitten tyyntyi täysin ja koneella ajaen saavuimme Visbyyn klo 16.20. Päivän matka oli 40 mailia.
Heti laituriin saavuttuamme huomiotani kiinnitti erään saksalaisen veneen nimi (Maimiti). Olimme vuonna 1999 tutustuneet saman nimiseen, mutta erilaiseen veneeseen Etelä-Ruotsissa. Silloin olimme istuneet parikin iltaa yhdessä ja jälkeen päin lähettäneet muutamia sähköposteja, mutta sitten yhteydenpito oli jäänyt. Menin illalla koputtelemaan ja kyselemään, olisivatko he samoja henkilöitä ja olivathan he, olivat vaan vaihtaneet välillä veneen. Istuimme jällen iltaa yhdessä Suvisussulla ja ihmettelimme mukavaa sattumaa. He olivat matkalla (ehkä) kohti Helsinkiä ja me kohti Saksaa, joten eihän koskaan tiedä, vaikka vielä paluumatkalla kohtaisimme uudelleen. Ei voi muuta kuin todeta, että purjehtijoiden maailma on loppujen lopuksi aika pieni. Eikä kohtaamiset vielä tähän loppuneet, kuten kohta havaitsette.
Olemme käyneet kaksi kertaa aiemmin Visbyssä. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1994 edellisellä veneellämme Sunwind 26:lla. Siinä oli silloin eri tavalla todellista seikkailun ja saavutuksen tuntua kuin nyt tämänkertaisessa saapumisessamme. Mieleeni on syöpynyt kuva siitä, mitä näin, kun lähestyimme Visbytä, muistan jopa mitä lähestyessämme söimme. Olihan se iso juttu tulla 26 jalkaisella veneellä Saimaalta Gotlantiin. Seuraavana vuonna tosin uskaltauduimme jo Götän kanavan kautta Etelä-Ruotsin kiertoon. Nyt Visbyyn saapuminen ei tuntunut enää samanlaiselta saavutukselta, onhan meillä nyt suurempi vene ja jonkin verran enemmän kokemusta avomerestä. Tällä kertaa me vain lähdimme Utöstä ja tulimme Gotlantiin. Kaikesta huolimatta Itämeren keleihin täytyy aina suhtautua tietyllä kunnioituksella. Toisen kerran kävimme Visbyssä vuonna 2000, jolloin meillä oli jo tämä vene. Siitä päällimmäisenä mieleen jäänyt asia on se, kun ystävämme Raila ja Jussi saapuivat laivalla Visbyyn lähteäkseen kanssamme Suvisussulla kohti Suomea. Heidän saavuttuaan kauniit kesäsäät vaihtuivat sadekauteen. Ensimmäisen vuorokauden aikana satoi todella rankasti, Etelä-Gotlannissa Hoburgissa yli 70 mm ja tuuli 15-17 m/s. Odottelimme vielä toisenkin päivän ennen kuin lähdimme kohti Nynäshamnia. Seuraavinakin päivinä satoi ja kuulimme uutisia Ruotsin keskiosassa sateen aiheuttamista tulvista. Yhteistä kaikille käynneille Visbyssä on se, että joka kerta olen käynyt ihastelemassa ja haistelemassa ruusuja, jotka nytkin yllätyksekseni jo kukkivat, vaikka on vasta kesäkuun puoliväli.
|
Maanantaina oli tarkoituksemme lähteä tutustumaan linturikkaaseen Stora Karlsöhön. Sinne päästäksemme marssimme bussiasemalle klo 8.35 bussiin, jolla pääsisimme ensin Klintehamniin, mistä lähtee laiva saareen. Tämäkin saariretki näytti epäonnistuvan, sillä kyseistä bussia ei mennytkään. Bussiasemalta asiaa tiedusteltuani kävi ilmi, että olin lukenut matkailuesitteessä olevaa bussien kesäaikataulua ja nyt olikin vielä voimassa talviaikataulut. Minua otti todella päähän! Mietimme taksiakin, mutta se olisi tullut kalliiksi, olihan matkaa yli 30 km ja entä, jos ei se laivakaan kulje vielä näin "talviaikaan". Siis marssi takaisin veneelle ja miettimään, mitä teemme. Minä halusin kyllä todella päästä saarelle, joten päätimme mennä seuraavana päivänä klo 7.30 bussilla. Leppoisasti päivä meni kaupungilla kävellessä ja muuten vain oleillessa. |
 Ah sitä ruusujen tuoksua. |
|
Tiistaina 12.6. siis uusi yritys. Klintehamnissa olimme nyt niin hyvissä ajoin, että ehdimme käyskennellä ja ihmetellä katujen koristeluja: katujen varret oli koristeltu värikkäin nauhoin ja ilmapalloin. Saarelta takaisin tultuamme varmistui aavistelumme, että Klintehamnin kouluissa oli viimeinen koulupäivä ja sen kunniaksi oli koko kaupunki koristeltu. Koulunsa päättävillä lukiolaisilla oli juhlapäivä ja he marssivat läpi kaupungin juhlapaikalle valkolakkeineen juhla-asuissaan. Juhla ei ollutkaan mikään parin tunnin juttu, vaan koko päivän kestävä lounaineen ja kahveineen, mihin sukulaisetkin osallistuivat. Olipa soittokuntakin paikalla. |
 Klintehamnin lukiolla oli koristuksissa ihan nimikoidut ilmapallot. |
|
Siis takaisin aamupäivään. Stora Karlsölle pääsimme klo 9.30 laivalla (ainoa vuoro näin turistikauden ulkopuolella). Tähän aikaan vuodesta saarella on todella paljon lintuja poikasineen, minkä vuoksi emme saaneet vaellella yksiksemme ihan mihin vaan. Maihinnousupaikan lähiympäristöä kauemmaksi tutustuimme opastetulla parin tunnin kävelykierroksella. Näimme uskomattoman määrän rantatörmillä istuvia lintuja (ainakin etelänkiisloja ja ruokkeja ) ja samalla saimme kuulla paljon tarinaa Stora Karlsön historiasta ja kasveistakin. Päivä oli tuulinen, mutta kuitenkin niin lämmin, että tarkenimme shortseissa ja lyhythihaisessa. Klo 15 laiva lähti takaisin Klintehamniin. Kyllä oli mielenkiintoinen saari, kannatti käydä! Harvinaiset lintukokemukset jatkuivat vielä illalla, kun kävimme iltakävelyllä rantakadulla. Eräässä hiljaisessa kadun kulmassa alkoi pari tiiraa lennellä ympäriinsä ja pitää kamalaa meteliä. Ari tajusi, että niillä on lähistöllä pesä ja koetti käsillä huitoa niitä meistä kauemmaksi, mutta huonolla menestyksellä. Minä olin jäänyt seisomaan hieman taaemmaksi ja kun Ari meni kauemmaksi, yksi tiira hyökkäsi minua kohti. Ennen kuin tajusinkaan, se koppasi tukastani kiinni (ilmeisesti jaloillaan). Onneksi ei sentään osunut niin kovasti, että olisi saanut vahinkoa aikaan, hetken vain tuntui päässä koppasujälki. Minä sain lopulta tässä vaiheessa jalat alleni. Hieman kauempaa havaitsimme pesän valkean kadun reunakivetyksen keskellä ja olimme juuri aikoneet oikaista sen ylitse. |
 Yhteyslaiva tulossa Stora Karlsölle, kauempana taustalla näkyy myös Lilla Karlsötä. |
 Kuvassa vain pieni osa valtavasta lintuparvesta (musta-valkoiset täplät kallion kielekkeellä). |
Keskiviikko 13.6. alkoi hammaslääkärin etsinnällä, sillä Arilta oli irronnut edellisenä päivänä paikka. Kun nyt olisi ollut matkan jatkamisen kannalta vastatuulta, päätimme jatkaa Visbyssä oleilua ja hoitaa hammas kuntoon. Turisti-infosta Ari sai puhelinnumeron, johon soittamalla saatiinkin aika heti samalle päivälle klo 11.10. Tulihan siinä aamupäivän kävely, kun marssimme noin 3 km matkan edestakaisin. Hammas tuli kuntoon.
|
Juuri hammaslääkäriin lähtiessämme en ollut uskoa silmiäni, kun vastaan tuli tutun näköinen mies. Siinä oli kotkalaisen Iiris-veneen kippari Pekka. He olivat saapuneet edellisyönä kalasataman puolelle, mutta muuttivat samaan sisäsatamaan, missä mekin olimme. Ilta kului rattoisasti heillä istuessa ja kuten arvata saattaa pääasiassa veneaiheisissa jutuissa. Iiris on monille veneilijöille tuttu, sillä he kirjoittivat juttujansa Venelehteen, kun kiersivät maapallon (palasivat Suomeen vuonna 2004). Nyt he ovat jälleen matkalla suurille vesille ilman kovin tarkkoja suunnitelmia. Ehkä saamme jossakin vaiheessa jälleen lueskella kuulumisia, missä he seilaavatkaan. |
 Riitta ja Pekka matkalla jonnekin kauas. |
Löysimme veneessä (ulkona) toimivan suojaamattoman langattoman verkon, joten saatoimme käyttää nettiä vapaasti, mistä oli paitsi iloa, niin myös hyötyä sääennusteiden tutkimiseen ja kotisivujen päivittäminenkin onnistui. Torstaille oli edelleen luvassa kovaa lännen puoleista tuulta. Pohjoisemmaksi annettiin jopa 23 m/s myrskyvaroitus ja se on aika paljon tähän aikaan vuodesta. Siis pysyimme edelleen suojaisessa Visbyn satamassa ja mikä olikaan ollessa: keskellä kaupunkia ihan kohtuuhintaisessa satamassa. Kun nyt aikaa oli, teimme vähän rästiin jääneitä "kotihommia", mm. pyykinpesua ja veneen siivousta. Ari tutkiskeli myös, miksei tuulimittari toimi. Se oli lakannut toimimasta kaksi vuotta sitten ja viime kesänä olimme jo luovuttaneet ajatuksen saada sitä toimimaan, kun se on niin vanha. Nyt yllätykseksemme Ari sai kuitenkin liitoksia uusimalla tuulen nopeuden näytön toimimaan. Hyvä juttu!
Perjantaiaamuna 15.6. tuuli oli hellittänyt ja nyt otimme suunnan kohti Ruotsin mannerta. Aluksi merenkäynti oli edellisyön kovan tuulen jäljiltä melkoista, mutta nopeasti meri alkoi tasoittua. Kuten niin usein, kävi nytkin niin, että ensin odottelimme tuulen heikkenemistä ja sitten se heikkenee liikaa. Muutaman tunnin purjehduksen jälkeen tuuli oli niin heikkoa, että tuuleen nähden isossa aallokossa purjeet vain heiluivat ja lätkyivät, joten siirryimme koneajoon. Neljä tunti etenimme konevoimalla, kunnes Öölannin pohjoiskärjen kohdalla tuuli voimistui uudelleen ja meri oli tasoittunut niin paljon, että matkamme jatkui purjein. Meillä oli nyt mukavaa itätuulta (aamulla lähtiessä oli luoteistuulta), mutta luvassa oli seuraavana yönä voimistuvaa ja lauantaina kovaa (14 m/s) tuulta, joten päätimme jatkaa yötä myöten Kalmariin asti.
|
Pimeässä saimme jälleen harjoitusta loistojen sektorivalojen mukaan ajamisessa, sillä Kalmaria lähestyessä valoja on paljon, on kaupungin valot ja Öölannin sillan valot ja sieltä seasta täytyy löytää oikeat väylävalot. Tässä navigaattori on toki apuna, mutta kyllä viime kädessä luotamme vain siihen, miten itse näemme väylän merkit ja valot. Kalmariin olemme saapuneet lukuisia kertoja pimeässä ja hyvin löysimme perille tälläkin kertaa. Klo 01.20 lauantain puolella olimme kiinni poijussa ja takana oli vajaa 18 tuntia ja 95 mailia. Loppumatkasta tuuli voimistuikin ennusteiden mukaisesti jo aika lailla, mutta ei kuitenkaan millään tavalla ongelmaksi asti. (Tästä etelään päin ei muuten enää olekaan poijuja, vaan aisoja, paaluja ym.) |
 Auringon laskun aikaan tuli useita jossakin kilpailussa mukana olevia veneitä vastaan (valkoiset poikkiviivat ovat oman veneemme kaidevaijereita). |
Nyt lauantaina olemme vain lähinnä oleilleet ja lueskelleet, niin ja täällä on hyvä sauna! Huomiseksi sunnuntaiksi on luvattu tuulen kääntyvän lounaiseksi, siis meille vastatuuleksi ja voimakkuudeltaan 8-12 m/s, jopa 16 m/s. Ei ole mitään hinkua lähteä luovimaan etelään päin, joten oletettavasti olemme täällä Kalmarissa huomisenkin päivän.
Alkumatkamme korkeapaine on nyt väistynyt ja matalapaineita tuntuu tulevan vähän väliä. Samalla lämpötilatkin ovat laskeneet. Visbyssä oli aluksi vielä 28 asteen helteitä, mutta loppuaikana enää reilu 20 astetta. Tänne Kalmariin tullessamme lämpötila oli 15-16 astetta merellä ja tänään on maissakin on ollut vain 13-16 astetta ja hieman on sadellutkin.