29

Sunnuntaiaamuna 6.6. Lappeenrannassa oli aivan ihana nukkua pitkään, kun ei ollut mihinkään kiirettä, sillä olihan tarkoituksemme ehtiä vain kanava alas. Aamupäivä oli kaunis, mutta ei enää yhtä lämmin kuin aiemmat päivät. Veneessä jatkettiin kevään kunnostushommia: kirjahyllyyn tehtiin eturima, jotta kirjat pysyvät merelläkin kyydissä ja lisäiltiin takeille ripustuskoukkuja. Ari hinasi Eijan mastoon, kun maston nostossa oli unohtunut laittaa saalinkeihin narut mm. kohteliaisuuslippuja varten. Puolenpäivän aikaan päätettiin suunnata Saimaan kanavalle ja samalla hetkellä alkoi sade, joka jatkuikin pienin katkoksin tähän aamuun asti.

Ensimmäisellä sululla Mälkiässä käytiin kanavakonttorilla (Saimaa VTS:ssä) allekirjoittamassa paperit, joiden perusteella myöhemmin tulee kotiin lasku kanavamaksusta (16,80 euroa). Samalla kuultiin, että parin viikon takaisista ohjeista poiketen tänä vuonna Venäjän passintarkastus lieneekin Pällin sululla (ylin Venäjän puolella oleva sulku) eikä alasululla kuten aiemmin on ollut. Kanavan sulutukset sujuivat ihan mukavaan tahtiin, yhdellä sululla ainoastaan oli noin puolen tunnin odotus, kun rahtilaiva sulutettiin ennen meitä. Raja ylitetään Nuijamaalla ja Suomen passintarkastuksesta ja tullista selvittiin nopeasti kuten tavallista. Pällin sululla selvisi, että käytäntö on todella muuttunut ja siellä passeihin leimattiin samalla kertaa sekä maahan tuloleima että maasta lähtöleima, minkä seurauksena Viipurin lahden jälkeen ei enää tarvitsekaan pysähtyä Vysotskissa (=Uurainen). Tämä vaikutti hyvältä muutokselta, sillä Uuraisten laituri ei todellakaan ole suunniteltu huviveneille. Laiturin reunat on pehmustettu paksuilla mustilla kumitötteröillä, joista nopeasti saa mustat jäljet veneen kylkiin ja laituri on lisäksi niin paljon veneen reunaa korkeammalla, että tavallisesti on saanut harjoittaa jonkinlaista akrobatiaa köysien kanssa laiturille kiivetessään.

Alasululle päästyämme tuli hetken päästä tullimies ja tämä toi taas uusia kuvioita. Ennen passintarkastus ja tulli ovat käyneet yhtä aikaa alasululla joko vain laiturilla tai sitten pikapikaa piipahtaneet veneessä sisällä. Nyt tullimies halusi itselleen yhtä Suomen ja Venäjän leimoilla varustettua miehistöluetteloa. No me olimme täyttäneet niitä vanhan tavan mukaan yhteensä neljä kappaletta, joista yksi oli jäänyt Suomen passintarkastukseen Nuijamaalle ja yksi Venäjän passintarkastajalle Pällissä. Kaksi oli jäljellä, joista toinen varattu annettavaksi Santion passintarkastukseen, kun päästään takaisin Suomen puolelle. Sitä viimeistä kappaletta tarjosimme tullimiehelle, mutta ei hän sitä halunnut ottaa, kun saatamme joutua näyttämään sitä, jos tarkastusvene pysäyttää meidät jossakin. Ei meillä kyllä ennen ole sitä varten ollut ylimääräistä miehistöluetteloa. Lisäksi hän pyysi tulliselvityskaavaketta, jota meillä ei myöskään ollut, kun ei sitäkään ole ennen kyselty (tai olihan meillä se Suomen puolella täytetty, mutta sitä ei saa luovuttaa ennen kuin vasta Santiossa). Tuli vähän tunne, että tullimies oli lähinnä kiinnostunut, olisiko meillä veneessä, miten paljon viinaa tai tupakkaa, joista ehkä hänkin saisi osansa. No hän pyysi meistä jompaakumpaa lähtemään mukaan kopillensa täyttämään kaavakkeita, johon me taas totesimme, että meillä on tarkat ohjeet, että me emme saa nousta maihin eli poistua kyseiseltä laiturilla. Tulipa mieleemme, että jos hän olisi saanut meidät mukaamme, olisiko hän sitten kirjoittanut jotakin sakkoa laittomasta maihinnoususta!

Seuraavaksi hän kyseli, onko meillä kopiota venetodistuksesta ja se meillä sattumalta oli, kun olimme reissuamme varten ottaneet kopiot kaikista veneemme papereista. Ei tuostakaan kopiosta ole mitään mainintaa kanavaohjeista ja Arin tänään soittaessa Saimaan kanavan hoitokunnalle ihan vaan kertoakseen, millaista käytäntöä tällä hetkellä kanavalla noudatetaan, oli heillekin tuo venetodistuksen kopio ihan uusi asia. Samaan aikaan alasululla oli toinenkin suomalainen vene ja kun häneltä puuttui venetodistuksen kopio, niin tullimies samalla kun lähti ottamaan meidän miehistöluettelosta itselleen kopiota, otti myös naapuriveneen venetodistuksesta kopion ja olisi pyytänyt kopiosta 10 euroa. Meidän miehistöluettelomme kopion maksusta hän ei puhunut mitään. Naapuriveneilijä sanoi maksavansa, kun saa kuitin maksusta. Kuittia tullimies lähti kopiltansa hakemaan ja jäi sille tielleen. Olisi siis laittanut 10 euroa omaan taskuunsa, jos olisi saanut sen nyhdettyä.

Tämä kanavamatkamme oli 31. kerta ja joka vuosi on yleensä aina jotakin pieniä muutoksia aiempaan, mutta nyt tuntui olevan harvinaisen paljon sähläystä, mutta lähinnä vain tuon yhden tullimiehen taholta. Vaikka joiltakin veneilijöiltä kuuleekin tämänkertaisen tapaisia epämääräisiä juttuja, niin kuitenkin tuollaiset tullimiehet ovat kaiketi poikkeuksia ja yleensä kaikki on sujunut ihan hyvin.

Tämä on toinen vuosi, kun ei enää tarvita luotsia. Sen sijaan pitää ilmoitella sinne tänne (missään ei ole oikein selkeästi sanottu, mihin ilmoitus tehdään, mutta Inflotiin soittamalla luulemme saaneemme kyseisen ilmoituksen tehtyä) saapumisesta rajalle ja pyytää toiselta taholta VHF:llä lupaa jatkaa matkaa. Vaikka tämä voi kuulostaa monimutkaiselta ja epämääräiseltä, niin itse asiassa asiat hoituvat kuitenkin aina jotenkin, joskin koskaan ei tiedä ihan varmasti, millä tavalla kunakin vuonna pitää toimia.

Maanantaiaamuna lähdimme vielä viimeiseen sulkuun ja sitten kohti Viipurinlahtea. Säätiedotus oli luvannut meille suotuista luoteen puoleista tuulta, mutta tuuli oli perinteisesti lounaasta eli vastatuulta reilu 10 m/s. Santion passintarkastuksesta jatkoimme vielä Kotkaan, jossa olimme noin klo 22.30 ja ihana yllätys oli se, että meitä varten laitettiin vielä satamamaksuun kuuluva sauna uudelleen lämpiämään. Kyllä sateisen ja viileän päivän (Kotkaan saapuessamme 8 astetta ja sadetta) jälkeen tuntui hyvältä.

Huomaa Arin lämpimät "purjehdushanskat"

Tiistaiksi säätiedotus lupasi koillistuulta 16 m/s. Aamulla valmistauduimme siis melko reippaaseen kulkuun. Lähtiessämme oli reilu 10 m/s täysmyötäistä ja koko matkan odottelimme, milloin tuuli yltyy. Toisasia oli kuitenkin se, että välillä vaihdoimme jo koneajoksi, kun tuuli oli niin heikko, mutta onneksi yltyi sitten uudelleen. Koko päivänä ei ollut lähelläkään tuota 16 m/s. Hyvän purjehduspäivän päätteeksi (n. 13 tuntia) saavuimme Helsingin keskustaan Katajanokan vierassatamaan, jossa olemme lähes ainoa vierasvene. Satamakonttorin piti olla auki klo 22, mutta tullessamme paikka oli jo kiinni. Ei kovin vakuuttavaa toimintaa.

Näkymä Katajanokalle saapuessamme

En tiedä, miten pursiseuran naisväki homman junaili, mutta alasululla oli tuhottoman paljon hyttysiä ja niitä on se jälkeen tapettu jo kaksi vuorokautta ja vieläkin lienee jokunen jäljellä

Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle