2. - 6.7.2009  Helsingistä Savonlinnaan

Edellisen tekstin kirjoitin merellä Helsinkiä lähestyessämme. Silloin en vielä tiennyt, että Helsingissä Katajanokan vierassatama on roimasti nostanut hintoja edellisen käyntimme jälkeen (kesä 2005). Epäilen, että tällä hetkellä Katajanokka on koko Itämeren alueen kallein satama, sillä yöpymismaksu oli 40 euroa! Esimerkiksi Tukholman Wasahamnissa maksu oli 240 kruunua (noin 22 euroa) sisältäen sähkön ja pesutuvan. Liekö sataman kalleus veneilijöiden tiedossa, sillä eipä montaa vierasvenettä laiturissa ollutkaan. Kun olimme jo kiinnittyneet laituriin ja tarkoitus oli ehtiä käydä kotona ja hoidella muutamia asioita kaupungilla, niin emme enää kuitenkaan viitsineet siirtyä muualle. Asiat hoidettuamme nautimme helteisen päivän (28 astetta, illalla klo 22 vielä 24 astetta) päätteeksi kauniista illasta Seijan ja Antin kanssa veneen kannella istuskellen.

Perjantaina 3.7. Ari lähti liikkeelle niin, että ehti Hevossalmen sillan ensimmäiseen avaukseen klo 7.15.  Perjantai valkeni pilvisenä, joskin päivän mittaan selkeni. Päivän ylin lämpötila oli korkeintaan 20 astetta. Paitsi, että helteet loppuivat, niin myös tuulet voimistuivat. Tällä kertaa tuulen suunta oli meille hyvä, vaihdellen koillista luoteeseen. Päivän mittaan tuuli vaihteli välillä 5-10 m/s. Iltapäivästä tuuli voimistui sen verran, että teimme kesän ensimmäisen reivin. Tarkoituksemme oli mennä Kotkaan ja jatkaa seuraavana päivänä rajalle Santioon. Matka eteni kuitenkin pitkästä aikaa niin vauhdikkaasti, että emme malttaneet jättää hyvää tuulta käyttämättä ja jatkoimme suoraan Santioon. Perillä olimme ennen auringonlaskua klo 22.30 ja päivän matkaksi tuli 93 mailia.

Santiossa tapahtuu Suomen osalta passintarkastus ja tullikaavakkeen täyttö. Kun nyt tulimme Santioon näin myöhään, niin viranomaiset eivät enää tulleet illalla tarkistamaan meitä, vaan kertoivat tulevansa seuraavana aamuna, kun heillä alkaa työaika klo 8. Aiempina vuosina meidät on tarkistettu jo illalla ja aamulla olemme voineet lähteä rajalle heti, kun se on Venäjän puolelta luvallista eli klo 8 Venäjän aikaa (klo 7 Suomen aikaa). Olin jo ehtinyt soittaa Inflotille ja kertoa tulevamme rajalle aamulla klo 8 Venäjän aikaa. Pohdin, pitäisikö soittaa uudelleen ja kertoa uusi aikamme, mutta en kuitenkaan enää soittanut eikä tästä tullut seuraavana päivänä mitään ongelmia.

Aamulla tarkistuksen jälkeen suuntasimme Venäjän puolelle ja samaan aikaan lähti meidän lisäksemme neljä moottorivenettä. Meillä on Railan tekemät laitasuojat, joissa on isolla tekstillä veneen nimi. Tämä selvästi auttaa meitä, sillä Venäjän rajavartiosto kutsui VHF:llä muita veneitä ja kävi heidän lähellään tunnistamassa veneet, mutta meitä ei lähestytty eikä kutsuttu. Hyvä purjehduskeli jatkui (meillä reivi päällä ja nopeutemme reilut 7 solmua), joskin loppumatkasta ennen Vysotskia tuuli kääntyi turhan vastaiseksi. Moottoriveneet olivat sen verran nopeampia, että alasululle me saavuimme viimeisinä klo 16.15 (46 mailia).


Liekö loistossa oleva säteilyvaaramerkki jäänne menneisyydestä vai onko siellä jotakin...

Alasululla käydään täyttämässä Venäjän tullikaavake (itse asiassa kaksi erilaista kaavaketta). Tällä kertaa Ari sai mukaansa tullikaavakkeita seuraavia kertoja varten. Sulut pääsimme muuten ajamaan suoraan sisään, mutta yhdellä sululla odotimme noin puoli tuntia matkustaja-alus Carelian ohittaessa meidät. Pällin sululla on Venäjän passintarkistus ja passintarkastajat ovat valmiina odottamassa, kun vene nousee ylös. Saimaan kanavan ohjeissa (www.fma.fi tai suora osoite http://portal.fma.fi/portal/page/portal/fma_fi/merenkulun_palvelut/vaylat_kanavat/kanavat/saimaankanava/veneily/veneliikenneohjeet) on selvästi kerrottu, missä on mikäkin tarkastus ja millaisia papereita tarvitaan. Iltaa kohti sää pilvistyi ja sade alkoi, kun saavuimme Suomen puolelle Nuijamaalle (passintarkastus ja Santiossa täytetyn tullikaavakkeen jättö). Kello oli jo 20.30, joten oli helppo päätös jäädä yöksi Nuijamaalle ja kuunnella sateen ropinaa lämpimässä veneessä. Pitkästä aikaa oli lämmitin päällä, sillä ulkolämpötila oli enää vain 14 astetta. Päivän matkaksi tuli 58 mailia.


Sulussa kiinnitykseen ei tarvita muuta kuin yksi köysi keskelle venettä ja minä vahdin keulaa puoshaan kanssa.

Sunnuntaiaamuna sää ei ollut sen parempi. Aamun lämpötila oli vain 7 astetta! Ari lähti sateessa liikkeelle klo 7.45 ja koska Nuijamaan jälkeen on reilun tunnin ajo ennen ensimmäistä sulkua, minä saatoin rauhassa nousta ylös ja syödä aamupalaa. Kanavassa oli hiljaista; koko aikana ei tullut yhtään laivaa vastaan ja loput kolme sulkua pääsimme ajamaan suoraan sisään. Mälkiä oli sulutettu klo 10 tienoilla ja Saimaa oli edessä. Suuntasimme kohti Puumalaa. Tuuli oli reipasta (8-10 m/s), mutta valitettavasti suoraan vastaista. Välillä oli poutaa, välillä kovia sadekuuroja ja puuskia. Kun päivän lämpötila ei juurikaan noussut 10 asteen yläpuolelle, niin kyllä oli kylmää. Ajoimme kolmen vartin vuoroissa ja välillä tuntui sade ja tuuli suorastaan sattuvan kasvoihin. Puumalassa olimme klo 16.20 ja matkaa oli taittunut 49 mailia.

Edellisen kerran olimme veneellä Puumalassa vuonna 1997 ja sen jälkeen vierasvenesatamaa on laajennettu paljon. Saunavuorot on ensin naisille ja sitten miehille. Sauna-aika on turhan lyhyt, 1½ tuntia per vuoro ja miesten vuorolla oli niin paljon väkeä, ettei meinannut istumapaikkaa lauteilta löytyä. Satama ei kuitenkaan ollut vielä täynnä, joten voi vain kuvitella, millainen tungos saunassa on todella ruuhkaisena päivänä.


Puumalan vierasvenesatamaa sillan alla (osa satamasta on sillan toisella puolella).

Maanantai 6.7. antoi jälleen tunnun kesäsäästä, kun aurinko paistoi, tosin lämpötila oli aamulla lähtiessämme vain 12 astetta. Päivä meni koneajoksi, sillä aamu oli aivan peilityyni eikä paljoa paremmaksi tilanne tuulen osalta muuttunut päivän mittaankaan. Päivän lämpötila oli 15-20 astetta ja välillä tuli pieni sadekuuro. Savonlinnaan Törninpyörän vierasvenesatamaan saavuimme klo 15.30 ja päivämatka oli 42 mailia. Illalla jätimme Suvisussun laituriin ja pääsimme Railan ja Jussin mökille nauttimaan mainiosta saunasta.


Tervahöyryillä seilataan vieläkin Saimaalla.

 

Paluu kesän 2009 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle