14.6. - 22.6.2009  Tukholmassa ja takaisin Suomeen

Saavuimme lauantaina 13.6. Tukholmaan vesisateessa ja sunnuntaina istuimme lähes koko päivän veneessä kuunnellen jatkuvaa sateen ropinaa, lukien ja surffaten netissä. Lämpötilakin oli vain 12 astetta.  Olemme käyttäneet tänä kesänä paljon veneen oman lämmittimen sijaan sähköpuhallinta. Nyt Wasahamnissa ilmeisesti aika moni muukin käytti sähkölämmittimiä tai sitten sataman sähkösysteemeissä oli vikaa, sillä laitureilta sähköt menivät poikki kolmena yönä. Aamuisin sähköt taas palautuivat. Sunnuntai-iltana huomasimme vielä, että veneen akkulaturi ei lataa kunnolla ja Arin tutkittua asiaa totesimme uuden laturin hankinnan olevan ajankohtaista.

Maanantaina oli jatkuva sade lopulta tauonnut ja suuntasimme ensimmäisenä kaupungille venetarvikeliikkeeseen ostamaan akkulaturia ja lisäksi teimme vähän muitakin hankintoja. Kylmä sää jatkui edelleen, klo 15 oli vain 10 astetta. Veneessä ihmettelin, miten lattia oli kylmä ja huomasin veneen pohjaa vasten (sisäpuolella) olevan lämpömittarin näyttävän vain 8,7 astetta eli veden oikea lämpötila oli varmaankin vielä pari astetta vähemmän. Hangossa ollessamme uutisoitiin epätavallisen alhaisista kesäkuun lämpötiloista. Samoin nyt Ruotsissa veikkailtiin, että tästä tulee yksi kylmimmistä kesäkuista 50 vuoteen. Emme kyllä itsekään muista näin sateista kesäkuuta kokeneemme, vaikka vuosikausia olemme veneilleet heti kesäkuun alusta alkaen.


Kyllä oli kaunis englantilainen purjealus.

Tiistai valkeni kauniina auringonpaisteisena ja päivällä lämpötila kohosi peräti 18 asteeseen. Päivä kului kaupungilla kierrellen. Olimme maanantaina ostaneet kolmen vuorokauden matkakortit, joten oli helppo liikkua metrolla, bussilla ja raitiovaunulla.

Keskiviikko 17.6. oli ikimuistoinen päivä. Silloin Volvo Ocean Race -veneet saapuivat Tukholmaan. Kävellessämme hyvissä ajoin tapahtuma-alueen liepeillä erään saaristoristeilyaluksen edessä huudeltiin, että 100 kruunulla (alle 10 eurolla) pääsee noin 1½ tunnin risteilylle, jossa mennään Volvo Ocean Race -veneitä vastaan ja seurataan niiden tuloa (kilpapurjehdusta) Tukholman keskustaan. Tästä mahdollisuudesta innostuimme ja astuimme laivaan. Mukana oli hämmästyttävän vähän väkeä (vain pari kymmentä), joten kaikki saivat hyvät paikat seurata tapahtumia. Ajoimme noin puolituntia veneitä vastaan ja sitten kohtasimme uskomattoman näyn: kisaveneiden seassa oli kymmeniä ellei satoja katsojaveneitä, niiden takana iso risteilyalus ja ilmassa pörräsivät helikopterit. Merenkäynti oli katsojaveneiden aalloista johtuen melkoista sekamelskaa, jossa muutamat purjeveneet keikkuivat tosissaan. Vieressämme oli katsomassa vanhempi ruotsalaisnainen, joka selitti kaikenlaista pitkin matkaa, mm. että hänen poikansa oli mukana toisella Ericsson-kisaveneellä. Ihmettelimme, miten uskomattoman nopeasti kisaveneet kiihtyivät halssin vaihdon jälkeen ja oli mielenkiintoista seurata matkaa aina maalilinjalle asti, joka oli Kuninkaanlinnan edustalla. Kokemus oli paljon enemmän kuin tuon 100 kruunun arvoinen. Tästä olen tekemässä omaa kuvatiedostoa. Sitä ennen voit katsoa tavallisella digikameralla otetun videopätkän (linkki avautuu ainakin, jos koneessa on Windows Media Player).

Torstaina otimme suunnan itään kohti Arholman saarta. Minun vielä nukkuessa Ari seikkaili laivojen seassa, kuulemma Waxholmin eteläpuolella oli  näkyvissä yhtä aikaa kuusi laivaa. Heikossa tuulessa sai tosissaan miettiä, miten purjehtien ehtii laivojen tieltä pois. Päivä oli hyvää purjehdusta, aluksi tuulta 0-3 m/s, lopuksi 8-10 m/s. Matkaa tuli 49 mailia. Arholma on aiemmin ollut suoja-aluetta, jonne ulkomaalaisilla ei ole ollut pääsyä. Nyt siellä on kaksi satamaa. Me menimme erittäin suojaiseen Österhamniin. Aika moni muukin piti Arholmaa hyvänä juhannuksen viettopaikkana. Laituri oli lähes täysi ja ankkurissa oli useita veneitä. Löysimme kuitenkin meille sopivan välin laiturista. Illalla teimme pitkän kävelyn viehättävällä autottomalla saarella.


Arholmassa oli sekä ruskeita että mustia isoja etanoita ja lisäksi vielä tällaisia vaaleita.

Juhannusaatoksi 19.6. saimme varattua juhannussaunan päivällä klo 12. Sauna oli puilla lämpiävä ja varattu aamusta iltaan asti. Ruotsalaiseen tapaan siellä ei kuitenkaan ollut mitään pesusysteemejä (ei suihkua, eikä pataa, kylmää vettä sai haettua ämpärillä 50 metrin päästä). Minä olen kuitenkin jo keksinyt tähän systeemin: lämmitän veneessä kattilassa vettä, jonka vien kanisterilla mukanani ja niin hoituu hyvin tukan pesukin. Saunapuhtaana oli hyvä lähteä juhannustapahtumaan eli klo 15 juhannussalon nostoon. Vielä lähtiessä oli lämmintä, mutta nopeasti sää taas viileni ja lopuksi juhannusjuhlilla oli kylmä.


Juhannusalko pystyssä ja taas sää pilvistyi.

Juhannuspäivänä 20.6. oli Arholma Batteri -museo auki tänä kesänä ensimmäistä päivää. Arholman sotilaskäytön loputtua on kallion sisään louhittu tykistöpatteri avattu museona vuonna 2008. Oli mielenkiintoista päästä näkemään, mitä kaikkea kallion sisältä löytyi ja kuulla (ruotsiksi) selityksiä, miten systeemit olivat toimineet. Takaisin kävellessämme kastuimme jälleen kerran, mutta illaksi sää selkeni.

Sunnuntaina suuntasimme matkamme takaisin Ahvenanmaalle. Purjehdimme leppoisassa tuulessa 2-5 solmun nopeudella ja nyt oli niin lämmintä, että etsin ensimmäistä kertaa shortsit jalkaan (vähän aikaa tarkenin). Lähestyessämme Käringsundia todella sankka sumu lähestyi meitä. Eckeröstä lähtenyt laiva hävisi vikkelästi sumun keskelle, me ehdimme perille juuri ennen sumua. Aika jännä, että sumu tuli aivan sataman edustalle mutta ei satamaan, vaan jäi meren päälle. Päivän matka 29 mailia.

Tullessamme Käringsundissa oli hiljaista, vain muutama vene ja satamakonttori (=kahvila) auki vain joskus, vessoja ei ole taidettu siivota koko juhannuksena. Laivasatamassa on kauppa auki, mutta Eckerön kylän kauppa on mennyt konkurssiin. Pohdimme, onko tämä satama kuolemassa vai odotetaanko täällä heinäkuun sesonkia.


Arholma Batterin tykin ammuksia.

Kallio päällä näkyi vain varsinainen tykki ja kallion sisällä oli kaikki, millä valvottiin ja ohjattiin tykin toimintaa.

Tänään maanantain olemme edelleen Käringsundissa. Merellä oli tosi tiukka sumu, mutta maissa paistoi aurinko. Veneitä on tullut lisää. Satamamaksua maksaessani kysyin, onkohan nyt suihkutiloja siivottu. Ilmeisesti eilinen oli jokin poikkeustilanne, sillä satamakahvilan pitäjä kertoi, että kyllä on siivottu ja kuulleensa eilisen olleen siivouksen suhteen katastrofin.

Kesäkuun kolme ensimmäistä viikkoa on ollut epätavallisen sateista ja kylmääkin. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että kesä olisi tulossa. Ennusteet lupaavat auringonpaistetta ja yli 20 asteen lämpötiloja tälle viikolle. Arin punkin purema ei edelleenkään ole osoittanut ikäviä merkkejä. Meillä matka jatkuu saaristossa poukkoillen pikkuhiljaa itään päin.


Käringsund on idyllisessä ja suojaisessa lahden poukamassa.

Paluu kesän 2009 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle