Tiistaina 3.8. lähdimme Englannista
Ranskaan. Määränpäämme oli Cherbourg, joka on lähes suoraan sen hetkisestä
olinpaikastamme Portsmouthista etelään. Edessä oli noin 70 mailin matka ja
luvassa oli heikohkoa länsi-lounaistuulta. Toivoimme tuulevan sen verran, että
pääsisimme purjein; olimmehan viime aikoina ajelleet aika paljon koneella
heikoissa tuulissa ja olisi vaihteeksi mukava edetä purjein. Lähtöajan valinta
vaati taas jonkin verran laskeskelua ja pohdintaa, jossa piti ottaa huomioon
Wigth-saaren ympäristön vuorovesivirrat ja se, ettemme halunneet mennä uuteen satamaan pimeällä.
Päädyimme lähtemään noin klo 15.30 ja purjehtimaan yön aikana Kanaalin ylitse.
Laskeskelimme, että vaikka vene kulkisi hyvinkin, niin aamulla päivä ehtisi
valjeta ennen Ranskaa ja toisaalta huonollakin tuulella ehtisimme perille ennen
pimeän tuloa.
Kuvittelemamme Kanaalin ylitys heikossa tuulessa lipuen tai koneella avittaen
muuttuikin hieman toisenlaiseksi. Parin tunnin kuluttua lähdöstä tuuli yltyi
nopeasti Wigth-saaren kupeessa niin, että ensin rullattiin keulaa sisään ja
sitten tehtiin jo reivikin (reilusti yli 10 m/s tuulta). Ihmettelimme, mistä
moinen tuuli johtui. Olimme tutkineet säätiedotuksia niin netistä kuin
satamakonttorin seinältäkin ja otimme tässä vaiheessa vielä Suomen kautta
tekstiviestisäätiedotuksenkin, mutta kaikissa puhuttiin vain heikoista tuulista.
Meitä vaivasi ajatus, miten kovaksi tuuli vielä yltyy. Luotimme
säätiedotuksiin ja päätimme jatkaa edelleen matkaa, vaikka tuuli olikin sillä
hetkellä melko vastainen. Huolimatta vastaisesta tuulesta ja veden roiskumisesta
kannelle, aallokko ei kuitenkaan ollut sellaista tökkivää kuin Itämerellä. Illan
aikana tuuli heikkenikin. Meille jäi arvoitukseksi, onko tuollainen tuuli
tyypillistä korkean Wight-saaren kupeessa vai johtuiko se kauempana näkyvistä ukkospilvistä vai oliko se vaan jokin muu ennusteesta poikkeava tuuli.
Auringon laskiessa muuttui jälleen tilanne, tuuli oli ihan sopiva, mutta
yhtäkkiä laskeutui tosi tiukka sumu. Välillä jopa maston huipussa oleva valomme
näkyi sameasti. Suunnistuksen kanssa ei ollut ongelmaa, onhan GPS tosi hyvä
laite, mutta vähän hirvitti, kun olimme ylittämässä Englannin kanaalin
laivaväyliä, eikä meillä ole tutkaa. Alkuyöstä emme nukkuneet lainkaan, vaan
tähystimme molemmat koko ajan kovasti, mikä sinänsä oli hassua ja oikeastaan
turhaakin, kun kerta kaikkiaan mitään emme nähneet. Sumu jatkui aivan aamuun asti
ihan Cherbourgin sataman edustalle. Aamuyöstä nukuimmekin sitten jo vuorotellen.
Emme tiedä, menikö laivoja miten usein, ainoastaan parin laivan sumutorven
töräytykset kuulimme, joista voimme päätellä niiden kulkusuunnankin ja sen, että
ne olivat melko lähellä. Oli hyvä, että etenimme purjein, jolloin saatoimme
kuulla ääniä (vaikka välillä tuulen kohinakin oli melkoinen). Sumu oli hyvin
alhaalla meren pinnan lähellä, sillä välillä näkyi suoraan yläpuolellamme tähtiä
ja kuukin möllötti ajoittain näkyvissä, mutta ympärillemme emme nähneet juuri
mitään. Sumun takia yö oli kylmä ja kostea;
pitkät kalsarit ja fleecepuserot piti jälleen pukea ylle ja vaikka vettä ei
satanut, niin joka paikka oli märkää ja mm. puomista ja purjeesta tippui vettä
jatkuvasti. Yöllä kohtasimme jälleen meille uuden ilmiön: veneen aaltojen
kuohuissa loisti upeita valoisia täpliä; ne olivat vedessä olevaa planktonia,
jotka näkyvät samalla tavalla kuin kiiltomadotkin pimeällä. Kaiken kosteuden
keskellä ihailimme tätä näkyä.
Alkumatka oli tultu tiukkaan vastaiseen, sitten oli välillä jo höllätty
purjeita, kunnes jälleen yritimme nousta niin tiukasti tuuleen kuin suinkin
mahdollista, mutta emme vaan päässeet nousemaan haluttuun suuntaan, vaan kurssi painui koko ajan
alemmaksi. Hetken ajattelun ja virtakarttojen tutkimisen jälkeen vahvistui
syyksi, kyllä tiedossamme ollut, mutta jotenkin vielä tajuamaton, sivuttainen
virta. Se vei meitä välillä noin 60 astetta liikaa itään. Tiesimme, että muutaman tunnin
kuluttua virta kääntyy länteen, mutta vaati melkoista pokkaa antaa veneen vaan
mennä noin paljon sivuun ja luottaa siihen, että lopulta virta palauttaa meidät
takaisin oikeaan suuntaan. Näin kuitenkin kävi; teimme aikamoisen kaarroksen idän
kautta, mutta hyvällä vauhdilla (virran ansiosta lokin näyttämä veden suhteen 5-6 solmua oli
todellisuudessa pohjan suhteen 9-10 solmua) lähestyimme lopuksi aivan tarkasti
Cherbourgin aallonmurtajien aukkoa. Lopussa jouduimme jopa pienentelemään
purjeita sen vuoksi, että etenimme liian lujaa eikä päivä meinannut ehtiä
valjeta. Useamman sisäkkäisen aallonmurtajan jälkeen kiinnittäydyimme laituriin
noin klo 7 aamulla ja kävimme nukkumaan pariksi tunniksi. Englannin kanaali oli
jälleen ylitetty, tällä kertaa loppujen lopuksi purjehduksellisesti hyvillä
tuulilla.
| Jo laituriin tullessamme havaitsimme iloiseksi yllätykseksemme tutun näköisen veneen laiturin päässä. Prusakien s/y Serenada Mikkelistä oli saapunut edellisenä päivänä. Heillä on edessään meitä paljon pidempi reissu Afrikkaan ja Etelä-Amerikkaan (tarkemmin www.serenada.net). Viivyimme Cherbourgissa reilut kolme päivää ja heidän kanssaan oli mukava istua iltaa ja vaihtaa kuulumisia. |
 Jendrek, Seija ja Kai meillä iltakylässä |
Keskiviikkona aamupäivällä poliisi ja tulli kävivät läpi veneitä. Tämä oli
ensimmäinen kerta reissumme aikana, kun meiltä kyseltiin mitään papereita. Nyt
he halusivat nähdä passit, veneen paperit (näytimme kansainvälisen
huvivenetodistuksen) ja VHF-luvan. Hetken niitä tutkittuaan he kysyivät, miten
sanotaan suomeksi Good bye (=näkemiin) ja tämän kuultuaan lähtivät eteenpäin
(eivät käyneet edes veneessä).
Cherbourg vaikutti ihan mukavalta ja kauniilta kaupungilta. Jollakin tavalla
kaupunki oli eri tyyppinen kuin englantilaiset kaupungit, vaikka vaikea on
sanoa, mikä ero niissä oli. Täällä jouduimme ensimmäistä kertaa tilanteeseen,
että olemme maan kielen suhteen täysin ummikkoja ja se tuntui aika oudolta ja
hassulta. Vielä Hollannissakin saatoimme tekstejä ymmärtää jonkin verran saksan
kielen kautta, mutta nyt vaan katselimme ympärillemme esim. erilaisia kylttejä,
eikä meillä ollut harmainta aavistusta, mitä niissä luki. Toki joitakin sanoja
saatoimme päätellä muiden kielien kautta ja muutaman sanan olemme jo sanakirjan
kautta oppineetkin, mutta mukava olisi, jos ranskaakin osaisi edes vähän. Kun on
vastakkain kaksi henkilöä, jotka kummatkaan eivät puhu englantia äidinkielenään,
niin voi käydä, kuten minulle kävi kysyessäni info-pisteestä englanniksi
kirjastoa; tyttö opasti meidät kirjakauppaan (kirjasto = library englanniksi ja
kirjakauppa = librairie ranskaksi). Uudessa satamassa jälleen osa ajasta meni
tavallisten juoksevien asioiden hoitoon: kaasun vaihto, kauppakäynnit,
venetarvikeliikkeisiin tutustuminen, nettikahvilan etsiminen, kaupungilla kävely
jne. Torstaina iltapäivällä kävimme satamaa vastapäätä olevassa La Cite de la
Merissa, jossa kuvattiin meren alaista elämää. Siellä oli mm. aivan uskomattoman
iso akvaario (useamman rakennuskerroksen korkuinen) ja suurin sukellusvene,
mihin olemme tähän mennessä tutustuneet.
| Perjantaiksi 6.8. vuokrasimme polkupyörät ja lähes koko päivän tutkimme ympäristöämme vähän laajemmin. Ensin poljimme länteen noin 30 km:n lenkin, joka suuntautui ensin meren rantaa pitkin, mutta sitten nousimme hurjan nousun sisämaahan. Nousussa tuli kyllä hiki pintaan ja puuskutus kuului. Ari rohkaisi nousun kuluessa, ettei se ole sen kummempi kuin viime talvena suksilla Ylläkselle nousu, johon minä totesin, että taisi silloin olla vähän parempi kunto. Nousun jälkeen oli toki mukava lasketella mäkeä alas takaisin meren pinnan tasolle. Tutustuimme myös pariin puistoon, joissa oli aivan ihania puita ja kukkivia kasveja (mm. metrin tai kahden metrin korkuisia eri värisiä hortensioita). |
 Siellä se meri näkyy, mistä olimme polkeneet ylös. |
Lauantaiksi 7.8. oli luvattu itätuulta, joka olisi siis meille myötäistä, joten
vaikka katsottavaa olisi ollut Cherbourgissa lisääkin, niin olimme päättäneet
lähteä suotuisalla tuulella. Prusakien kanssa pohdimme yhdessä sopivaa
lähtöaikaa ja seuraavaa kohdetta ja päädyimme lähtemään noin klo 13. Muutaman
tunnin kuluttua lähdöstä saapuisimme Kanaalin saarien (Alderneyn ja Guernseyn)
väliin ja siellä virrat voivat olla melkoisia, joten ajoitus piti jälleen osua
kohdalleen. Aallonmurtajista ulos päästyämme aika pian näimme jälleen meille
uuden luonnon ihmeen: hai uiskenteli melko lähellä venettä. Emme aikoneet nyt
pysähtyä Kanaalin saarille (ehkä paluumatkalla), vaan hyödyntää itätuulen
kunnolla ja jatkaa matkaa jälleen yön ylitse ja katsoa seuraavana päivänä, missä
olemme ennen pimeän tuloa. Olimme yhdessä Prusakien kanssa miettineet muutamia
vaihtoehtoja valmiiksi. Tällä kertaa yöpurjehdus oli aika helppo; laivaväylillä
emme olleet, oli upea tähtikirkas yö ja planktonit hohtivat jälleen valoaan.
Välillä tuuli yltyi niin, että reivasimme ison purjeen, mutta koko ajan meno oli
suhteellisen helppoa. Saimme nukuttua vuorotellen ja aamupäivällä jatkoimme
vielä nokosia. Aamulla näimme delfiinejä, jotka olivat kuitenkin pienen matkan
päässä eivätkä tulleet leikkimään kanssamme. Sunnuntaina iltapäivästä tuuli välillä tyyntyi ja purjehdittuamme
115 mailia jouduimme vaihtamaan koneajoksi. Samoihin aikoihin alkoi myös sade,
jota emme olleetkaan saaneet pariin viikkoon. Olimme Englannin kanaalin
loppupäässä ja varsinainen Atlantti lähestyi, minkä huomasimme maininkien
kasvusta. Noin klo 17 saavuimme L'Aber Wrac'hiin, joka on pieni kylä Ranskan
läntisimmän niemen pohjoisrannalla. Seuraavaan vaihtoehtoiseen satamaan emme
olisi enää ehtineet päivän valossa. Tälle pätkälle tuli lokimme mukaan matkaa
139 mailia (matkan pituuteen virhettä antaa sekä oman lokimme virhe alakanttiin
että virrat välillä vastaan, välillä myötäiseen).
Tässä satamassa laituripaikat olivat täynnä, mutta edustalla oli runsaasti
poijuja vierasveneitä varten. Tosin poijutkin olivat kaikki täynnä niin, että
kiinnittäydyimme poijussa jo olevan veneen kylkeen. Heti kiinnittäytymisemme
jälkeen satamapoika tuli veneellä rahastamaan satamamaksua ja vei meidät samalla
rantaan; halusimmehan tutustua paikkaan, mihin olimme tulleet. Vettä satoi ja
kylä oli melkoisen pieni, joten emme kauaa rannassa viipyneet. Takaisin veneelle
liftasimme yhden kumijollan kyydissä (emme viitsineet itse pumpata kumijollaa
yhtä yötä varten). Edellisen puoliksi nukutun yön jälkeen uni maittoi nyt hyvin
jo varhain ja sitä riitti pitkälle aamuun.
Maanantaiaamuna 9.8. pohdimme VHF:n välityksellä s/y Serenadan kanssa jälleen
sopivaa lähtöaikaa. Huomioon piti ottaa alkumatkan virta, sitten aivan
erityisesti Chenal du Fourin välillä kovakin virta ja lopuksi ennen Brestiä
olevan salmen virta. Näiden kaikkien yhteensovittaminen tuntui aika
mahdottomalta yhtälöltä, mutta onneksi oli lähes "neapin" aika ja virrat olivat
heikoimmillaan (neap = vuoroveden vaihtelut vähäisimmät, spring = vuoroveden
vaihtelut suurimmillaan, kuunkierron eri vaiheet vaikuttavat vuorovesien
vaihteluun). Vielä lähtiessä oli puhetta, että jos näyttää huonolta (esim.
vastatuuli voimistuu), niin emme mene Chenal du Fourin salmesta läpi, vaan
kierrämme saaret. Matkaan lähdimme edellisen päivän sateen jälkeen nyt kauniissa
auringon paisteessa ja päivän mittaan lämpötilakin nousi shortsikeliksi
avomerelläkin. Tämän päivän aikana koimme edellisenä päivänä saamaamme
maininkien alkukokemukseen lisää todellisia valtameren maininkeja. Oli upea
tunne, kun vene lähti nousemaan maininkia ylös ja nousi ja nousi ja sitten
tasaisesti laskeutui alas. Välillä veneet hävisivät näkyvistä ainakin saalinkien
tasolle saakka (mainingit olivat noin 3-4 m korkeita, mutta kun itse olimme
pohjalla, niin katsoimme yläviistoon ja siksi näimme mastoista vain yläosan) . Nyt sai ihan tosissaan katsoa, ettei jokin pieni moottorivene
jäänyt näkemättä. Mainingit olivat pitkiä ja me nautimme tästä uudesta
kokemuksesta.
Tuuli pysyi heikkona ja Chenal du Fourin läpimenossa ei ollut mitään ongelmia.
Myötävirta ja vasta-aallokko tekisivät salmeen kovemmalla tuulella ja virralla melko
ongelmallisen aallokon. Päivän aikana kiersimme niemen ympäri edellisen
satamapaikkamme eteläpuolelle Brestiin. Päivämatka oli 43 mailia, josta loppuosa
livuttiin purjein heikossa tuulessa.
Tiistaina 10.8. vuokrasimme yhdessä Prusakien ja heidän miehistönsä Kain kanssa
auton ja ajelimme kaakkoa kohti katsomaan menhiriä, jotka ovat vanhoja maassa
pystyssä olevia isoja kiviä. Ihmettelimme paikkaa ja kivien tarkoitusta; onko se
ollut jokin riittipaikka vai onko niillä jokin astrologinen tarkoitus vai miksi
ihmiset ovat joskus kuljettaneet isoja kiviä, nostaneet ne pystyyn ja järjestäneet
osan niistä riveihin. Samalla matkalla näimme myös kaunista vehreää ranskalaista
maaseutua ja totesimme, ettei noissa maisemissa oikein viitsisi pyöräillä; oli
siellä sellaisia mäkiä. Välillä pysähdyimme meren rannalle piknikille.
 Kai, Seija ja Ari ihmettelevät kiviä. Osa kivistä oli melkoisen suuria, kuten oikealla oleva kivi. |
 |
Tänään keskiviikkona aamupäivä menikin kauppa-asioilla. Kun meillä oli vielä
auto käytössä puoleen päivään asti, niin hamstrasimme kaupasta kaikkea
mahdollista painavaa tavaraa. Eilen Ari kävi kaupassa jalkaisin ja lähin kauppa
on satamatytön mukaan noin 15 minuutin kävelyn takana. Ihmettelimme, miten kauan
hän siellä viipyi ja miten hikisenä hän tuli takaisin (ei kai vaan kunto ole
heikentynyt aamulenkeistä huolimatta!), mutta tänään havaitsimme selityksen:
lähikauppa on tosi ison mäen päällä. Brestin keskustaan on matkaa muutama
kilometri, joten nyt olisivat polkupyörät tarpeen, mutta kyllä sinne ihan
kätevästi pääsee bussillakin. Aamupäivän kauppareissun jälkeen minä kävin
kaupungilla nettikahvilassa tutkimassa pidemmän ajan säätilanteita ja Ari etsi
lähiseudulta aamulla mereen pudottamansa kuomun putken tilalle uutta. Putki
löytyi, mutta ei ensimmäisellä käynnillä, kun meitä vielä opetuttaa täällä
vietettävän siestan aika. Noin klo 12-14 suurin osa kaupoista on kiinni (ja
kadut ovat tyhjiä).
Tällä hetkellä sääennusteet näyttävät siltä, että olemme täällä useamman päivän.
Tänään on tuullut ihan reippaasti; sikäli ehdimme hyvään aikaan tänne
satamaan, että eilen ja tänään tuskin olisimme tulleet Chenal du Fourista
vastatuuleen läpi. Nyt on ollut myös pitkästä aikaa pilvinen (viime sunnuntain
lisäksi) ja osittain sateinen päivä, lämpötila on noin 20 astetta. Jatkossakin
on edelleen luvassa reippaita vastatuulia, joten odottelemme rauhassa suotuisia
tuulia. Pyykitkin täytyy vielä pestä ja tuossa vieressä on Euroopan suurin
valtamerien elämään keskittynyt tiedekeskus, Oceanopolis. Kuulostaa
mielenkiintoiselta ja luultavasti tutustumme huomenna sen ihmeelliseen
maailmaan.