29

Tiistai-iltana Helsingin Katajanokan vierasvenesatamaan saavuttiin noin klo 21 ja satamakonttorin piti olla auki klo 22 asti, vaan eipä siellä ketään näkynyt. Eipä tuo meitä muuten haitannut kuin, että emme päässeet illalla suihkuun. Tosin seuraavana aamuna emme myöskään maksaneet muuta kuin seuraavan yön! Keskiviikkona kaupungilla hoitelimme vielä mm. pankkikorttiasioita ja satamassa pesimme kaksi koneellista pyykkiä, jotka saimme kuivausrummussa melkein kuivattuakin ennen kuin vieraita saapui.

Iltapäivän ja illan aikana meitä tapaamassa kävi lähes 20 henkeä. Oli ihana nähdä vielä tuttuja ja viettää mukavaa leppoisaa aikaa yhdessä ennen lähtöämme eteenpäin. Keskiviikoksi sattui vielä aurinkoinen sääkin, joka suosi veneessä ulkosalla istuskelua. Illalla oli vielä kaunis auringonlasku.

Torstaiaamuna oli vielä muutamia tavaran hankintoja ennen kuin irrotimme köydet ja suuntasimme länteen. Tuuli oli hyvin perinteisesti lounaasta eli meille vastatuulta. Motoroimme Porkkalanniemen kupeelle Lähteelään, jossa olimmekin jo hyvissä ajoin ja Ari jatkoi kevään kunnostushommia vaihtamalla kiinnitysköytemme uusiin. Entiset alkoivat jo olla kovasta käytöstä koppurat ja kuluneet.

Perjantaina eli tänään kuului aamulla ensimmäisenä sateen ropinaa, mutta Ari hyppäsi virkkuna pystyyn noin klo 5 (!), katsoi ulos ja totesi vallitsevan harvinaisen tuulen suunnan kaakosta, jolloin hän ei voinut vastustaa kiusausta, vaan lähti liikkeelle. Minä toki käänsin toki vaan kylkeäni, kunnes tultiin Porkkalanselälle. Tuuli oli sen verran reipasta, että silloin keulassa keikkui aika lailla, jolloin pidin viisaampana jatkaa unia keskikajuutassa. Tällä tavalla pötköttäen Porkkalanselkä (noin 7 mailia eli 12 km) ylittyi vikkelästi.

Vettä satoi koko aamupäivän ja lämpötila oli noin 10 astetta. Tämänpäiväisellä purjehdusvaatetuksellamme pärjäämme hyvin myös talvella kävelyllä reilussa 20 pakkasasteessa! Tammisaaren eteläpuolella sade jo heikkeni ja näimme lähietäisyydeltä hylkeen. Siinä se uiskenteli lähimmän merimerkin vieressä, välillä sukelteli ja taas katseli uteliaana meidän kulkuamme.

Hetkeä myöhemmin alkoi näkyvyys heiketä ja yhtäkkiä olimmekin sellaisen sumun keskellä, ettei seuraavasta viitasta (merimerkistä) näkynyt mitään, samoin lähisaaretkin katosivat näkyvistä. Ensimmäisen kerran teimme sen, että ajoimme vaan hiljakseen kahden peräkkäisen viitan väliä edestakaisin ja odottelimme sumun hälvenemistä. Hetken kuluttua tulikin sen verran näkyvyyttä, että pääsimme etenemään muutaman sata metriä, kunnes sumu uudelleen sakeni. Nyt ei näkynyt edes kahta peräkkäistä viittaa, vaan pyörimme kahden vierekkäisen viitan välissä eli ajelimme väylän poikki edestakaisin. Tunnin verran kulutimme aikaa näin, kunnes alkoi tuntua, ettei sumu hälvene mihinkään ja saamme ajella siinä koko yön. Niinpä Ari otti kartalta GPS:ään lyhyin välimatkoin pisteitä ja sitten lähdimme hiljalleen ajelemaan etsien aina viitan kerrallaan samalla seuraten kaiusta syvyyttä. Meillä ei ole ihan uusinta karttaa ja välillä oman ongelmansa tuotti se, ettei kartalla olevaa viittaa enää meressä ollutkaan. Saaret ja luodot ilmestyivät kuitenkin aina ykskaks näkyviin merikortin osoittamiin paikkoihin ja joku kerta havaittiin tyrskyistä jonkin luodon paikka. Tällä tavoin hitaasti, mutta varmasti saavutimme Hangon sataman, eikä ollut enää ajatustakaan jatkaa matkaa.

Olemme usein olleet Hangossa tai lähivesillä sumussa, mutta kyllä nyt on tosi tiukka sumu. Tässä satamassa olemme laiturin loppupäässä eikä tällä hetkellä kunnolla näy rantaa. Näkyvyyttä on reilusti alle 100 m. Saa nähdä, mikä on tilanne huomenaamuna; katsotaanko vaan ikkunasta ulos ja käännetään kylkeä vai onko sumu haihtunut. Työkaverini soitti juuri vajaan 100 km:n päästä Turun saaristosta ja siellä on kuulema kaunis auringonpaisteinen ilta! Sinne matkaamme huomenna, jos sumu antaa myöten.