20.8.2004 Camaret sur Mer (Ranskan läntisimmässä niemessä)

Brestissä olimme maanantaista 9.8. sunnuntaihin 15.8., jolloin siirryimme noin 10 mailin matkan länteen tänne Camaret-sur-Meriin lähemmäksi avomerta mutta edelleen suojaiseen satamaan. Brestissä osa ajasta meni ihan tavallisiin askareihin: pyykkiä tuli pestyä muutama koneellinen, kaupassa, netissä  ja  venetarvikeliikkeissä käytyä. En tiedä, olemmeko tässä joutilaassa olotilassamme käyneet jotenkin  hitaiksi, mutta yhden päivän aikana emme yleensä montaa asiaa ehdi. Kaupassa käynti vei ainakin tunnin ellei puolitoista; olihan lähin kauppa ison mäen päällä, jonne kävellessä meni oma aikansa. Pyykkitupa oli vain satama-altaan vastakkaisessa kulmassa (jonne tuntui matkaa olevan aika paljon), mutta sielläkin käynteihin sai varata muutaman tunnin; ensin pyykit koneeseen, sitten välillä takaisin veneelle ja hetken kuluttua katsomaan joko pyykki on peseytynyt ja sen voisi siirtää kuivausrumpuun. Tämän jälkeen jälleen noin 40 minuutin kuluttua katsomaan, joko vaatteet olisivat kuivia vai odottaako tai laittaako lisää aikaa. Nettikäyntiä varten pitikin matkustaa jo bussilla kaupunkiin, jonne matkaa oli noin 3-4 kilometriä ja busseja kulki 2-3 tunnissa. (Myöhemmin kuultiin yhdeltä hollantilaiselta venekunnalta, että satama-alueellakin oli netti, mutta josta satamatyttö ei ollut osannut sanoa mitään). Niinpä, jos aamupäivällä kävimme kaupungissa ja sitten tulimme veneelle ruuan laittoon, kahville/teelle ja otimme pienet päivälevot, niin emmepä iltapäivästä enää ehtineetkään tehdä muuta kuin yhden asian esim. pyykinpesun. Sitten olikin jo ilta ja useana iltaa istuttiinkin yhdessä s/y Serenadan väen kanssa.

Brestissä ollessamme kävimme aivan sataman vieressä olevassa Oceanopoliksessa, joka olikin näyttävä kohde. Siellä oli mm. lukuisia isoja akvaarioita, joissa saatoimme ihailla kaloja ja merien elämää. Siellä oli oma osastonsa tropiikille ja polaariselle ilmastoalueelle, sekä omansa tämän Bretagnen alueen meren elämälle. Toinen vaikuttava vierailukohde oli kävelymatkan päässä satamasta oleva kasvitieteellinen puutarha. Siellä oli nautittavaa pelkästään kävellä ja katsella mitä erilaisempia kasveja (palmuja, eukalyptuspuu, ...).
Kasvitieteellistä puutarhaa

Oma juttunsa oli sekin, että Arilta lohkesi paikka keskiviikkoiltana (11.8.); onneksi hammasta ei särkenyt. Seuraavana aamuna satamatyttö selvitteli, mihin voisi päästä  hammaslääkäriin ja kävi ilmi, että on kesäloma-aika ja vain yliopistollisessa sairaalassa Brestin keskustassa on hammaslääkäripäivystys auki. Sinnekin hän olisi voinut soittaa vasta seuraavana aamuna ja varata aikaa. Kun itse menimme käymään Brestin keskustassa, niin kävimme samalla kyselemässä yliopistolliseen hammaslääkäriin pääsymahdollisuutta. Juuri sillä hetkellä ajanvarauspisteen nainen oli ruokatauolla, mutta paikalla olevat henkilöt epäilivät, että tuskin aikoja löytyy ennen maanantaita, mutta kehotti palaamaan takaisin puolentoista tunnin kuluttua. Näin teimme ja yritimme kysellä todella anovasti, olisiko mitään mahdollisuutta löytyä aikaa (kyseinen vastaanoton nainen ei puhunut juuri lainkaan englantia ja me emme ranskaa, mutta yhteisymmärrykseen pääsimme) ja Ari saikin ajan seuraavaksi päiväksi eli perjantaiksi.

Hammaslääkärikäynti onnistui hyvin huolimatta siitä, että vastaanotossa ei edelleenkään osattu englantia (toisessa rakennuksessa ilmoittautumassa käydessämme kohtasimme nuoren englantia puhuvan tytön) eikä hammaslääkärikään osannut englantia. Jotenkin Ari ja nuori hammaslääkäri pääsivät kuitenkin yhteisymmärrykseen, mitä piti tehdä. Kaksi erikoisuutta kävi ilmi: se, että siellä ei ollut erillisiä hammaslääkärien huoneita, vaan sermeillä erotetut kopit ja toisekseen se, että hammaslääkärillä ei ollut hammashoitajaa avustamassa. Nyt oli ensimmäistä kertaa tarpeen Kelan E111-lomake ja paikkauksesta jouduimme itse maksamaan vain 6 euroa.

Sunnuntaina 15.8. päätimme vaihtaa satamaa, kun edelleen säätiedotukset näyttivät, että varmaankin viikko oli vielä odotusta. Brestissä olimme saaneet hoidettua asioita ja tutustuttua Oceanopolikseen ja puutarhaan, mutta muuten paikkana se ei ollut kovin kiehtova. Oman hankaluutensa toi se, että sataman lähellä ei ollut oikein mitään ja kaupunkikäynti piti tehdä bussilla ja se vei aina aikaa muutaman tunnin. Lisäksi Brestin kaupungista jäi kuva kaupungista, jossa ei tuntunut olevan mitään kovin erikoista. Lähdimme siis noin 10 mailin päähän tänne Camaret-sur-Meriin. Serenada (Prusakit) lähti myös Brestistä, mutta he menivät aluksi erään niemen itäpuolelle ankkuriin, josta he ovat nyt saapuneet tänne Camaretiin.

Täällä on kaksi satamaa, joista toinen on muutaman sadan metrin päässä keskustasta ja toinen aivan pääkadun vieressä, johon me olemme kiinnittäytyneet. Tänne on merkitty 1,5 metrin ruopattu väylä, mutta vaikka meillä on syväystä 2,0 metriä, ei tehnyt heikkoakaan päästä tänne. Tullessamme springin (= vuorovedellä on suurin korkeusvaihtelu eli vesi on silloin myös alimmillaan) aika oli lähestymässä, joten ensin tarkkailimme muutaman alaveden ajan tilannetta ja ajattelimme siirtyä ulompaan satamaan, jos alkaa vesi käydä vähiin. Nopeasti totesimme, että ei ollut mitään ongelmaa; vettä on alavedelläkin 3,6 metriä.


Camaretin kaupunkikuvaa vastarannalta nähtynä

Paikkana Camaret on paljon viehättävämpi kuin Brest ja on mukava olla kaupungin (vai kyläksikö tätä  pitäisi kutsua) keskustan tuntumassa, jolloin on helppo piipahtaa kaupassa tai lähteä vaan kävelemään ja katselemaan. Ensimmäisenä täällä ihastuimme ympärillämme nouseviin kukkuloihin, joilla menee mahtavia kävelypolkuja. Olemmekin käyneet päivittäin kävelemässä; välillä tunnin lenkki, keskiviikkona (18.8.) yli neljän tunnin lenkki (25-vuotishääpäivämme kunniaksi!). Ylhäällä kävellessä maisemista tulee mieleen Lapin vaellukset ja siellä on aivan upea väriloisto (maan peittona kanervia ja muita kukkia ). Camaretin keskusta on suunnilleen sama kuin rantakatu; sen varrella on lähes kaikki, pari konditoriaa, lukuisia ravintoloita, kaksi ruokakauppaa (toinen naapurikadulla), pari kalakauppaa, äyriäiskauppa, rautakauppa ja muutamia matkamuisto- ym. pikkutavarakauppoja. Lahden pohjukassa noin kilometrin päässä on venetarvikeliikkeitä. Ihan keskustan vieressä (pari sataa metriä veneeltämme) on hiekkaranta, jossa on niin uijia, sukeltajia, surffaajia kuin pienillä veneillä purjehtijoita.

Päivittäin olemme kävelleet myös niemen toiselle puolelle rantaan. Siellä on useita isoja hiekkarantoja ja kun se on tuulen puolella, niin olemme siellä seuranneet aaltojen sortumista rantaan. Camaretiin tullessamme tuuli oli vielä heikohko, mutta sitten se on yltynyt aika lailla. Keskiviikkona kävellessä tuulta vasten ylhäällä mäellä sai etukenossa puskea eteenpäin. Kuitenkin tuulessakin ilma oli niin lämmin, että shortseissa ja T-paidassa tarkeni hyvin kävellä. Sitten keskiviikkoiltana tuuli yltyi edelleen ja alkuyöstä se puhalsi jo yli 40 solmun (noin 21-22 m/s) nopeudella tässä satama-altaassakin; mitä lie ollutkaan avomerellä Biskajalla. Meillä ei ollut mitään hätää, mutta ankkurissa olevat veneet eivät oikein  pysyneet paikallaan.

Jo Brestissä ollessamme oli sää muuttunut epävakaiseksi; oli vielä lämmintä, mutta aina välillä tuli todella ravakoita sadekuuroja. Täällä ollessamme samanlainen sää on jatkunut; sadekuurojen väliä voi olla useita tunteja ja silloin paistaa todella komeasti aurinko, mutta sitten taas tuuli yltyy ja sade tulee välillä kovina ryöpsähdyksinä, välillä vain kevyenä tihkuna.

Ranskassa ollessamme olemme toisaalta ennakkopelkoihimme nähden selvinneet odotettua paremmin englannin kielellä, mutta toisaalta olemme todella ihmetelleet, miten vähän jopa nuoretkin osaavat englantia. Tässäkin satamakonttorissa on töissä parikymppinen poika, joka ei tunnu osaavan yhtään sanaa englantia. Toki vastaavasti välillä kohdataan ihmisiä, jotka osaavat ihan hyvin englantia.

Eilen illalla (torstaina 19.8.) kävi jälleen tulli veneellä kyselemässä veneen papereita ja passeja. Cherbourgissa he vaan katsoivat paperit läpi, nyt he viipyivät kauemmin. Olimme juuri syömässä iltapalaa, kun neljä (!) miestä tuli veneen vierelle ja sitten he istuivat istuinkaukaloon ja pyysivät kyseisiä papereita. Nähdessään, että ruokailumme oli kesken, he kehottivat meitä jatkamaan sitä. Ihmettelin moista, kunnes kävi ilmi, miten kauan heidän käyntinsä kestikään (olimme kuitenkin heidän seurassaan, emmekä menneet sisälle syömään). He nimittäin alkoivat täyttää veneen ja meidän passiemme avulla tietojamme omiin kaavakkeihinsa ja täyttäminen kesti, välillä he vaihtoivat vaan kaavakkeen sivua ja taas jatkui. En tiedä, mitä kaikkea he kirjoittivat ylös. Mukavia miehiä he kuitenkin olivat ja huomatessaan meidän suomi-ranska-sanakirjamme, he kovasti kiinnostuivat tutkimaan suomen kielen sanoja (mm. tulli, tullivirkailija, ...) samalla, kun yksi jatkoi kaavakkeiden täyttämistä. Yksi otti välillä yhteyden johonkin, johon tavasi veneemme nimen; liekö tarkastanut, olemmeko millaisia rikollisia vai tarkastiko, onko veneemme varastettu vai mitä lie kysellyt. Alussa, kun he olivat kysyneet, onko mitään tullattavaa, he kysyivät mm. onko meillä rahaa. Ihmettelin kysymystä, sillä tokihan meillä rahaa on, mutta en ehtinyt sanoa mitään ennen kuin he tarkensivat, onko meillä rahaa yli 7000 euroa vai olikohan se 70000 euroa. No sellaisia summia emme sentään kanna lompakossa! 

Täällä on useita veneitä, jotka samalla tavalla odottavat Biskajalle lähtöä ja ovat odottaneet ainakin yhtä kauan kuin mekin. Toistaiseksi näinä joutilaisuuden päivinä Biskajalle pääsyä odotellessamme ei vielä ainakaan ole aika käynyt pitkäksi. Yhtenä päivänä Ari meinasi jo käydä kärttyisen kärsimättömäksi, kun sääennusteet näyttivät edelleen uusia matalapaineita. Muuten odotamme todella kaikessa rauhassa; meillähän on aikaa. Kun kelit ovat selkeästi olleet sen verran heikkoja Biskajaa ajatellen,  niin ei ole tarvinnut päivittäin pohtia lähdetäänkö tänään vai huomenna.  Camaretiin tultamme näimme sääennusteista hyvin nopeasti, että edessä on useamman päivän odotus. Tällöin saatoimme heti suunnitella kävelyretkiä ja muuta ympäristön katselua, ja siirtää Biskajalle lähtövalmistelut myöhempään (mm. polttoaineen, veden ja ruuan hankinnan). On tästä paikallaan olosta ollut se hyöty, että kotisivuille tulevaa kuvagalleriaa olemme saaneet tehtyä niin pitkälle, että tänään laitamme CD-rompun postiin menemään Piiparin Sepolle Ristiinaan, jotta hän saa laitettua ne nettiin. Odotelkaahan vaan vielä ehkä viikon päivät, niin sitten näette melkoisen määrän kuvia lisää.

Tuulet näyttäisivät huomenna lauantaina kääntyvän luoteeseen, mutta jo sunnuntaina tai maanantaina jälleen etelänpuolelle ja voimistuvan aika reippaiksi. Matalapaineita on ollut ja näyttää edelleen olevan meidän pohjoispuolellamme ja silloin ne tietävät meille vastaisia tuulia. Biskajan ylitykseen tarvitaan hyvällä kelillä 3-3,5 vuorokautta, mutta menipä siihen yhdeltä tapaamaltamme veneeltä alkukesästä 5,5 vuorokauttakin. Biskajan lahden kiertäminen taas tekee todella pitkän matkan (yli kaksinkertaisen) ja lahden pohjukassa on aikamoisia vuorovesiä ja matalia rantoja. Tällä hetkellä emme osaa sanoa, milloin sopiva hetki tulee lähteä liikkeelle. Voi olla, että lauantaina vaihdamme jälleen satamaa hieman etelämmäksi tai sitten olemme täällä edelleen; Biskajalle lähtö ainakin tällä hetkellä vaikuttaa epävarmalta. Netissä katselemme lähinnä wetteronline.com ja weather.unisys.com sivuja ja satamakonttorin seinällä on viiden päivän ranskalainen ennuste. Toiveisiimme kuuluukin nyt, että Azorien korkeapaine vahvistuisi ja työntäisi matalapaineiden reitin pohjoisemmaksi, jolloin saisimme myötäisempiä tuulia tai sitten tulisi heikot tuulet ja lähtisimme koneella ajamaan vastatuuleen. Netin perusteella voisi ensi viikon puolivälin jälkeen tulla sopivia kelejä, mutta niitä täytyy tutkiskella tarkemmin seuraavien päivien aikana.


Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle