30.6.2007  Kröslinissä itäisessä Saksassa

Kalmarissa odotimme kovan tuulen ohimenoa viikonlopun ajan ja maanantaina 18.6. lähdimme varhain eli ennen klo 7 (tai siis Ari irrotti köydet, minä jatkoin vielä uniani) etelään päin. Luvassa piti olla kevyttä lännen ja luoteen välistä tuulta ja sitä se lähtiessä olikin ja etenimme leppoisasti purjein. Sitten tuuli tyyntyi, pohjoispuolella näkyi synkkiä pilviä ja vähän ajan kuluttua tuuli muuttui vastaiseksi eli lounaistuuleksi. Ajoimme koneella, kunnes Kalmarsundille tyypillisesti tuuli voimistui sen verran, että ainut järkevä etenemistapa oli alkaa luovia. Tähän asti olimme matkan aikana välttäneet ikävät vastatuulet, mutta nyt saimme jälleen kokea Itämeren lyhyen, mutta korkean aallokon. Vettä lensi välillä istuinkaukaloon ja toisinaan aallot olivat niin lyhyitä mutta korkeita, että keula ei ehtinyt nousta edellisestä aallosta, kun uusi oli jo kohdalla ja silloin aalto vyöryi koko kannen ylitse. Hitaasti, mutta varmasti etenimme kuitenkin kohti päivän määräsatamaa Utklippania, jossa olimme klo 19.40 ja matkaa luovimisen vuoksi tuli 67 mailia. Lähes 8 tuntia tuli luovittua märässä kelissä (sadetta emme saaneet päällemme).

Utklippanin on pienen pieni saari, mutta siellä on tosi suojainen satama-allas. Veneet kiinnittyvät kyljittäin ja joskus voi olla useitakin veneitä rinnakkain. Tällä kertaa löysimme vielä tyhjän reunapaikan. Pesiviä lintuja on valtavasti ja äänten runsaus sen mukainen. Siellä on pari Svenska Kryssarklubbenin soutuvenettä ja kävimme katsomassa vieressä olevalla saarella olevaa saunaa. Saunan ideaa emme oikein ymmärtäneet, sillä siellä ei ollut mitään pesumahdollisuutta emmekä nähneet edes mereen menevää laituria tai portaita.


Utklippan.
Tiistaina lähdimme jälleen liikkeelle jo ennen klo 7. Nyt oli ihan mukava purjehduskeli: tuuli 5-7 m/s lännen ja luoteen väliltä ja aurinko paistoi. Päivän mittaan tuuli kääntyi vastaisemmaksi ja heikkeni, joten loppumatkan ajoimme koneella. Kahdentoista tunnin kuluttua saavuimme Bornholmin saarelle Rönneen, joka on Tanskaa. Matkaa tuli 65 mailia. Satamaan tullessamme hämmästyimme, miten paljon siellä oli veneitä. Saksalaiset olivat selvästi lähteneet kesälomapurjehduksilleen. Satamakapteeni tuli hyvin ystävällisesti ottamaan köysiä vastaan ja selitti,  mistä löytyy mitäkin (ensimmäistä kertaa kohtasimme tilanteen, että satamamaksu maksettiin automaatissa pankki-/ luottokortilla).

 Olemme käyneet kaksi kertaa aiemmin Rönnessä ja jälleen kerran tuli sama tunne kuin aiemminkin, että jostakin syystä se on kaupunki (pienehkö), joka ei sytytä. En osaa sanoa, mikä sen tekee, mutta Bornholmin itärannalla olevat paikat (esimerkiksi Allinge) ovat paljon viihtyisämpiä. Ei Rönnessä ole varsinaisesti mitään vikaa, mutta ei siinä ole mitään erityistä viehätystäkään.


Rönnen katukuvaa.

Nyt näytti jo tulleen meille tavaksi aamun aikaiset lähdöt, sillä keskiviikkona 20.6. olimme jälleen liikkeellä ennen klo 7. Päivän matka oli hieman erikoinen. Heti satamasta lähdön jälkeen jouduimme tosi sankkaan sumuun. Kuulimme laivan töräytyksiä ja se oli tosi lähellä ennen kuin näimme sitä. Mitään vaaraa ei tällä kertaa tilanteessa ollut ja jälleen kerran olimme tyytyväisiä tutkaamme. Noin tunnin kuluttua sumu häipyi täysin, aurinko paistoi ja me etenimme mukavasti purjein. Päivän matkaan antoi oman säväyksensä se, että minulla oli jonkinlainen vatsatauti (ei meritautia). Arilla oli ollut jo edellisenä päivänä hieman höntti olo, mutta se oli mennyt ohitse. Minä sen sijaan välillä oksentelin veneen laidan ylitse, välillä istuin vessassa, joten Ari sai hoidella venettä lähes yksinään. Mietimme jopa kääntymistä takaisin Rönneen, mutta keli oli niin hyvä purjehtia kohti Saksaa, että päätimme vaan jatkaa matkaa. Muutaman tunnin jälkeen olo helpotti sen verran, että sain nukuttua ja loppupäivästä jo juotua tuoremehua ja syötyä korppuja. Iltaan mennessä tuli jo nälkäkin. Yleensä olemme kesällä hyvin terveitä, mutta tulipahan nyt koettua ensimmäistä kertaa vatsatauti veneellä. Alkumatka oli ollut tiukkaa nousua vastatuuleen (luovimatta), mutta loppu oli hyvää sivutuulta. Tuuli yltyi päivän mittaan ja lopussa oli jo tosi vauhdikasta purjehdusta. Klo 19.20 saavuimme Krösliniin, joka on Saksan itäosassa olevan Rügenin alueen itäpuolella hyvin lähellä Puolan rajaa. Päivän matka oli 75 mailia.

Kröslinissä emme ole aiemmin käyneet, vaan Ari oli löytänyt paikan nettiä selaillessaan. Tavoitteenamme oli löytää hyvä suojainen satama, johon jättää vene ja lähteä itse automatkalle. Tähän tarkoitukseen paikka oli aivan erinomainen. Marinaa lukuun ottamatta Kröslinissä ei paljoa muuta olekaan, ruokakauppakin on lähes olematon. Torstaina pesimme pyykkiä ja kävimme lähikaupungissa (n. 10 km) bussilla sopimassa auton vuokrauksen seuraavaksi aamuksi.

Alunperin olimme aikoneet autoilla Tsekissä, mutta vuokraamo rajoitti autoilua entisen itäblokin maissa: sinne olisi saanut mennä vain tietyillä autoilla ja se olisi maksanut n. 100 euroa lisää. Hetken mietittyämme teimme uuden suunnitelman ja juhannusaattoaamuna suuntasimmekin auton keulan kohti Etelä-Saksaa. Matkamme ensimmäinen kohde oli tavata Necesse-veneen väki Ranskassa. Olimme tutustuneet heihin kesällä 2004 matkatessamme osan matkaa yhdessä Englannista Portugaliin. Lissabonissa tiemme erosivat, me suuntasimme kohti Välimerta ja he kohti Madeiraa ja edelleen Kanarian kautta Atlantin yli. He ovat nyt kiertäneet kolmen vuoden aikana maapallon ja matkaavat kanavia pitkin Välimereltä kohti Itämerta ja Suomea. Tekstiviestein seurasimme nyt toistemme etenemistä ja sovimme tapaamispaikan syödäksemme yhteisen juhannuspäivän illallisen. Ajoitus oli mainio, saavuimme vain hieman ennen heitä Saone-joen varrella olevaan pieneen ranskalaiseen Port-sur-Saonen kaupunkiin. Kyllä oli riemukasta tavata ja juttua riitti, ruokakin oli hyvää. Matka on mennyt heillä kokonaisuutenaan hyvin (matkan tarinat heidän nettisivuillaan www.ruotsalainen.net). Pieni yksityiskohta illan ruokapaikan etsinnästä. Lähdimme Necesseltä kävellen etsimään ravintolaa. Kun sitä ei heti löytynyt, niin Kari kysyi eräältä pysähtyneeltä autoilijalta ravintolaa. Kyseinen autoilija ei käynyt selittämään paikkaa, vaan kehotti hyppäämään kyytiin ja hän vei meidät muutaman sadan metrin päässä olevan ravintolan luokse. Ystävällisiä nuo ranskalaisetkin.


Uskomatonta, siinä Necesse tulee!

Maljojen nosto oli paikallaan tavatessamme Marikan ja Karin.

Necessen tavattuamme me autoilimme Alpeilla. Olimme olleet samoilla alueilla viikon autoreissulla 9 vuotta sitten huhtikuussa, mutta silloin korkeimmat solat olivat vielä suljettuja ja sen vuoksi päätimme nyt mennä katsomaan noita silloin näkemättä jääneitä paikkoja. Tie kävi korkeimmillaan yli 2500 metrissä Itävallan Grossglocknerilla (siellä näimme myös ensimmäistä kertaa murmeleita). Välillä matkan aikana oli 29 astetta hellettä, toisinaan taas vain 12-16 astetta ja satoi rankasti vettä. Ylhäällä vuoristossa lämpötila kävi alimmillaan +3 asteessa ja edellisen yön lumisateen jäljiltä oli vielä tien varrella aurauksen jäljiltä lumikasoja.

Paluumatkalla poikkesimme vielä Berliinissä tapaamassa ystäväämme ja takaisin veneelle saavuimme perjantaina 29.6. Viikon aikana näimme hotellien televioista uutisia kovista sateista ja tuulista mm. Pohjois-Saksassa. Kyllä olimme silloin tyytyväisiä siitä, että olimme saaneet veneen suojaiseen paikkaan ja aisapaikalle, jolloin ei ole väliä veden pinnan korkeuden muutoksista. Lisäksi tiesimme, että olimme kiinnittäneet Suvisussun viimeisen päälle hyvin. Palatessamme veneellä oli kaikki hyvin.


Grossglocknerin ikijäätikkö.

Aika monta ratin vääntöä ehti viikon aikana tulla lukuisia vuoria katsellessamme.

Tänään lauantaina 30.6. päivä on mennyt mm. pyykinpesussa, auton palautuksessa, kuvien CD:lle tallentamisessa ja tätä juttua kirjoitellessa. Aikomuksemme oli lähteä jo iltapäivällä liikkeelle, mutta sääennusteet lupasivat kovia tuulia, sateita ja ukkosiakin, joten päätimme siirtää lähtömme huomiselle sunnuntaille. Tuuli ei ole ollut muuten kovaa, mutta välillä on tullut kovia (ukkos)puuskia. Yöllä ja aamulla satoi, samoin päivällä on välillä ollut kovia sadekuuroja.

Tulomatkan tänne Saksaan selvisimme ilman sateita tai siis sateita on tullut vain yöaikaan tai satamassa ollessamme. Kovemmat vastatuulet olemme malttaneet pysyä satamassa ja niinpä tuntuukin, että pääsimme varsin helpoissa keleissä tulemaan Etelä-Itämerelle. Oli vain tuo yksi Kalmarsundin märkä luovipäivä. Saa nähdä, millaiset kelit on nyt kotimatkalla. Ennusteissa on luvattu vajaaksi viikoksi meille hyviä tuulia, sitten kääntyisi vastatuuliksi, mutta eihän niistä noin pitkän ajan ennusteista koskaan tiedä.

 

Paluu kesän 2007 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle