Sineksestä emme lähteneetkään vielä lauantai-iltana, kuten alunperin suunnittelimme, vaan sunnuntaiaamuna 3.10. noin klo 4 komeassa kuutamossa. Satama-altaassa oli mukavan tuntuinen pohjoisen puoleinen tuuli ja ajattelimme saavamme hyvän purjehduspäivän (77 mailia Lagosiin). Olimme laskeskelleet, että nopeuden pitäisi pysyä 5 solmun tienoilla, jotta ehtisimme perille ennen pimeän tuloa. Melkein saman tien, kun olimme saaneet purjeet ylös, tuuli kuitenkin heikkeni niin, että nopeus putosi noin 2 solmuun. Siis ei auttanut muu kuin siirtyä koneajoon ja sitä jatkuikin koko päivän. Portugalin länsirannikolla on ollut useita kertoja se tilanne, että yöksi tuuli on yltynyt. Muuten päivisin tuulet ovat olleet melkoisen heikkoja pohjoisen puolen tuulia. Jossakin oli kuitenkin nyt tuullut, sillä maininki oli tällä kertaa aika kookasta ja venettä keikuttelevaa. Lisäksi kun ei tuullut, niin silloin maininki keikutti vielä enemmän venettä, koska ei ole ollut purjetta tasapainottamassa kulkua. Ilmeisesti olemme kuitenkin jo niin paljon keikkumiseen tottuneet, ettei ruuan laitot ja muut sisähommat olleet minkäänlainen ongelma; lukeminen maittoi ja minä otin tietysti vielä aamun kuluessa parin tunnin unet. Päivän mittaan delfiinit kävivät taas pitkästä aikaa tervehtimässä meitä.
| Päivän mittaan seurailimme GPS:stä, että ehdimme perille noin klo 18.30, emmekä pitäneet mitään kovaa vauhtia edes koneella. Noin 20 mailia ennen Lagosia saavutimme Portugalin lounaiskärjen, mistä kulkumme kääntyi itään. Samalla alkoikin noin 1-1,5 solmun vastavirta . Vastavirtaa emme olleet osanneet lainkaan ottaa huomioon aikataulua pohtiessamme. Kun siihen asti oli näyttänyt, että ehdimme Lagosiin noin klo 18.30 niin tuolla aikataululla olisimme ehtineet vielä sisälle marinaankin, jonka suulla oleva kävelysilta avataan klo 19 asti. Alunperin olimme vaan pohtineet, että kunhan sataman suulle ehdimme päivän valossa (eli viimeistään noin klo 19.30), niin kyllä me siitä osaamme hyvin ajaa marinan odotuslaituriin ja nukkua siinä yömme. Nyt pistimme kaasua lisää ehtiäksemme marinaan sisälle asti. Seurasimme GPS:stä perille pääsyn aikaennustetta ja tiukalle näytti menevän. Lagosiin tullessamme ranta oli komeaa pystysuoraan mereen laskeutuvaa kalliota, johon maininkien tyrskyt sortuivat valkoisena kuohuna. Toisinaan kallioiden välistä oli osa kivestä aikojen kuluessa hävinnyt ja pystyssä oli erillinen kivipaasi. Välillä näkyi veden voima veden rajaan syntyneistä luolista. Lopussa vastavirta hellitti niin, että olimme marinan odotuslaiturissa noin 18.40 eli oletimme ehtivämme marinan sisälle. |
 Portugalin ja samalla koko Euroopan lounaiskärki Capo de Sao Vincente |
 Komeita kallioita ja luolia Lagosin lahden suulla |
Ari juoksi toimistoon selvittämään sisäänkirjautumista. Hän viipyi ja
viipyi. Noin viisi minuuttia ennen klo 19 lähestyi purjevene marinaa ja
valmistauduin jo siihen, että jos silta avataan sitä varten, niin minä ajan
samalla sisälle ja koetan keksiä jonkin paikan, mistä voin ottaa Arin veneeseen.
Irrottelin jo köysiä valmiiksi, kun näin Arin tulevan ja hän totesi, ettei ole
mitään kiirettä: siltaa ei enää avata, kun se täytyy pitää alhaalla lähiaikoina
lähtevälle junalle menevien matkustajien takia ja henkilökunnan työaika loppuu
klo 19. Siis yövyimme odotuslaiturissa. Marinan toimistossa oli ollut joku
toinen asioimassa niin monisanaisesti, että Ari ei ollut ehtinyt edes hoitaa
paperiasioita, vaan häntä oli kohteliaasti pyydetty tulemaan seuraavana aamuna
uudelleen klo 9. Loppujen lopuksi tuo asioiden hidas hoito osoittautuikin ihan
hyväksi jutuksi. Ari oli kuitenkin ehtinyt saada kulkukortin, joilla
päästiin suihkuun, mutta koska heidän tietokoneillansa sisäänkirjautuminen oli
tapahtunut vasta maanantaina, niin pois lähtiessämme maksaessani satamamaksuja,
ei tuota ensimmäistä yötä myöskään laskutettu.
Lagos oli taas aivan erilainen paikka kuin Sines oli ollut. Marinassa oli paljon
vierasveneitä; monia lähdössä lähiaikoina Kanarialle ja edelleen Karibialle,
paljon englantilaisia veneitä ja jonkin verran jo talvehtimaan jääneitä veneitä.
Lagosissa oli kaiken kaikkiaan runsaasti turisteja, mikä ei ole mikään
ihme, sillä onhan siellä noin 6 kilometrin pituiset upeat hiekkarannat ja
ainakin vielä helteet jatkuivat. Kaduilla kuuli jatkuvasti monia muita kieliä
kuin portugalia, ravintoloissa oli englannin, saksan ja jonkin muunkin kieliset
ruokalistat portugalin lisäksi, kaupoissa saattoi asioida hyvin englanniksi jne.
| Veneilijän kannalta Lagosin marina oli hyvä: suojainen satama-allas, suihkut siistit ja tuli kunnolla lämmintä vettä, ruokakaupat parin sadan metrin päässä ja niissä hyvä valikoima, netti heti laiturin edessä (taas olisi tarjolla myös langaton verkko laitureille, jos olisi verkkokortti; joskin hintakin on kova: 10 euroa/päivä) eli kaikki lähellä, uimarannalle ehkä noin 500 metriä. Ensin tuo turistipaikan luonne hiljaisemman ja tavallisen portugalilaisen Sineksen jälkeen vähän tökki, mutta tarkemmin ajatellen Lagos alkoi vaikuttaa niin hyvältä paikalta, että jos emme Espanjan puolelta löydä hyvää satamaa talveksi, voi olla, että vielä palaamme Lagosiin. |
 Marina-alue oli siisti ja kauniisti hoidettu.. |
Heti marinan takaa lähtee juna, jolla voi
matkustaa katselemaan paikkoja ympäriltä ja pohjoispuolella alkaa vuoristoalue,
jonne pääsisi bussilla ja jossa mainostetaan olevan pyöräilyreittejä ja
kävelypolkuja sekä termisen kylpylän, jollaiseen emme Necessen kanssa aivan ehtineet
autoretkellämme. Veneellä (tai kumiveneellä) voisi käydä katsomassa lähistöllä
sijaitsevia luolia. Marinassa oli jo yksi suomalaisvene, joka oli
jäämässä talvehtimaan sinne.
Maanantai-iltana kävimme syömässä yhdessä veneemme "ison siskon" Jon 40:n s/y
Frodon miehistön kanssa. Kyseisen veneen olimme tavanneet jo Lissabonissa ja
uudelleen Sineksessä. Vene tuli Lissaboniin suoraan Atlantin takaa ja kuulimme
jo etukäteen kyseisen veneen tulosta, sillä Necessen väki oli saanut viestin,
että tällaisessa kanadalaisessa veneessä on mukana suomea puhuva miehistönjäsen
(Necessen Karin kaukainen kanadalainen sukulainen, joka oli asunut Suomessakin).
Jo Lissabonissa vierailimme puolin ja toisin toistemme veneissä ja kun
Lissabonissa veneen miehistö oli osittain vaihtunut, tutustuimme miehistön
uusiin jäseniin (mm. kipparin isään ja kipparin tyttäreen). Kävi ilmi, että
heilläkin on sukulaisia Suomessa ja kippari osasi sitä kautta jopa ruotsia
(mutta ei suomea).
Mukavia ihmisiä, joita saatamme nähdä vielä, sillä heilläkin oli suunta
Välimerelle.
Muuten Lagosissa aika kului osittain konehuolloissa (öljynvaihto, kiilahihnan
vaihto, siipipyörän vaihto, merivesisuodattimen puhdistus) ja osittain rannalla
kävelemisessä (teimme kaksi kertaa varmaankin noin kahden tunnin kävelyn). Me
mielellään kävelemme rannalla, emmekä suinkaan osaa rannalla löhöillä. Pitkästä
aikaa kauppa oli lähellä, joten täydentelimme ruokavarastoja ja nautimme
pikkukauppojen jälkeen hyvistä valikoimista.
Keskiviikkona 6.10. vähän ennen puolta päivää lähdimme eteenpäin suuntana 20 mailin päässä sijaitseva Albufeira. Päivä oli lämmin, vaikka pitkästä
aikaa olikin osittain pilvinen ja tuulikin virisi leppoisaksi purjehdustuuleksi.
Meren pinnassa oli vaan mukavia pieniä aaltoja, vaikea oli edes kuvitella, että
purjehditaan Atlantilla, ennemminkin meri vastasi vaikkapa Saimaata.
Albufeirassa on ihan uusi marina, jota ei ole edes kartoissa ja eikä kunnolla
kirjoissakaan. Nauticalissa (opas, jossa ovat vuorovesitaulukot ja
satamakuvaukset) on kuitenkin koordinaatit ja kyllähän aallonmurtaja erottui jo
hyvissä ajoin. Aallonmurtajien välistä avautui täysin kallioon kaivettu kanjoni,
jota pitkin pääsimme marinan vastaanottolaituriin. Nyt oli jo
vastaanottolaiturilla henkilökuntaa kiinnittämässä köydet ja kun Ari oli käynyt
selvittämässä meidät sisään, niin vastaanottolaiturista lähtiessämme annetulle
laituripaikalle, taas irrottamassa köysiä ja jopa kysyi tarvitaanko apua
laituripaikkaan menossa. Ainakin palvelu tuntuu pelaavan. Laitureissa oli hyvin
tilaa (kuten on ollut joka paikassa) ja suihkut olivat siistit, vaikka olivatkin
parakeissa. Ilmeisesti kiinteä rakennuskin on tulossa. Hyvä paikka muuten, mutta
lähellä ei ole kauppaa ainakaan vielä ja kaupungille on jonkin verran matkaa.
Lyhyen päivämatkan seurauksena ehdimme vielä hyvin kaupungille. Luulimme
keskustan olevan sen verran kaukana, että hyppäsimme bussiin. Se tosin vei
meidät vähän syrjään linja-autoasemalle, vaikka kovasti olimme koettaneet
bussiin noustessamme bussikuskilta kysellä, meneekö bussi keskustaan. Otimme
vielä toisen bussin, jonka vakuutettiin menevän keskustaan. Sillä pääsimmekin
muutaman sadan metrin päähän vanhasta kaupungista. Kaupungilla kävelimme katuja
ja katselimme ympärillemme ja lopulta etsiydyimme jälleen nettipaikkaan. Samasta
paikassa oli myös divari, josta saimme ostettua pari englannin kielistä
dekkaria. On meillä toki vielä mukaan ottamistamme kirjoista, joita oli kai noin
60 kpl, vielä jonkin verran lukemattakin. Edelleen kaupungilla
käyskennellessämme osuimme paikkaan, joka mainosti saunaa ja mehän tietysti
kyselemään hintaa jne. Olisi siellä ollut uima-allaskin ja kuntosali, mutta
eihän meillä ollut mitään uimapukuja mukana. Pääasia oli, että hintaan (5 euroa
per henki) sisältyivät pyyhkeet ja näin pääsimme saunaan. Koko saunatiloissa ei
ollut ketään muita ja siellä olisi ollut tavallisen saunan lisäksi myös
turkkilainen höyrysauna, mutta siinä emme käyneet. Nautimme tosi hyvistä
löylyistä, kun vettäkin saattoi heittää kiukaalle toisin kuin monissa muissa
ulkomailla kokemissamme saunoissa (Ruotsissa tai Saksassa). Ihan tuntui
suomalaiselta saunalta ja uskomattoman ihanalta monen kuukauden jälkeen.
| Saunasta tultuamme oli jo pimeää (ehkä noin klo 20), mutta hämmästyimme, miten lämmintä edelleen oli. Hihattomassa puserossa ja shortseissa tarkeni hyvin. Bussimatkoista viisastuneina päätimme nyt etsiä kävelyreitin takaisin veneelle (karttaa ei ollut). Rannan reunaa pitkin lähtikin valaistu polku, jota seurailimme muutaman sata metriä, mutta sitten se loppui. Siitä jatkui vain pensaiden välistä kapea polku eteenpäin. Koska suunta oli oikea, päätimme vaan työntyä sekaan. Hetken kuluttua päädyimmekin kadun reunaan, jossa vastassa oli lukuisia kissoja (Portugalissa (villi)kissoja on ollut paljon). Muutaman kadun jälkeen olimmekin jo satama-altaan reunalla. Lopulta tuo kävelyreitti ei ollut varmaankaan paljoakaan yli 1,5 kilometriä, joten seuraavana päivänä emme edes pohtineet bussin käyttöä. |
 Albufeiran hiekkaranta oli aivan keskellä kaupunkia. |
Albufeiran marinassa näimme jälleen yhden suomalaisen veneen, jota kävimme
jututtamassa. Kysymyksessä olikin mielenkiintoinen vene. Vene oli s/y Cabane III
ja omistajat olivat kiertäneet sillä jo kolme kertaa maapallon. Ne teistä, jotka
luette Vene-lehteä, huomasitte ehkä s/y Iiriksen jutussa maininnan samaisesta
veneestä. Nyt tuo vene oli omistajineen talvehtimassa Albufeiran marinassa; toki
he aikoivat vielä purjehtiakin lähialueilla tänä syksynä. Heidän kanssaan tuli
esille mm. se, että tänä syksynä täällä päin on ollut harvinaisen pitkään näin
lämmintä. Eli nämä meidän nauttimamme 25-30 asteen helteet eivät lienekään ihan
normaalia enää näin myöhään syksyllä. Kiva juttu, että tällaista on kuitenkin
nyt tänä syksynä ollut.
Torstaina minä päätin ottaa Arin "minulle syntymäpäivälahjaksi" ostamat
sukelluslasit käyttöön ja sukeltaa tutkimaan, millainen on potkurin sinkkien
tilanne. En minä nyt niin tarkkaan asiaa ymmärrä, mutta mielestäni niitä oli
vielä runsaasti jäljellä eli toistaiseksi ei tarvitse niiden vaihdosta kantaa
huolta. Samalla totesin, ettei pohjassa ole myöskään mitään suurempaa
kasvillisuutta tai näkkejä kiinnittyneinä. Ainoastaan vähän levää tuntuu
kertyvän ihan vesirajaan toiselle puolelle, kun vene ui sen verran syvässä, että
myrkkymaali ei aina ihan yllä veden pintaan asti. Kävin pyöräyttämässä lokinkin
anturia, kun loki oli tullessamme jälleen näyttänyt vähän alakanttiin. En
kuitenkaan huomannut siinä mitään levää tai rihmaa tms. ja herkästi se tuntui
pyörivän. (Kuitenkaan seuraavana päivänä se ei pyörinyt lainkaan.) Vesi oli niin
lämmintä (ja satama-allas puhdas), että hyvin tarkeni sukellella ilman
märkäpukua.
Perjantaina 8.10. tuuli vihelsi vanteissa, kun lähdimme peräti 7 mailin
purjehdusmatkalle tänne Vilamouraan. Receptionlaiturissa piti vielä pysähtyä
kirjautumaan ulos ja palauttamaan kulkukortit, joista tällä kertaa panttina oli
vain 20 euroa, kun välillä pantti on ollut 50 euroakin. Täällä Portugalissa
olemme kyllä melkoisen tarkassa seurannassa, sillä kun sisään kirjautuessamme
Ari oli jo sanonut, että seuraava satamamme on Vilamoura, niin vielä nyt he
tarkistivat, onko edelleen suunnitelmamme mennä Vilamouraan. En tiedä, seuraako
joku todella sitä, että ilmestymmekö Vilamouraan vai menemmekö jonnekin muualle.
Toisaalta tuntuu oudolta, kun Itämeren piirissä on totuttu menemään ja tulemaan
miten vaan, kunhan satamamaksu maksetaan. Toisaalta onhan se turvallista,
jos joku todella seuraa, sillä jos meille jotakin sattuisi, niin ainakin
satamatietojen perusteella selviäisi nopeasti, mistä olemme lähteneet ja mihin
aikoneet mennä.
| Receptionlaiturissa vene heilui ja keikkui jo aika lailla eli keli merellä olikin kovempi kuin mitä laituripaikallemme huomasimmekaan. Aallonmurtajan aukon jälkeen avasimme vain osittain keulaa ja aika suuressa, mutta jyrkässä ja lyhyessä aallokossa huristelimme tuon 7 mailin matkan. Välillä pärskeet löivät istuinkaukaloon asti, mutta tuntui upealta ja oudolta, että kun kastuimme, niin saman tien kuivuimmekin eikä palellut shortseissa ja lyhythihaisessa paidassa. Onhan Itämerellä totuttu siihen, että tuollaisessa kelissä on oltava sadekamppeet päällä. |
 Perjantaiset aallot Vilamouran rannassa |
Vilamouran marina on Portugalin suurin marina - 1300 venepaikkaa. Kaupunki
tuntuu olevan lähes pelkkä turistipaikka monine
vapaa-ajanviettomahdollisuuksin: on lukuisia golfkenttiä, ratsastustalleja,
kasino, pitkät hiekkarannat, ravintoloita ja hotelleja. Vilamouran marina ja
ranta-alue saa meiltä ison plussan ympäristöystävällisyydestänsä. Marinan
päädyssä kadun varrella on iso taulu, jossa kiinnitetään huomiota
ympäristökysymyksiin: ethän tuhlaa vettä ja sähköä, ethän heitä jätteitä veteen,
... Rannallakin on lajitteluroskikset. Lisäksi marinassa on septin
tyhjennysvene, joka tulee kutsusta ilmaiseksi veneen vierelle tyhjentämään
septin, upea juttu. Septin tyhjennyssysteemejä on tosi vähän Suomen ulkopuolella
näkynyt, vain siellä täällä joku yksittäinen.
Täällä taas totesimme, että kyllä maailma on pieni, ainakin purjehtijoiden
maailma. Marinassa nimittäin on Ristiina-niminen Jon 40 -purjevene. Kyseisen
veneen amerikkalaiset omistajat olemme tavanneet muutama vuosi sitten
loppukesästä
Ristiinassa. He olivat joidenkin suomalaisten ystäviensä kesämökillä Ristiinassa
ja olivat tilanneet upouuden Jon 40:n, jonka valmistusta he olivat käyneet
tehtaalla katsomassa. He olivat silloin kiinnostuneet näkemään meidän
veneemme. Veneeseemme tutustuessaan he kertoilivat, että kun heidän veneensä
seuraavana keväänä valmistuu, niin he aikovat ainakin aluksi seilata Euroopassa.
Viime kesänä kävi sattumalta ilmi yhdestä netin matkakertomuksesta, että silloin
he olivat joko Espanjassa tai Portugalissa (en muista varmasti, missä) ja nyt he
ovat siis täällä. Valitettavasti emme ainakaan toistaiseksi ole nähneet veneellä
ketään; liekö sitten vene jätetty talvehtimaan tänne vai ovatko omistajat vain
tilapäisesti poissa. Ajattelimme joka tapauksessa viedä heidän veneeseensä
"Tervehdyksen Ristiinasta" -lappusen ennen kuin lähdemme täältä eteenpäin.
Eilen perjantaina täällä muuten tuli sadekuuroja ensimmäisen kerran moneen
viikkoon ja tänään lauantaiaamuna ropautti myös vettä. Lämpötila oli eilen kuitenkin edelleen hellelukemissa
ja tänään aamun lämpötila 16 astetta. Jatkossa on
säätiedotus lupaillut enää reilua 20 astetta. Täältä jatkamme luultavasti
huomenna matkaa joko Portugalin ja
Espanjan rajalle tai sitten oikaistaan yöpurjehduksena suoraan Espanjan puolelle Cadizin lahden tienoille.