| Fuengirolasta aioimme lähteä maanantaina 8.11., mutta kuten niin usein muulloinkin, emmehän me vielä silloin "ehtineet" mihinkään lähteä. Kun olimme saaneet talvipaikan varmistettua, tuntui, että lennot Suomeen pitäisi myös saada selville. Sunnuntai-iltana (7.11.) ja maanantaiaamun tutkimme netin kautta halpoja lentoja, mutta sopivia yhteyksiä emme löytäneet. Lento ei enää olisi ollut halpa, jos joutuisimme jossakin yöpymään. Niinpä menimme Fuengirolan suomalaisiin matkatoimistoihin ja sitä kautta löysimme sopivan lennon joulun alla Suomeen. Vaikutti siltä, että alkoi olla jo kiire lentojen varmistamisessa; kovin paljon tuntuu olevan väkeä Espanjasta tulossa jouluksi Suomeen. |
 Veneen pohjasta kuului jatkuvasti rapinaa - ei venettämme ole hiiret vallannet, vaan kalat ovat kovin kiinnostuneita. |
Talvipaikkamme on Almerian lähellä, mutta sieltä olisi ollut vain tosi kalliita lentoja (tai hankalien vaihtojen kautta). Niinpä matkustamme ensin Malagaan bussilla (vajaa 200 km) ja sieltä lennämme Suomeen. Kysymyksessä on yölento (Helsingissä klo 4.40) ja tutkittuamme netistä pikavuorojen aikatauluja huomasimme, että vajaan kahden tunnin sisällä lennon saapumisesta pikavuoro lähtee suoraan lentoasemalta (klo 6.25) kohti Mikkeliä (meille siis kohti Mäntyharjua). Kulkuyhteydet pitäisi olla kunnossa; vaan tiedämmepähän matkustaneemme, kun vajaan vuorokauden kuluttua veneeltä lähdöstämme olemme perillä Mäntyharjulla ja saamme saunan lämpiämään. Nyt ostimme vain menolennon, mutta toki aiomme tänne takaisin palata, on täällä niin mukavaa olla. Etsimme sitten Suomesta käsin paluumatkan.
| Tiistaina 9.11. lähdimme sitten jälleen liikkeelle noin 2,5 viikon paikallaan olon jälkeen. Aamulla purimme vielä hieman ostamiamme polkupyöriä niin, että saimme ne järkevästi kuljetettua kannella. Luotimme siihen, että vettä ei juurikaan kannelle roisku, kun täällä on ollut niin heikkoja tuulia ja pientä merenkäyntiä. Samanlaista keli oli nytkin: välillä pläkää (=tyyntä), välillä 20 solmun puuskia, välillä purjehdimme, mutta sitten taas tyyntyi. Iltapäivästä rantauduimme Puerto Caleta de Veleziin noin 30 mailin päivämatkan jälkeen. |
 Tällainen oli pyörien kuljetus näille pienille helpoille merimatkoille - myöhemmin osoittautui, etteivät ne kaikki matkat ihan helppoja olleetkaan. |
Päivän aikana saimme Navtexiin mielenkiintoisen viestin: Siinä varoitettiin, että Mauritaniasta, Marokosta ja Algeriasta voi olla tulossa heinäsirkkaparvia Kanarialle sekä Etelä- ja Kaakkois-Espanjaan ja pyydettiin ilmoittamaan tiettyihin paikkoihin, jos tällaisia havaitaan. Emme ainakaan vielä ole niitä havainneet. Gibraltarilta ostamamme Navtex (ICS Nav6plus) on siis laite, joka vastaanottaa erilaisia tiedotuksia: sääennusteita, tietoja ammunnoista, majakoista tai poijuista, joiden valo ei pala, merellä kadonneista ihmisistä ja veneistä, pitkistä hinauksista ym. mahdollisista merenkulussa huomioitavista ja varottavista asioista.
| Keskiviikkona 10.11. aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja heikkotuulisena. Päivämatkamme oli vain 18 mailia Marina del Esteen. Vastaanottolaiturissa hämmästelimme, miten kirkasta vettä siellä oli; näimme ihan tarkasti pohjan veneen alla ja pohjassa olevat melko pienet kivet. Suojainen marina oli komeassa paikassa vuoren kupeessa. Paikka oli todella rauhallinen, rannassa oli vaan muutama ravintola, joissa ei juuri asiakkaita näkynyt. Yhdessä ravintolassa oli meille matkan varrella kovin tärkeäksi osoittautunut netti (liekö jo pahakin nettiriippuvuus!). Kauppakin olisi rannassa ollut, mutta näin sesongin ulkopuolella se oli kiinni. Lähin kauppa löytyi vuoren toiselta puolelta noin 2 kilometrin päästä (siis matka ei ollut pitkä, mutta taas kiivettiin). |
 Marina del Esten suojaisa sopukka vähän ennen pimeän tuloa kuvattuna. Ilta oli tyyni, mutta yöllä tuli vuorilta kovia tuulenpuuskia. |
Torstaiaamuna meillä ei ollut mitään kiirettä lähdöllämme, sillä aioimme vain noin 10 mailin päähän Motrilin satamaan. Liikkeelle lähdettyämme parin mailin jälkeen tuuli yltyi ja samassa aallokko kasvoi lyhyeksi, mutta jyrkäksi. Vettä roiskui ja vene tökki kulussaan vasta-aallokkoon. Päätimme, että emme viitsi suolaannuttaa pyöriämme ja käännyimme takaisin Esteen. Hassulta vähän tuntui, eihän päivämatkamme olisi ollut pitkä, mutta toisaalta ajattelimme myös sitä, että mikäli tuuli yltyy edelleen, niin Estessä on suojainen satama, mutta Motril olisi huonompi itätuulella. Edellisenä yönä oli ollut kova pohjoistuuli (yli 30 solmua = 16-17 m/s) ja nytkin piti olla luoteistuulta, mutta tuulipa olikin idästä. Tällaiset ennusteesta kovasti poikkeavat tuulet luovat aina vähän epävarmuutta siitä, mitä jatkossa on tulossa. Varsinkin, kun nyt hieman idemmäksi oli luvattu myrskyä ja alueelle, jossa olimme, oli öisin luvattu puuskissa jopa 44 solmua (n. 24 m/s). Tämä taisi olla ensimmäinen kerta veneilyhistoriassamme, kun jo matkaan lähdettyämme käännyimme takaisin. Oli tuosta aallokossa keikkumisesta se hyöty, että välillä pari päivää toimimattomana ollut lokimme alkoi jälleen pyöriä.
| Puerto del Este oli mukava ja kaunis paikka viettää toinenkin yö. Taas kävelimme vuoren ylitse naapurikylään. Siestan aika yllätti jälleen kerran; me lähdimme tietysti kävelemään liian aikaisin ja saimme odotella hyvän tovin ennen kuin mikään paikka oli auki. Nyt täälläpäin siesta alkaa noin klo 14 tai 14.30 ja jatkuu klo 17 asti, välillä jopa 17.30 asti ja sitten kaupat ovat auki klo 20.30 tai 21 tai 21.30 asti; jossakin muualla siesta on loppunut jo aiemmin. Takaisin tullessamme saimmekin etsiä reittiämme katuvalottomalla tiellä pilkkopimeässä. Pimeä tulee noin klo 18.30. |
 Komeasti kukat kukkivat vielä marraskuussakin. |
Perjantaiaamuna 12.11. hieman emmimme liikkeelle lähtöä, koska etelän suunnassa näkyi ukkospilviä. Arin keskusteltua sataman yövahdin kanssa päätimme lähteä, sillä yövahdin mukaan pilvet ovat loittonemassa. Edessämme oli 45 mailin matka, mutta vaikka se kesällä Itämerellä on ihan mukavan pituinen päivämatka, niin täällä se tuntui jo etukäteen pitkältä. Valoisa aika on sen verran lyhyt, että laskeskelimme, että kun heti klo 8 jälkeen lähdemme, niin voimme juuri ja juuri ehtiä perille Almerimariin ennen pimeän tuloa. Säätiedotus oli luvannut luoteistuulta. Aamulla oli lähtiessä lähes pläkä, mutta kuten edellisenäkin päivänä melko pian puuskainen tuuli voimistui ja tietysti se oli nytkin itätuuli! Nyt emme aikoneet kääntyä takaisin, vaan puskea koneella perille Almerimariin. Luovien emme missään tapauksessa olisi ehtineet valoisana aikana ja välillä ei ollut oikein mitään kunnollisia välisatamia (Motrilin jälkeen). Täytyy todeta, että tiukalle otti tämä viimeinen pätkä. Koko Välimeren ajan meillä oli ollut tuulesta pulaa, mutta nyt välillä tuuli voimistui 10-15 m/s ja aallokko muuttui hetkessä lyhyeksi, jyrkäksi ja kastelevaksi. Tuli mieleemme, että nyt on ihan samanlainen keli kuin oli kesäkuussa Itämerellä. Välillä tuuli heikkeni ja aallokko loiveni, mutta vielä 10 mailia ennen Almerimaria yltyi uudelleen. Kyllä pyörät saivat suolakylpyjä, kun kannella velloi vesi edestakaisin ja kerran kunnon vesiryöppy, ei mitään roiskeita, lensi istuinkaukaloon suoraan päälleni ja tietysti se kasteli, eihän meillä ole sadekamppeita ollut päällä moneen kuukauteen. (Satamaan päästyämme ensimmäisiä hommia olikin polkupyöriemme pesu suolasta puhtaaksi.) Kun nopeus pahimmillaan aallossa nyökkiessä laski 2 solmuun, lisäsimme koneeseen vähän kierroksia. Yleensä käytämme 2500 kierrosta (koneen käynti on vielä pehmeää) ja nytkin lisäsimme vain 2750 kierrokseen, vaikka 3000 kierrostakin voisi käyttää matkan teossa, mutta silloin meteli olisi jo kamala ja veneen perä vain painuisi alaspäin. Ajoittain taas kuljettiin reilua 5 solmua. Välillä oletimme ehtivämme satamaan ennen pimeää, välillä näytti siltä, ettei siitä ole mitään toivoa. Lopulta olimme perillä juuri pimeän laskeutuessa noin klo 18.30. Oli muuten komea auringonlasku!
| Nyt siis olemme täällä talvipaikassamme. Venepaikkamme on todella suojaisa, yhden satama-altaan perukalla. Yhtenä päivänä kävimme pyörillä aallonmurtajan luona katsomassa melkoista mainingin kuohuntaa, mutta veneemme ei keinunut satama-altaassa lainkaan. Täällä on aika runsaasti muitakin veneissä talven viettäjiä. Onpa täällä ainakin kaksi suomalaistakin venettä, mutta niissä emme ole nähneet ketään. Viime viikkoina merellä on ollut jo hyvin hiljaista ja matkan teossa olevia veneitä emme ole tavanneet juuri lainkaan eli suurin osa on jo ennen meitä asettunut talven viettoon. Osa on jättänyt veneensä marinoihin ja lentänyt kotiinsa. |
 Tällainen näkymä avautuu, kun katsomme veneestä ulos. |
| Almerimarin alue on ilmeisesti kesällä suosittu loma-alue, mutta nyt on melko hiljaista. Marinan molemmin puolin on kilometrikaupalla upeaa hiekkarantaa komeine rantabulevardeineen. Golf-kenttä on myös aivan vieressä. Luonto on muuten karua hiekkamaata, mutta tällä lähialueella on runsaan keinokastelun vuoksi vihreät nurmikot ja komeita palmuja ja muuta kasvillisuutta. Almerimaria ympäröi aivan uskomattoman laajat kasvihuonealueet; täältä tulevat varmasti Suomeenkin tuotavat espanjalaiset vihannekset. Pohjoispuolella nousee upea Sierra Nevadan vuoristo, jonka korkeimmilla huipuilla näkyy aina välillä aamuisin lunta tai kuuraa, valkoista joka tapauksessa. |
 Velezistä itään päin alkoivat kasvihuoneet (nuo vasemmalla rannassa olevien kerrostalojen yläpuolella olevat vaaleat läiskät). |
Olemme käyneet useilla pyörälenkeillä. Noin 7 kilometrin päässä on paikallinen iso ostoskeskus, ei nyt kuitenkaan ihan Helsingin Itäkeskuksen suuruinen ja reilun 10 km:n päässä lähikaupunki El Ejido. Sieltä menevät sitten bussit mm. Almeriaan ja Malagaan. Täällä marinan lähellä on pari ihan pientä ruokakauppaa, yksi keskikokoinen ja yksi kunnon supermarketti, josta varmasti saamme kaiken tarvitsemamme ruuan. Muitakin pikkukauppoja löytyy. Veneilijöille tärkeä itsepalvelupesula on hyvä ja lisäksi olisi palvelupesulakin. Marina-alue on sen verran laaja, että polkupyörillä huristamme paitsi kauppaan, niin usein myös vessaan ja suihkuun (lähimpään suihkuun vajaa 300 metriä). Lämmintä vettä tulee suihkuissa ihan mukavasti, mutta ihmettelymme kohde on se, että vessoissa ei ole vessapaperia; muista siinä sitten aina ottaa paperia mukaan. Kohta on varmaankin sama tilanne kuin muistan Tallinnassa veneellä ollessamme käyneen: joka taskussa vessapaperia jemmassa ja paperia löytyi vielä monen viikon päästäkin milloin mistäkin taskusta.
| Päivälämpötilat ovat pikkuhiljaa laskeneet ollen parina päivänä vain noin 16 astetta, mutta aurinko on paistanut komeasti ja silloin tuntuu huomattavasti lämpimämmältä. Pari yötä sitten aamulla oli vain muutama lämpöaste, mutta nopeasti lämpötila silloinkin kohosi auringon noustua. Nyt on jälleen jatkossa luvattu noin 20 asteen lämpötiloja. |
 Kotoista pullanleivontaa |