19.6.2008  Autoreissu Norjaan

Maanantaiaamuna 16.6. vuokrasimme auton ja suuntasimme kohti Norjaa. Motala oli hyvä paikka jättää vene, sillä kanavanmaksuun kuuluu kussakin vierassatamassa 5 ilmaista yötä. Lisäksi Ruotsiin oli luvassa sateisia säitä, joten autoilu kuulosti hyvältä vaihtoehdolta tässä vaiheessa. Ruotsin puolella pian veneeltä lähtömme jälkeen saimmekin runsaasti sadetta ja jopa rakeita niin, että maa ja talojen katot olivat valkoisenaan ja me olimme silloin sentään Etelä-Ruotsissa. Minä olen lapsena matkustanut paljon Norjasta ja niiltä ajoilta mieleeni on jäänyt erityisesti Etelä-Norjan Jotunin tunturit (Jotunheimen), jonne olen halunnut päästä uudelleen. Nyt auton keula osoitti niitä kohti.

Etelä-Ruotsin juhannusviikon sää.

Laaksoissa oli ihanan vihreää, mutta ylhäällä lunta riitti. Norjassa sää oli ihan kelvollista, välillä pieniä sadekuuroja, mutta paljon myös auringonpaistetta. Lämpötilat vaihtelivat korkeimpien paikkojen parista lämpöasteesta laaksojen lähes 20 asteeseen. Löysimme oletettavasti paikan, jossa minusta lapsena on otettu yksi valokuva. Lunta oli paljon ja kesähiihtokeskuksessakin näytti olevan ihan kovan tason hiihtäjiä harjoittelemassa. Myös Skandinavian korkein huippu Galdhöpiggen piti nähdä. Jossakin vaiheessa tuli mieleen, että kyllä me taidamme olla talvi-ihmisiä, kun aina kesälläkin ihastelemme lumisia maisemia, jos se vain suinkin on mahdollista.

Galdhöpiggenille noustessa oli mahtavia maisemia.

Jotunin tuntureilla lunta riittää.

Geirangerin vuonolla oli risteilijöitä ja muutenkin runsaasti turisteja. Maisemat olivat maineensa veroiset. Paluumatkalla Ruotsin puolella yöpyessämme saimme kuulla majatalon (hotellin) pitäjältä alueen, Värmlandin, historiasta sen, miten sinne tuli paljon suomalaisia 1600-luvulla ja asuivat savupirteissä, viimeiset savupirtit poistuivat käytöstä vasta 30-40 vuotta sitten. Torsbyn alueella on monien kylien (vai ovatko vaan talojen) nimet selvästi suomalaisia: Mattila, Juhola, Anttila. Voin todeta, että upean neljän päivän reissun teimme. Norjan hintataso on kyllä 20-30 % Suomea ja Ruotsia korkeampi niin majoituksen kuin ruuankin suhteen, mutta maisemat olivat todella mahtavia.

Geirangerin vuonolla

Uteliaita lampaita oli pitkin teitä. Kaiteita ei aina ollut, vaikka tien laidasta alkoi rotko tai sitten kaiteet olivat tällaisia pystyyn nostettuja kiviä.

Geirangerin vuonolta koilliseen olivat ehkä reissumme vaativimmat serpentiinit.

Paluu kesän 2008 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle