15.6.2008  Vätternin rannalla Motalassa

Ruotsiin saavuttuamme vietimme Bullandössä yhden päivän odotellen kovan etelätuulen heikkenemistä. Maanantaiaamuna 9.6. tuuli oli kääntynyt luoteeseen, joten matka jatkui. Aluksi purjehdimme mukavalla sivumyötäisellä, mutta vähitellen tuuli voimistui ja muuttui puuskaiseksi. Teimme reivin ja silti etenimme yli 7 solmua. Myöhemmin tuuli kääntyi lännen kautta lounaaseen eli meille vastaiseksi, joten viimeisen tunnin ennen Nynäshamniin saapumistamme ajoimme koneella. Sääennuste lupasi tiistaille 13-16 m/s lounaistuulta, joten jälleen oli edessä parempien kelien odotusta. Näin olivat alkuperäiset kulkusuunnitelmamme muuttuneet jo moneen otteeseen; lähdimmehän Utöstä ajatuksella purjehtia yön ylitse suoraan Götan kanavan suulle. Onneksi meillä on aikaa ja olemme tulleet vuosien mittaan siihen tulokseen, että kyllä me pääsemme eteenpäin melkein kelillä kuin kelillä, mutta jos ja kun haluamme edetä leppoisasti, niin kannattaa odotella sopivia kelejä.

Tiistaiaamuna heräsimme sateen ropinaan ja tuulen vinguntaan. Sade loppui nopeasti, joskin päivän mittaan saimme vielä useita sadekuuroja. Tuulen suhteen ei ollut toivetta paremmasta, sillä ilmapuntari laski todella vauhdilla, 12 tunnissa yli 10 mbar. Joku mereltä satamaan tullut kertoi puuskissa olleen 17 m/s ja sellaiseen vastatulleen emme viitsi lähteä ellei ole pakko. Keskiviikkona kova lounaistuuli jatkui edelleen lähes iltaan asti, mutta torstaille oli jo luvassa parempaa säätä.

Torstaiaamuna Ari olikin liikkeellä jo klo 5. Muutaman tunnin oli leppoisaa purjehdusta, mutta sitten kävi kuten niin monesti ennenkin, että ensin aikamme odotettuamme tuulen heikkenemistä tuuli heikkenikin niin paljon, että purjeet alkoivat vaan läiskiä, joten vuorossa oli koneajoa. Avomerellä lähellä Arkösundin saaristoa meitä ilahdutti hylje useamman kerran ja näimme myös kotkan. Päivän mittaan olimme jännänneet, ehdimmekö Götan kanavalle ennen klo 18, jolloin kanava sulkeutuu. Noin klo 17 saavuimme Memiin, joka on Götan kanavan itäpäässä ja ehdimme maksaa kanavamaksun (meiltä 5000 kruunua eli noin 540 euroa) sekä vielä juuri ja juuri edetä kaksi sulkua. Näin pääsimme 68 mailin päivätaipaleen jälkeen Söderköpingiin. 


Götan kanavan ensimmäinen sulku, Mem.

Aamulla olimme valmiina Söderköpingin sulkuun klo 9, jolloin kanava jälleen aukeaa. Sulkuun pääsyyn meni kuitenkin oma aikansa. Sulkuvahtityttö saapui paikalle klo 9 ja hoiteli ensin kauko-ohjauksella yhden sillan aukaisun, minkä jälkeen hän sulutti veneet alaspäin ja sitten vasta oli meidän vuoromme. Heti kohta sulun jälkeen oli silta, joka aukaistaan aina tasa- ja puolitunnein. Olimme myöhästyneet puoli kymmenen aukaisusta, joten odottelimme kymmenen aukaisua. Seuraavalla sululla odottelimme jälleen, tällä kertaa matkustaja-aluksen sulutusta edellämme. Sulkuvahti hoiteli samalla ainakin kahta sulkua, joten hän sulutti matkustaja-aluksen vielä toisestakin sulusta ennen kuin oli meidän vuoromme. Tämän jälkeen saimme kiinni yhden saksalaisen ja yhden itävaltalaisen veneen ja etenimme muutaman sulun kaikki kolme yhdessä, kunnes nämä kaksi muuta venettä pysähtyivät tauolle.


Götan kanavan varrella on taideprojektin "Visioner vid Vatten" ansiosta muutamia taideteoksia. Tässä Söderköpingin "Rabbit crossing"-teos.

Götan kanavan kulkuun on hyvät ohjeet niin netissä kuin paperisessakin esitteessä, mutta nyt havaitsimme, miten monella tavalla hommat voivat kuitenkin mennä pieleen. Itävaltalaisveneen kippari ei vinssannut ohjeen mukaisesti keulaköyttä sisään veden noustessa, vaan hän kiristeli vain takaköyttä. Sulkuvahti huomautti asiasta hänelle, mutta hän ei muuttanut systeemiä, koska hänellä ei ollut vinssiä keulassa. Ei meilläkään ole, mutta me kiinnitimme pylpyrän keulapollariin ja johdimme sen kautta köyden takavinssille. Ongelma hänen toiminnassaan oli se, että kun muut veneet (tässä tapauksessa me) veden noustessa siirtyivät ohjeen mukaan toimiessaan eteenpäin, niin tämä itävaltalaisvene (meidän edessämme) pysyi paikallaan. Minä tarkkailin tiukasti, ettemme törmänneet tähän edellä olevaan veneeseen. Lopulta parin sulun jälkeen hän ymmärsi tilanteen ja alkoi kiristää käsivoimin keulaköyttäkin. Ei pitäisi puhua pahaa toisista, mutta kyseisen veneen sulusta lähtökin oli oma juttunsa. Kun köysien irrotuksen aika tuli, niin hän jäi kaikessa rauhassa vyyhteämään köysiä, vaikka tärkeintä olisi ollut ajaa vene ulos. Lopputulos olikin yhdellä sululla, että sivutuuli painoi veneen sulun seinämää vasten. Kylkeen tuli varmasti melkoiset jäljet. En ymmärrä, millä tavalla naarmut olisivat olleet vaimon syytä, mutta kyllä hän siinä sai kuulla kiivaan sanaryöpyn. Miehen äänensävy oli aika kiivas parilla muullakin sululla. Tässä tilanteessa tuli mieleen, ettei ole ihme, että Götan kanavaa kutsutaan myös avioerokanavaksi.

Itse olen sitä mieltä, että Götan kanava ei ole vaikea, kun lukee ohjeet ja toimii niiden mukaan. Tärkeää on miettiä valmiiksi muiden veneessä olevien kanssa, miten toimitaan ja sitten toimia ripeästi mutta rauhallisesti sulkuun tullessa. Sulkuun ajaessa täytyy ottaa huomioon tuuli ja lepuuttajat on laitettava roikkumaan aivan veden rajaan, sillä joissakin suluissa veden pinta saattaa nousta kovin ylös ja silloin on vaarana raapia veneen kylkeä reunakiveykseen. Saimaan kanavan jälkeen Götan kanavan sulut tuntuvat pieniltä, sillä ne eivät ole kuin 2-3 metriä korkeita, kun Saimaan kanavan sulut ovat 10-15 metrisiä. Kiire ja aikataulut on viisainta unohtaa, sillä välillä odotellaan muita sulutettavia ja jotkut sillat aukeavat vain tietyllä aikataululla. Kaikilla suluilla on sulkuvahdit, jotka osoittautuivat hyvin ystävällisiksi ja avuliaiksi: he kertoilivat, mikäli edessä oli esimerkiksi matkustaja-aluksen vuoksi odotusta ja antoivat ohjeita, mihin kannattaa kiinnittyä odottamaan. Välillä he oma-aloitteisesti ottivat vastaan köyden ja suluttivat hitaammin, mikäli oli useampia veneitä samassa sulussa tai kertoi suluttavansa vähän tavallista nopeammin, jotta ehdimme seuraavaan sulkuun toisen veneen kanssa yhtä aikaa. Myöhemmin vanhimmalla sululla Forsvikissä sain kuulla pienen historian sulkujen rakentamisesta kysyttyäni, miksi kyseinen sulku oli hieman erilainen kuin muut.

Perjantai 13. päivä meni meiltä hyvin. Välillä oli shortsikeli, välillä taas tarvittiin pitkähihaista ja muutaman pisaran satoi vettä. Haikara lenteli jonkin matkaa edellämme. Päivän lopuksi saavuimme Roxen-järven länsipäähän noin klo 18.30. Päivämatkaksi tuli 26 mailia 9,5 tunnin aikana ja siihen sisältyi 13 sulkua.

Lauantaiaamuna oli edessä iso liuta sulkuja. Ensimmäisenä oli 7-portainen sulkurypäs. Sulutus aloitettiin alaspäin, joten me pääsimme sulkuihin vasta klo 10. Tuo 7-portainen sulkurypäs tarkoittaa sitä, että sulkualtaasta siirrytään suoraan seuraavaan sulkualtaaseen ja vei noin tunnin ennen kuin olimme ylhäällä noin 19 metriä lähtöä ylempänä. Heti perään oli vielä useampi kaksoissulku. Näin etenimme vain parin mailin matkan 3 tunnissa, mutta sulkuja olikin kaikkiaan 15 peräperään. Ennen klo 16 pysähdyimme käsikäyttöisen Borensbergin sulun yläpuolelle ja päivän matkaksi 6 tunnissa tuli vain 11 mailia.


Toinen Götan kanavan käsikäyttöisistä suluista sijaitsee Borensbergissä.


Bergissä sijaitsevan kuuluisan Carl Johanin seitsemän sulun sulkuryppään yläpäässä.

Sunnuntaina 15.6. lähdimme vaihteeksi liikkeelle jo klo 7.30, sillä edessämme oli Boren-järvi ennen ensimmäistä sulkua. Heti klo 9 pääsimme Borenshultin 5 sulun sulkuryppääseen, minkä jälkeen ei ollutkaan kuin yksi sulku ennen Vättern-järven itärannalle saapumistamme. Siltoja oli sitä vastoin useampikin ja välillä tuli pientä odotusta; mm. rautasiltaa ei avata ihan milloin vain. Puolen päivän aikaan olimme Motalassa. Iltapäivän aikana teimme veneen sisällä juhannussiivouksen ja laitoimme kansiremontin jäljiltä spinnupuomin helat kanteen kiinni. Tähän asti puomit ovat olleet kannella vain narulla kiinni kaidetolpissa. Ari kävi vielä Motalaströmissä heittelemässä virvelillä, mutta saalista ei tullut.


Kanavan varrella on monenlaisia rakennuksia, tämä lienee huvimaja.

Paluu kesän 2008 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle