Torstaina 19.6. palasimme Motalaan ja totesimme veneellä kaiken olevan hyvin. Edessä oli juhannus, jolloin Ruotsi sulkeutuu vähintään yhtä täydellisesti kuin Suomikin, joten ruokaostokset olivat vielä torstain ohjelmassa. Samoin ehdimme illan mittaan pestä pyykkejä (pyykkikoneet ja kuivausrummut kuuluivat kanavamaksuun).
Juhannusaattona olimme valmiit lähtemään Vätternin ylitse. Tuuli oli aika reipasta ja suunta sellainen, että Vätternin ylitys vaati tiukkaa nousua. Luvassa oli jatkossa kuitenkin voimistuvaa tuulta, joten pidimme perjantaiaamun lähtöä hyvänä ideana. Ylitys ei ole kuin 17 mailia, mutta molemmat jännitimme sitä jonkin verran. Syynä oli kaksi asiaa. Vättern on todella pitkä ja kapea järvi ja aina varoitellaan, että Vätternin aallokko saattaa olla todella paha kovalla tuulella. Meillä itsellämme on kokemusta asiasta edelliseltä Götan kanavan reissulta vuodelta 1995 Sunwind 26:lla. Silloin oli ollut epävakaata säätä ja olimme ensin menneet Motalasta pienen matkan päähän Vadstenaan. Illan suussa ykskaks tuuli heikkeni ja aurinko alkoi paistaa, jolloin me päätimmekin jatkaa matkaa Vätternin ylitse. Teimme sään tulkinnassa sellaisen aloittelijan virheen, jota emme varmasti toiste tee. Sään paraneminen johtui siitä, että olimme pienen, mutta pippurisen matalapaineen keskustassa. Kun olimme päässet Vadstenasta liikkeelle, tuuli yltyi nopeasti, alkoi sataa, teimme 1. reivin. Samaan aikaan lähteneistä veneistä joku kääntyi takaisin, me jatkoimme matkaa, vähän myöhemmin teimme 2. reivin ja luovimme tiukkaan vastatuuleen korkeassa tökkivässä aallokossa. Tässä vaiheessa matkaa ei ollut paljoa jäljellä, mutta Ari sanoi jälkeenpäin, että se on ollut ainoa kerta, kun hän on pohtinut, pääsemmekö koskaan perille vai pitääkö todella lähteä takaisin.
Tämä kokemus mielessämme olimme tällä kertaa vähän epävarmalla mielellä liikkeellä. Oli nytkin tuulta niin, että teimme 1. reivin ja tuulen suunta oli etelälounaasta, joten jouduimme nousemaan osan matkaa niin tiukasti kuin pääsimme. Aallokko oli lyhyttä, mutta yllättävän korkeaa. Sisällä veneessä oli sen verran vaikea pysyä pystyssä ja vettä lensi kannelle niin, että oli vaikea uskoa meidän olevan järvellä eikä avomerellä. Saatoimme kuitenkin todeta, että melko helposti olimme kolmessa tunnissa Vätternin länsipuolella Karlsborgissa. Vättern on kuitenkin järvi, johon on syytä suhtautua kunnioittavasti.
|
Juhannusaaton vietto alkoi aivan vierassataman tuntumassa jo klo 15 haitarin soitolla ja kulkueella pienen matkan päähän juhannussalon luokse. Useina juhannuksina olemme seuranneet juhannussalon koristelua ja se on kestänyt tunnin jos ei kaksikin, mutta tällä kertaa salon koristeista (koivun oksista) oli tehty valmis pitkä nauha, joka nyt vain kiedottiin salon ympärille ja sitten salko nostettiin pystyyn. Kun me ehdimme paikalle reilun puolen tunnin kuluttua, niin olimme myöhässä ja salko oli jo pystyssä. Paikalla oli vielä arvan myyntiä ja salon ympärillä piiritansseja. Juhannusaaton lämpötila oli noin 17 astetta ja välillä tuli reippaita sadekuuroja, välillä paistoi aurinko. |
 Piiritanssia juhannussalon ympärillä. |
|
Juhannuspäivänä 21.6. lähdimme klo 9 sillan avaukseen. Olimme saapuneet Götan kanavan korkeimmille seuduille eikä enää ollut kuin yksi sulku ylöspäin, aiemmin mainitsemani vanhin Forsvikin sulku. Sen jälkeen matkasimme Vikenin järvialueella, jossa välillä oli melkoisen kapeaksi ruopattuja kulkuväyliä. Vikenillä alkoi sade ja tuuli oli kovaa. Kun tuuli ja sade tulivat suoraan kasvoja vasten, niin pisarat suorastaan sattuivat. Lämpötila oli 14 astetta. Sellaista juhannussäätä siis meillä. Tällainen sää ei innostanut pitkän päivämatkan tekoon, joten ennen klo 15 kiinnityimme Törebodan vierassatamaan ja pistimme sähkölämmittimen puhaltamaan lämmintä. Päiväämme osui vain 2 sulkua mutta useita siltoja, joiden avauksia ei tarvinnut kuitenkaan odotella ja matkaa saimme tehtyä 25 mailia. Tuuli oli sen verran kova, että senkään takia ei ollut halua lähteä kokeilemaan jatkossa tuleviin lukuisiin sulkuihin ajoa. |
 Vikenille tullessa välillä oli kapeita ruopattuja väyliä. |
 |
Illaksi sää selkeni niin, että kävimme kävelyllä. Ilta toi tullessaan vielä melkoisen yllätyksen. Istuimme rauhassa veneessä sisällä lukemassa, kun aloin ihmetellä kummallista rapinaa. Kuomun lieve se ei ollut, emmekä keksineet muutakaan järkevää selitystä. Sitten paikallistimme sen pentryn puoleiseen takakajuuttaan. Ari meni asiaa tutkimaan ja hän näki lattialla ihka elävän pienen HIIREN! Käsineet kädessä hän sai onneksi sen pyydystettyä. Tutkittuamme tilannetta saatoimme todeta, ettei se ollut ehtinyt tehdä mitään tuhoa. Muuta selitystä emme keksineet kuin, että se oli tullut kiinnitysköysiä pitkin veneeseen ja luikahtanut avoimesta kulkuaukosta sisään. Useampaa hiirtä emme ole onneksemme tavanneet.
Sunnuntaiaamuna aurinko paistoi ja oli mukavan oloinen kesäsää, ei toki hellettä mutta ei niin kovin kylmääkään. Edessä oli lukuisia sulkuja, niin yksöis-, kaksois- kuin kolmoissulkujakin. Alaspäin sulutus oli kuitenkin leppoisaa puuhaa ja ne menivät paljon nopeammin kuin ylöspäin. Iltapäivästä alkoi jälleen sade ja sääennuste lupasi jatkossakin sadetta ja tuulta, mikä ratkaisi sen, että ennen klo 15 pysähdyimme Sjötorpiin.
 Sulutuksessa alaspäin molemmat olemme veneessä eikä köysistä tarvitse kovasti kiskoa. |
 Matkustaja-aluksille ei ole liikoja tilaa siltojen ja sulkujen kohdalla. |
|
Götan kanavan varrella on muutamia itselämmitettäviä kanavamaksuun kuuluvia saunoja ja yksi näistä on Sjötorpissa. Sen me tietysti halusimme testata. Sauna on erään laiturin (ei vierasvenelaituri) päässä kelluvalla ponttoonilla. Siinä on löylyhuone, pukuhuone ja kuisti. Pesuhuonetta ei ole muuta kuin Vänern-järvi. Löylyt olivat mainiot ja kun viivyimme Sjötorpissa vielä maanantainkin sateen ja kovan tuulen takia, niin saunoimme tietysti toisenkin kerran. Maanantaina oli mielenkiintoinen kokemus istua lauteilla, kun koko sauna keinui aaltojen mukana. |
 Hyvät löylyt saimme ruotsalaisessa saunassa. |
Götan kanava on siis melkein ohitse, enää yksi kaksois- ja yksi yksöissulku jäljellä ja ne ovat aivan peräkkäin. Kanavamatka on ollut mukava, ei stressaava, kun osasimme jättää aikataulutavoitteet pois ja muuttaa suunnitelmia (eli tehdä automatkan) tilanteiden mukaan. Kahdestaan sulut onnistuvat aivan hyvin, mutta toki kolmannet kädet olisivat helpottaneet varsinkin ylöspäin mennessä kipparin hommia, kun hänen ei olisi tarvinnut huolehtia köysistä samaan aikaan sulkuun ajon kanssa. Kanava kulkee välillä maaseudun peltojen keskellä, missä saa seurata lampaiden ja lehmien elämää, välillä taas ollaan pikkukaupungeissa tai maaseututaajamissa. Monin paikoin on upeita jalopuukujia kanavan molemmin puolin. Alkumatkan jälkeen sää ei ole ollut kanavalla mikään kovin hääppöinen, mutta pahimmat sadeajat olemme pysyneet satamissa. Jos joku on innostunut pyörämatkailusta, niin Götan kanava olisi siihen oiva kohde, sillä koko ajan kanavan varrella kulkee pyörätiet ja maasto on mukavaa ja melko tasaista pyöräiltävää. Paljon näkyi sekä perheitä että myös meitä vanhempia ihmisiä pyöräilemässä. Kanavaa on veneellä helppo kulkea avuliaiden sulkuvahtien vuoksi, koska he seuraavat ja tiedottavat muusta liikenteestä. VHF:llä ei olla sulkuihin tai siltoihin yhteydessä . Osa silloista on kauko-ohjauksessa, osalla on miehitys paikalla. Yleensä sillat aukesivat niitä lähestyttäessä, välillä niiden aukaisulle oli tietty aikataulu (yleensä kaksi kertaa tunnissa) ja joskus täytyi rautatiesilloilla odottaa junien aikataulun mukaan.
 Matkustaja-aluksia kohtasimme useita. |
 Komeita pytinkejä oli kanavan varrella. |
 Lampaat jonossa matkalla johonkin. |
 Siltoja oli monenlaisia: nostosiltaa, kääntösiltaa ja useilla pienillä teillä tällaisia rullasiltoja. |