Toukokuu 2010  Kevätkunnostus ja Saimaalta merelle

Kevät tuli, lumi suli. Tähän sisältyy tunnelmat veneen kevätkunnostuksen aloittamisesta. Viime talvi oli niin ihanan luminen talvi ja saimme nauttia kunnon hiihtokeleistä, ettei olisi oikein ollenkaan halunnut kevään koittavan. Toisaalta veneelle ja vesille aina mieli halajaa. Vielä maaliskuun lopussa epäilin, miten kevätkunnostusta pääsee lainkaan tekemään, kun veneitten välissä oli melkoiset lumivallit, mutta hupsista vaan - lumet sulivat ihan silmissä. 

Huhtikuun lopulla aloitimme taas joka viikonloppuiset matkamme Mäntyharjulle mökille ja Ristiinaan Suvisussulle. Viikonloppuihin sattui aika huonoja säitä, vettä satoi ja jonakin päivänä lämpötila oli vain +4 astetta. Aloitimme siis sisähommista: siivousta, tavaroiden raahaamista ja paikoilleen laittoa (me tyhjennämme veneen ihan kokonaan talveksi), elektroniikan asennusta paikalleen jne. Suvisussu olikin jo hyvin varhaisessa vaiheessa sisältä valmis. Ulkohommiin pääsyä, tai siis poutaa ja riittävän lämmintä, saimmekin odotella pitkään. 

Meillä on Ristiinassa ollut perinteisesti veneitten yhteislasku äitienpäivän lauantaina (Mikkelistä saapuu suuri nosturi, ja yhteisnostoissa ja -laskuissa on mukana noin 50 venettä). Tänä keväänä oli onneksi kaukoviisaasti päätetty laskupäivä viikkoa myöhemmäksi. Helatorstai, siis vapaapäivä, sattui mukavasti juuri pari päivää ennen vesillelaskua ja samaan aikaan alkoivat uskomattomat toukokuun helteet, parhaimmillaan parina päivänä +27-28 astetta! Jo kävi sutina rannassa. Vahaukset saimme tehtyä aamuisin ennen kuin liikaa lämpeni.


Aikomukseni ei ollut kirjoittaa tavallisesta kevätkunnostuksesta, vaan pari sanaa Suvisussun peräsimen kunnostuksesta. Syksyllä peräsin matkasi Laitisen Ollin mukana Kotkaan. Hän otti haasteen vastaan avata peräsin, kuivattaa se (olimme varmoja, että siellä on kosteutta) ja katsoa, missä kunnossa se muuten on. Tästä hän sai samalla itselleen opintosuorituksen. Talven aikana selvisi mielenkiintoisia asioita. Peräsimen sisällä ei ollutkaan mitään lattarautoja, joiden kunnosta olisimme olleet kiinnostuneita, vaan peräsinakseli jatkui peräsimen sisälle tehden siellä mutkan ja akseli oli valettu kovan "betonin" sisälle. Ei pitäisi olla mitään mahdollisuutta peräsimen putoamiseen ellei koko peräsin hajoa akselin ympäriltä, ja silloinkin jää vielä akseli ja sen ympäristö jäljelle (eri asia on, mihin sillä sitten enää pääsee). Muusta osasta peräsinlapaa Olli kaapi kostean täyteaineen pois, kuivatti peräsimen, täytti sen epoksivaahdolla ja laminoi uudelleen kiinni. Kyllä tuli hieno "uusi" peräsin.


 

Merelle:

Keskiviikkoiltana 19.5. vein Arin Ristiinaan, josta hän lähti Annelin ja Raimon kanssa kohti Saimaan kanavaa. Totuttuun tapaan ensimmäinen pysähdys oli 12 mailin päässä pursiseuran majalla Korkeassa. Keväthommat olivat vielä sen verran kesken, että matkalla Ari laittoi Raimon kanssa purjeet paikalleen ja perillä saunan lämmityksen aikana vaihtoivat moottorin öljyt. Mastossakin piti käydä, että saivat lippunarun paikalleen. 

Aamu valkeni kauniina ja peilityynenä. Eipä ollut ajatustakaan edetä purjein, mutta ei se tainnut heitä haitata, kun kerrankin oli lämmintä. Jo viikon ajan oli ollut uskomattoman lämpimät toukokuun säät, välillä suorastaan hellettä, välillä vain reilu 20 astetta. 

Saimaan kanavalle he ehtivät iltapäivällä. Kanavassa kaikki sujui totuttuun tapaan ja hoitokunnan ohjeiden mukaisesti. Tähystää sai tällä kertaa tarkasti, sillä kanavassa oli paljon erilaista rojua. Muuta liikennettä ei ollut ja sulkuihin pääsi ajamaan suoraan ilman mitään odotuksia. Nuijamaalla oli Suomen passintarkastus ja tulliselvitys ja Pällin sululla Venäjän passintarkastus.  

Illan koittaessa oli saavutettu alin sulku, jonka yläpuolelle he jäivät yöpymään. 


Tyyntä oli.

Perjantaiaamuna matka jatkui heti klo 7 (Suomen aikaa) sulun alapuolella tehdyn tulliselvityksen jälkeen. Venäjän aluevesillä ei saakaan liikkua muuten kuin klo 8-20 Moskovan aikaa. Tyyni sää jatkui edelleen, siis koneajoa. 

Minä saavuin illaksi Kotkaan kotoa (töistä) pikavuorolla samaan aikaan, kun Suvisussukin lipui merimuseo Wellamon vieraslaituriin. Edessä oli mielenkiintoinen perjantai-ilta ja lauantaipäivä, sillä koolla oli toista kertaa suurten vesien seilorit. Kokoontumisessa mukana oli toistakymmentä venettä, joista me olimme vuoden Välimeren reissullamme niitä lyhytmatkalaisia. Muut olivat vähintään tehneet Karibian kierroksen, muutamat kiertäneet Maapallon ja s/y Cabane kiertänyt Pallon peräti kolme kertaa. 



Suuria vesiä kolunneita erilaisia veneitä.

Perjantai-iltana Ari, Anneli ja Raimo ehtivät vielä mukaan saunailtaan, josta palattuamme turisimme vielä hetken Cabanessa. Lauantaina oli yleisölle avoin tilaisuus Wellamossa ja väkeä olikin paljon paikalla kuulemassa tehdyistä matkoista ja erilaisista kokemuksista. Tilaisuuden jälkeen veneet olivat kaikille avoinna tutustumista ja keskusteluja varten. Illan suussa Anneli ja Raimo hyppäsivät junaan ja matkasivat takaisin kotiin Mikkeliin. Me jatkoimme iltaa seiloreitten kanssa yhteisellä illallisella tunnetussa ravintola Kairossa. Veneelle saavuttuamme alkoi sade, joka ei meitä haitannut eikä tainnut olla kovin kovaakaan, mutta joka ukkosen kera oli ollut lännemmässä melkoista salamoiden räiskintää ja rankkasadetta. Tämä päivä oli mielenkiintoinen. Tapasimme monia tuttuja (mm. Necessen Marika ja Kari olivat paikalla autoillen) ja sellaisia tuntemattomampiakin ihmisiä, joista olimme jossakin vaiheesta kuulleet toisilta veneilijöiltä.

Sunnuntaiaamuna teimme varhaisen lähdön. Sapokassa poikkesimme tankkaamassa ja sitten aloitimme kesän ensimmäisen purjehduksen leppoisassa itätuulessa. Edellisillan sade oli viilentänyt säätä, mutta ei nytkään vielä kylmää ollut. Tähän kuitenkin loppuivat helteet. Illan suussa saavuimme Sipoon (tai nykyään se on kyllä Helsinkiä) Karhusaareen, josta saimme taas kerran tilapäisen laituripaikan näiksi kahdeksi viikoksi ennen kuin pääsemme lähtemään lomalle. 

 

Paluu kesän 2010 lokikirjaan
Paluu Suvisussun etusivulle