2.8.2004 Portsmouth (Etelä-Englannissa Wight-saaren pohjoispuolella)

 Doverista eteenpäin lähtöä suunnitellessamme saimme pohtia eri vaihtoehtoja lähtöajasta, jotta pääsisimme myötävirtaan. Oman pohdintansa muodosti sekin, että olimme sulkuportin takana, joka avattiin noin 1½ tuntia ennen ylävettä ja suljettiin vastaavasti noin 1½ tuntia yläveden jälkeen. Tämä aikataulu ja virrat eivät oikein tuntuneet sopivan yhteen, niinpä ratkaisumme oli tulla satama-altaan portista ulos tiistai-iltana 27.7.  ja odotella sopivaa lähtöaikaa portin ulkopuolella olevassa odotuslaiturissa, jossa olimme jo tullessammekin olleet. Paras aika olisi ollut noin kahden aikaan yöllä, mutta emme viitsineet siihen aikaan lähteä, vaan laskeskelimme, että emme joudu pahaan vastavirtaan ennen seuraavaa kohdettamme Brightonia, vaikka lähdemme vasta keskiviikkona 28.7. aamulla viiden aikaan. Näin teimme. Ulos lähtiessä piti jälleen pyytää VHF:llä lupa ja lähtölupa annettiinkin heti; eipä tuohon aikaan kovin vilkasta satamaliikennettä ollut.

 Satamasta lähdettyämme minä menin takaisin nukkumaan ja Ari ihaili oheisen kuvan mukaista upeaa aamua. Päivä oli juuri lähtiessämme valjennut. Parin tunnin unen jälkeen heräsin siihen, kun Ari huuteli minua katsomaan jotakin ihmeellistä. Ponkaisin sängystä ylös, vaan eipä sillä hetkellä näkynyt mitään kummallista. Hetken kuluttua kuitenkin veneen peräpuolella näimme matkamme ensimmäisen delfiinin tai pyöriäisen käyvän pinnassa (selkäevä näkyi) ja sukeltavan sitten uudelleen. Kirjallisuudestamme puuttuu sopiva teos, jotta olisimme sen varmasti tunnistaneet.

Englannin etelärannikolla ei ole saaria, vaan näkymä on hyvin samanlainen kuin Etelä-Ruotsissa ja Tanskan saarien eteläosissa eli merestä nousee suoraan maa, joka monin paikoin on korkea kalkkikivikallio. Hieman ennen Brightonia ylitimme nollapituuspiirin eli siirryimme läntiselle pallonpuoliskolle. Nyt vaatii pikkuisen totuttelua, että kartalla astelukemat eivät kasvakaan vasemmalta oikealle vaan oikealta vasemmalle päin. Vaikka Doverista lähtömme ei ollutkaan ihan parhaaseen mahdolliseen aikaan, niin hyvin matka eteni ja ehdimme Brightoniin ennen kovempia vastavirtoja. Brightonin satamaan saavuimme lähes alavedellä ja satamaan tuloaukossa piti olla vettä kaksi metriä alimmillaankin eli veneemme syväyksen verran, mutta välillä kaiun lukemat kävivät aika alhaisina, joskin emme pohjaa koskettaneet. Päätimme, ettemme taida ihan alavedellä lähteä pois. Pilottikirjassa varotellaankin tuulien mukana siirtyvistä "hiekkabankeista" ja liekö sisääntulossa oikeasti ollut vähänlaisesti vettä, sillä ainakin seuraavana päivänä ruoppaaja saapui paikalle. Aina emme ole varmoja näyttääkö kaiku todellisen pohjan vai onko pohjassa niin paljon kasvillisuutta, että ne antavat kaiun. Päivän matka lokissamme oli 63 mailia.

Brightonin marina-alue on oma pieni kaupunkinsa; siellä on kaupat, kuntosalit, venetarvikeliike ja ravintolat. Tuntuu siltä, ettei marinasta tarvitse lähteä lainkaan kaupungille ellei erityisesti halua. Itse kävelimme kuitenkin illan suussa rantaa pitkin kaupunkia kohti. Jälleen näimme vastaavan pitkän "laiturin" kuin Hollannissakin Scheveningenissä (tai sillaksihan niitä taidetaan nimittää, vaikka eivät ne mihinkään viekään), jonka päässä oli tällä pieni huvipuisto pelihalleineen, ravintoloineen ja aika monenlaisine laitteineen. Emme ole pitkään aikaan käyneet esim. Linnanmäellä, mutta meistä nuo laitteet tuntuivat aika kalliilta (jonkin laitteen muistelen maksaneen 2,5 puntaa eli noin 25 vanhaa Suomen markkaa, siis yksi laite). Emme käyneet missään laitteessa.

Torstain 29.7. vietimme edelleen Brightonissa ja kävelimme noin kahden kilometrin matkan satamasta varsinaiseen keskustaan. Brighton vaikuttaa olevan melkoinen rantalomakohde, vaikka ranta ei ole mitään hienoa hiekkarantaa, vaan aallot ovat huuhdelleet hiekan pois ja jäljellä ovat kivet, jotka eivät tosin ole kuitenkaan mitään kovin ikäviä jalan alla, onhan vesi hionut ne pyöreiksi. Rannat ovat pitkät, ihmisiä oli rannalla aika paljon ja oli mielenkiintoista rantaa pitkin kävellessä seurata eri kulttuuristen ihmisten uimaan menoa ja heidän uima-asuaan tai lähinnä sitä, että uimaan mentiin niissä vaatteissa, joita päällä oli (mekot, housut, paidat). Lämmin sää jatkui siis edelleen.
Brightonin rantaa, vasemmalla huvipuistolaituri, oikealla kaupungin siluettia.

Perjantaina 30.7. lähdimme noin klo 9 Brightonista ja olimme jälleen muuttaneet alunperin suunnittelemaamme seuraavaa kohdetta; Southamptonin sijaan päätimmekin tulla tänne Portsmouthiin. Suuren osan tulomatkaa saimme tähystää kunnolla, sillä verkkoja oli aika paljon. Yleensä ne ovat pohjaverkkoja, mutta ei niihinkään arvaa liian lähelle mennä, ettei verkkojen kiinnitysköysiin tartuta. Wight-saaren ja mantereen välissä saimme puolestaan tähystää yksittäisiä kohoja, joista emme tienneet, mitä niissä oli, ehkä ne olivat  (tasku)rapumertoja. Kohot olivat hieman heikosti nähtävissä, kun osa oli sinisiä tai mustia kanistereita aivan veden pinnassa; eivätpä ne paljoa erottuneet. Tämä Portsmouth on hieman Southamptonista itään, mutta samalla tavalla Wight-saaren pohjoispuolella ja täällä on useita marinoita ja veneitä siis paljon. Toisin kuin Pohjoismaissa Pohjanmeren puolella ei yleensä ole ollut varsinaisia vierassatamia, vaan kotisatamien yhteydessä on vieraspaikkoja tai sitten vieraalle annetaan jokin vapaana oleva paikka. Niin Doverissa, Brightonissa kuin täälläkin marinan toiminta on hyvin ammattimaista; satamakonttorissa saattaa olla useita henkilöitä töissä ja laiturit ovat suljetut joko koodin taakse tai sitten portit avautuvat avainkortilla. Näissä kaikissa on ollut 24 tunnin valvonta ja laitureilla on valvontakamerat. Kun tänne tullessamme ensin kiinnityimme aallonmurtajalaituriin ja minä menin satamakonttoriin kysymään sopivaa paikkaa meille, niin siellä zoomattiin kamera jonkin matkan päässä olevaan veneeseemme, jotta he tiesivät varmasti, missä me sillä hetkellä olimme ja osasivat opastaa oikealle paikalle. Laitureita on aika monta; ne alkavat A:sta ja me olemme laiturissa H ja lisääkin niitä on. Matkaa tälle päivälle kertyi lokimme mukaan 37 mailia.

Olimme aina lukeneet, miten Englannin etelärannikko on ruuhkainen. Nyt koko Englannissa oloajan olemme ihmetelleet, miten vähän veneitä kuitenkin on liikkeellä; enemmän niitä on kesäloman aikaan vaikkapa Hangon selällä. Tässä Portsmouthin edustalla veneitä liikkuu kyllä melkoisesti ja laivoja siinä seassa. Kuitenkin ottaen huomioon, että on elokuun alku ja lämmin sää, jolloin luulisi veneilijöiden olevan lomalla, niin täällä satamissa veneitä on aivan mahdottoman paljon. Olemme nyt olleet kolme päivää täällä ja viikonloppu oli välissä (tänään on maanantai). Tätä laiturielämää seuratessamme olemme tulleet siihen tulokseen, että osa veneilijöistä lähtee vaan päiväksi tuohon sataman ulkopuolelle ja palaa illaksi takaisin. Tämä on sikäli ymmärrettävää (joskin ei kovinkaan houkuttelevaa veneilyä), että eihän täällä ole niitä kohteitakaan, mihin voisi mennä, kun ei ole saaria eikä luonnonsatamia. Vaihtoehtona olisi vain siirtyä jonkin toisen kaupungin marinaan, joka ei ehkä heitä houkuttele, kun täällä on maksettu laituripaikka ja he voivat tutustua lähikaupunkeihin vaikkapa autollakin. Osa näistä veneilijöistä tulee viikonlopuksi veneelle ja viettää aikaansa veneessä edes irrottamatta köysiä. Veneiden pohjissa olevia kasvillisuuskerroksia katsellessa voi arvata, etteivät jotkut veneet ole todellakaan aikoihin liikkuneet mihinkään. (Nämä johtopäätökset eivät perustu mihinkään tosiasioihin, vaan ainoastaan siihen, mitä itse olemme nähneet ja päätelleet.)

Kokemuksemme mukaan englantilaiset ovat hyvin avuliaita. Tästä pari esimerkkiä:
* Lontoossa ollessamme Susannan luona, luimme hänen talonsa ulkopuolella karttaa pohtiessamme kävelemmekö vai menemmekö metrolla. Parin minuutin sisällä jo kaksi ohikulkijaa kysyi, voivatko he auttaa meitä.
* Metrossa eräänä iltana Susannan luokse mennessämme tuli kuulutus, jota emme sen enempää kuunnelleet, koska ei ollut meidän asemamme. Kuulutus koski kuitenkin sitä, että kaikkien pitää vaihtaa junaa. Kun emme siis heti nousseet ylös, niin jo eräs matkustaja vinkkasi meitäkin nousemaan.
* Olimme suunnitelleet ostavamme täältä Englannista paukkuliivit  (tietynlaiset pelastusliivit) ja varalle toisen  GPS:n (paikanmäärityslaite). Kun olimme täällä Portsmouthissa käyneet kolmessa venetarvikeliikkeessä, jotka olivat aika pieniä, emmekä olleet mieleisiämme sopivaan hintaan löytäneet, näimme pesutuvan seinällä mainoksen vielä yhdestä venetarvikeliikkeestä. Kun Ari meni satamakonttorista kysymään, missä se sijaitsee, he puolestaan kysyivät, mitä me sieltä haluamme. Kerrottuamme asian, he ottivat ja soittivat kysyäkseen, onko siellä haluamaamme paukkuliivimallia. Kyseisessä liikkeessä ei sitä ollut, jolloin he soittivat useita muita liikkeitä läpi, kunnes löysivät oikeat. Sitten he opastivat, että meidän on helpointa mennä kyseiseen liikkeeseen seuraavana päivänä veneellä. Matkaa on noin 6 kilometriä. Sovittiin, että he pitävät meidän laituripaikkamme varattuna, että voimme palata takaisin samalle paikalle. Kaiken huippu on se, että olimme jo olleet kaksi yötä, emmekä olleet vielä maksaneet mitään, kun tullessa oli puhe, että maksamme kerralla lähtiessämme. Nyt siis välillä lähdimme pois maksamatta mitään; he vaan totesivat luottavansa meihin.  Lisäksi he soittivat vielä kyseisen paikan satamaan ja antoivat sinne veneemme nimen, että saamme ilmaiseksi olla laiturissa ostoksilla olomme ajan.

Näin siis kävimme sunnuntaina 1.8. ostoksilla Port Solentissa, jossa sanottiin olevan etelärannikon suurimman venetarvikeliikkeen. Ostimme paukkuliivit, GPS:n ,ja jotakin muutakin pientä tavaraa. Tämä uusi GPS toimii paristoillakin, eikä aiheuta siis ongelmaa, jos jostain syystä sähköt häviävät veneestä. Aiempi GPS on laadukas ja on toiminut hyvin, mutta kun se on kuitenkin jo noin 10 vuotta vanha, meistä tuntui, että voisi olla hyvä olla varalla toinenkin. Tätäkin parin tunnin reissua piti niin paljon suunnitella, ettemme voineet mennä sinne alavedellä, sillä väylän loppuosa on ruopattu vain 1,5 metriin. Yläveden aikoihin vettä oli reilut neljä metriä enemmän. Nämä vuorovedet eivät ole osoittautuneet kovinkaan kummallisiksi, mutta niiden läsnäolo on vaan aina muistettava. Siinä, missä ylävedellä on vettä, voi alavedellä olla maata, eikä pelkästään rannalla, vaan keskelle vettä nousee saari eli maisemakin muuttuu kummasti.
Portsmouthin kaupungin rannassa veneitä laskuveden aikaan ja nuoret miehet mutasotasilla.

Sunnuntaina havaitsimme myös toisen suomalaisveneen saapuneen samaan satamaan. Kun emme täälläpäin suomalaisia juurikaan ole nähneet, niin menimme juttusille. Tapasimme mukavia ihmisiä, s/y Necesse-veneen Karin ja Marikan, jotka ovat kolmen vuoden matkalla. Siihen nähden oma vuoden reissumme kutistui vähän pienemmäksi jutuksi. Muutama tunti kului heidän kanssaan jutellessa ja ajatuksia ja kokemuksia vaihtaessa. He jatkoivat jo tänään matkaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vieläkö Portugalissa kohdataan.

Lauantai-iltana sain tekstiviestin parilta kollegalta, jolloin havahduimme tajuamaan, että koulut alkavat jo reilun viikon kuluttua. Uskomattoman nopeasti on aika mennyt; ei yhtään tunnu siltä, että tavallinen opettajan kesäloma alkaa olla jo ohi. Me vaan lomailemme upeassa kesäsäässä ja huomenna 3.8. luultavasti jätämme Englannin ja lähdemme Ranskaan. Vielä kuluu joitakin päiviä tai vaikkapa pari viikkoakin ennen kuin Biskaja on edessä. Olemme nyt osanneet jättää aikataulut ja kiireet pois ja saatamme päivittäin muuttaa suunnitelmia. Aiomme lähteä huomenna, mutta jos vaikka keli ei olekaan sopiva, niin yhtä hyvin voimme olla täällä vielä päivän lisääkin. Tänään kävimme "sukellusvenemuseossa" (on sillä ihan oikea nimikin) ja Ari kävi vielä Portsmouthin historiallisella telakka-alueella, lauantaina käveltiin kaupungilla ja käytiin katsomassa yksi kirkko, mutta varmasti katsottavaa löytyisi lisääkin.



Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle