20.6.2004 Arkösund (Ruotsi)

Torstaiaamuna 17.6. säätiedotus lupaili 6-10 m/s luoteistuulta ja vaikka tuulen vingunta tuntuikin reippaalta, lähdimme Ahvenanmerelle vähän klo 9 jälkeen. Maarianhaminaan tulosta meillä oli jo reivi valmiiksi päällä ja se olikin ihan sopiva. Tuuli yltyi hieman Ahvenanmeren Ruotsin puolella ja aallokko oli edellisten tuulisten päivien jäljiltä toisinaan jo kookkaan puoleista, mutta matka taittui todella ripeästi. Aina avomerta edetessämme merkitsemme itsemme (= GPS:stä otettu sijaintimme) kartalle yleensä kerran tunnissa. Vaikka Ahvenanmeri on vain noin 25 mailia ja heti kohta Maarianhaminasta lähdettyä alkavat Ruotsin puolen majakat näkyä, niin nytkin teimme pari kertaa sijaintimerkintämme. Tällöin yhden tunnin aikana kuljettu matka kartalta mitattuna oli 7,4 mailia eli aika haipakkaa ylitys sujui.

Ahvenanmeren ylitystä välillä käsin ohjaten (siis ilman pilottia) viileähkössä säässä

Ruotsin puolella käännyimme ulointa väylää pitkin etelää kohti. Sadepilviä näkyi ympärillä, mutta emme joutuneet sateeseen ja aurinkokin paisteli pilvien välistä. Vähän Möjan saaren pohjoispuolella ihmetelimme kummallista ääntä, kunnes huomasimme lähiluodon päällä olevien kivien liikkuvan ja tarkemmin tarkasteltuna paljastuikin, että siinähän köllötteli 3 pulskaa harmaahyljettä, jotka huutelivat. Tällaista emme olleetkaan koskaan aiemmin nähneet. Purjeveneellä liikkuessa luontoa pääsee näkemään ja kuulemaan ihan eri tavalla kuin mitenkään muuten olisi mahdollista, liikutaanhan silloin melko äänettömästi.

Illaksi kiinnityimme Bullandön satamaan, joka on Tukholman saaristossa kotisatama, mutta jossa on myös vieraspaikkoja. Satamassa on satamäärin ellei jopa tuhansia veneitä ja ensimmäisen kerran kun saavuimme sinne, katselimme venemäärää silmät pyöreinä. Sen jälkeen olemme Saksassa tavanneet sataman, jossa on vielä enemmän veneitä. Satamakonttori oli juuri mennyt kiinni (mikäli oli edes auki ollutkaan), joten satamamaksu jäi maksamatta, kun ei ketään näkynyt sen paremmin aamullakaan ennen lähtöämme, mutta sehän ei meitä haitannut. Saimme nukkua suojaisessa satamassa yömme ja sehän on pääasia. Alkukesästä liikkuessamme olemme tottuneet siihen, että paikat voivat olla kiinni ja palvelut eivät pelaa täydellä teholla, mutta vastapainona ei satamiin tullessakaan tarvitse miettiä, onko siellä miten täyttä, sillä tilaa on.

Perjantaiaamuna ei tuullut ja matka jatkui koneella noin 35 mailia Nynäshamniin, jossa olimme Arin varhaisen liikkeellelähdön ansiosta jo klo 13. Iltapäivä meni kauppa-asioilla ja tavallisilla veneen pienillä huoltotoimenpiteillä (mm. moottorin merivesisuodattimen puhdistus, siipipyörän tarkistus ja vaihto, astioiden tiskaus). Iltakävelyllä kävimme läheisellä puistoalueella, jossa oli kukassa upeita erivärisiä alppiruusuja. Satamaan saapui myös upea englantilainen kaksimastoinen noin kolmekymmentämetrinen purjealus, jossa kyllä kansirakenteiden lakkapinnat kiilsivät. Lisäksi satamaan tuli yli 50-jalkainen Englannin lipun alla purjehtiva Swan, jonka miehistöä kävimme jututtamassa. Olimme tavanneet Helsingissä erään herrasmiehen, joka pyysi kertomaan terveisiä, mikäli tällaisen aluksen tapaamme. Hän oli ollut mukana Tanskaan asti tuomassa tällaista alusta Portugalista Suomeen ja kyseessä olikin samainen alus.

Dalarön pittoreski kaupunki Tukholman saaristossa.

Alppiruusujen loistetta

Lauantaille 19.6. oli radion säätiedotus luvannut kaakkoon kääntyvää tuulta 1-5 m/s, siis kovin heikkoa, mutta VHF:n rannikkosäätiedotus lupasi enemmän, kuitenkin alle 10 m/s. Aluksi Nynäshamnista lähdettyämme tuuli oli kuitenkin etelästä ja sen mukaan valitsimme kulkusuuntamme lähes länteen kohti Arkösundia eikä etelämmäksi Västervikiin, kuten aluksi olimme ajatelleet. Västervikiin olisi ollut ihan vastatuuli, mutta Arkösundiin veneemme nousi ilman luovintaa. Lisäksi luvassa oli sadealueen lähestyminen mahdollisesti ukkosen kera ja Arkösundiin oli matkaa vain 45 mailia, mutta Västervikiin olisi tullut noin 85 mailia. Valintamme osoittautui hyväksi, sillä ehdimme rantaan ennen sadetta. Tuuli tosin yltyi yli kaikkien ennusteiden ollen välillä noin 12 m/s ja kääntyi loppumatkasta ennustettuun kaakkoon, mutta kun meille suunta oli hyvä, purjehdus sujui mukavasti. Aallokko oli kyllä melkoisen sekavaa, kun siinä yhdistyi aiempi lounaan suuntainen maininki ja nykyinen kaakonpuoleinen aallokko, jolloin välillä keikuttiin sellaisen aallon harjalla, josta ei oikein tiennyt, mihin suuntaan siitä lähdetään alas. Myöhemmin Arkösundiin Gotlannista tullut toinen suomalaisvene valitteli jo liiallisesta tuulesta.

Tänään sunnuntaina olemme viettäneet päivän edelleen täällä Arkösundissa, sillä luvassa oli yli 10 m/s vastatuulta ja kun meillä mielestämme aikaa on, jäimme odottelemaan parempia tuulia. Edessä on nimittäin Kalmarsund, jossa olemme kyllin monta kertaa olleet reilussa vastatuulessa ja silloin aallokosta johtuen on ollut melkoista tök-tök -keliä. Huomiseksi on edelleen luvassa vastatuulta mutta huomattavasti heikompaa.  Satama on täällä suojainen ja rauhallinen, melko edullinenkin, mutta eipä laiturille tule sähköäkään ja suihkut ovat kolikolla (2 x 5 kr) toimivia, kuten useassa muussakin ruotsalaisessa ja saksalaisessa satamassa. Täällä tarvitaan poikkeuksellisesti jopa WC:n ovenkin avaukseen yhden kruunun kolikko.

Tämän kesän tuulet ovat olleet tähän asti poikkeuksellisen paljon pohjoisen puolelta ja nyt vasta näyttää alkavan tyypilliset etelä-lounaistuulet. Lämpötila on ollut vuoden aikaan nähden alhainen, päivisin vain 12-15 astetta. Nyt tänään on hieman lämpimämpää (ehkä 16 astetta!) ja juuri ukkonenkin jyrähtelee.  Huomiseksi on luvattu enimmäkseen poutaa ja 15 asteen lämpötilaa.

Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle