9.7.2008  Tanskaan piipahdukset

Kunnon hellekesä oli lopultakin saapunut! Göteborgin Långedragista suuntasimme perjantaina 4.7. kohti Tanskan Läsö-saarta. Aurinko paistoi ja leppoisalla 3-5 m/s pohjoistuulella purjehdimme 33 mailin taipaleen. Läsöön saapuessamme vähän ennen klo 15 totesimme monien muidenkin suunnanneen samaan satamaan. Tolppapaikat olivat kaikki täynnä ja kylkikiinnityspaikoissa oli usein jo 2-3 venettä rinnakkain. Me kiinnityimme toiseksi veneeksi tanskalaisen veneen kylkeen. Myöhemmin meidän kylkeemme kiinnittyi ruotsalainen vene ja illalla meidän jo käydessä nukkumaan tuli vielä kaksi venettä lisää eli meidän rivissämme oli viisi venettä rinnakkain. Osa väestä osasi kulkea kantemme ylitse pehmein askelin, jonkun toisen kulkiessa taas kuului melkoinen töminä, mutta hyvin nukuimme yömme.


Sopu sijaa antaa

Merileväkatto, vanhin osa peräisin 1650-luvulta, rakennus nykyisin museona.

Läsön saari nousi merestä vain 3000 vuotta sitten ja on reilut 15 km pitkä ja enimmillään alle 10 km leveä hiekkasaari. Lauantaiaamuna vuokrasimme polkupyörät ja lähdimme tutustumaan saareen. Päivän aikana lämpötila oli noin 27 astetta, mutta kun saari on melko tasaista maastoa, niin emme itseämme pahemmin hikeen polkeneet. Hyvältä tuntui saada välillä kunnon liikunta-annos (pyöräilimme noin 40 km). Mielenkiintoisia kohteita maisemien lisäksi oli tutustua kirkkoihin (vanhin 1100-1200-luvulta) sekä suolan tuotantoon. Läsön saarelta on valmistettu suolaa pohjavedestä. Suolan valmistus vaati paljon polttoainetta, jolloin metsiä hakattiin rajusti. Suolan valmistus loppui, kun puut loppuivat. Uusia puita istutettiin ja nyt siellä kyllä oli metsiä. Tällä hetkellä suolan valmistusta on sen verran, että siellä tuotettua suolaa käytetään terveyshoidoissa ja matkailukohteeksi on rekonstruoitu nähtäville koko suolan valmistusprosessi.

Illalla kiinnitimme huomiota paikalliseen (veneväen) grillaustapaan. Satamassa on isoja kiinteitä grillejä ja lukuisia pöytäryhmiä, joiden äärille väkeä kokoontui iltaa viettämään. Pöydille katettiin pöytäliinoja ja hanuri soi. Iloista mutta rauhallista meininkiä näytti olevan.


Eräs suolan valmistusallas, veden kuumennus haloilla.

Kirkot olivat lähes identtisiä, laivat ovat oleellinen osa kirkkojen sisustuksesta.

Sunnuntaina 6.7. herättelimme vieressämme olleen veneen nuoren väen irrottelemaan köysiä, kun teimme lähtöä jo klo 6.20. Olimme kyllä jo edellisenä päivänä kertoneet heille lähtöaikamme ja he olivat iloisesti pyytäneet aamulla vaan koputtelemaan heidät hereille ja niin siis teimme. Nyt he näyttivät vähän unisilta hieman pitkään vierähtäneen illan jäljiltä.

Päivän sää vaihteli pilvisestä puolipilviseen ja lämpötila oli noin 23 astetta. Tuuli kääntyi päivän mittaan lännestä etelä-lounaaseen ja voimakkuudeltaan oli aluksi sen verran voimakas, että teimme reivin. Läsön saaren kärjen kierrettyämme otimme suunnan kohti Tanskan ja Ruotsin välistä salmea. Etenimme välillä reilua 7 solmua, välillä vain 3 solmua, pääasiassa 5-6 solmua. Kun tuulen suunta vaihtui iltapäivästä niin, ettemme enää nousseet haluttuun suuntaan, muutimme kurssia 20 astetta ja suuntasimme Tanskan sijasta Ruotsiin. Emme alkaneet luovia, sillä silloin Helsingöriin saapuminen olisi mennyt aamuyölle. Myöhemmin tuuli heikkeni, purimme reivin ja lopulta kaksi viimeistä tuntia ajoimme koneella. Saavuimme Ruotsin Törekoviin klo 20.40 ja 78 mailia oli takana. Eräästä ruotsalaisesta moottoriveneestä toivoteltiin iloisesti suomeksi tervetulleeksi (rouva oli vuosikymmeniä sitten muuttanut Ruotsiin, mutta oli edelleen säilyttänyt yhteydet Suomeen ja hallitsi suomen kielen) ja niinpä kiinnityimme kyseisen veneen kylkeen.


Tässä vaiheessa maa vaihtui päivittäin ja sen mukaan nostimme vuorotellen Ruotsin ja Tanskan kohteliaisuuslipun.

Tässä vaiheessa tajusimme, että kotimatkamme on jo siinä vaiheessa, että postitimme Saimaan kanavan hoitokunnalle ennakkoilmoituksen kanavalle saapumisestamme. Tämän olisimme tietysti voineet tehdä jo toukokuussakin, mutta kun se meidän toukokuumme oli niin kiireinen, niin tämäkin homma jäi silloin tekemättä.

Maanantaiaamuna lähdimme vastatuulessa (aluksi 5 m/s, sitten 2 m/s) koneella ajellen kohti Tanskan Helsingöriä, jonne matkaa oli noin 25 mailia. Eri puolilta kulki useita ukkospilviä ja meidänkin kohdalle osui jokin reipas sadekuuro. Sadekuurojen välillä lämpötila oli 23 astetta ja aurinko paistoi. Samanlaista säätä oli seuraavanakin päivänä.

Seuraavan päivän, tiistain, vietimme Helsingörissä. Tutustuimme Kronborgin linnaan ja käyskentelimme kaupungilla. Muistan, miten edellisen kerran Helsingörissä käydessämme (vuonna 1995), hämmästelimme silmät pyöreinä kaduilla ja kaupoissa myytävänä olevia viinejä. Silloin emme olleet vielä tottuneet siihen, että alkoholijuomia myydään missään muualla kuin Alkossa. Nykyisin hämmästelemme vähän sitä, että Ruotsissa on vielä (ainakin Nynäshamnissa) alkoholiliikkeitä, joissa  pitää tiskiltä pyytää haluamaansa.


Kronborgin linnan tykeistä vanhinta käytetään edelleen, mm. kuningattaren syntymäpäivänä.

Näkymä linnan pihalle ja taustalla venesatama.

Keskiviikkona oli edelleen heikkoa vastatuulta ja koneella ajo jatkui. Pysähdyimme vajaan 10 mailin matkan päähän Venin saarelle. Nyt olimme jälleen Ruotsissa, joten kohteliaisuuslippua olemme vaihtaneet päivittäin. Venin saari on vielä Läsöä pienempi, ehkä noin 5 km pitkä. Turisteja vierailee ilmeisesti todella paljon ja heidän kulkuneuvonsa on polkupyörä, sillä sataman tuntumassa oli sadoittain vuokrattavia polkupyöriä. Me kävelimme pari kilometriä tähtitieteilijä Tyco Brahen museoon. Tämä vierailu toi kyllä työasioita mieleen, mutta en voinut vastustaa kiusausta käyttää tilaisuutta hyväkseni, kun ohitse kuljimme. Tyco Brahe on yksi kuuluisimpia tähtitieteilijöitä, joka teki tutkimuksiaan Venin saarella 1500-luvun lopulla.


Tässä on vain osa vuokrattavista polkupyöristä.

Jatkoimme edelleen matkaa Falsterbon kanavan suulle, jossa olimme noin klo 20 ja päivän taival oli 38 mailia. Tällä matkalla sivuutimme Kööpenhaminan ja totesimme Juutinrauman sillan olevan todella mahtavan kokoisen. Falsterbon satamassa saimme lainaksi polkupyörät, joilla sytkytimme muutaman kilometrin päähän kauppaan. Täydensimme mm. leipävarastoa sen verran, ettei muutamaan päivään ole tarvetta kauppa-asiointiin. Tähän asti olimme koko loman edenneet melko verkkaiseen tahtiin sen mukaan, mikä on hyvältä tuntunut. Nyt olimme saavuttaneet sellaisen pisteen, että edessä oli aiemmilta vuosilta tutut maisemat, joten tuulet ja sää saavat tästä eteenpäin ratkaista etenemistahdin.


Silta on valtava - rahtialus juuri alittamassa sitä.

 

Paluu kesän 2008 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle