3.7.2008  Göteborgin pohjoispuoli tutkittu

Sjötorpissa viivyimme vielä tiistain 24.6., sillä yöllä oli kova sade ja aamulla tuuli 13 m/s lounaasta. Sadekeliin ja kovaan vastatuuleen me emme yleensä viitsi lähteä. Päivän mittaan tuuli heikkeni ja sää selkeni. Keskiviikkoaamu valkeni aurinkoisena ja pitkästä aikaa tuntui aamu kesäiseltä. Oli aika jatkaa matkaa Vänernille. Olimme ns. yläsatamassa, joten ennen järvelle pääsyä oli vielä edessä Sjötorpin kolme sulkua. Edellispäivän tuulesta ei ollut mitään jäljellä, vaan järven pinta oli täysin tyyni, joten koneajoahan siitä tuli. Vänerniä emme aikoneet kierrellä ja katsella, vaan suunta oli suoraan ylitse kohti Vänersborgia. Iltapäivästä noin klo 16 tuuli virisi (vastatuuli) ja saman tien yltyi. Ilma viileni ja avotaivalta ajaessamme aallokko nousi järviolosuhteita ajatellen korkeaksi mutta lyhyeksi. Edessä oli märkää keliä. Nopeus oli välillä lähellä 6 solmua, mutta aalloissa nyökkiessä tippui välillä vain reiluun 3 solmuun. Mietimme jo, alammeko luovia, muutammeko kulkusuuntaa vai mitä teemme. Noin puolitoista tuntia kesti tätä keliä, kunnes tuuli vähän hellitti ja järven pinta tasoittui sen verran, että kulku alkoi olla jälleen miellyttävää. Sää oli muuttunut kuitenkin kylmäksi. Illalla saavuimme Vänersborgiin klo 21.30 ja lämpötila oli silloin 13 astetta. Koneajoa oli koko päivä ja matkaa tuli tälle päivälle noin 65 mailia. Edellisen Vänersborgissa käynnin jälkeen vierassatama oli muuttunut täysin, en tiedä, oliko se edes samalla paikalla, ainakaan se ei näyttänyt millään tavalla tutulta. Pesutilojen perusteella epäilen sataman olleen hyvin uuden.


Sjötorpin kesäaamu

Tyyni Vänern ennen tuulen yltymistä.

Torstaina 26.6. matka jatkui Vänersborgista Trollhättanin kanavaan (tai kuten joku sanoo Götajoelle). Kanavamaksu oli 775 kruunua eli reilut 80 euroa. Päivän mittaan sää vaihteli: aamulla 10 astetta, illalla 17 astetta, välillä paistoi aurinko, välillä hieman satoi, illalla tuuli oli reipasta (noin 12 m/s). Trollhättanin kanava on 82 km pitkä, mutta siinä on vain 6 sulkua, joissa pudotusta on yhteensä noin 44 metriä. Näistä 4 sulkua on Trollhättanissa, yksi sulku on jo lähellä Vänersborgia ja yksi 20 km Trollhättanista merelle päin. Näin viimeiset 45 km on pelkkää joki-osuutta ilman sulkuja. Siltoja on useita, joista osa on niin korkeita, että mahdumme alitse, osa avattiin heti siltaa lähestyttäessä ja joidenkin avausta jouduimme vähän odottelemaan. Sulut ovat erittäin helppoja. Niissä ei ole veden pinnan mukana liikkuvia pollareita kuten on Saimaan kanavassa, vaan niissä pidetään köydellä tai puoshaalla kiinni joko sulun kyljessä olevista tikkaista tai sitten korkeussuunnassa muutaman metrin välein olevista kiinteistä pollareista. Se, miksi nämä sulut ovat niin helppoja, johtuu siitä, että vesi poistuu pohjan kautta eikä sulussa ollessa huomaa minkäänlaisia pyörteitä eikä siis veneen paikallaan pitäminen vaadi voimaa. Edellisen kerran Trollhättanin kanavan menimme alas ilman merikorttia pelkällä turistioppaan kartalla. Ajattelimme, ettemme voi mitenkään eksyä kanavalla. Emmekä eksyneetkään, mutta aika oleellista kanavainfoa meiltä puuttui, mm. tieto siitä, että sulkujen itäreunat ovat huviveneille sopivampia, kun niissä on sileät seinämät (oheisesta kuvasta näkyy seinämien erilaisuus).


Trollhättanin kanavalla yksi silta nostettiin kyllin ylös.

Päivän aikana matka eteni joutuisasti, sillä meillä oli jatkuvasti noin 2 solmun myötävirta. Loppumatkasta nopeutta hieman laski reipas vastatuuli, joka joellakin nosti sen verran aallokkoa, että jälleen kansi roiskui märäksi. Illalla klo 19 jälkeen saavuimme Göteborgin Lilla Bommenin vierassatamaan. Tähän asti olimme ihmetelleet liikkeellä olevien veneiden vähäistä määrää, mutta nyt tuntui ensimmäistä kertaa, että muutkin veneilevät ihmiset ovat lomansa aloittaneet, vaikka ei tämäkään satama vielä täysi ollut.

Göteborgissa emme viipyneet yhtä yötä kauemmin, vaan perjantaiaamuna jatkoimme matkaa pohjoiseen päin. Päästyämme Göteborgista ulos, saimme pitkästä aikaa purjeet ylös ja meillä oli oikein mukavaa purjehdusta. Tuuli oli lounaasta noin 8 m/s ja myötävirran ansiosta liikuimme välillä reilusti yli 7 solmua; liekö perusvirtauksia vai vuoroveden aiheuttamia virtoja; näillä alueilla vuorovesi näytti olevan noin 30 cm. Aluksi suunnistaminen tuntui oudolta, koska kaikki saaret ja luodot olivat puuttomia, niin oli vaikea hahmottaa saarten muotoja ja keksiä, mihin väliin olemme menossa, joten tarkkana piti aluksi olla. Ruotsissa, kuten monissa muissakin maissa, suunnistaminen eroaa Suomesta siinä, ettei väylätauluja juurikaan ole. Loistot ja väylämerkit riittävät kylläkin aika hyvin, sillä rannat ovat yleensä syviä. Meillä ei ole plotteriin karttaa tältä alueelta, emmekä olleet ottaneet GPS:ään pisteitä.

Ensimmäinen kohteemme oli 22 mailin päässä oleva Marstrand, joka on ainakin purjehtijoiden keskuudessa tunnettu paikka. Emme oikein tienneet, miksi se oli kuuluisa, mutta halusimme paikan kuitenkin nähdä. Yllätykseksemme perjantaina satama ei ollut alkuunkaan täysi (venepaikkoja on 230), mutta muuten kaupungilla kävi kuhinaa. Saari on selvästi suosittu lomapaikka, lisäksi siellä näkyi käyvän väkeä päivävierailulla (saaresta on salmen ylitse hyvin lyhyt lauttamatka). Veneilijöiden joukossa oli paljon lapsiperheitä eikä perjantai-iltana ollut minkäänlaista hulinameininkiä. Marstrand ei ole mikään iso kaupunki ja koko saaren ympäri kävelee noin tunnissa. Saarella kaikki toiminta keskittyy rantakadun ja parin muun kadun varrelle.  Saaren korkeimmalla kohdalla on iso linnoitus, jolla on tänä vuonna 350 vuoden juhlavuosi.


Saapuminen Marstrandiin.

Lauantain katselimme Marstrandissa ihmisten touhuja ja tutustuimme linnoitukseen. Sää oli poutainen ja lämpötila 19 astetta. Siis viime aikoihin verrattuna ihan mukavaa säät, mutta ei kuitenkaan mitään huippukesäsäätä. Päivän mittaan veneitä saapui runsaasti lisää ja illalla oli jo muutamilla kylkikiinnityspaikoilla neljäkin venettä rinnakkain. Seuraavalla viikolla Marstrand oli ison purjehduskilpailun tapahtumakeskuksena ja kaksi laituria oli nyt jo varattu kilpaveneille ja tämä lisäsi tungosta muissa laitureissa.


Marstrand linnoitukselta nähtynä.

Niin Marstrandissa kuin muissakin Länsi-Ruotsin satamissa yleinen kiinnitystapa on pohja-ankkuri eli systeemi, jossa pohjaan on ankkuroitu kettingillä köysi, jonka toinen pää on laiturilla kiinni. Laituripaikalle tullessa veneen keula kiinnitetään normaalisti ja otetaan laiturilla oleva köysi, joka vedetään perään ja edelleen kiristetään vedessä oleva pää veneeseen kiinni. Kun sitten ollaan lähdössä, irrotetaan takana oleva pohja-ankkuriköysi ja odotetaan, että köysi painuu pohjaan ennen kuin lähdetään liikkeelle. Helppo systeemi, mutta välillä nämä meressä likoavat köydet ovat melko leväisiä ja sotkuisia.

Lauantai-iltana musa soi railakkaasti yhdessä nuorison kansoittamassa moottoriveneessä, mutta ei se meidän uniamme suuremmin haitannut. Sunnuntaina olimme klo 8.30 liikkeellä ja jälleen edessä oli hyvä purjehduspäivä. Länsi-/lounaistuulta oli 6-8 m/s ja varmaankin myötävirtaa, sillä me etenimme reipasta vauhtia saarten ja luotojen keskellä. Nyt meille selvisi, miksi Göteborgin pohjoispuolen saaristoa kehutaan. Idyllisiä kalastajakyliä sekä vieras- ja luonnonsatamia on vieri vieressä. Luotojen ja kalliosaarten maisemat ovat kauniita ja niiden keskellä on aallokon kannalta suojaisaa purjehtia, mutta ne eivät kuitenkaan peitä tuulta. Matkan varrella oli ilo katsella kalliolla köllöttäviä hylkeitä. Klo 13 jälkeen saavuimme jo Lysekiliin ja matkaa oli takana noin 25 mailia. Mukavia tällaiset lyhyet päivämatkat

Maanantaille 30.6. oli luvassa kovaa tuulta ja aamupäivän aikana tuuli yltyikin. Me päätimme pitää jälleen satamapäivän. Ari kävi aamulla virvelillä tavoittelemassa Atlantin kaloja ja sai yhden pienen turskan, mutta päästi sen takaisin. Iltaan mennessä tuuli vinkui jo tosissaan (15 m/s ja puuskat päälle) ja rantakallioilla kävellessämme aaltojen kuohut ja pärskeet olivat melkoisia. Jännä havaita, miten Lysekilissä oli eri näköisiä meduusoja kuin oli ollut Marstrandissa: etelämpänä ne olivat vaaleita, mutta nyt oranssin ruskeita.


Meduusa


Saaret ja luodot ovat pääasia paljasta kalliota.

Heinäkuun ensimmäinen päivä, tiistai, valkeni kauniina. Tuulta oli vielä sen verran, että teimme reivin ja lähdimme etelään päin. Alunperin olimme pohtineet jopa Norjan puolelle koukkaamista, mutta kesäkuun epävakaat säät muuttivat mielemme ja päätimme katsella vain Göteborgin pohjoispuolen saaristoa. Nyt tuntui siltä, että olimme saaneet alueesta sen verran käsitystä, että oli sopiva hetki lähteä pikku hiljaa paluumatkalle. Siis tiistaina aamupäivästä seilasimme reippaassa mutta mukavassa länsi(lounais)tuulessa kohti etelää. Tulomatkalla olimme ohi mennessämme katselleet muutamaa mukavan näköistä paikkaa, jotka aioimme nyt paluumatkalla tutkia tarkemmin. Ensimmäinen näistä oli vanha kalastajakylä Gullholmen (väitetään Ruotsin vanhimmaksi), jonne Lysekilistä oli vain noin 5 mailin matka. Perillä olimme siis jo ennen puolta päivää. Päivä oli lämmin ja oli mukava käyskennellä kylän raitilla shortsikelissä sekä katsella satamaan tulevia ja ohitse seilaavia veneitä. Illalla Ari kävi heittelemässä virvelillä ja saaliina oli pieni merivuokko. Minä kävelin kallioilla ja poikkesin avoinna olevalla luotsituvalla, jossa innostunut vanha mies kertoili saaren historiaa (makrillien pyynnistä ja niiden myynnistä Norjan kautta Amerikkaan). Samalla selvisi, että Gullholmenissa asuu läpi vuoden noin 100 henkilöä,  mikä on minusta aika paljon. 


Gullholmenin kalastajakylää (myös alempi kuva).

Keskiviikkona 2.7. taipaleemme oli jälleen lyhyt, vain 7 mailia toiseen kalastajakylään Mollösundiin. Nyt tuntui kesä alkaneen, lämpötila hätyytteli jo hellerajaa. Viimeksi näin lämmintä oli kesäkuun alussa Suomesta Ruotsiin siirtyessämme.

Torstaina 3.7. palasimme Göteborgiin, emme kuitenkaan keskustaan, vaan sen edustalla olevaan pursiseuran satamaan Långedragiin. Matkaa tuli noin 30 mailia ja se oli koneajoa tosi heikon vastatuulen vuoksi.

Päivä oli sään suhteen uskomaton, päivälämpötila 30 astetta (virallinen havainto) ja illalla klo 23 oli vielä 24 astetta.


Vihreä väylämerkki numero 31. Niin Trollhättanin kanavalla kuin Göteborgin sisään tulossakin on numeroituja väylämerkkejä, joiden numerot on merkitty merikarttoihinkin.

Paluu kesän 2008 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle