Perjantaina 3.9. puolen päivän maissa lähtiessämme La Corunasta huomasimme, miten tuulelta suojassa olimme olleet. Epäilimme, onko ulkona turhan heikko tuuli, mutta heti aallonmurtajan jälkeen tuulta olikin 15-20 solmua (8-11 m/s). Tuulen suunta pohjois-koillisesta oli tällä kertaa meille suotuisa, kun suuntamme oli aluksi länteen ja sitten lounaaseen. Jo parin tunnin kuluttua tuuli kuitenkin alkoi voimistua ollen 20-25 solmua (11-13 m/s). Hetken mietimme, palaammeko takaisin, mutta päätimme jatkaa. Itämerellä olemme tottuneet olemaan valppaana tuulen voimistuessa, kun siellä ei oikein koskaan tiedä, miten kovaksi se yltyy. Aikomuksemme oli purjehtia yön ylitse Bayonaan (114 mailia), missä muut tutut suomalaisveneet (Serenada ja Necesse) ovat, mutta alkoi tuntua siltä, että ehkä emme viitsikään jatkaa yötä myöten. Maininki oli tällä kertaa melkoisen suurta ja aallot sortuivat jo tuulessa, eikä pilotti luultavasti olisi tuollaisessa myötätuulessa pystynyt ajamaan. Koko yö kahdestaan käsin ajaen olisi ollut aika kova juttu. Pilotti ajaa hyvin vastaisessa, kuten teki koko Biskajan ylityksen, mutta myötäisessä vene heiluu niin paljon puolelta toiselle, että isossa aallokossa täytyy ruorituntuman perusteella osata aallot ennakoida ja sitähän pilotti ei tee. Niinpä päätimme mennä Camarinakseen, jonne La Corunasta oli matkaa reilu 40 mailia ja johon ehtisimme ennen pimeän tuloa.
|
Määränpään muutos oli hyvä päätös, sillä jo ennen Camarinasta tuuli yltyi yli 30 solmuun (noin 16-17 m/s) ja rannan läheisyydessä matalahkossa vedessä (alle 100 metriä) maininki ja aallokko yhdessä olivat melkoisen korkeaa ja lyhyttä. Tässä vaiheessa meillä oli ylhäällä pelkkä iso purje ykkösreivissä. Parempi olisi ehkä ollut pelkkä keula pienehköksi kelattuna, mutta kun lähtiessämme olimme nostaneet ison purjeen sivutuuleen purjehdittaessa, emme viitsineet sitä nyt myötätuuliosuudellakaan laskea. Vene kulki ihan hyvin, vaikka nyt oli kovin keli, mihin tähän mennessä Itämeren ulkopuolella olemme joutuneet. Keskimäärin aallot olivat noin 3 metrisiä, mutta huiput olivat kyllä 5 metrisiä. Ennen Camarinasta tuli vielä VHF:n kautta myrskyvaroitus (gale warning), jossa lähialueelle ennustettiin 7-8 boforia, jopa 9 boforia (7 bf = 14-17 m/s, 9 bf = 21-24 m/s), jolloin entistä suuremmalla syyllä tuntui hyvältä päästä satamaan. Tuuli yltyikin vielä viimeisillä maileilla niin, että laituriin tullessa naapuriveneilijät olivat jo automaattisesti auttamassa ja ottamassa vastaan meitä ja yhtä norjalaisvenettä, joka tuli yhtä aikaa kanssamme (vielä satamalahdessakin tuuli puhalsi rajusti). |
 Todella vaikea on saada kuvassa näkymään aaltojen suuruus. Yllä olevassa kuvassa yritin kuvata norjalaisvenettä aallon pohjalla, mutta en ihan ehtinyt. Vene häipyi välillä runko-osaltaan kokonaan näkyvistä ja tässä oltiin jo rannan läheisyydessä. |
Tämä oli nyt sellaisia tuulia, joihin veneilijä aina välillä joutuu, vaikka
miten seuraisi sääennusteita. Nytkin yksi ennuste oli antanut 4-6 boforia ja
toinen 20-25 solmua eli se lähtötuulemme oli ihan ennusteiden mukainen, mutta
tuollaista tuulen yltymistä ei missään oltu ennustettu eikä
myrskyvaroituksesta mainittu sanaakaan ennen tuota VHF:n ilmoitusta. Keli oli kova tai
kuten vieressämme ollut toinen norjalaisvene (Camarinaksessa oli kolme
norjalaisvenettä) sanoi, että merellä oli ollut ehdottomasti liian kova keli. Kuitenkin, kun
Ari kysyi minulta oliko pelottanut, saatoin hetken mietittyäni vastata, että ei. Tätä itsekin hämmästelin, sillä
joskus Itämerellä on
ollut vastaavanlaisia tuulia (joskin kovempiakin) ja isoa aallokkoa, jolloin
olen jo laskenut tunteja, milloin ollaan satamassa. Nyt katselin, että onpa
aallossa kokoa, mutta veneen käyttäytyminen on täällä jotenkin rauhallisempaa ja luottamus veneeseen tuntuu
kasvavan. Toki mukava oli päästä satamaan, kun ei tiennyt, miten kovaksi tuuli
olisi vielä yltynyt. Mietin kyllä, miten olisimme jaksaneet, jos tuollaista
keliä olisi ollut koko Biskajan ylitys ja käsin olisi jouduttu ajamaan. Muuten
tällä kertaa kummallakaan ei ollut minkäänlaista huonoa oloa, mikä myös teki
kulun nautittavammaksi. Harvinaista meille oli se, että kovassa tuulessa avomerellä
tarkeni koko päivän shortseissa.
Kovassa kelissä tai yön ylitse purjehdittaessa energian kulutus on yllättävän
suurta, vaikka voisi ajatella, että eihän siinä muuta tehdä kuin istutaan (tai
seisotaan). Niinpä nytkin La Corunasta lähdettäessä teimme sen virheen, että
oletimme syövämme kulussa ollessa (kuten yleensäkin teemme), mutta keli olikin
yllätys eikä ruuanlaitto olisikaan ollut ihan helppoa, joten koko päivä meni
tällä kertaa korppu-, keksilinjalla. Tosin ruuanlaitto olisi vielä sujunut,
mutta syöminen olisi ollut jo hankalampaa. Illalla satamassa olikin sitten jo kova
nälkä. Biskajalla pienen öllön olon seurauksena ja valvomisen energiankulutus huomioon ottaen
tuli selvästi syötyä liian vähän, sillä nälkäinen olo tuntui jatkuvan vielä pari
päivää satamassakin ollessamme. Yhden yön ylitse purjehtiessamme emme ole vielä
niin huomanneetkaan riittävän syömisen tärkeyttä, mutta mikä tulee pitää
mielessä useamman yön purjehduksella.
Lauantaina 4.9. tuuli oli heikentynyt, mutta lupasi edelleen tuulta 6 boforiin
asti (ajoittain 7 bf Finisteren niemen alueelle, missä juuri olimme), ja
naapuriveneilijä tutkiessaan säätietoja netin kautta totesi, että ulkona merellä on
edelleen kova aallokko. Päivällä tuulta oli vielä 20-25 solmua satamassa, joten
avomerellä oli varmasti enemmän. Kuten muutkin etelään menevät veneet, mekin päätimme
oleilla koko päivän Camarinaksessa , joka on pieni maalaiskylä (-kaupunki).
Satamassa on uudet hienot laiturit ja ihan siistit suihkut ja satamamaksu vain 12
euroa (ja suihku sisältyi siihen). Aamulla tihuutti vähän vettä ja lämpötila oli
18 astetta, mutta päivän mittaan saimme nauttia hellesäästä. Camarinaksesta,
kuten lähes jokaisesta pienestäkin kylästä, löytyi nettipaikka, jossa oli reilu
10 konetta. Niitä tuntuu olevan täälläpäin selvästi
enemmän kuin Itämeren alueella.
Sunnuntaina 5.9. edessämme oli reilu 70
mailia Bayonaan. Niinpä liikkeelle piti lähteä heti päivän valjettua eli noin
kahdeksan aikaan aamulla, jotta ehtisimme perille ennen säkkipimeää. Perillä
olimme illalla noin puoli kymmenen ja pimeä ehti tulla juuri sataman edustalla.
Valoisa aika alkaa olla aika lyhyt ja pimeä laskeutuu tosi nopeasti. Tällä
kertaa meri oli aivan toisenlainen kuin Camarinakseen tullessamme; alussa oli
vielä loivaa isohkoa maininkia, mutta päivän mittaan se pieneni. Tuuli oli
heikkoa vastatuulta ja niinpä koko matka menikin koneella ajaen. Iso purje oli
valmiiksi reivattuna ja nostimme sen tasapainottamaan kulkua eli ettei vene
heilu niin paljoa puolelta toiselle. Reivattuna se läiskii vähemmän puolelta
toiselle vastatuulessa ja vetää helpommin. Mainingeissa koneella ajettaessa
purjeveneet yleensä aina pitävät purjeen ylhäällä, jos vain tuuli suinkin on
sellainen, ettei purje pahasti lepata.
| Merelle laskeutui välillä sumu vuorilta ja muutenkin oli hyvin utuinen päivä niin, että maisemia emme juurikaan nähneet. Merellä ei myöskään ollut paljoakaan muuta liikennettä, joten saatoimme keskittyä tähystyksen ohessa lukemiseen. Delfiinien seuraaminen toi myös mukavaa viihdettä matkalle. |
 Delfiinit tekivät upeita hyppyjä veneemme ympärillä. |
|
Necesse oli jo valmiina vieraslaiturissa ja VHF:n kautta olimme saaneet ohjeet, missä laituri sijaitsee, mutta se mikä päivän valossa näyttää ihan selkeältä, onkin pimeässä hieman toisen näköistä. Ajoimme aallonmurtajan jälkeen suoraan rantaa kohti ja edessä näkyivät kaikki Bayonan valot, ranta oli yhtä valomerta ja mastoja näkyi vähän joka puolella: eri laitureissa olevien veneiden, lahdella poijussa olevien ja ankkurissa olevien veneiden. Koeta siinä sitten keksiä, mitkä valot voisivat olla oikean laiturin valoja. No kyllähän se laituri kuitenkin aika helposti löytyi ja jos seuraavan kerran tänne tulemme, niin ihan helppo on tulla pimeässäkin. |
 Bayonan kaupunkikuvaa läheiseltä linnoitukselta nähtynä. |
Uudessa paikassa oma aikansa menee katsellessa paikkoja ja netinhän me etsimme
aina ruoka- ja leipäkaupan lisäksi. Pyykinpesukoneita ei ollut rannassa ja kun
viimeksi on pyykit pesty ennen Biskajaa Ranskassa, niin nyt veimme ensimmäistä
kertaa elämässämme pyykkimme pesulaan. Pesula oli ihan sataman vieressä ja kun
aamupäivällä veimme, niin illalla saimme ne pois. Meillä oli pyykkiä melkoinen
nyytti (niin paitoja, pöksyjä, sukkia kuin farkkuja ja pyyhkeitäkin), joka
tavallisissa sataman koneissa olisi vaatinut kolme konetta ja nyt maksoimme
yhteensä 20 euroa. Jossakin satamassa olisimme itse pesseet vähän halvemmalla,
mutta esimerkiksi Ranskassa Camaret´ssa yksi pesu ja kuivaus maksoi 8,80 euroa,
mikä lienee ollut ehkä kallein, mitä matkallamme olemme tavanneet. Siihen nähden
ei tuo pesulavaihtoehtokaan ainakaan mahdottoman kallis ollut. Täällä Bayonassa
ollessamme on ollut kesän ensimmäisiä ukkosia (kaksi kertaa ukkosti Hollannissa,
mutta muuta emme nyt muista) ja silloin vettä on tullut reilusti, välillä taas
aurinko paistaa helteisesti. Yöt ovat viileähköjä (aamulla ehkä noin 15 astetta)
ja kosteita; eilen sumu oli tosi sakeaa. Tuulet ovat olleet heikkoja. Näyttää
siltä, että heikot tuulet jatkuvatkin, mutta valitettavasti etelän suunnalta.
Nyt kun Biskaja on ylitetty ja selvitetty vielä tuo kovin myrskyisäksi alueeksi
sanottu Gape Finisterrekin (Espanjan luoteiskärki), niin huomaamme entistä
paremmin, ettei meillä ole kiire mihinkään. Olemmehan tietyllä tavalla perillä,
kun olemme määränpäässämme Espanjassa. Nyt vaan etenemme pikkuhiljaa niin, että noin puolentoista kuukauden kuluttua olemme jossakin etelärannikolla,
jolloin odotamme jo kovasti tapaavamme Suomesta saapuvat ystävämme Jussin ja
Railan. Tänään totesin, miten monien tehokkaiden työvuosien jälkeen tuntuu
hyvältä tällainen lorvailijan olotila. Katsotaan suunnilleen päivä kerrallaan,
mitä tehdään ja milloin lähdetään eteenpäin; toki tietysti sääennusteita
seuraten.
| Hyvä esimerkki kaiken toiminnan verkkaisuudesta oli se, kun toissapäivänä olin tekemässä meille lounaaksi salaattia ja ihan extempore kutsuin myös Necessen väen pienelle välipalalle. Vähän myöhemmin Serenadan väki souteli ohitse ja hekin liittyivät seuraamme. Siinä sitä istuskellessa ja jutustellessa vierähtikin noin kuusi tuntia. Illalla menimme vielä yhdessä syömään merenantimia. Näin sille päivälle aiotut muut hommat jäivätkin tekemättä, jolloin saatoimme vaan todeta, että ehditäänhän ne tehdä huomennakin ja Serenadan väki totesi, etteivät he vielä seuraavanakaan päivänä taida ehtiä lähteä jatkamaan matkaa. Totesimme yhdessä, miten hienoja hetkiä tuollaiset ovat; tuskin meillä "tavallisessa" elämässä olisi ykskaks etukäteen sopimatta ollut aikaa viettää koko iltapäivää ja iltaa yhdessä. Vaan mukavaa oli. |
 Kari, Marika, Jendrek, Seija ja Ari veneellämme viettämässä rattoisia hetkiä. |
Nyt keskiviikkona 8.9. Serenada lähti matkaan suoraan kohti Lissabonia ja tuskin tiemme enää kohtaavat ennen kuin sitten joskus Suomessa. Heitimme juuri haikeat jäähyväiset; olemmehan tehneet taivalta yhdessä reilun kuukauden. Me lähdemme eteenpäin pienin päivämatkoin kohti Lissabonia joko huomenna tai sitten ylihuomenna...