8.6.2008  Loma alussa, Ruotsi saavutettu

Toukokuun loppu oli kiireistä aikaa sekä veneen kanssa että töissä, mutta Suvisussu tuli kuitenkin melkein lähtövalmiiksi loman alkuun mennessä. Koulu loppui lauantaina 31.5., sunnuntai ja maanantai meni veneen varustelussa ja erilaisten tavaroiden hankinnassa. Lähtövalmis on ehkä vähän turhan vahvasti sanottu, nimittäin monta asiaa jäi vielä matkalla tehtäväksi ja kiireellä lähdön huomasimme jatkossa erilaisina unohtuneina tavaroina. Arille ei esimerkiksi tullut yhtään kaupunkioloihin sopivaa pitkähihaista puseroa mukaan. Toistaiseksi ei kuitenkaan olla huomattu unohtuneen mitään sellaista välttämätöntä tavaraa, mitä ei kaupasta saisi ostettua. Ehkä pahin unohdus oli päivittää www.suvisussu.fi -etusivu, sillä sitä ei saa matkan varrelta päivitettyä, joten nyt näille sivuille pääsee vain pursiseuramme sivujen kautta eli www.ristiinanpursiseura.fi/suvisussu.

Tiistaina 3.6. pääsimme matkaan klo 17 Sipoon Karhusaaresta. Silloin olisi ollut purjehdukselle hyvä pohjoistuuli, mutta koska meillä ei ollut vielä keulapurjetta paikallaan, lähdimme ajelemaan koneella. Matkalla laitoimme keulapurjeenkin paikalleen. Päivän taival suuntautui vain Suomenlinnaan. Päivämatkan lyhyys (n. 14 M) ei haitannut, vaan tärkeimmältä tuntui, että olimme matkalla. Lokimme oli oikutellut jo syksyllä ja nyt jälleen kerran  se ei toiminut, joten matkamme ovat arvioita.

Illalla saimme seurata mielenkiintoista tapahtumaa, kun Suomenlinnassa kuivatelakalla ollut Kristina Regina -laiva hinattiin telakalta ulos. Täytyy ihmetellä, miten pienessä tilassa se hinaajan avulla kääntyi.

Hinaaja tekee tarkkaa työtä.

Siinä se kääntyi melkein paikallaan.

Keskiviikkoaamuna Ari lähti virkkuna liikkeelle jo ennen klo 7:ää ja minä jatkoin tapani mukaan unia. Mukava oli välillä kuunnella laineiden liplatusta kylkeä vasten veneen edetessä purjein. Välillä tuuli heikkeni, mutta virisi jälleen uudelleen niin, että pääsimme Porkkalanselän ylitse purjehtien. Sitten tuuli kääntyi niin vastaiseksi, että jatkoimme matkaa koneella. Oli kaunis auringonpaisteinen päivä ja klo 19 mennessä saavuimme Tammisaaren edustalla olevaan Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen Byxholmeniin. Aiemmin emme olleet siellä käyneetkään. Kalliorannan edustalla on muutama poiju, lisäksi on nuotiopaikka sekä itsepalvelusauna. Saunan tietysti lämmitimme. Vesi ei ehtinyt kovin kuumaksi lämmetä kiukaan kyljessä olevassa kuumavesisäiliössä, mutta pesulämpimäksi kyllä ja hyvät löylyt saimme.

Torstaina Ari oli entistä aikaisemmin liikkeellä (klo 5.35) tällä kertaa täysin tyynessä aamussa. Minua hän tuli herättelemään, kun matkaa oli Hankoon enää sen verran, että ehdin nousta ylös ennen rantaan tuloa. Hangossa pysähdyimme vain kauppakäynnin verran, jotta saimme täydennettyä niitä unohtuneita asioita (mm. leikkuulaudat ja moottorin öljy). Samalla tankkasimme ja siinä sähläsimme pahan kerran. Minä seurasin polttoainemittarista, milloin tankki lähestyy täyttä. Tapanamme on täyttää tankki pikkuista vaille täyteen. Ari kyseli jo monta kertaa, eikö vieläkään ole riittävän täysi ja minä totesin vaan, että ei ole niin täynnä kuin tavallisesti. Lopulta Ari totesi, että nyt on ainakin täysi, kun dieseliä valui jo ylitse. Täyttöaukko on istuinkaukalon lattialla ja veden poistorei'istä pääsi vähän polttoainetta mereenkin ja mikä surkeinta sitä meni meidän uudelle tiikkipinnalle. Siinä sitä sitten siivottiin ja huuhdottiin sotkua. Syynä sählinkiin oli se, että polttoainemittari tai -anturi oli juuttunut paikalleen. Vähän myöhemmin mittaria uudelleen katsoessa se näytti tankin olevan tosi täynnä. Siis seuraavalla kerralla tankatessa täytyy olla varuillaan.

Tankkauksesta selvittyämme matkamme jatkui. Tuuli oli edelleen heikkoa ja täysin vastaista, joten koneella ajelimme Vänöhön, missä emme ole lähiaikoina käyneetkään, mutta vuosien takaa meillä on sieltä hyviä muistoja. Vajaa 20 vuotta sitten Vänössä ollessamme kävimme kahvilassa kyselemässä, millaista ruokaa heillä olisi tarjolla. He pahoittelivat, ettei ole muuta kuin ahvenia sumpussa. Meille ne kelpasivat hyvin. Sovimme ajan, jolloin tulemme syömään. Sovittuna aikana sisään astuessamme katsoimme, miten yksi pöytä oli komeasti katettuna ja me menimme toiseen vapaaseen pöytään. Emäntä tuli kuitenkin sanomaan, että hän ajatteli meille sitä valmiiksi katettua pöytää. Olimme siis tilanneet ahvenfileitä, mutta alkupalaksi meille kannettiin pöytään kalalautanen, jossa oli tarjolla kalaa eri tavoin laitettuna niin paljon, että olisimme jo pelkästään niillä tulleet kylläisiksi. Kun sitten tuli ahvenfileiden aika, ei niitäkään ollut yksi tai kaksi per henki, vaan iso keko tarjoilulautasella. Sitä en enää muista, saimmeko samaan hintaan vielä jälkiruuankin, mutta tuo ruokailu on jäänyt todella mieleemme. Ruoka oli maittavaa ja nuorina asuntovelallisinakin pidimme sitä vielä erittäin edullisena. Myöhemmin Vänössä käydessämme siellä ei ole enää ollut ruokailumahdollisuutta. Tällä kertaa ei edes kauppa ollut vielä tältä kesältä avattu.


Yllä lähestymme kappelia ja oikealla sisäkuvaa.

 

Toinen Vänöstä mieleen jäänyt kokemus on eräällä kerralla mahdoton hyttysten määrä. Illan tullessa ne kerran asettuivat sprayhoodin (= kulkuaukon kuomu) alle sellaisena parvena, että oli mahdoton ajatus kulkea sitä kautta veneestä ulos tai veneeseen. Ainoa mahdollisuus oli käyttää keulakajuutan kattoluukkua. Vaikka tänä vuonna alkukesä on ollut todella kuivaa, niin tälläkin kertaa kohtasimme jossain määrin hyttysiä kävellessämme Vänön itäpäässä olevalle kappelille.

Illan aikana Ari kiskoi minut mastoon, jotta sain laitettua lippunarut paikalleen, jotka olivat unohtuneet maston ollessa maissa. Lisäksi Ari huomasi, että vajaan kymmenen senttimetrin letkun pätkä vessan ja septin välillä oli saanut kylkeensä pienen reiän, joten iltapuhteena piti vaihtaa tuo letkun pätkä.


Harvinaisempi kuvakulma Suvisussusta ja Arista.

Perjantaina vastatuuli jatkui, samoin Arin aikaiset lähdöt. Koneella ajaen saavuimme Utöhön jo ennen puolta päivää. Hämmästykseksemme siellä oli jo neljä venettä ennen meitä. Aiempien kokemusten perusteella veikkailimme, että näin alkukesästä saattaisi lisäksemme olla pari muuta venettä. Tänä vuonna onkin ollut yllättävän paljon veneitä liikkeellä. Liekö syynä vallinneet lämpimät ja aurinkoiset säät. Säät ovat olleet niin lämpimiä, että lämmitintä ei oltu vielä edes testattu. Utössä on viime kesänä alkanut entisten armeijan tilojen muuttaminen hotelliksi. Nyt remontointi oli jo niin pitkällä, että lounasta oli päivittäin tarjolla, rivitaloihin oli kunnostettu vuokrattavia huoneistoja ja päärakennukseen huoneita. Aiemmin Utössä ei ole ollut mitään peseytymismahdollisuuksia, mutta nyt siellä oli varattavissa sauna, minkä tietysti testasimme. Vierasvenelaituri oli tekeillä ja sen pitäisi valmistua juhannuksen tienoilla.


Taustalla Utön majakka, etualalla luotsivenettä.

Samalla tavalla kuin vuosi sitten odottelimme Utössä tuulen kääntymistä pohjoisen puolelle eli meille suotuisaksi lähteä Ruotsin puolelle. Tällä kertaa sen oli ennustettu kääntyvän perjantain ja lauantain välisenä yönä. Lauantaiaamuna 7.6. heräsimmekin reippaaseen koillistuuleen. Ei muuta kuin matkaan.
Lähtiessä pohdimme reivin tekoa, mutta totesimme myötätuuleen pärjäävämme ilman reiviäkin. Aluksi otimme suunnan suoraan Nynäshamnin eteläpuolelle aikomuksenamme purjehtia hyvässä tuulessa yön ylitse. Aika nopeasti tuuli heikkeni, jolloin haalimme lisää vauhtia spinnun avulla. Sitten tuuli kääntyi sen itään ja tuli verran sivulta, että spinnu ei enää vetänyt, joten jatkoimme keulapurjeella. Pitkin päivää tuulen voimakkuus vaihteli niin, että välillä olimme jo aikeissa laskea purjeet ja ajaa koneella nopeutemme ollessa 2,5 solmua. Sitten tuuli taas virisi sen verran, että nopeutemme pysyi 3 solmussa tai yli.
Uskomatonta: kesäkuun 7. päivä ja avomerellä tarkenee shortseissa.

Päivän säätiedotus teki suunnitelmiimme muutoksen. Aiemmasta poiketen se ennustikin seuraavana aamuna tuulen kääntyvän lounaaseen ja olevan  12 m/s. Enää ei huvittanut ajatus vastatuulesta, joten suuntasimme lännemmäksi päästäksemme yön aikana johonkin satamaan. Illan aikana tuuli hiipui ja loppumatkan putputtelimme koneella. Tavoitteemme oli Sandhamn, jossa olisimme puolen yön maissa Ruotsin aikaa. Vaan vielä tuli muutos suunnitelmiin. Sandhamniin saavuttuamme totesimme, että siellä oli veneitä useampi rinnan tai peräkkäin, ilmeisesti oli jokin tapahtuma, tuskin tavallinen lauantai-ilta olisi koonnut noin paljoa veneitä. Emme viitsineet pimeässä lähteä etsimään ystävällistä veneen kylkeä, johon kiinnittyä, vaan jatkoimme matkaa tuttuun Bullandöön satamaan. Nyt oli sen verran kylmä yö, että oli aika testata lämmitin ja hyvinhän se käynnistyi ja toimi talven jäljiltä. Olimme perillä noin klo 01.30 Ruotsin aikaa. Matkaa oli takana arviolta 89 mailia (lokimme ei edelleenkään toimi, emmekä ole viitsineet tarkasti mitata tai laskea GPS:n perusteella), johon olimme ison osan purjein lipuen saaneet käytettyä noin 20 tuntia.

Sunnuntaina oli vuorossa matkan teosta välipäivä. Tuuli yltyi iltapäivästä (merellä Sanhamnin edustalla oli tuulta 15 m/s). Päivä kului kävelyllä käydessä, veneitä katsellessa (Bullandö on todella suuri venesatama), öljyjen vaihdossa, lueskellessa ja näitä juttua kirjoittaessa. Mukavasti päivä meni. Sää on ollut tähän asti koko ajan kaunista ja lämmintä.

 

Paluu kesän 2008 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle