23.6. - 2.7.2009  Ahvenanmaalta Helsinkiin

Tiistaina 23.6. siirryimme hyvin heikossa vastatuulessa (0-2 m/s) koneella ajellen Käringsundista Maarianhaminan edustalle Rödhamniin. Nyhamnin majakan lähellä näimme kaksi hyljettä. Päivän matkaksi tuli 30 mailia ja Rödhamniin rantauduimme heti puolen päivän jälkeen. Nyt sää tuntui jo kesäiseltä. Merellä tarvittiin vielä reilusti vaatetta, mutta maissa oli 22 astetta lämmintä, mikä tuntui alkukesän sateisten säiden jälkeen todella lämpimältä. Rödhamn on Maarianhaminalaisen pursiseuran ylläpitämä luonnonkaunis saaressa oleva vierassatama. Edellisen käyntimme jälkeen paikka oli kehittynyt, siellä oli entistä siistimpää ja paikat laitettu nätisti. Suihkuja ei ole, mutta puulämmitteinen sauna löytyy. Tullessamme laiturissa oli vain pari venettä, mutta illan aikana veneitä tuli lisää, erityisesti ruotsalaisia. Vielä ei kuitenkaan laituri täyttynyt samalla tavalla kuin joskus aiemmin heinäkuussa käydessämme.


Rödhamnin rantavajoja


Rödhamnissa ihailimme paitsi punaisia kallioita niin myös kauniita luonnonkukkia.


 

Keskiviikkoaamuna oli lähtiessämme kevyt pohjoistuuli ja aurinko paistoi. Degerbyssä pysähdyimme kaupassa ja jatkoimme matkaa vastatuuleen. Aika pian tuuli voimistui. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä oli niin reipasta vastatuulta, että vettä roiskui kunnolla kannelle.

Ennen klo 15:ta kiinnityimme Bäröön laituriin 37 mailin jälkeen. Olin viime kesänä lukenut Bäröstä lehtiartikkelin, jossa kerrottiin entisen merivartioston paikan muutetun vierassatamaksi ja sen ravintolaa (Glada Laxen) kehuttiin. Testasimme ravintolan ahvenfileet ja täytyy todeta, että hyvin oli kokki ahvenet paistanut ja muutenkin annos oli maukas (olisi tosin voinut olla pari filettä enemmänkin). Kiipesimme myös merivartioston torniin, josta oli tietysti hyvä näkyvyys ympäriinsä. Satamamaksu oli vain 12 euroa. Meidän lisäksemme laiturissa yöpyi ainoastaan kaksi muuta venettä. Pari venettä pysähtyi ruokailemaan ja jatkoi matkaa. Ylipäätään totesimme, että vielä ainakin täällä saariston pohjoisosassa oli veneitä yllättävän vähän liikkeellä, vaikka yleensä juhannukselta veneily vilkastuu.


Näkymä Bärön merivartioston tornista.

Torstai 25.6. valkeni täysin tyynenä ja aurinkoisena. Tuntui olevan ensimmäinen todellinen kesäaamu, jo klo 8 oli 17 astetta. Päivän kohteemme oli Houtskärin Näsby, jonne saavuimme koneella ajaen vähän puolen päivän jälkeen. Tämän päivän matka oli 24 mailia. Ennen Houtskäriä näimme kotkan. Päivä oli jälleen edellistä lämpimämpi (24 astetta). Näsbyssä oli ensimmäistä kertaa tänä kesänä laituri lähes täynnä eli siinäkin suhteessa kesä on alkanut.


Näsbyssä septitankin tyhjennys oli sijoitettu kovin rannan läheisyyteen ja lyhyellä letkulla, mutta onnistuimme tyhjennyksessä.

Perjantaina otimme suunnan pohjoiseen kohti Parattulaa, jonne matkka oli 22 mailia. Tuuli oli heikkoa itätuulta ja livuimme hiljalleen kunnes tuli täysin pläkä; loppumatka ajettiin taas koneella. Olemme vuosia sitten (yli 15 vuotta) pysähtyneet samoilla paikoilla, mutta emme tarkkaan edes muista, missä laiturissa olimme kiinni, sillä ilmeisesti kyseistä vierassatamaa ei ollut silloin vielä olemassakaan. Satamaan sisäänajo on kapea ruopattu väylä kaislikon keskellä (ilmoitettu syvyys 2-2,2 m). Laiturilla oltiin ystävällisesti ottamassa venettä vastaan ja saman tien kerrottiin, mistä löytyy mitäkin palveluita. Samalla kuulimme, että noin 2,4 syväyksellä pääsee vierassatamaan ja pohja on vain pehmeää savea; meidän kaikumme mukaan matalimmillaan oli noin 2,1 metriä, kun sillä hetkellä merenpinnan taso oli noin -10 cm. Joka tapauksessa pääsimme hyvin satamaan ja pääsimme poiskin. Paikka oli tosi suojainen ja mukava. Kilometrin päässä oli Laura Pederzenin tehtaanmyymälä ja sen lähellä käsityöläiskylä, jossa oli mm. savipaja, hopeapaja ja lampaita. Savipajassa oli edelleen myynnissä samoja mukeja, joita olimme edellisellä käynnillämme ostaneet veneelle. Päivä oli helteinen.

Lauantaina oli vuorossa jo perinteeksi muodostunut vierailumme työkaverimme Tuijan mökille. Parattulasta lähtiessämme oli jo heti aamulla 20 astetta lämmintä ja päivä oli edellisten tapaan heikkotuulinen. 14 mailin matkan taitoimme koneella. Puolen päivään aikaan kiinnityimme Tuijan mökkirannan kallioon. Päivä sujui tutuissa merkeissä ihmetellen, mitä kaikkea uutta he olivat jälleen rakennelleet, nauttien grillin antimista ja saunan löylyistä. Tuijan siskon perhe oli myös paikalla ja kaikkien lasten yksi ilo oli päästä uimaan Suvisussun uimaportaiden kautta. Puoli vuorokautta Tuijan perheen parissa kului mukavasti ja nopeasti. Kiitos heille!


Tuijan ja hänen siskonsa porukan uintinautintoa.

Tuija grillaamassa.


Mukavan illan komea auringonlasku.

Sunnuntaina Ari nosti ankkurin heti klo 7 jälkeen ja purjehti heikolla pohjoistuulella kohti Nauvoa. Välillä veneen nopeus oli niin pieni, ettei sillä ollut enää ohjailunopeutta ja oli jälleen pakko ajaa koneella. Vähän myöhemmin nostimme uudelleen purjeet, kun alkoi lounainen merituuli. Viiden tunnin ja 14 mailin jälkeen saavuimme hellesäässä Nauvoon. Nauvossa oli hieno septin tyhjennyssysteemi: laitureille oli vedetty jätevesiputkisto ja kärryssä oli septin tyhjennysletku, jonka sai tuotua veneen luokse. Ari hoiti tyhjennyksen nopeammin kuin minä ehdin pestä perunoita. Naapuriveneen mies kertoi, ettei hän saanut tyhjennystä toimimaan ennen kuin otti letkun kärrystä ja laittoi vaakatasossa laiturille. Ari kaatoi koko kärryn niin, että letku oli vaakatasossa ja hyvin tyhjennys toimi. Alla olevista kuvista käy ilmi yksi ihmettelyn kohde Nauvon vierasvenesatamassa.


Tuleekohan tuo vieressämme olevaan vapaaseen poijuun...


... ei sentään, se menikin tankkaamaan.

Maanantaina 29.6. oli pohjoistuulta 0-3 m/s ja päivämatka taittui jälleen vuoroin koneella ja purjein. Suosikkikohteemme Gullkrona on lopettanut lähes kokonaan toimintansa (ottaa vastaan vain päivävieraita ja mitään palveluita ei ole; ohi ajaessamme laiturilla oli tosin kyltti "Kalaa myytävänä"), joten nyt täytyi etsiä samoilta alueilta uusi kohde. Olemme kuulleet monien kehuvan Stenskäriä, mutta itse emme ole siellä aiemmin käyneet, joten nyt otimme suunnan sinne. 20 mailin matka taittui juuri puoleen päivään mennessä.


Nauvon itäpuolen jylhää maisemaa.

Tähän aikaan päivästä siellä oli vain kaksi venettä, mutta illaksi laituri täyttyi. Totesimme löytäneemme melko hyvän korvikkeen Gullkronalle; sauna ei tosin vedä vertoja eikä muutenkaan Stenskäriä ole tehty yhtä viihtyisäksi kuin Gullkrona on, mutta kalaa oli myynnissä, luontopolku oli mukava kävellä, satama oli suojaisa, satamamaksu 8 euroa maksettiin laatikkoon ja sähköä oli saatavilla. Varmasti tulemme toistekin. Päivä oli ehkä toistaiseksi lämpimin ja veneessä sisällä lämpötila nousi yli 30 asteen. Me jo virittelimme sadekatoksesta aurinkokatosta ja luontopolun kierron jälkeen oli nautinto pulahtaa mereen uimaan.


Stenskärin lähiluotoja.


Pääskysiä, ei puhelinlangalla vaan keulan jaluksella.

Tiistaiaamu oli täysin tyyni ja luvassa oli reipasta itä- / kaakkoistuulta (meille vastatuulta), joten matkasimme koneella ajaen vain 18 mailia Kasnäsiin. Ennusteen mukaan tuulen pitäisi kääntyä keskiviikon aikana ensin etelään ja sitten länteen.


Kasnäs, purjeveneiden takana tosi iso moottorivene.

Reilun viikon ajan olimme tehneet lyhyitä päivämatkoja, usein alle 20 mailia päivässä, ja satamassa olimme Arin aikaisten lähtöjen ansiosta heti puolen päivän aikaan. Ihan mukavia vaihteeksi tällaiset lyhyet päivät. Nyt oli kuitenkin tarkoitus lähteä hieman pidemmin päivämatkoin kohti Saimaata.

Tähän asti kesä on ollut aika poikkeuksellinen. Kolme viikkoa oli sateista ja silloin oli monia hyvin kylmiä päiviä, sitten tuli kunnon hellejakso ilman sateita. Tuulet olivat alkukesästä meille suotuisia toisin kuin yleensä länteen mennessä ja nyt itään päin kulkiessamme on puolestaan ollut poikkeuksellisen paljon itätuulia. Tähän asti tuulet ovat olleet heikohkoja; emme ole koko kesänä vielä yhtään kertaa reivanneet, vaikka jonakin kesänä meillä saattaa olla reivi päällä monta päivää peräkkäin. Johtuneeko tämä reivaamattomuus sitten osittain siitä, että kovemmat tuulet ovat yleisempiä eteläisellä ja keskisellä Itämerellä.

Heinäkuu alkoi edelleen kauniissa säässä, pilviharsoa oli, mutta aamulla ennen klo 6 oli jo 17 astetta lämmintä. Tuuli oli kuitenkin edelleen idässä, eikä vastatuuli ollut edes ihan heikkoa (Hangossa 6 m/s).Alkuiltapäivästä pysähdyimme hetkeksi Jussaröhön katsomaan, millainen paikka se on. Jussarö on aiemmin ollut merivartioston hallussa ja on vasta muutama vuosi sitten avattu veneilijöille. Paikka vaikutti sellaiselta, että sinne kannattaa joskus pysähtyä pidemmäksikin aikaa. Siellä on mm. eri pituisia merkittyjä retkeilyreittejä, kahvila ja puulämmitteinen sauna. Kovalla länsituulella satama ei ole kovin suojaisa. Tunnin pysähdyksen jälkeen jatkoimme matkaa ja nyt kulkusuuntamme muuttui niin, että itäkoillistuulella pääsimme päivän loppumatkan purjein. Tuttuun Elisaareen rantauduimme noin klo 17.30 ja päivämatkaksi tuli 58 mailia. Samassa laiturissa oli toinenkin Jon 33, Venla, jonka väen kanssa ilta kului rattoisasti.


Mielenkiintoista Jussarön kalliota.

Torstaina oli tuuli kääntynyt ja oli vaihdellen luoteen ja lounaan välillä. Matkamme eteni Elisaaresta Helsinkiin pääosin purjehtien kevyehkössä tuulessa.

 

Paluu kesän 2009 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle