| Maanantaina 29.11. pyöräilimme itään päin Rocuetas del Mariin noin 45 kilometrin lenkin. Sitten tiistai menikin ihan tavallisissa kotihommissa kuten mm. pyykinpesussa ja illalla Carmencitan Tuomo ja Irma tulivat meille "kylään" ja vietimme jälleen rattoisan hetken yhdessä. Keskiviikkona 1.12. he lähtivätkin sitten Fuengirolaan ja edelleen Suomeen. Keskiviikkona pitkästä aikaa tuuli yltyi ollen välillä 35 solmua (n. 18 m/s) ja edellisenä yönä oli pohjoispuolen vuorille satanut lunta. Päivällä katselimme melkoista maininkien vyörymistä rantaan ja samalla ihailimme lumihuippuisia vuoria. Välillä satoi vettäkin ja niinpä olikin hyvä päivä taas paistaa pullaa ja tehdä kuvagallerioita. |
 Länsituulta 30-35 solmua. |
Torstaikin 2.12. oli sateinen päivä ja
silloin valmistauduimme autoretkelle lähtöön. Vuokrasimme viikoksi auton ja
vuokratessa ongelmaksi meinasi tulla se, että halusimme mahdollisesti ajaa
Etelä-Ranskaan. Lähes kaikissa Almerimarin autovuokraamoissa sanottiin, että ei
voi mennä Espanjan ulkopuolelle (en tiedä miksi ei). Lähikaupungista tai Almerian lentokentältä (n.
40 km) olisi löytynyt kyllä auto tähänkin tarkoitukseen, mutta emme halunneet
lähteä niin kaukaa sitä hakemaan. Lopulta aivan venettämme vastapäätä olevasta
vuokraamosta saimme auton, jolla ei ollut kilometrirajoitusta eikä estettä mennä
Ranskaan. Torstai-iltana kävimme jälleen skandinaavien illassa. Tällä kertaa
siellä oli jonkin verran vähemmän väkeä kuin edellisellä kertaa; osa oli jo
lentänyt kotimaahansa. Suomalaisia ei nyt ollut meidän lisäksemme muita.
Perjantaiaamuna lähdimme sitten automatkalle. Suunnitelmamme oli katsella vähän
eri puolia Espanjasta, käydä katsomassa, millainen maa Andorra on ja luoda
silmäys Etelä-Ranskan viininviljelyalueille ja konjakin syntysijoille. Halusimme
nähdä maisemia, emme katsella erityisiä nähtävyyksiä. Aluksi
ajoimme Barcelonaa kohden pitkin moottoriteitä tarkoituksenamme edetä nopeasti
pohjoiseen. Espanjan itärannikko tuntui olevan hyvin samanlaista kuin tämä
etelärannikkokin: karua, kuivaa vuoristoa. Heti sisämaassa oli vehreämpää.
Päivän mittaan ajoimme sellaisten alueiden läpi, missä oli muitakin kuin
nahkealehtisiä ikivihreitä puita, joita täällä rannikolla näemme. Osa puista
oli jo pudottanut lehtensä, mutta osassa oli vielä ruskaa. Aamulla lähtiessämme Almerimarissa
oli ollut 17 astetta, mutta pohjoisempana
lämpötila oli vain 7-13 astetta. Sateita tuli aika monta kertaa matkan aikana. Ennen
Barcelonaa Tarragonan kohdalta suuntasimme pohjoiseen kohti Andorraa pienempiä
teitä pitkin. Kartan perusteella suunnittelemamme yöpymispaikka oli melkoisen
syrjäisessä kylässä, jonne ajaessamme aloimme jo epäillä, ettei sieltä mitään
hotellia löydykään. Kuitenkin ykskaks putkahti näkyville vähän pienen kylän
ulkopuolella ihan viehättävä
hotelli. Yksi hotellimajoituksen nautinto oli saada säätää suihkusta juuri
itselle sopivan lämpöistä vettä ja rentona lötkötellä ammeessa; kotioloissa
tuntuu pieneltä asialta, mutta monenlaisia venesatamien suihkuja nähneenä
arvostan. Aamupala oli aivan uskomaton: leipien ja leikkeleiden lisäksi siinä oli
melkoinen määrä erilaisia makeita vaihtoehtoja mm. sacherkakkua (minulle ei
makea aamulla maistu, mutta Ari maisteli aamupalan lopuksi paria erilaista
torttua/kakkua) ja lukuisa määrä hedelmiä valmiiksi kuorittuina ja
paloiteltuina/viipaloituina.
Lauantaiaamuna oli noin 5 astetta lämmintä, mikä meistä tuntui yhtäkkiä aika
kylmältä. Osa syynä alhaiseen lämpötilaan oli sekin, että majapaikkamme oli 500
metrin korkeudessa. Lauantain aikana näimme jälleen uudenlaista Espanjaa: aluksi
tasankoa ja peltoaukeamia, sitten metsäistä vuoristoa, jossa oli myös ruskaa.
Päivän taipaleemme Andorraan oli vain vajaa 200 km. Loppumatkasta ajoimme
jonossa ja autoja oli runsaasti liikkeellä. Vasta myöhemmin tajusimme,
että espanjalaisilla oli ma 6.12. vapaapäivä, samoin 8.12. ja useat olivat
ottaneet välissä olevan tiistainkin vapaaksi ja siksi Andorrassa oli ruuhkaksi
asti espanjalaisia. Laskettelukausi oli alkanut ja muutenkin kansa vaelsi
ostoksille Andorraan. Kahdessa suurimmassa kaupungissa poliisit ja muut
liikenteenohjaajat ohjasivat liikennettä, joka välillä mateli aikamoisessa
jonossa. Hotellia kysyessämme havaitsimme myös väkimäärän, sillä muutama
kysymämme hotelli oli täynnä. Löysimme kuitenkin ihan mukavan hotellin, jossa
illalla pääsimme jopa saunaan.
| Häveten täytyy myöntää, ettei meillä ollut oikein minkäänlaista käsitystä, millainen pikkuinen Andorran valtio on. Minä pohdin jopa, onko Andorra EU:n jäsen ja mikä valuutta siellä on. Selvisihän meille se, että Andorra on EU:ssa ja käyttää euroa. Andorran läpi kulkee yksi ainoa tie upeiden vuorien välissä pitkin laakson pohjaa Espanjasta Ranskaan. Asukkaita siellä on 65 000 asukasta ja pääkaupunki on Andorra la Vella. Reilussa 1200 metrin korkeudessa nurmet vihersivät, mutta jo vajaassa 1500 metrissä oli tien sivussa lunta. Me yövyimme noin 1520 metrin korkeudessa ja siellä oli sen verran viileää, että pipot, hanskat ja pitkät kalsarit piti ottaa käyttöön. Näin pääsimme ottamaan tuntumaa talvi-ilmastoon, ettei tule niin täytenä yllätyksenä, kun vajaan viikon kuluttua tulemme Suomeen. |
 Yövyimme Canillon kaupungissa, taustalla lumiset huiput. |
| Sunnuntaina 5.12. lähdimme nousemaan edelleen ylöspäin, siis vuoren rinnettä ylös, suuntana Ranska. Arvuuttelimme itseksemme, pääsemmekö vuorten ylitse vai joudummeko menemään tunnelin kautta. Meillä kuten lähes kaikilla muillakin oli tietysti kesärenkaat (eikä lumiketjuja); vain joillakin näkyi olevan kitkarenkaat. Nousimme märkää, suolattua tietä ylös ja pääsimme huipulle asti 2408 metrin korkeuteen, jossa oli täysi talvi. Oli kaunista. Totesin ääneen, miten joku voi pitää meitä hulluina, kun me suomalaiset tulemme katsomaan talvea, mutta kyllä se valkoinen lumi vuorten rinteillä auringon paisteessa sykähdytti mieltä. Alaspäin meno oli osan matkaa hieman hankalampaa, sillä pohjoisrinteillä tie oli ohuen loskan peitossa. Alaspäin mennessämme tuli lisäksi tosi sankka sumupilvi, jota kestikin pitkälle Ranskan puolelle. Nyt vuorten pohjoispuolella luntakin riitti tien sivussa aina vajaaseen 700 metrin korkeuteen asti. |
 Sieltä nousimme 2408 metrin korkeuteen ja sitten täytyy päästä vielä sohjoista tietä alas. |
Ranskassa ajelimme osan matkaa moottoritietä ja osan pieniä kylien läpi kulkevia teitä. Ihmettelimme välillä valtavia viiniviljelmiä ja sitten taas viiniköynnösalue loppui kokonaan ja tilalle tuli esim. peltoaukeamia. Määränpäämme oli nähdä konjakin syntysija Cognacin alue, joka osoittautui melko suppeaksi alueeksi. Cognacin kaupungissa ja sen ympäristössä oli lukematon määrä eri konjakkitislaamoita, niin kuuluisien konjakkimerkkien kuin meille tuntemattomienkin merkkien tislaamoita. Kaupungilla tuntui tosi kylmältä, illalla lämpötila olikin vain +3 astetta. Päivän mittaan ylimmillään lämpötila oli ollut +8 astetta. Olimme eläneet päivän sämpylälounaalla ja illalla aioimme syödä kunnolla, mikä meinasikin olla ongelma. Erästä hotellia kysyessämme he totesivat, ettei ravintola ole sunnuntaina auki. Kuulema kaupungissa on vain kaksi ravintolaa auki sunnuntaisin. Onneksi auki olevan ravintolan vierestä löytyi hotellikin, jossa jälleen pääsimme myös saunaan. Tulipahan nyt siis tällä reissulla testattua ranskalainenkin sauna. Sekä andorralaisessa että nyt täällä ranskalaisessa hotellin saunassa sai heittää vettä kiukaalle (mm. Ruotsissa ja Saksassa ei yleensä saa heittää vettä kiukaalle) ja löylyt olivat ihan kelvolliset. Ulkonäöllisesti tämä ranskalaisen hotellin sauna muistutti sitä Railan ja Jussin hotellin saunaa eli se oli jälkikäteen rakennettu yhden alakerrassa olevan tilan nurkkaan. Suihkut olivat toisessa nurkassa ja väli kuljettiin kokolattiamattoa pitkin. Mikähän sekään on jonkin ajan kuluttua aikansa märkänä seisottuaan.
| Maanantaina 6.12. aamulla vastapäisen talon katto oli kuurassa, auton tuulilasi piti raaputtaa puhtaaksi ja lämpötila oli lähellä nollaa (Etelä-Espanjasta vuokratussa autossa ei tietenkään ollut mitään jääraappaa, mutta pankkikortilla raappaus sujui). Nyt suuntasimme jo takaisin etelään päin lähinnä pieniä teitä pitkin. Sitä ihmettelimme jälleen, miksi viiniviljelmät ovat aika rajoitetuilla alueilla. Välillä joka puolella on silmän kantamattomiin viiniköynnöksiä ja sitten ne yhtäkkiä loppuvat taas kokonaan. Onko maaperä epäsopiva vai mikä lie syynä? |
 Viiniköynnöksiä sekä etualalla että koko laaja tasanko taustalla. |
| Illaksi saavuimme jo aivan Pyreneitten vuorten pohjoisreunalle ja aivan sattumalta ensimmäinen katsomamme hotelli osoittautui hyväksi paikaksi. Se oli hieman kylän keskustasta sivussa ja vieressä oli ravintola. Jälleen olimme päättäneet syödä vasta illalla oikein kunnolla Suomen itsenäisyyspäivän kunniaksi. Ravintola olikin aivan uskomattoman upeasti sisustettu. Söimme kynttilän valossa yläkerran parvella. Ruokaa valmistettiin alakerrassa silmiemme edessä (osittain) avotulella. Menussa ei ollut valinnan vaihtoehtoja, vaan otimme vastaan hotellivieraille suunnatun kolmen ruokalajin aterian, mikä olikin tosi maukas. Alkuun saimme paikallisen keiton, joka oli lähinnä kaalikeitto, lisänä muitakin vihanneksia ja todella maistuvaa. Pääruokana oli fasaania ja jälkiruuaksi sekahedelmiä kermavaahdon kera; ei suinkaan mitään sekahedelmäpurkista otettuja, vaan keitettyjä (ja kylmiä) luumuja, päärynöitä, aprikoosia, omenaa ym. kuten meillä jouluna sekahedelmäkeitossa. Ruoka oli paikallista, mutta jotenkin hyvin sopivaa itsenäisyyspäivämme ateriaksi. |
 Upea ympäristö itsenäisyyspäivän illalliselle |
| Tiistaina suuntasimme aluksi pientä tietä pitkin kohti Andorraa. Jo Ranskan puolella Pyreneillä kävimme 1250 metrin korkeudessa, jossa oli jälleen lunta. Sinne noustessamme mietimme koko ajan, joudummeko kääntymään takaisin ja etsimään toisen tien, mutta onneksi ei tullut liukasta vastaan. Sitten Andorraa lähestyessämme oli kylttejä, että Andorraan pääsee pohjoiskautta vain, jos on joko lumiketjut tai talvirenkaat. Vaihtoehtona on ylittää vuoret tunnelia pitkin ja kiertää Andorraan etelän kautta. Juuri siinä mistä tunneli alkoi, olikin jo sohjoa tiellä, joten suuntasimme suosiolla kulkumme noin 5 kilometriä pitkään tunneliin, joka vei Ranskaa kohti. Tämä oli siis eri tunneli kuin mitä pohdimme tulomatkalla käyttää Andorrassa. Nyt emme päässeet nousemaan edes niin ylös, että olisimme voineet ohittaa Andorran korkeimmat huiput tunnelin kautta. Etelän kautta suuntasimme sitten uudelleen Andorraan. |
 Pääsimme huipun ylitse, vaikka nyt olikin 1250 metrin korkeudella lunta. |
Syy miksi halusimme vielä käydä uudelleen Andorrassa oli se, että meitä jäi mietityttämään, millainen esitteissä mainittu kylpylä siellä on ja mitä espanjalaiset ostavat sieltä. Nyt ruuhkat olivat entistä suuremmat ja jälkeenpäin ajatellen oli huono valinta lähteä sinne. Seisoimme jonossa kohti pääkaupunkia ties miten pitkän aikaa, seuraavaksi etsimme kylpylän läheltä parkkipaikkaa vaikka kuinka kauan ja kylpylästä totesimme, että siellä näytti olevan niin paljon ihmisiä, ettei se enää meitä kiinnostanutkaan. Sen verran saimme selville, että se vaikutti ihan samanlaiselta kuin suomalaiset kylpylät erilaisine altaineen ja porekylpyineen (kuten Suomen Edenit, Serena ym.). Andorralla on jokin erikoisasema verotuksen suhteen samoin kuin Gibraltarillakin ja samanlaista tavaraa näytti olevan runsaasti tarjolla: kosmetiikkaa, alkoholia, tupakkaa, elektroniikkaa, koruja. Tietyt vientirajoitukset olivat myös olemassa. Uteliaisuutemme tyydytettyämme matelimme jälleen jonossa Andorrasta ulos.
| Muutaman kymmenen kilometrin ajon jälkeen Espanjan puolella poikkesimme hotelliin kysymään yösijaa, mutta kyseinen hotelli osoittautui liian kalliiksi. Ystävällinen nuori nainen opasti meidät kuitenkin heidän toiseen hotelliinsa (L'Seu de Urgellin itäpuolella Estemariussa). Se olikin upealla paikalla ylhäällä vuoren rinteellä muutaman talon käsittävässä kylässä. Talojen välissä meni juuri ja juuri auton levyiset kadut. Voin sanoa, että kyllä oli kauniilla paikalla tyylikäs hotelli ja henkilökunta oli tosi ystävällistä (ja hinta vain puolet heidän toisen hotellinsa hinnasta). | |
 Hotellimme mielenkiintoista ympäristöä, "katu" ei ollut leveydellä pilattu. |
 Hotellilta pois lähtiessämme eteemme avautui upea jokilaakso, jonne laskeuduimme. |
Keskiviikkona aamupalalla keskustelimme paikan "isännän" kanssa ja nyt selvisi lopullisesti aiempi epäilyksemme siitä, että espanjalaiset olivat lomalla ja siis sankoin joukoin liikkeellä (eli nuo Andorran ruuhkat eivät ole jokapäiväinen ilmiö). Hän epäili, että keskiviikkona kaikki tiet ovat aivan tukossa, kun espanjalaiset ovat palaamassa kotiin. Olimme jo nähneet TV:stä kuvia menoliikenteen ruuhkista ja siitä, kuinka paljon onnettomuuksia oli tapahtunut. Samalla saimme sen verran espanjalaisista uutisista selvää, että eri puolilla Espanjaa oli ollut pommiräjähdyksiä. Palattuamme tänne Almerimariin selvisi englanninkielisestä lehdestä, että mm. viidellä huoltoasemalla Madridin ulosmenoteillä oli menoliikenteen aikana räjähtänyt pommit, joista ETA oli kyllä etukäteen varoittanut. Nämä olivat aiheuttaneet osan ruuhkista. Espanjalaisten ajotyylikin on kiivasta ja otollista onnettomuuksille, ranskalaisilla teillä oli selvästi rauhallisempaa ajella. Isäntä oli myös sitä mieltä, että meillä ei olisi ollut mitään ongelmaa Andorran lumilla, kun olemmehan me tottuneet Suomessa lumeen, mutta espanjalaiset ovat ihan onnettomia liukkaalla. Näiden puheiden jälkeen päätimme valita vain pieniä teitä välttäen moottoritiet ja kiertää mm. Madridin kaukaa (ei niinkään pommien takia, vaan ruuhkien välttämiseksi). Onnistuimme ajatuksessamme hyvin. Vaikka tiet olivat pieniä, niin niillä oli rauhallista ajella ja maisemat olivat komeita. Päivän mittaan hämmästelimme taas, miten monipuolinen Espanjan luonto on. Välillä oli äkkijyrkkiä vuoren seinämiä, välillä laajoja tasankoja, välillä pelkkää kivierämaata, välillä viljelypeltoja, viiniviljelmiä ja mäntymetsiäkin (aika kitukasvuisia mäntyjä). Maa-aineksen vuoksi pellot olivat välillä aivan punaisia kuten vuorten seinämätkin, välillä taas keltaisen ruskeita. Haukkoja näimme runsaasti ja Teruelin eteläpuolella kotkia (vai korppikotkia?) ainakin 15. Ajoimme aika asumattomien alueiden läpi ja ensimmäisen kerran meinasi olla vaikeus löytää yösijaa sen vuoksi, että yksinkertaisesti hotelleja ei ollut. Lopulta noin klo 20 osuimme suuren kylpy/hoitolaitoksen (=balneario) hotelliin, jossa koimme olevamme tosi nuoria; ikää muilla hotellivierailla oli 20-40 vuotta meitä enemmän.
| Torstaina 9.12. lähdimme entistä pienemmille teille, joilla oli levennyksiä ohituksia varten. Tiet mutkittelivat oliivilehtojen välissä, joita oli silmän kantamattomiin pitkin vuorten rinteitä. Nyt näimme myös, miten oliiveja poimitaan: Oliivipuun alle levitetään verkko ja sitten raivaussahan näköisellä laitteella ravistetaan puuta ja lisäksi pari muuta henkilöä ravistelee kepeillä niin, että oliivit putoavat verkolle. Näimmepä pari aasiakin, joita käytettiin oliivien kuljetukseen. Granadan pohjoispuolella ajoimme välillä reilut 100 km autovia-tietä eli nelikaistaista moottoriliikennetietä pitkin. Tällä välillä näimme, miten asuntoja oli tehty maan sisään. Talot olivat muuten louhittu kallion (hiekkakiven?) sisälle, mutta julkisivu oli rakennettu ulkopuolelle. Sierra Nevadalla emme nyt poikenneet, mutta siellä näytti olevan täysi talvi. Mekin kohtasimme Sierra de Seguralla (linnuntietä noin 75 km etäisyydellä rannikolta) reilun 1500 metrin korkeudessa lunta, tiet olivat onneksi sulia. Granadan jälkeen valitsimme kohti rannikkoa vielä kapean näköalatien ja upea pätkä se olikin. Oli karua kivitasankoa ja jylhiä vuoren seinämiä, serpentiinit olivat melkoisia väännettäviä ja tie välillä tosi kapeaa. Muutos oli melkoisen raju, kun saavuimme alas vuorilta. Ylhäällä lämpötila oli ollut 2-8 astetta ja välillä oli ollut sumua ja sadetta, mutta alhaalla rannikolla vain 50 kilometrin päässä oli aurinkoinen sää ja vielä illalla 16-17 astetta lämmintä. Illalla olimme veneellä noin klo 20, emmekä siis tällä kertaa ehtineet skandinaavien iltaan. Veneellä kaikki oli hyvin. Seuraavana aamuna totesimme, että lumiset vuorten huiput näkyvät hyvin tänne Almerimariin. |
 Nuo kaikki vihreät tupsut ovat oliivipuita. |
 Sierra Nevadan koillispuolen karua maastoa ja tiekin oli hieman muhkuraista ja välillä uskomattoman mutkaista. |
Automatka oli todella antoisa ja silmämme avautuivat näkemään Espanjan luonnon monipuolisuuden (pelkkä rannikon näkeminen antaa aivan väärän kuvan). Vieraillessamme Ranskassa havaitsimme taas pitkästä aikaa konkreettisesti, miten halpaa arkielämä Espanjassa on vieläkin, vaikka monet sanovatkin, että täälläkin hinnat ovat nousseet. Polttoaineen hinta kertoo ehkä muustakin hintatasosta: diesel Espanjassa noin 0,86-0,89 euroa, Andorrassa 0,71 euroa ja Ranskassa 1,0-1,08 euroa (sitä emme katsoneet, millainen dieselin hinta on verrattuna bensan hintaan, mutta täällä Espanjassa bensan hinta on vain hieman dieselin hintaa korkeampi).
| Eilen oli pilvinen sää ja lämpötila vain noin 15 astetta, tänään paistaa aurinko ja lämpöä 18-19 astetta. Tänään ostoskeskukselle pyöräillessä tuli tuulipuvun takissa ja t-paidassa kuuma, mutta ei täällä kuitenkaan enää shortsikeli ole, paitsi Arilla aamulenkillä. Nyt olemme purkaneet kassit automatkan jäljiltä ja pikku hiljaa täytyy alkaa niitä uudelleen pakata; eihän tässä ole kuin muutama päivä Suomeen lähtöön. Vaikka kaupoissa on joulukoristeet ja matkan aikana jossakin kahvilassa soi joululaulut, niin tuntuu uskomattomalta, miten lähellä joulu jo on. Täällä on mukavaa olla, mutta hyvältä tuntuu myös nähdä tuttuja ihmisiä Suomessa ja kokea Suomen talveakin. |
 Almerimarin lähialueella kasvatetaan varmasti Suomeenkin tulevat joulutähdet. |
Toivotamme tämän jutun myötä
teille kaikille
rauhallista joulua
ja hyvää uutta vuotta!
Uudet jutut tulevat
sitten ensi vuonna
(vieraskirjaa katsomme ja sähköpostia luemme kyllä Suomessakin ollessamme niin,
että laitelkaa vaan viestejä).