|
Lauantaina 3.7. Ari starttasi Kalmarista liikkeelle klo 6.10. Aamun lämpötila oli 16 astetta ja aurinko paistoi kuten lähes jokaisena muunakin aamuna tänä kesänä. Yhtään ei tuullut, joten pari tuntia meni koneella ajaen, kunnes tuuli virisi niin paljon, että saatoimme nostaa purjeet. Pelkällä keulapurjeella etenimme myötätuulessa puolille päivin, mutta sitten taas tuuli hiipui ja viimeinen tunti koneiltiin Öölannin Sandvikiin. Perillä olimme klo 13.15 ja matkaksi tuli 31 mailia. Sandvik on kiva pieni kylä, jonka satama ei ole kaikkein suojaisin ainakaan länsituulella. |
 On sitä Kalmarin sillassakin pituutta. |
|
Tänä kesänä on tullut entistä enemmän tavaksi, että Ari aamuvirkkuna lähtee liikkeelle varhain, nautiskelee kauniista hiljaisista aamuista, syö aamupalan sitten merellä ja minä herään ehkä parin tunnin kuluttua. Vaikka jatkan uniani, niin kyllä minä lähtötohinoissa sen aikaa olen hereillä sängyssä, että ehdin kuulla ja päätellä äänten perusteella kaiken sujuvan hyvin. Olemme myös sopineet, että yövahdeissa ja muutenkin toisen nukkuessa kannelle mentäessä ollaan aina elämänlangassa kiinni. Näin toinen saa rauhassa nukkua eikä tarvitse kuunnella erilaisia ääniä ja miettiä, onko kaikki hyvin. (Elämänlanka tarkoittaa sitä, että kannelle on viritetty liina, eräänlainen köyden vastine, ja siihen kiinnitetään omista pelastusliiveistä olevista valjaista lähtevä lyhyen köyden päässä oleva haka. Näin mahdollisesti horjahtaessaan ei pääse putoamaan veneen ulkopuolelle.) |
 Sandvikin satamaa. |
|
Sunnuntaina Ari oli liikkeellä klo 5.50 ja sai nostettua purjeet ehti aallonmurtajan ulkopuolella. Jälleen aurinko paistoi ja tuuli oli etelän puolelta vaihdellen lounaan ja kaakon välillä. Hiljalleen etenimme heikossa tuulessa 2-4 solmun nopeutta, kunnes tuuli edelleen heikkeni ja kolmisen tuntia ajettiin koneella. Määränpäänä oli Klintemåla, jossa olimme kerran aiemmin käyneet, mutta jota kumpikaan ei saanut mieleensä. Siksi päätimme mennä katsomaan, millainen paikka se on. Rantaa lähestyessämme muistui toki paikka mieleemme. Klintemåla sijaitsee Västervikin saariston eteläosassa. Juuri perille tullessamme alkoi merituuli ja alkoikin kunnon puhalluksella. Heti meidän jälkeemme tuli muutama tanskalaisvene, joita katsoimme parhaaksi mennä avustamaan rantautumisessa, sillä tuuli puhalsi niin kovaa, että vaikeuksia meinasi kaikilla olla. Päivän matkaksi tuli 30 mailia ja perillä olimme klo 13.30. Sen voi todeta, että vaikka palveluja ei paljoa ollut, niin wc/suihkutilat olivat todella siistit ja pienestä kyläkaupasta saimme sen vähän, mitä tarvitsimme. |
 Saaristomaisemia. |
|
Maanantaiaamu oli vuorostaan jälleen peilityyni ja lämpötila liikkeelle lähtiessä klo 7 oli 17 astetta. Päivän mittaan ei tuulta tullut ja niinpä ajelimme koko päivän koneella. Etenimme läpi kauniin Västervikin saariston. Klo 14.20 olimme perillä Stora Ålössä 43 mailia takanamme. Iltapäivä oli helteinen, ainakin 25 astetta ja herkästi etsimme auringon suojaa veneen sisältä, kun aurinko paistoi suoraan istuinkaukaloon. Stora Ålö on Svenska Kryssarklubbenin satamia ja olikin oikein hyvä satama. Lahdella oli useita poijuja sekä lisäksi laituri, jossa oli lukuisia poijuja. Grillipaikan ja puuceen lisäksi oli soutuveneitä ja kanootteja, joita sai vapaasti käyttää. Olemme olleet muutamia vuosia jäseninä Svenska Kryssarklubbenissa, mutta aiemmin emme ole kovin paljoa jäsenyyttä hyödyntäneet muuten kuin lukemalla jäsenetuna tulevaa På Kryss -lehteä, joka onkin hyvä veneilyalan lehti. Jos joku veneilee paljon Ruotsissa, niin kannattaa kyllä harkita liittymistä. Liittymismaksun suuruutta en muista, mutta vuosimaksun muistelen olevan alle 60 euroa (tarkemmin Kryssarklubbenin kotisivuilta www.sxk.se). Kryssarklubbenilla on joitakin kohteita, joissa on laituri ja poijuja, ja jotka ovat muidenkin kuin jäsenien käytettävissä. Suurin osa kohteista on pelkkiä poijuja, joihin on helppo poiketa väylältä ja kiinnittyä yöksi ja jotka ovat sallittuja vain jäsenille. |
 Uskomattomat värit auringon laskiessa. |
 Ålö aamulla pois lähtiessämme. |
|
Tiistaina Ari ei lähtenyt vielä klo 6 liikkeelle, koska minä halusin olla myös hereillä katsomassa saaristoa. Nousin klo 7 ja saman tien startattiin, tällä kertaa pilvisessä säässä. Pysähdyimme Fyruddenissa tankkaamaan ja ostamaan kaupasta mansikoita sekä tuoretta leipää. Samaan aikaan alkoi pikkuisen ripsutella vettä pitkästä pitkästä aikaa. Fyruddenissa olisi ollut septin tyhjennyskin, mutta eräs saksalaisvene oli kylkikiinnityksessä juuri sen kohdalla. Vaikka Suomessa septin (siis käymäläjätesäiliön) tyhjennyspaikkoja on vähän joka puolella, niin Ruotsissa on nyt vasta alettu keskustella vaatimuksesta asentaa septisäiliöt veneisiin. Edelleen monet muut kuin suomalaisveneet pumppaavat WC:nsä suoraan mereen myös satamissa. |
 Siinä se septin tyhjennyspaikka olisi, vaan kun ei .... |
|
Fyruddenin jälkeen matkamme jatkui koneella ajaen, sillä pitkästä aikaa oli meille vastatuulta eli luoteistuulta, emmekä viitsineet kapeilla saaristoväylillä luovia. Vähän ennen Arkösundia kulusuuntamme muuttui sen verran, että nostimme purjeet ja purjehdimme puolisen tuntia, mutta sitten tuuli tyyntyi täysin ja jatkoimme koneajoa kohti Oxelösundia. Arkösundin ja Oxelösundin välistä saaristoa emme ole kovin usein kulkeneet, sillä useimmiten olemme edenneet avomerellä joko Arkösundin ja Landsortin välin tai Nynäshamnin ja Landsortin välin. Tällä kertaa päätimme katsoa saariston kokonaan lävitse oikaisematta lainkaan avomeren kautta. Näin näköjään tekee valtaosa veneistä, sillä nyt niitä tuli ihan jatkuvana jonona meitä vastaan. Vähän ennen Oxelösundia sateli jälleen vähän. Päivän lämpötila oli vajaa 20 astetta ja kyllä tuntui pilvisessä säässä kylmältä aiempien päivien hellesäiden jälkeen. Klo 14.50 olimme perillä Oxelösundissa ja päivämatka oli 42 mailia. |
 Monenlaisia veneitä on liikkeellä. |
|
Laituria lähestyessämme sattui harvinainen tapaus: laiturin toisella puolella olevan moottoriveneen mies seisoskeli laiturilla ja katseli lähestymistämme, jolloin oletin hänen tavan mukaan ottavan meidän köytemme vastaan, mutta muutama metri ennen kuin olisin ne hänelle ojentanut, hän kääntyikin ja nousi omaan veneeseensä. Ei tästä minulle mitään haittaa ollut, mutta oli kyllä aika harvinainen tyyppi. |
|
Oxelösundin satamaan oli satsattu paljon: siellä oli valtavasti uusia poijuja vieraspaikoilla, joista nyt tosin oli iso osa vapaana, samoin WC-/suihkutilat olivat aivan uudet, langaton verkko oli ilmainen ja ulottui laitureille. Menimme illan suussa laiturin vierestä lähtevällä minijunalla (vaunut traktorin perässä) kilometrin päässä olevaan kaupungin keskustaan. Totesimme nopeasti nähneemme sen ja kävelimme takaisin. Illalla Ari sai katsottua veneellä tietokoneen välityksellä MM-jalkapalloa (semifinaalipeli Uruguay-Hollanti, jonka Hollanti voitti); kuva tuli Ruotsin TV4:stä ja ääni Ylen radioselostuksesta netin kautta. Keskiviikkona 7.7. oli edellisen päivän sateet mennyttä ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja jo klo 7.15 liikkeelle lähtiessämme oli 18 astetta lämmintä. Tuuli oli edelleen luoteessa, mutta nyt meidän kulkusuuntamme oli enemmän idän suuntaan ja pääsimme etenemään mukavasti purjein. Kyllä tälläkin välillä oli viehättävää saaristoa, kun ensin pääsimme Oxelösundin ruman tehdasalueen ohitse. Klo 13 lähestyimme Öjan-saaren pohjoisosaa ja samalla tuuli heikkeni. Päästyämme Öjan itäpuolelle saatoimme vielä purjehtia tunnin verran, kunnes olimme Nynäshamnissa klo 15. Taival oli 37 mailia. |
 Oxelösundin itäpuolen ankeaa tehdasaluetta |
 Tässä olisi ravintola ollut lähellä, kapean salmen reunalla. |
Totesimme, että siitä on aika monta vuotta, kun viimeksi olemme pohjoiseen päin mennessämme pysähtyneet Nynäshamnissa, vaikka etelään mennessä pysähdymme hyvin usein. Nyt oli aika toisenlainen meininki kuin alkukesästä. Jo sataman ulkopuolella oli veneen kanssa satamapoika vastassa ja kertomassa, missä on tyhjiä paikkoja (oli niitä aika paljon), sitten laituria lähestyessämme toinen satamapoika tuli ottamaan vastaan köydet ja antoi samalla Nynäshamnin esitteitä sekä kertoi sataman palveluista. Alkukesästä on joskus ollut tilanne se, että keskellä päivää ei edes satamakonttori ole auki. Henkilökuntaa (nuoria) oli aika paljon ja kaikki olivat hyvin ystävällisiä. Menomatkalla kirjoitin, että naisten WC-/suihkutilat olivat ehkä remontissa, koska ne olivat pois käytöstä. Oikein arvasin, sillä nyt siellä oli vast'ikään kunnostetut tilat ja saunakin oli (saunassa oli illalla minun lisäkseni vain toinen suomalainen). Nyt oli myös aiemman maksullisen langattoman verkon sijaan ilmainen langaton verkko laitureilla käytettävissä. Tämä tosin paljastui meille vasta toisena iltana. Niinpä Ari katsoi rantaravintolan suurelta näytöltä MM-jalkapallon toisen semifinaalipelin Saksa-Espanja, jonka Espanja voitti.
Arin paukkuliivien laukaisimen olimme jo alkumatkasta todenneet epäkuntoiseksi (testasimme puhaltamalla liivit täyteen ja totesimme Arin liivin vuotavan laukaisimesta, jonka vaihtoaikaa olikin jo umpeutunut viime vuonna). Sen jälkeen Ari on käyttänyt toisia liivejä ja olemme turhaan etsineet vaihto-osaa pitkin matkaa, myös automatkallamme. Tässä tuli mieleemme ajatus siitä, että kun ostaa tavaroita, niin ostaako hyvät ja mieluisat vai yleisimmät. Meidän liivimme ovat Crewsaverin, mutta monessa paikassa todettiin, että heillä myydään vain Balticin tuotteita. Ari oli kuitenkin netistä löytänyt Tukholman keskustassa olevan venetarvikeliikkeen, jossa netin mukaan laukaisimia Crewsaverin liiveihin on hyllyssä. Niinpä teimme torstaina maitse matkan Tukholmaan. Venesataman vierestä lähtee juna, mutta nyt rata on remontissa ja matka taittui alkuosaltaan bussilla ja loppuosa junalla. Iloksemme vaihto-osa löytyi ja samalla ostettiin se minunkin liiveihin, vaikka niissä ei vielä vikaa ollutkaan. Vähän muutenkin shoppailtuamme palasimme veneelle klo 15 tienoilla. Tukholmassa oli tosi helle, ainakin 27 astetta, Nynäshamnissa ehkä hieman vähemmän.
|
|
 Dalarön idyllisiä rantanäkymiä. |
|
Perjantaina 9.7. Ari lähti liikkeelle klo 7.20 saatuaan ensin ostettua konditoriasta aamun tuoreet sämpylät. Jälleen aurinko paistoi. Tuuli oli heikohkoa, mutta purjein etenimme, kunnes nopeus laski noin 2 solmuun. Ajettuamme tunnin verran koneella tuuli virisi uudelleen ja pelkällä keulalla purjehdimme koko loppumatkan. Tuuli voimistui koko ajan, ollen lopuksi jo noin 7-9 m/s. Klo 14.25 rantauduimme Malma Kvarniin, joka myös on Svenska Kryssarklubbenin satamia. Tämä satama ei ole ilmainen jäsenillekään, mutta satamamaksusta saa 40 kruunun alennuksen. Päivän matkaksi tuli 31 mailia. Satamassa oli muutama vapaa paikka ja ihmeeksemme meidän jälkeemme ei tullut montaa venettä eli täällä Tukholman saaristossa väki näyttää asettuvan todella aikaisin paikoilleen. Olemme aiemmin olleet Malma Kvarnissa kaksi kertaa. Edellisestä kerrasta reilun 10 vuoden takaa mieleeni oli jäänyt rantaravintola, jossa emme kuitenkaan sillä kertaa syöneet. Nyt ajattelimme testata ravintolan, mutta totesimme, että se olikin muuttunut baarityyppiseksi (hampurilaista ym.), joten tyydyimme veneen keittiöön. Iltakävelyllä näimme kahden peuran juoksentelevan peräkkäin aivan kuin olisivat keskenään olleet "seuraa minua" -leikkiä. Ne kiertelivät ja kaartelivat, vaihtoivat suuntaa ja koko ajan toinen seurasi toistaan. Tätä ne jatkoivat jonkin aikaa, kunnes tulivat lähelle tietä ja jäivät töllistelemään meitä. Lopuksi ne säntäsivät metsän reunaan. |
 Malma Kvarnin lahti. |
 Peurojen leikittelyä. |
Lauantaina 10.7. aurinko paistoi, kun Ari irrotti köydet klo 6.10. Tuuli oli voimakkuudeltaan aika vaihtelevaa, suunnaltaan etelän puolelta. Puolen päivän aikaan tuuli heikkeni niin paljon, että meni koneajoksi. Aikomuksemme oli ensin mennä Blidön Värdshusin vieraslaituriin, jossa olisi ravintola, mutta jotenkin paikka ei houkutellut. Niinpä jatkoimme matkaa ja kieppasimme niemen taakse Furusundiin. Perillä olimme jo klo 13.20 ja matkaa oli tullut 33 mailia. Laiturilla oli ystävällinen satamapoika ottamassa köysiä vastaan. Saatuamme veneen kiinni ja maksettuamme satamamaksun marssimme muutaman sadan metrin päässä olevaan Furusundin Värdshusiin eli ravintolaan, mutta näköjään meillä ei nyt oikein onnistu nämä ravintolaruokailut, sillä Värdshus ei ollut avoinna, koska siellä oli illalla häät. Ei auttanut muu kuin palata veneelle ja alkaa kokata itse, ruokaa meillä kyllä oli jääkaapissa. Tuuli oli yltynyt ja ruuanlaiton ohessa eräs suomalainen vene järjesti yhdessä ruotsalaisen moottoriveneen kanssa oman näytöksensä. Moottoriveneellä meni köysi potkuriin, jonka he saivat selvitettyä, mutta samaan aikaan vieressä oleva suomalainen purjevene halusi vaihtaa paikkaa ja he eivät saaneet poijuhakaa irti, kun moottoriveneen kiinnitysköysi esti sen irrottamisen. Suomalaisveneessä tunteet kävivät välillä vähän kuumina, mutta lopulta kaikki meni hyvin. Furusundissa on mielenkiintoista seurata vierestä kulkevia matkustaja-aluksia (mm. Siljan ja Vikingin) ja hämmästyttävää on se, miten mitättömät aallot ne tekevät kulkiessaan hitaasti saaristossa. Illalla klo 21 oli vielä 25 astetta lämmintä ja illan säätiedostuksen yhteydessä kävi ilmi, että takana oli kesän lämpimin päivä. Lähiseuduilla oli ollut Tukholmassa 30 astetta ja vähän Furusundin pohjoispuolella Norrköpingissä 34 astetta.
|
Tuuli oli yltynyt ja ruuanlaiton ohessa eräs suomalainen vene järjesti yhdessä ruotsalaisen moottoriveneen kanssa oman näytöksensä. Moottoriveneellä meni köysi potkuriin, jonka he saivat selvitettyä, mutta samaan aikaan vieressä oleva suomalainen purjevene halusi vaihtaa paikkaa ja he eivät saaneet poijuhakaa irti, kun moottoriveneen kiinnitysköysi esti sen irrottamisen. Suomalaisveneessä tunteet kävivät välillä vähän kuumina, mutta lopulta kaikki meni hyvin. Furusundissa on mielenkiintoista seurata vierestä kulkevia matkustaja-aluksia (mm. Siljan ja Vikingin) ja hämmästyttävää on se, miten mitättömät aallot ne tekevät kulkiessaan hitaasti saaristossa. Illalla klo 21 oli vielä 25 astetta lämmintä ja illan säätiedostuksen yhteydessä kävi ilmi, että takana oli kesän lämpimin päivä. Lähiseuduilla oli ollut Tukholmassa 30 astetta ja vähän Furusundin pohjoispuolella Norrköpingissä 34 astetta. |
 Isot laivat peräkkäin jonossa. |
Sunnuntaiaamuna Aria ei jostakin syystä nukuttanut enää klo 4.30 jälkeen ja niinpä hän kyseli minulta, josko jaksaisin nousta, että lähtisimme liikkeelle. Tällä kertaa poijusta lähtö oli sen verran ahdas, että siinä tarvittiin kahta. Kyllähän minä jaksan nousta silloin, kun tarvis on, varsinkin kun voin lähdön jälkeen mennä takaisin nukkumaan. Niinpä olimme liikkeellä klo 4.50. Oli lämmin yö, sillä nyt jo lämpötila oli 19 astetta. Aluksi oli aivan tyyntä, mutta parin tunnin kuluttua tuuli virisi niin, että Ari sai purjeet ylös ennen Ahvenanmeren ylityksen alkua. Tuulta ei kuitenkaan piisannut kovin pitkään, vaan meri tyyntyi täysin ja koneella ajeltiin kohti Maarianhaminaa. Ruotsin aikaa klo 12.20 eli Suomen aikaa klo 13.20 olimme Maarianhaminan länsisatamassa ja päivämatkaksi tuli 43 mailia. On se vaan niin mukavaa, kun Ari lähtee aikaisin liikkeelle, niin puolet päivämatkasta on jo mennyt, kun minä vasta herään ja päivämatkat tuntuvat minusta kovin lyhyiltä! Päivä oli jälleen helteinen, 28 astetta.
Näin oli takana kuukausi Ruotsissa ja Tanskassa. Aina, kun saavumme Suomeen useamman viikon jälkeen, niin aluksi tuntuu oudolta kuulla koko ajan suomen kieltä ja täytyy muistaa, ettei ihan mitä tahansa tule sanottua Arille, kun naapuritkin ymmärtävät.