7. - 19.7.2009  Saimaan helmet ja kotisatamaan

Tiistaina 7.7. vietimme mielenkiintoisen aamupäivän Railan ja Jussin mökillä Kerimäellä. Takaisin Savonlinnaan saavuttuamme katsoimme sääennusteita ja koska tulevalle torstaille oli luvassa kovin huonoa säätä, niin päätimme pikaisesti lähteä eteenpäin. Nopea käynti kaupassa, siltojen avauksen tilaus ja matkaan vaille klo 15. Aurinko paistoi, 19 astetta oli lämmintä ja tuuli mukava 4-6 m/s etelän puolelta. Edessä oli leppoisa 27 mailin purjehdus kohti Järvisydäntä (=Porosalmea), jossa kiinnityimme ristiinalaisen s/y Tuu-Lillan viereen. Heiltä kuulimme tarinaa paikasta, jonne olimme saapuneet. Kohde oli todella mielenkiintoinen. Minulle tuli tunne aivan kuin olisin saapunut Lappiin. Valitettavasti oli jo ilta, joten emme ehtineet kunnolla tutustua paikkaan, joten täytyy tulla joskus uudelleen. Satamamaksu oli vain 5 euroa ja sillä sai jopa käydä saunan yhteydessä olevassa suihkussa sen jälkeen, kun saunan varausvuorot olivat ohitse klo 21. Sauna olisi maksanut 20 euroa.


Linna kiertäen silloille.

Keskiviikkoaamuna (tässä vaiheessa aamu ei tarkoita klo 6, vaan klo 9.30) jatkoimme matkaa. "Kiireemme" johtui siitä, että halusimme ehtiä työkaverimme rakenteilla olevalle mökille vielä samana päivänä, koska  seuraavalle päivälle oli edelleen luvattu rankkaa sadetta. Matkasimme muuten purjein, mutta välillä ajoimme koneella oikaistessamme saarien välistä. Olimme matkalla Hanhivirtaan. Lyhin matka olisi ollut Haponlahden kanavan tai Oravin kautta, mutta kummassakin on liian matalat sillat, joten jouduimme kiertämään Tappuvirran kautta. Matkalla poikkesimme Enonkosken Hyypiänniemen vierasvenesatamaan tarkoituksenamme tyhjentää septi. Saaristomerellä ja Saimaalla (eli ylipäätään Suomessa) septin imutyhjennykset ovat toimineet hyvin, mutta nyt oli ensimmäinen toimimaton imutyhjennyspaikka. Ari kävi sataman kahvilasta kysymässä asiaa ja sai kuulla, ettei se ole toiminut muutamaan vuoteen. Soitin vielä asian tiedoksi Roope-Saimaalle. Puhelimeen vastannut henkilö tuntui olevan jo tietoinen ongelmasta. Kehotin heitä viemään tietoa eteenpäin, jotta kyseinen septin imutyhjennyspiste poistettaisiin kokonaan erilaisista esitteistä.

Päivän mittaan ympärillämme oli aikamoisia ukkospilviä ja jonkin sadekuuron saimme mekin päällemme. Lämpötila oli noin 20 astetta. Perillä Hanhivirrassa olimme klo 15 ja löysimme Hirviluodon kupeelta hyvän ankkuripaikan. Päivän matka oli 30 mailia. Työkaverimme Jukka tuli tyttöjen kanssa hakemaan meitä moottoriveneellä heidän mökilleen (tai itse asiassa Jukan vanhempien mökille). Samalla tytöt saivat ihmetellä purjeveneen omalaatuisia juttuja ennen mökille siirtymistämme. Heta oli grillaamassa herkullista ateriaa ja me ihastelimme heidän puolivalmista mökkiään. Tilaa on ja on se upealla paikalla! Ilta kului nopeasti rupatellessa ja saunoessa.


Monilla linnuilla on ollut pienet poikaset heinäkuussa. Ilmeisesti kesäkuun alun kylmyys on vienyt ensimmäisen poikueen.

Emme aikoneet matkata Hanhivirtaa pidemmälle, vaan palailla takaisin kohti Savonlinnaa. Torstaiaamuna ei vielä satanut, mutta sääennusteessa varoiteltiin todella runsaasta sateesta, joten päätimme ottaa suunnan Oraviin 13 mailin päähän. Tuuli oli reipasta itätuulta eli meille täysin myötäinen ja seilasimme pelkällä keulapurjeella. Oravissa olemme viimeksi olleet vuonna 1988 ja silloin vierasvenesatama oli itärannalla, mutta nyt oli uudehko satama länsirannalla. Paikat olivat siistit ja saunasta pääsi uimaan. Pyykinpesussa oli ongelmana kuivauskoneen hitaus. Rankkasade meni ilmeisesti idästä ohitse, sillä me selvisimme parin tunnin sateella iltapäivällä. Illalla sää oli jo kaunis ja aurinkoinen.


Väylän viittojen sekamelskaa Oraviin mennessä. Punaiset vasemmalle  ja vihreät oikealle, mutta niiden erottaminen vastavaloon ei ole ihan helppoa.


Myötävaloon näkymä on vähän toisenlainen.

Perjantai 10.7. oli erilaisia kokemuksia täynnä. Tavoitteenamme oli päästä Linnansaaren eteläpäähän Sammakkoniemeen, jonne Oravista matkaa olisi ollut jonkin esitteen mukaan suoraan noin 3 mailia. Kuitenkin, koska Suvisussu ei mahdu sillan alitse, niin me jouduimme kiertämään pohjoiskautta ja teimme 22 mailia matkaa. Kierto kannatti, sillä näimme kaksi kalasääskeä. Toisella niistä oli pesä aivan väylän tuntumassa väylätaulun päällä. Emme olleetkaan ennen kuulleet kalasääsken ääntä, jota se nyt päästeli pesää valvoessaan. Linnansaaresta emme muistaneet juuri mitään, vaikka olemme aiemmin olleet siellä; tosin aikaa siitä on kulunut 21 vuotta. Ilmeisesti olemme silloin kiinnittyneet länsirannalla olevaan laivalaituriin. Nyt Ari oli selvittänyt Oravissa, että Sammakkoniemeen menevän epävirallisen viitoitetun väylän syvyys on 1,4 metriä, vaikka Saimaan käyntisatamat -oppaan piirroksessa on merkitty 2,1 metriä matalimpaan kohtaan. Olimme viime päivien aikana muutaman kerran laskeskellut syvyyksiä ja sähkölinjojen alituskorkeuksia niin, että mieleen tuli jo vuorovesitaulukkolaskut. Nyt totesimme, ettei meillä ole mitään ongelmaa päästä omalla 2 metrin syväyksellämme tätä ns. 1,4 metrin väylää pitkin. Salaisuus on siinä, että Saimaalla syvyydet ilmoitetaan 75,10 tasolla ja alituskorkeudet puolestaan 76,60 metrin tasosta. Nyt veden taso oli noin 76,10 (tai 76,15), joten syvyyttä pitäisi olla noin 2,4 metriä. Siis siitä vaan kohti suojaisaa lahtea. Hiljaa kuitenkin etenimme. Kaikumme mukaan laskelmat pitivät paikkansa. Mennessä ajoimme hyvin läheltä itäviittaa, takaisin tulimme hieman kauempaa. Mennessä vettä oli vähimmillään noin 2,4 metriä ja palatessa noin 2,6 metriä.

Linnansaaressa söimme makoisia juuri savustettuja muikkuja. Sitten kiersimme koko saaren ympäri kiertävän reitin noin 8 km. Siitä tuli todellinen hikilenkki, kun hyttysiä oli niin mahdottoman paljon. Päivän kruunasi sauna, jossa saimme erittäin hyvät löylyt. Sitä hämmästelimme, että laiturissa oli meidän lisäksemme vain pari matkavenettä. Lisäksi alueella oli kanooteilla ja uisteluveneillä matkaavia telttailijoita. Hyttysistä huolimatta paikka oli yksi kesän kohokohdista.

Lauantaina matkasimme Savonlinnaan. Aluksi purjehdimme kevyessä myötätuulessa kunnes tuuli tyyntyi täysin. Aurinko paistoi ja lämmintä oli 23 astetta. Kasinon rantaan tuli matkaa 19 mailia. Illalla tapasimme useita Ristiinan pursiseuralaisia, joista monet olivat osallistuneet päivällä Oopperaregattaan ja menestystäkin oli tullut: Vendace, kipparina Mika Muikku, voitti neljästä kisasta koostuneen Savon regatan H-veneitten sarjan.  Sunnuntai kului Savonlinnassa, välillä aurinko paistoi ja välillä tuli ravakoita sadekuuroja. Maanantaina siirryimme siltojen toiselle puolelle Törninpyörään Olavinlinnan viereen ja sadekuurot jatkuivat. Illalla olimme Olavinlinnassa Madama Butterfly -oopperassa, jolloin juuri ennen esityksen alkua satoi rankasti ja ukkosti. Reilut 20 vuotta sitten olimme Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan ja tuolloin pohdimme, että olisihan se joskus mukava kävellä veneeltä oopperaan. Yleensä olemme kuitenkin olleet merellä sen verran pitkään, ettemme ole ehtineet oopperajuhlien aikaan Savonlinnaan (emme muutenkaan ole olleet Savonlinnassa veneen kanssa kesän 1993 jälkeen). Kun tälle kesälle suunnittelimme muutenkin Saimaalla oleilua, niin varasimme myös hyvissä ajoin oopperaliput. Näin kauan siis meni ennen kuin tuo reilun kahdenkymmenen vuoden takainen ajatus toteutui.

Savonlinnassa olisi varmasti kulunut sujuvasti enemmänkin aikaa, onhan se meidän mielestämme paras kesäkaupunki Suomessa. Kierrellessäni vaatekaupoissa löysin kaupan, jossa oli parempi valikoima erilaisia, yksilöllisempiä vaatteita kuin vaikka Helsingissä Itäkeskuksessa. Torin kulman muikkuannos oli hyvin paistettu. Aikansa kaupungin hulinaa nautittuamme tulee kuitenkin aina halu päästä hiljaisempiin kohteisiin. Seuraavat kaksi kohdetta tarjosivatkin hyvin omaa rauhaa.


Ilta viileni kaupungilla, Outi ja Jukka Suvisussulla jutustelemassa lämpimän juoman äärellä.

Tiistaina 14.7. Savonlinnasta lähtiessämme kävimme tankkaamassa ja tyhjentämässä septin. Samalla tapasimme entisen veneemme Sunwind 26:n (entinen Suvisussu II) ja vaihdoimme pikaiset tervehdykset nykyisten omistajien kanssa. Taitoimme 31 mailin matkan Lepistönselän eteläpäähän Lohilahteen. Osa matkasta meni purjein, osa koneella. Iltapäivällä tullessamme olimme ainoa vene, illan päätteeksi laiturissa oli yhteensä neljä venettä. Lohilahden vierasvenesatamasta saimme vinkin Savonlinnassa Jukalta ja Outilta. He kehuivat, että grillikatos ei lainkaan savuta ja tosi oli (huippuimurin ansiota). Samoin heiltä kuulimme, miten saunassa on pata ja padan alla tulet, mutta pesu tapahtuu kuitenkin suihkussa. Kuulosti kummalliselta, mutta salaisuus selvisi paikan päällä. Sähkökin on veneisiin saatavilla. Vietimme mukavan iltapäivän ja illan: kävimme kävelyllä, Ari sai virvelillä hauen ja saunoimme.

Keskiviikon taival oli 24 mailia Liehtalanniemeen. Ennen Puumalaa Kietävälänvirrassa näin norpan. Se köllötteli yllättävän pitkään lähellä väylää. Luulin sen jo olevan kuolleen, kunnes se verkkaisesti sukelsi. Puumalassa pysähdyimme kaupassa. Liehtalanniemi on museotila, jossa on vanhan ajan rakennuksia (mm. savusauna, jota museovirasto ei kuitenkaan anna enää lämmittää) sekä lampaita ja kukkoja. Parin kilometrin säteellä on myös posliiniatelje, paja, viinitila ja ravintola. Yöpyjiä oli meidän lisäksemme vain yksi vene.


Liehtalanniemen museoaluetta.

Torstain aamupäivän matka oli vain 12 mailia Ruhaan (= Taka-Ruuhon saari), joka oli juuri niin suojainen ja viehättävä paikka kuin vanhastaan muistimmekin. Ensimmäinen ankkurointi tuli tehtyä ilmeisesti liian lähelle, sillä ankkuri ei pitänyt yhtään lahden syvässä vedessä. Emme yrittäneet uudelleen, sillä meidän tullessamme vapautui poijupaikkoja, joten kiinnityimme poijuun. Päivä oli pitkästä aikaa helteinen, 26 astetta. Ruhan sauna on komeista hirsistä tehty ja antoi hyvät löylyt.


Ruhan sauna.

Perjantai valkeni aurinkoisena ja Ruhan poukamassa oli tyyntä, mikä osoittautui kuitenkin harhaksi. Suojaisesta poukamasta lähdettyämme oli yllättävän kovia puuskia ja tuulen suunta meille vastainen. Koneilimme pursiseuramme majalle Korkiaan, jossa vietimme myös lauantaipäivän. Sunnuntaina oli jäljellä viimeiset 12 mailia kotisatamaan Ristiinaan. Tämän taipaleen saimme nauttia leppoisasta purjehduksesta 2-5 solmun nopeudella.

YHTEENVETO:

Kokonaisuutena kesäloman säät olivat hyvin vaihtelevia: alussa hellettä, sitten Hangossa tosi kylmää (7 astetta päivän ylin lämpötila) ja sateista, välillä kohtuullista alkukesän säätä, sitten Tukholmassa jälleen runsasta sadetta ja kylmä, mutta juhannuksen jälkeen sää muuttui helteiseksi (päivälämpötilat 27-28 astetta), kunnes heinäkuun alussa Saimaalle tullessamme oli jälleen tosi kylmää (päivälämpötila 10 astetta) ja sateista, mutta sen jälkeen oli mukavaa kesäsäätä. Siis todella vaihtelevaa säätä.

Tuulet olivat sopivia tai heikkoja, kovia tuulia ei ollut meillä lainkaan, pohjois- ja itätuulia tuntui olevan harvinaisen paljon. Todella poikkeavan kevyitä kelejä, reivikin oli vain kahtena päivänä.

Vaihteeksi oli mukava purjehtia vain saaristoissa. Paljon löysimme uusia kohteita ja kävimme paikoissa, joissa olimme viimeksi olleet 15-20 vuotta sitten. Pikkuisen jäi kaipuu leppoisista öisistä avomeripurjehduksista, mutta kokonaisuutenaan kesälomareissumme oli onnistunut ja purjehduksellisesti helppoa.

30.7.2009 Mökkielämä vei taas niin mennessään, että tämän päivitys jäi näin pitkälle viiveelle. Matot on nyt pesty, mustikoita ja vadelmia on poimittu runsaasti ja ensi talven polttopuut on pinottu, joten ensi viikolla ehdimme vielä hetkeksi Saimaalle.

 

Paluu kesän 2009 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle