|
Sunnuntaiaamuna 13.6. lämpötila oli noin 10 astetta ja tuuli laantunut edellisestä päivästä. Tuuli oli kuitenkin erittäin puuskaista vaihdellen 6-13 m/s ja sen mukaan kulkunopeutemmekin vaihteli 4 solmusta lähes 8 solmuun. Tuulen suunta oli aluksi luoteesta, mutta kääntyi päivän mittaan lännemmäksi, jolloin viimeisillä maileilla ennen Nynäshamniin saapumistamme oli jo vastatuulta. Klo 14 tienoissa oli 36 mailin päivämatka takana. Merellä oli päivällä 16 astetta, mutta maissa noin 20 astetta. Lämpötila laski kuitenkin nopeasti, kun illalla tuli sadekuuro. Nynäshamnissa on remontoitu miesten suihkutilat ja nyt siellä on saunakin. Naisten entinen suihku/WC-tila oli kiinni (olisikohan se vuorostaan ollut remontissa) ja naisille käytössä oli toinen entisistä varaussaunoista. Iloitsimme saunaan pääsystä vähän ennenaikaisesti, sillä emme tajunneet, että kiuas olisi pitänyt ilmeisesti itse laittaa päälle. Ainakin naisten suihkutilassa oli selvät kytkimet, joista kiukaan olisi saanut laitettua lämpenemään. No täytyy ensi kerralla muistaa ensin tarkistaa, onko sauna lämmin. |
 Alppiruusujen loistoa Nynäshamnin vierasvenesataman lähellä olevassa puistossa. |
|
Maanantaina Ari oli taas kerran varhain liikkeellä, klo 5.30, mutta ei kuulema ollut edes ensimmäinen lähtijä. Minä nukuin vielä pari tuntia, vaikka se olikin tällä kertaa vähän hankalaa veneen keikkuessa vanhassa mainingissa ja hyvin sekavassa aallokossa, ja kun en viitsinyt siirtyä keulasta pois. Tuuli oli heikkoa. Purjehdimme reilun tunnin ajan, mutta sitten tuuli heikkeni entisestään ja välillä oli täysin pläkä. Päivästä tuli matkamme ensimmäinen koneajopäivä. Päivä oli melko aurinkoinen ja loppumatkasta lämpötila oli merelläkin jo 18 astetta. Klo 17.20 saavuimme Gotlannin pohjoisosassa olevalle Fårön saarelle Lauterhornin satamaan. Taivalta oli takana 70 mailia. Teimme illalla kävelylenkin mielenkiintoisessa ympäristössä. Rannalla oli komeita raukkeja ja tien varrella ihastelimme monia kukkia - ainakin kämmekät tunnistimme yhtenä lajina. Fårö on karua mutta hienoa luontoa. |
 Matkalla Fåröhön (Gotlantiin) keskiluukun tiivistys. |
Tähän aikaan vuodesta Fårössä kukki monenlaisia kämmeköitä. |
 Jos oikein tunnistimme, niin nämä ovat miekkavalkkuja. |
 Fårön sataman lähellä olevia raukkeja. |
 Fårön satama aamulla. |
|
Tiistai oli jälleen heikkotuulinen (0-2 m/s) päivä ja siis koneajoa. Olimme lähdössä Gotlannin itärannikolle, joka on meille uutta aluetta. Katsoimme parhaaksi tankata Fårösundissa, koska emme tunteneet itärannikon satamia ja niiden tankkausmahdollisuuksia. Aikomuksemme oli mennä muutaman tunnin matka Vallevikiin. Edellämme Vallevikiä kohti suunnisti suomalainen purjevene s/y Eleonora, mutta he eivät rantautuneet Vallevikiin, vaan kääntyivät sataman edustalla ympäri ja päättivät jatkaa matkaa. Me kävimme katsomassa sataman ja tulimme samaan johtopäätökseen. Satamaoppaissa se vaikutti paljon viehättävämmältä kuin miksi se todellisuudessa osoittautui. Niinpä mekin päätimme jatkaa matkaa Sliteen, jonne saavuimme ennen klo 15:ta ja matkaksi tuli Vallevikenin mutkan kanssa 32 mailia. Matkan varrella näimme ulkoluodoilla köllöttelemässä paljon hylkeitä ja joitakin uiskenteli yllättävän lähellä venettäkin. Ruotsissa tämä oli koulujen päättäjäispäivä. Vierassataman vieressä oli koulunsa päättäville nuorille koristeltu juhlatalo (nuorisoseurantalon tyyppinen vanha rakennus), jossa ja läheisessä puistossa nuoret rauhallisesti viettivät iltaa. Musiikki soi, mutta kumma kyllä se oli meikäläisen makuun sopivaa musiikkia, eikä se pauhannut kovaa. Hyvin tuli uni juhlahumun keskellä, kunnes säpsähdimme puolen yön aikaan hereille. Jossakin ammuttiin ja lähellä. Ei sentään, sehän olikin juhlijoiden komea ilotulitus. Slite ei kaupunkina ole mikään kovin viehättävä, mutta kaupassa pääsimme käymään ja suihkussa. Fårössä ja Slitessä suihku oli lämmittämättömässä ulkorakennuksessa ja kun sää ei vielä iltaisin ollut kovinkaan lämmin, niin aika kalsealta suihkut tuntuivat, vaikka lämmintä vettä tulikin. Vierasvenesataman vieressä on sementtitehdas ja nyt lastattiin satama-altaassa koko ajan kaasuputkia laivoihin. |
 Vallevikin edustan maisemaa. |
 Slitessä kaasuputkien lastausta. |
|
Keskiviikkona 16.6. lähdimme noin klo 9 purjehtimaan mukavassa luoteistuulessa. Aamun lämpötila oli 10 astetta, päivällä merellä 19 astetta ja aurinko paistoi. Tuuli hiipui jälleen kerran ja loppumatka meni koneella ajellen. Saavuimme Herrvikiin klo 12.45 ja matkaksi tuli 18 mailia. Myöhemmin jo aiemmin mainitsemani suomalaisvene s/y Eleonarakin saapui viereemme, eikä muita vierasveneitä keskiviikkona ollutkaan. Eleonoran olemme tavanneet aiempinakin kesinä, ainakin vuonna 2006 Höga Kustenilla ja joskus Maarianhaminassa. Herrvikissä on erittäin suojainen satama, ainakin kahdet aallonmurtajat ja pari laituria suojana vierasvenesatamalle, jossa syväykseksi ilmoitetaan 2,0 metriä. Meidän kaikumme mukaan Suvisussun alle jäi ainakin 10-20 cm (siis syvyyttä olisi tällä ilmalla 2,1-2,2 m, kovalla korkeapaineella luultavasti vähemmän). Herrvik on myös kalastussatama. Tällä hetkellä kalastusaluksilla oli kunnostus- ja huoltokausi meneillään, yksikään ei lähtenyt merelle kalastamaan. |
 Herrvikin satama-allas kahden aallonmurtajan ja kuvassa etualalla näkyvän kivilaiturin takana. |
|
Herrvikissä viivyimme lauantaiaamuun asti. Paikka oli mukavan rauhallinen ja teimme pitkiä, 10-15 kilometrin kävelylenkkejä joka päivä. Maisemat olivat mielenkiintoisia, karua nummea yhdellä suunnalla ja peltomaisemia toisella suunnalla, rantaa tietysti joka puolella. Kukko kiekui ja käki kukkui pitkin päivää. Lampaita oli paljon ja lammasruokia myös söimme Gotlannissa ollessamme. Vaikka Herrvik on muuten hiljainen paikka, niin satamassa olevassa Hamnkrokissa kävi paljon väkeä syömässä. Itsekin ruokailimme siellä yhden kerran ja ruoka oli hyvää. Olisimme vuokranneet polkupyörät, mutta nyt oli vielä niin alkukausi, että pyöriä ei oltu edes tuotu, vaan niiden vuokraus alkaa vasta seuraavana maanantaina. Aikomuksemme oli myös mennä perjantaina bussilla Visbyyn, mutta busseja ei kulkenutkaan 16.-18.6. eli 16.6. loppuivat bussivuorot, koska koulut olivat loppuneet ja vasta 19.6. tulee voimaan kesäaikataulu. Eipä tuo meitä niin haitannut - tulipahan taas käveltyä. |
 Herrvikin nummimaista luontoa. |
|
Torstaina saimme aikaiseksi viimeistellä kevätkunnostushommia pesemällä ja vahaamalla istuinkaukalon, jota emme olleet ehtineet tehdä Ristiinassa. Iltapäivästä kävelimme etelään päin Sysneen, jossa on kalasatama ja kalakauppa, saimmepa iltapalaksi savukalaa. Oli yksi matkan lämpimimmistä päivistä (noin 20 astetta). Perjantaina oli kalsean kylmä ja tuulinen päivä, ei ajatustakaan lähteä 10-13 m/s vastatuuleen. Sen sijaan kävelimme lähimpään kauppaan (Katthammarsvikiin), jonne oli matkaa 5 km suuntaansa. Päivä oli kuitenkin poutainen, vaikka kaiketi lähes kaikkialla muualla Ruotsissa satoi ja paikoin todella paljon. Olimmekohan kesän ensimmäisiä vierasveneitä, sillä satamatytöllä oli melkoinen homma saada toiminaan kortit, joilla avataan suihku-/WC-tilojen ovet ja samoin käynnistetään suihku. Ensimmäisenä iltana hän antoi meille oman korttinsa siksi ajaksi käyttöön, että pääsimme suihkuun. Toisena päivänä hän sai kortit toimimaan ja kolmantena päivänä piti taas soittaa hänet avuksi, kun kortti lakkasi jälleen toimimasta. Näistä ongelmista korvauksena hän ei ottanut lainkaan maksua sähköstä, joka muuten olisi maksanut 50 kruunua (reilu 5 euroa). |
 Toisaalla Herrvikin rehevää peltomaisemaa. |
|
Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena, lämmintä oli 12astetta ja tuuli oli kokonaan tyyntynyt. Klo 6.10 lähdimme liikkeelle (tällä kertaa myös minä olin hereillä). Koneella ajoimme 42 mailia Vändburgiin, jossa olimme klo 13.15. Satama on pieni, mutta suojaisa, jossa oli pari paikallista venettä ja pari kalastusalusta sekä yksi suomalainen purjevene s/y Katima Turun suunnasta. Katiman väki tuli ottamaan köydet vastaan ja samalla muistelimme, miten olemme vuosia sitten (ehkä noin 10 vuotta sitten) tavanneet ainakin pari kertaa, kerran Wardemundessa Saksassa ja toisen kerran Utklippanilla Etelä-Ruotsin pienellä saarella. He olivat silloin kertoneet, miten viehättävää on Gotlannin itärannikolla ja siitä asti meillä on ollut mielessä tulla joskus tutustumaan tähän alueeseen ja nyt se vasta tänä kesänä toteutui. Tämä lauantai 19.6. oli Ruotsissa merkittävä päivä, olihan kruununprinsessa Victorian hääpäivä. Me kävelimme noin kahden kilometrin päässä olevaan täysihoitolaan (Holmhällar-pensionat). Söimme siellä ja katsoimme televisiosta häät. |
 Vändburgin sataman kalastusalus. |
|
Sunnuntaiaamu oli aurinkoinen, vain 9 astetta, mutta lämpeni melko nopeasti noin 17 asteeseen. Kävelimme aamupalan jälkeen täysihoitolaan ja vuokrasimme polkupyörät (50 kruunua/kpl/päivä). Pyöräilimme ympäriinsä Gotlannin eteläosaa, mm. Hoburgiin, jossa on mielenkiintoinen kalliomuodostelma Hoburgin ukko ja sitten pohjoiseen Burksvikiin, jossa kävimme myös kaupassa. Itärannikon satamissa ei oikein ole kauppoja kävelyetäisyydellä, mikä täytyy ottaa huomioon ruokatavaroita hankkiessa. Meillä oli nyt puutteena lähinnä tuore leipä. Koko reissumme kesti vajaat 6 tuntia. Arilla oli GPS mukana ja sen mukaan lenkin pituudeksi tuli noin 70 km! Illalla vähän kankuissa tuntui, että oli istunut pyörän satulassa; jalat kyllä jaksoivat polkea (viime talven hiihtojen ansiosta ?). Eleonoran väki oli jälleen saapunut samaan satamaan. He olivat olleet edellisen yön Närshamnissa, joka heidän mielestään oli todella mukava ja suojaisa satama, vaikka palveluita ei juurikaan ollut. |
 Tästä ilmaisesta tarjonnasta me nautimme aina, pyöräilemme tai emme. |
|
|
 Hoburgin ukko |
Gotlannin itärannikko on ollut kyllä luontonsa ja rauhallisuutensa puolesta upea kokemus. Yllättävän erilaista oli mennä tätä kautta etelää kohti kuin Manner-Ruotsin kautta. Paitsi että kauppoja ei satamissa ollut, niin nettiinkään emme päässeet, ennen kuin pyöräreissulla löytyi netti yhdestä kahvilasta Burksvikistä. Satamat ovat suojaisia ja useimmissa on siistit suihkut, mutta satamissa ei ainakaan vielä näin alkukesästä ole paikalla henkilökuntaa. Puhelinnumero kyllä löytyy, johon soittamalla joku tulee paikalle. Satamamaksu on ollut useammassa paikassa 150 kruunua ja sähkö 50 kruunua, samoin suihku 50 kruunua. Käteistä täytyy olla mukana, sillä maksuja ei ollut mahdollista maksaa kortilla. Nyt oli kuitenkin aika jättää Gotlannin itärannikko ja suunnata kohti Etelä-Ruotsia, Skånea. Olimme olleet viimeisen viikon luonnon helmassa ja seuraavaksi suunta oli hieman vilkkaampiin paikkoihin.
|
Maanantaiaamuna 21.6. klo 5.40 Ari starttasi koneen tyynessä säässä. Oli ollut kylmä yö, sillä nyt aamullakin oli vain 6 astetta. Meillä veneessä on ollut sähkölämmitin päällä, joten sisällä ei ole ollut kylmää. Päivän mittaan sää lämpeni niin, että tarkeni ilman pitkiä kalsareita ja ilman takkia pelkkä fleece päällä. Pikku hiljaa tuuli virisi ja kääntyi pohjoiseen. Puolen päivän jälkeen saatoimme todeta, että voimme edetä pelkillä purjeilla. Tuulta jatkui 4,5 tuntia, kunnes se heikkeni niin, että purjeet vain läiskivät aallokossa. Siispä koneajoksi ja koneella saimmekin edetä koko loppumatkan. Gotlannin eteläkärjestä ei ehdi oikein mihinkään satamaan ennen pimeän tuloa, joten päätimme jatkaa yön ylitse suoraan Simrishamniin aivan Etelä-Ruotsiin, Skåneen. Yö oli merellä paljon lämpöisempi (12 astetta), kuin mitä edelliset yöt olivat maissa olleet. Paljoa ei ollut muuta liikennettä väisteltäväksi. |
 Iltayö merellä. Auringonlasku osuu minun vahtivuorolle. |
Tiistaiaamuna klo 10 saavuimme Simrishamniin ja takana oli 165 mailia. Olisimme tankanneet veneen, mutta tankkaus oli avoinna vain aamulla klo 7.30-9 ja illalla uudelleen. Tiistaina pesimme ensimmäisen kerran matkallamme pyykkiä, minä viimeistelin tätä nettijuttua ja Ari kävi kyselemässä auton vuokrausta. Aikomuksemme on vuokrata auto muutamaksi päiväksi ja lähteä tutkailemaan Tanskaa niiltä osin, mihin emme ole veneen kanssa vielä aiemmin tutustuneet. Juhannuskin on edessä; vielä emme tiedä, missä silloin olemme ja olemmeko sellaisessa paikassa, jossa sitä jollakin tavalla vietetään.