11.7.2004 Cuxhafen (Saksassa Pohjanmeren puolella)

Maanantaina 5.7. lähdimme Stubbeköpingistä (Tanskasta Falsterin saarelta) ja vaikka satamaan mennessä kaiku olikin näyttänyt kummallisen alhaisia veden syvyyksiä, niin nyt ei kyllä ollut mitään ongelmaa poismenossa eli ne olettamamme pohjakasvit lienevät antaneet kaikulukemat. Edellisenä iltana (4.7.) oli ensimmäinen niin lämmin ilta, ettemme käyttäneet lainkaan lämmitintä. Tähän asti on ollut joka ilta (ja välillä aamullakin) lämmitin päällä ainakin jonkin aikaa toisaalta siksi, että saamme mukavan lämpimän olon, toisaalta sen vuoksi, että vene pysyy kuivana. Aluksi oli ihan mukava purjehdustuuli, mutta aika pian kulkusuuntamme muuttui niin, että länsi-lounaistuuli oli taas vastatuulta. Päivä oli kuitenkin niin lämmin, että luovuimme pitkistä kalsareista ja muutenkin vähentelimme paksuimpia vaatteitamme. Satamassa ollessa on toki aina lämpöisempää, mutta merelle lähtiessämme olemme toistaiseksi pukeneet joko sellaiset -10 asteen kävelyvaatetuksen tai sadekamppeet (ja pitkät kalsarit ja  fleeceasut alle). Päivän mittaan näimme tuulivoimala-alueen. Tanskassahan tuulivoimaloita on sekä meressä että rannalla runsaasti. Illan suussa saavuimme Tanskan Langelandin saaren eteläkärjessä sijaitsevaan Bagenkopin vierassatamaan. Päivämatkamme oli 60 mailia ja pitkästä aikaa olimme taas kokeneet saariston suojaisuutta. Uhkaavan tummia sadepilviä oli vaellellut ympärillämme, mutta meille oli tullut vain muutamia pisaroita.

Satamaoppaassa näkyvän kuvan perusteella Bagenkop näytti tylsältä paikalta, mutta totuus oli ihan toista. Bagenkop oli viehättävä pieni kylä olkikattoisine taloineen, satamassa oli ilmainen internetin käyttö  (valitettavasti vaan kyseisen tietokoneen näppäimistö oli ihan onneton) ja siistit uudehkot suihkutilat. Suihkuun meno tosin vaati tällä kertaa oman opettelunsa. Suomen ulkopuolella useissa satamissa suihkuun tarvitaan joko kolikko tai sitten on ostettava poletti. Täällä ei ollut kumpaakaan systeemiä, vaan nyt lunastettiin automaatista kortti, jolle ladattiin rahaa ja suihkussa ollessa kortti työnnettiin kortinlukijaan, josta rahaa kului käytetyn ajan mukaan. Lopuksi kortti vietiin takaisin automaattiin ja sieltä saatiin loput rahat takaisin. Ensin tämä tuntui monimutkaiselta, mutta itse asiassa se oli ihan mukava vaihtoehto, sillä kolikkosuihkussa täytyy aina toimia ripeästi, jotta ehtii peseytyä ja huuhdellakin ennen kuin raha loppuu tai sitten on oltava vararaha mukana. Joissakin suihkutiloissa rahan loppumisen (ja siis veden tulon loppumisen) varalta on kylmän veden suihku ilman rahaa, mutta useissa vettä ei tule lainkaan ilman rahaa.

Maanantaina juuri Bagenkopin satamaan tultuamme tuuli yltyi jälleen reippaaksi (10-14 m/s) ja sama tuulen vihellys jatkui tiistaiaamunakin 6.7. ja jälleen meidän kulkusuunnallemme vastaisena. Aamupäivä katseltiin ja odoteltiin, jospa tuuli kääntyisi edes vähän lännestä luoteeseen, jolloin pääsisimme juuri ja juuri ilman luovintaa Kielin lahdelle. Nyt meillä oli jäljellä enää noin 30 mailin matka Kielin kanavan alkuun ja kovasti teki jo mieli päästä sinne. Kun Etelä-Itämerellä avomeritaipaleet ovat usein noin 50-60 mailia, niin nyt tuo 30 mailia tuntui ihan pikkumatkalta. Kuitenkin kesän alussa Ahvenanmeren 25 mailin ylitystä varten mietitään aina tarkasti, onko keli sopiva eikä tuollaisella 10-14 m/s vastatuulella yleensä lähdetäkään ylitse. Näin sitä ajatukset muuttuvat, kun kesän mittaan tottuu kovempiin keliin ja avomeriosuuksiin. Nyt vaan pohditaan tulevaa Biskajan ylitystä noin 350 mailia! Kaupassa käytyämme ja syötyämme teimme reivin valmiiksi ja yhden hollantilaisen avustaessa springin kanssa lähdimme liikkeelle (springi = köysi maihin, jolla vene pidettiin sivutuulessa suunnassaan siihen asti, kunnes saatiin irrotettua takaköydet tolpista ja koneella kulkusuunta suoraan taaksepäin, jolloin avustaja irrotti köyden ja heitti sen meille). Tällä osalla rannikkoa ei taas ole lainkaan saaristoa ja sen mukaisesti on rakennettu mahtavat suojaiset aallonmurtajat, joiden suojissa nostettiin nyt isopurje valmiiksi. Aallonmurtajan ulkopuolella merenkäynti ja tuuli olikin kovempaa (n. 25-30 solmua) kuin olimme olettaneet, mutta menoksi vaan siitä huolimatta. Aluksi Suvisussu nousi mukavasti aallolta toiselle ja luovi ihan hyvään suuntaan, mutta sitten tuuli taas vaihtoi suuntaansa ja aaltoja alkoi tulla eri suunnista. Sekavassa aallokossa vettä lensi ja osa matkaa tultiin koneluovina eli purjeet ylhäällä, mutta kone apuna, jolloin saatiin suunta säilytettyä. Illan suussa tunsimme saavuttaneemme yhden matkamme määränpään, kun tulimme Kielin lahdelle ja lähestyimme Kielin kanavan itäpäätä. Emme menneet vielä illalla kanavaan (kanavassa huvialukset  eivät  saakaan liikkua yöllä), vaan kiinnityimme Holtenaun vierasvenesatamassa saksalaisveneen kylkeen. Kiinnityssysteemit olivat täällä muuten aika onnettomat: laiturin ulkoreunalla paksuja pystytolppia harvassa. Lähistöllä olisi toki ollut muitakin vierassatamia, mutta halusimme tulla juuri tähän kanavan alun Holtenaun satamaan; olimmehan muutama vuosi sitten autoillessamme käyneet jo katsomassa, että tästä sitä sitten joskus menemme kanavaan. Satamamaksukaan ei ollut kova, vain 6,10 euroa.

Keskiviikkona 7.7. aamutuimaan Ari kävi ostamassa tuoreet sämpylät, kuten yleensäkin aamuisin (konditoriat avautuvat usein klo 6) ja sitten kävimme lähellä olevassa purjehtijoiden keskuudessa tutuksi tulleessa Herman Tiessen -kaupassa. Olimme kuulleet, että sieltä ostetaan halvalla, mutta emme oikein tienneet, mistä oli kysymys. Sisään astuttuamme pällistelimme ympärillemme, ihmettelimme, kun joku saapui sisälle ja meni takahuoneen puolelle. Etuhuoneen puolella tavaraa oli kovin vähän ja osa tavaroista näytti olevan vain rekvisiittana ja muuten kaupassa oli vanhan ajan tyyliin laatikoita seinällä tiskin takana. Lopulta Ari kysyi, mikä on ostosysteemi. Hänelle annettiin lista, josta piti ruksia, mitä haluaa. Kun lista oli valmis, niin sitten meidät ohjattiin takahuoneen puolelle, jossa toinen henkilö täytti tietokoneelle ostoksemme ja kysyi, milloin olemme lähdössä. No mehän olimme lähdössä heti, jolloin hän lupasi tavarat puolen tunnin kuluttua, kunhan kolmas henkilö ensin käy listan kanssa tullissa (ostoslista sisälsi olutta ja viiniä). Puolen tunnin kuluttua Arin sisälle mennessä, hänet ohjattiin jälleen takahuoneeseen, jossa maksettiin ostokset ja sitten takaovelle, jossa oli valmis paketti tilatuista ostoksista ja takakautta ulos. Emme ymmärrä vieläkään, mikä tämä systeemi on, mutta hinnat olivat todella normaalia halvempia (24*0,33 l tölkkiolutta 8,45 €). Tämän ostosreissun jälkeen irrotimme köydet ja lähdimme kanavaan.

Vaikka olemme olleet sadoissa sulutuksissa ja täällä ei ole edes korkeuseroa eli sulutuksessa ei ole mitään ihmeellistä, niin jännitimme kuitenkin sulkuun menoa, kun emme tienneet oikein, miten pitää toimia, vaikka itse asiassa kaikki olikin ihan helppoa. Ensin piti ottaa VHF:llä  yhteyttä sulkuun ja sieltä saimmekin ohjeet, mihin sulkuun pitää mennä (Holtenaussa, kuten Brunsbuttelissäkin kanavan toisessa päässä on neljä vierekkäistä sulkua, joista kahta käyttää huviveneet ja pienet laivat, kahta muuta isot laivat). Sulussa emme tienneet etukäteen, kummalle puolelle pitää kiinnittäytyä, joten varasimme lepuuttajat ja köydet molemmille puolille. Sulkuun ajaessamme näimme, että molemmilla puolilla oli veden rajassa kelluvat ponttoonit, joihin kiinnittäydyimme. Kiinnityksellä ei ollut muuten suurta väliä, mutta tässä päässä kanavaa piti mennä sulkujen välillä olevaan kanavakonttoriin maksamaan kanavamaksu (18 euroa). Samaan aikaan sulussa oli kolme muutakin huvivene ja sulutus kesti lähinnä sen, minkä veneiltä meni aikaa käydä maksamassa. Emme ehtineet edes huomata, nousiko vesi vai oliko Itämeri ja kanavan vedenpinnat samalla korkeudella. Sitten alkoi kanavamatka.

Olimme lukeneet juttuja, miten huviveneet seikkailevat isojen laivojen seassa pysytellen kanavan reunassa tieltä poissa. Kanavalla oli tosiaan huomattavasti suurempia laivoja kuin mihin olemme Saimaan kanavalla tottuneet, mutta ei niitä nyt ainakaan tällä kerralla haitaksi asti ollut ja hyvin niitä sopi väistelemään. Kanavan varrella on kilometripylväät, joista näkee sijainnin (kanava on noin 100 km pitkä).  Mitään varsinaista karttaa meillä ei kanavasta ollutkaan. Alkuhuuman jälkeen kanava tuntui suunnilleen samalta kuin Saimaan kanavakin mutta ilman sulkuja. Pusikkoa kasvoi kanavan ympärillä ja vain joissakin kohdissa näimme välillä asutusta. Uskomattomalta tuntui,  miten nyt näin sisämaassa liikuttaessa oli välillä suorastaan helteisen oloista; shortseja ja hihatonta paitaa piti kaivella kätköistä esille ja käsivarsia alkaa jo rasvailla. Noin klo 19 saavuimme kanavan toiseen päähän Brunsbutteliin, jossa vierasvenesatamassa laiturin vieruspaikat ja poijupaikat olivat jo kaikki täynnä ja kiinnityimme ystävällisten hollantilaisten veneen kylkeen kolmanneksi. Heti kohta selvisi, miten uskomattomalla paikalla vierasvenesatama sijaitsee. Se on heti sulun vieressä niin, että sulusta tulevat ja menevät isot laivat ajavat ohitse muutaman metrin päästä. Ensimmäisen laivan ohitus tuntui hurjalta, mutta sitten siihen tottui niin, että vaikka satamaoppaat varoittelevat meluisuudesta, niin hyvin ainakin meille uni maittoi.
Olihan nuo laivat Kielin kanavassa välillä aika isoja

Suomalainen laiva menossa Brunsbuttelin sulkuun ihan meidän vierestä.

Olimme aikoneet pitää tässä huoltopäivän (pyykki ja konehuolto), mutta kun emme havainneet pyykkikoneita satamassa ja koska olimme kolmantena veneenä, ei oikein suodattimien vaihtokaan ole siinä kivaa hommaa, jos vaikka joutuisi välillä siirtymään toisen veneen lähtiessä liikkeelle, niin aloimme pohtia jäämmekö sittenkään. Kun minulle aamulla suihkussa käydessäni saksalaisrouva kertoi, että jatkossa on tulossa huonoa säätä, niin teimme aamulla nopean päätöksen lähteä liikkeelle. Samalla paljastuimme vuorovesien osalta aloittelijoiksi. Olimme jo parin päivän aikana tutkineet harjoituksen vuoksi vuorovesitaulukoita: olimme ottaneet harjoituksen kohteeksi 10.7. ja laskeneet parilla eri tavalla, mihin aikaan kannattaa Brunsbuttelistä Elbelle lähteä. Edellisenä iltana lähtöä pohtiessamme olimme näiden laskujen mukaan ajatelleet, että hyvä aika lähteä on noin klo 9 aamulla. Nyt lähtöä tehdessä minulle ykskaks välähti mieleen, että eihän nyt ole se 10.7. vaan 8.7 (torstai). Äkkiä taulukot esille ja uudelleen tutkimaan oikean päivän tilannetta, joka kertoi, että paras lähtöaika (korkeimman veden aika) on jo ollut. Hetken laskeskeltua yksinkertaista yhteen- ja vähennyslaskua, tulin kuitenkin siihen tulokseen, että ehdimme vielä hyvin seuraavaan satamaan Cuxhafeniin laskuveden aikana. Siis pikalähtö matkaan.

Nyt sulkuun yhteydenotto, sulkuunajo ja kiinnittäytyminen tuntui jo ihan vanhalta tutulta hommalta (maksu oli jo hoidettu toisessa päässä), vesi nousi sulussa vähän ja me nousimme ponttoonin mukana edes sitä huomaamatta; helppoa.  Hieman jännitimme sulusta ulos tullessa, olimmeko tulkinneet vuorovesitaulukot oikein. Pian selvisi, että kyllä ainakin alussa oli myötävirta ja myöhemmin se vaan lisääntyi. Elbestä olimme myös kuulleet, miten paljon siellä kulkee laivoja ja heti sulusta ulos tullessa saimmekin odotella kolmen ison laivan tuloa sulusta ja parin muunkin laivan menoa ennen kuin itse pääsimme sulkuihin menevän väylän ylitse. Muuten laivoja oli jälleen odottamaamme vähemmän; hyvin päästiin laivaväylä ylittämään. Ajelimme poijurivin ulkopuolella ja vähän ajan kuluttua myötävirta vaan lisääntyi. Lokimme näytti alle 6 solmua, mutta GPS:n mukaan laskettelimme yli 9 solmua; kyllä matka taittui. Ei mennyt kauaakaan, kun saavuimme Cuxhaveniin, jonne oli matkaa kartalla 17 mailia, mutta myötävirran (ja meidän lokimme virheen) vuoksi lokimme näytti vain 12 mailia. Helppoa ja mukavaa matkantekoa! Laskuveden aikana väylän vierellä alkoi ilmestyä hiekkasärkkiä ja pariin otteeseen näimme niillä köllöttelevän hylkeitä. Tänä kesänä olemme nähneet enemmän hylkeitä kuin tähän mennessä vuosien varrella yhteensä.

Saavuimme siis torstaina (8.7.) tänne ja nyt on sunnuntai (11.7). Torstai meni ihmetellessä. Laitureina on kelluvat ponttoonit, jotka nousevat ja laskevat vuoroveden mukana eli vene on hyvin suojaisessa satamassa. Ainoastaan laitureilta maihin kävellessä huomaamme, mikä vuoroveden vaihe on menossa (nousu- ja laskuveden ero on yli 3 metriä). Cuxhavenissa on kaksi vierassatamaa ja me olemme pursiseuran satamassa, joka on muutaman sata metriä kauempana keskustasta kuin toinen sillan takan oleva satama. Täällä on kuitenkin ilmaisia polkupyöriä käytettävissä ja niillä huristelee (vaikka varovainen saakin olla, kun ne eivät ole ihan huippukunnossa) mukavasti paikasta toiseen. Torstaina etsimme myös ruokakaupan ja kirjaston (jotta pääsimme nettiin katsomaan säätä ja sähköposteja), jotka eivät olleetkaan ihan sataman vieressä.


Cuxhavenin satamassa lähes alavedellä

Sama paikka nyt jo melkein ylävedellä

Perjantaina vuokrasimme päiväksi auton hintaan 9,99 euroa (+ vakuutus pienellä omavastuulla 8 euroa). Autona oli muutama vuosi sitten huvittuneena katsomamme pikkuinen Smart (kahden hengen auto, joka auto alkaa etuvarpaan kohdalta ja isoja ruokaostoksia täytyy tuoda kahdella eri kerralla). Sillä kiertelimme Cuxhavenin lähialueen, kävimme kaupassa ja haimme kanistereilla polttoainetta. Polttoainetta olisi saanut isomman sataman puolelta menemällä johonkin laituriin ja soittamalla siellä annettuun puhelinnumeroon. Satamaan tullessamme emme viitsineet moiseen ryhtyä, vaan ajattelimme, että helpostihan sitä nyt muutaman kerran kympin kanisterilla hakeekin polttoainetta lähihuoltoasemalta. Väärässä oltiin: lähihuoltoasema oli ehkä noin puolentoista tai kahden kilometrin päässä. Ilman autoa tai noita polkupyöriä olisihan ollut hommansa. Hyvin suosittu homma täällä näyttää kyllä olevan sytkytellä polkupyörällä kanisteri tarakalla.

Cuxhavenin sataman länsipuolella alkavat mahtavat hiekkarannat dyyneineen ja parin kilometrin  päässä lännessä onkin melkoinen loma-alue hotelleineen. Viime kesänä autoilimme täällä Heiligenhafenista käsin ja silloin paljastui, että parhaille ranta-alueille on muilla kuin hotelliasukkailla pääsymaksu. Nyt ovat hiekkarannat näissä keleissä olleet tyhjähköt.

Lauantai menikin pyykinpesussa ja muuten vaan oleillessa. Tänään on saatu tehtyä noita koneen huoltohommia, mitä varten itse asiassa päätettiin pysähtyä eli hyvin täällä aika kuluu. Perjantaina olisi ollut hyvä kulkukeli, mutta sitten eilen  lauantaina tuuli kääntyi vastaiseksi jatkolle eli länteen ja jälleen on puhaltanut yli 10 m/s. Pari viime päivää on välillä ollut kaunista auringonpaistetta ja lämmintä (noin 20 astetta) ja välillä taas on tullut reippaita sadekuuroja. Ukkospilviä on mennyt sieltä täältä ohitse ja täälläkin on muutama jyrähdys kuulunut ja salama näkynyt. Suomen uutisissa on ollut maininta tuhoja tehneistä sateista ja tuulista Saksassa, mutta onneksemme ne ovat ohittaneet meidät idän kautta. Tänään on tuuli hieman hellittänyt, mutta sade on ollut jatkuvampaa ja lämpötila vain 16 astetta (aamulla oli vain 12 astetta). Ei ole tarvinnut edes pohtia, pitäisikö olla merellä menossa; niin on mukava olla lämpöisessä veneessä ja vaan kuunnella sateen ropinaa. Säätiedotukset ovat luvanneet vielä ainakin huomiseksi reippaita vastatuulia, mutta sitten joko tiistaina tai keskiviikkona pitäisi kelin parantua, jolloin lähdemme eteenpäin.

Vielä pari juttua:
* Netin säätiedostusten lisäksi olemme kuunnelleet radiosta hyvin perusteellisia saksalaisia säätiedotuksia, joissa luetellaan kaikki Euroopan alueella vaikuttavat korkea- ja matalapaineet ja mihin ne siirtyvät ja ennusteetkin annetaan jopa Välimerta myöten ja niinpä säätiedostuksen kuunteluun täytyy varata aikaa, sillä se kestää ainakin 20 minuuttia.
* Edellisinä kesinä olemme tottuneet siihen, että Kalmarin eteläpuolella ei juurikaan suomalaisia veneitä näy. Nyt täällä on kuitenkin hämmästyttävästi ollut jo kolme muutakin suomalaista venettä.  Etelä-Itämerellä ei myöskään yleensä  suomalaista pursiseurojen lippua tunnisteta Suomen lipuksi (sinisen ristin keskellä valkoinen risti), joten vaihdoimme Kalmarissa  käyttöön normaalin Suomen lipun.
* Itämeren osuuteen meni tänä vuonna harvinaisen kauan aikaa. Joskus olemme tulleet Sipoosta Saksaan aika lähelle Kieliä noin 2½ viikossa, mutta nyt käytimme aikaa yli kuukauden. Uteliaisuuttamme laskettiin lokikirjastamme, onko se vain meidän tuntemustamme, että vastatuulia olisi ollut kovasti. Päädyimme tulokseen, että meillä on ollut 19½ päivää vastatuulta, 7½ päivää jotakin muuta ja vain 2 päivää heikkoja tuulia. Jonakin satamassa olopäivänä emme olleet kirjanneet tuulen suuntaa, mutta kyllä tuo tilasto ainakin jollakin tavalla tukee tuntemustamme tämän kesäisistä vastatuulista, vai mitä? Lokimme mukaan matkaa Itämeren alueella tuli 966 mailia (joka on siis lokimme virheen vuoksi jonkin verran alakanttiin).
* Eilen laskin, että kuukauden ajalta keskiarvo satamamaksuissa on ollut 13,5 euroa. Sähkö on laskettu mukaan niissä satamissa, joissa se ei ole kuulunut satamamaksuun. Sähkön olemme useimmiten ottaneet, sillä välillä olemme ladanneet akkuja tai tietokonetta ja välillä käyttäneet sähkölämmitintä.


Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle