23.6.2004 Kalmar (Keski-Ruotsi)

Maanantaina 20.6. oli kaunis auringonpaisteinen ja heikkotuulinen aamu, kun Ari jälleen aamutuimaan minun nukkuessani starttasi koneen.  Väylä etelään on sen verran kapea ja mutkitteleva, että Ari odotteli malttamattomasti minun heräämistäni, jotta pääsi aamupalaa syömään. Yleensä hän liikkeelle lähdettyään pistää pilotin ajamaan ja saatuaan lepuuttajat ja köydet paikoilleen laittelee aamupalaa, mutta nyt hän ei arvannut juurikaan poistua ruorin äärestä. Tuuli oli luvatun mukaisesti etelästä  eli vastaan,  joten koneajoksi meni koko päivä. Välillä tuuli oli liian heikkoa ja vaikka päivän mittaan tuuli välillä voimistuikin, niin osa reitistä oli niin kapeita väyliä, ettei luovimista viitsinyt ajatella.

Arkösundista etelään on oikeastaan vain yksi ainut väylä ja se kulkee välillä ihan uloimpien luotojen seassa. Varsinainen saaristoalue on siis jo taakse jätetty, mutta kyseinen väylä on muuten aivan upea. Vaikka yleensä koneajolla kumpikin meistä on vuorollaan hyvin mielellään sisällä lukemassa, niin tällä välillä emme juurikaan malta sisälle mennä. Nytkin näimme lukuisia hanhia ja muutaman haikaran. Västervikin kohdalla meinasi jo koneajo kypsyttää, mutta päätimme jatkaa vielä reilut 15 mailia etelämmäksi Klintemålaan. Päivän matkaksi tuli näin 64 mailia.  Siellä emme olleetkaan koskaan aiemmin olleet. Kysymyksessä oli pienehkö kyläsatama, jossa oli meidän lisäksemme vain kaksi vierasvenettä (englantilainen ja saksalainen). Suihkutilat olivat siistit ja sisältyivät satamamaksuun.  Illalla satamaan päästyämme ja saatuamme kuomun paikalleen puhkesi ukonilma, joka tosin nopeasti meni ohitse.

Rantaväylällä, oikealla alkaa avomeri. Ruotsissa väylillä ei ole linjatauluja kuten usein Suomessa, vaan väylä osoitetaan loistoilla, kummeleilla ja viitoilla.

Nynäshamnin ja Kalmarin välillä olemme usein tehneet kaksi pitkää päivää. Ensimmäisenä Nynäshamnista Västervikiin ja toisena sieltä Kalmariin. Västervikissä on ihan hyvä pursiseuran satama heti sisäänmenoväylän alussa, jossa on jopa sauna kuuluen satamamaksuun. Yön yli nukkumiseen tämä on hyvä vaihtoehto, sillä Västervikin keskustaan meno veisi jo enemmän väylältä sivuun. Välillä olemme olleet Oskarhamnissakin, jossa on myös ihan hyvät satama sekä keskustassa että jälleen sisäänmenoväylän alussa oleva pursiseuran vierassatama. Kerran olimme myös Figeholmissa, joka on viehättävä paikka  ja toissa vuonna pysähdyimme Blankaholmissa, jossa ainakin silloin vieraslaituri oli ihan surkeassa kunnossa. Silloin olimmekin viereisessä laiturissa, joka oli kotisatamaa, emmekä päässeet selville, oliko se samalla vierassatamaakin vai ei. Rahaa ei kukaan käynyt keräämässä.

Blå Jungfru -saari keskellä avomerta mantereen ja Öölannin välillä; 86,5 m korkea ilman yhtään luonnonsatamaa.

Tiistaille (22.6.) oli luvassa aamupäiväksi kevyttä vastatuulta ja iltapäiväksi hieman kovempaa, joten koska olimme menossa kohti Kalmarsundia, niin Ari lähti jälleen aikaisin (klo 6) liikkeelle täysin tyynessä säässä. Näin toivoimme ehtivämme mahdollisimman pitkälle ennen kovaa vastatuulta, sillä kuten aiemmin jo mainitsin, Kalmarsundissa saattaa olla aika kenkkumainen vasta-aallokko. Eipä tälläkään kertaa Kalmarsund pettänyt, vaan vähän puolenpäivän jälkeen etelätuuli voimistui nopeasti yli 10 m/s, puuskissa välillä 14 m/s (sitä ennen oli ollut vielä hyvin heikkoa tuulta) ja aallokko nousi sellaiseksi, että aloimme luovimaan. Tällä kertaa tuulta kesti noin puolitoista tuntia ja sitten se taas heikkeni. Tuulen vaihtelut olivat koko loppupäivän aikamoisia ja syynä olivat ympärillämme pyörivät ukkospilvet. Osa pilvistä meni ohitse mantereen puolelta, osa Öölannin ylitse, mutta kyllä mekin saimme osamme. Vähän ennen Kalmaria tuli rajun sadekuuron keskellä jopa rakeita. Onneksi varsinaiset salamoivat ukkospilvet kiersivät meidät. Päivämatkaksi tuli 57 mailia. Nämä mainitut matkat ovat oman lokimme mukaan, joka tuntuu näyttävän noin 10 % alle oikean, joskin Kalmarsundissa loki ja GPS näytti suunnilleen samaa vastavirran vuoksi.

Ukkospilviä taustalla

Kalmarsundin silta mantereelta Öölannin puolelle (yli 6 km pitkä).

Purjeveneellä liikuttaessa säätietojen kuuntelusta on pidettävä jatkuvaa huolta tai ainakin me huolehdimme siitä. Toisaalta emme viitsi ehdoin tahdoin lähteä kovaan keliin, sillä välillä siihen joudumme joka tapauksessa yllättäen, kun eivät ne säätiedotukset aina ihan pidä paikkaansa. Toisaalta haluamme ottaa, jos vain mahdollista, tuulen suunnan huomioon kiinnittyessämme. Mieluiten kiinnitämme veneen niin, että keula on tuuleen. Silloin ei ainakaan tarvitse kovallakaan tuulella pelätä keulan osuvan laituriin ja laiturista poislähtö on näin aina helpompaa. Kovassa sivutuulessa laituriin tulo ja lähtö voi tuottaa omia ongelmiansa. Lisäksi kuuntelemme tai katsomme netistä säätiedotukset.  Säätiedotuksissa kiinnostavat (esim. www.weather.unisys.com) matalapaineiden liikkeet, jotta saamme tietoa tulevien päivien tuulista.  Näin yritämme välttyä joutumasta yllättäen tuulenpitoon johonkin ihan hassuun paikkaan. On paljon mukavampi "pakosta " viettää useampikin päivä jossakin kaupan lähellä ja paikassa, jossa mahdollisesti voi vaikka katsella jotakin tai vaikkapa vaan kävellä kuin jäädä "autiolle" saarelle huonoon satamaan jumiin.

Näillä ajatuksilla emme tänä aamuna (keskiviikko 23.6.) lähteneetkään eteenpäin. Eilisiltana suunnitelmamme oli vielä, että käymme vain aamulla pikaisesti kaupassa ja venetarvikeliikkeessä ja sitten suuntaamme etelää kohti. Tätä varten illalla pesimme kovalla tohinalla kolme koneellista pyykkiä. Kalmar on yleensä yksi meidän vakiopyykinpesupaikoistamme, sillä täällä pyykinpesu on halpaa ja koneet ovat nopeita. Kolme koneellista ja kuivatukset maksoivat 50 kruunua eli alle 6 euroa, kun vastaavasti Maarianhaminan länsisatamassa yksi pesu kuivatuksen kanssa maksoi yhtä paljon.  Säätiedotus kertoi, että tälle päivälle olisi ollut meille suunnaltaan hyvää kaakkoistuulta joka kuitenkin iltaa kohti voimistuu (14 m/s) ja joka huomenna kääntyy lounaaseen ollen 13 m/s ja kovan tuulenkin (yli 14 m/s) todennäköisyydeksi antoi 70 %. Jos olisimme tänään lähteneet, olisimme huomenna olleet menossa juuri lounasta kohti, mikä tarkoittaisi meille reipasta vastatuulta Hanön lahden ylitse.  Yksi päätökseemme vaikuttava tekijä oli myös se, että suunnitelmissamme on tapaaminen Välimereltä tulossa olevan joroislaisen (s/y Roxanne) purjeveneen kanssa ja he ovat lähdössä huomisaamuna Kööpenhaminasta ja saapuvat tänne Kalmariin luultavasti perjantai-iltana. Päätimme odottaa heitä täällä ja niinpä vietämme juhannusaaton  Kalmarissa. Viimevuotisen perusteella se tulee olemaan hyvin rauhallinen, sillä silloinkin olimme täällä ja hämmästyimme, miten täydellisesti kaupunki tyhjeni ja sulkeutui jo hyvissä ajoin juhannusaattona. Aamupäivällä olivat vielä ruokakaupat auki, mutta eivät muut liikkeet tai ravintolat ja kaduilla ei juuri ihmisiä näkynyt. Sataman huoltoasemakin on auki juhannuspäivänä vain kaksi tuntia.

Kirjoittelin tästä tämänaamuisesta matkan jatkamispohdinnasta ja sen perusteluista näin pitkästi, jotta saisitte jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista pohdintaa me käymme täällä jatkuvasti silloin, kun säät ovat hieman epävakaita, kuten nyt on ollut koko alkukesän. Heti, kun matalapaineiden sijaan vahvistuu korkeapaine, vähenee kelien pohdinta huomattavasti; silloin korkeintaan voivotellaan liian heikkoja tuulia. Yksi merkki, jota vielä seurataan, on ilmapuntari, jonka nopeat muutokset tietävät tuulia. Nyt tänään on ilmapuntari laskenut 5 mbar viidessä tunnissa, mikä tietää reipasta tuulta.

Joskus hämmästymme, miten pieni maailma loppujen lopuksi on tai miten miten pieni on purjehtijoiden piiri. Eräänä vuonna Wardemundessä Saksassa tapasimme saksalaisveneen, jonka vieressä olimme olleet edellisenäkin vuonna. Olemme myös tavanneet muutamia suomalaisveneitä täällä Etelä-Itämerellä useampanakin kesänä.  Eilisiltana taas Ari jutteli erään saksalaisen  miehen kanssa, joka alkoikin kysellä, ettemme me suinkaan olleet täällä myös vuosi sitten, mutta pari päivää tämänvuotista aikaisemmin. Olimmehan me olleet ja olimme olleet hänen juttusillaan silloinkin eli maailma on pieni; jopa kasvotkin voivat tulla tutuiksi!

Tänä aamuna muuten oli sitten Saimaalta lähdön jälkeen ensimmäinen kesäinen aamu. T-paitasillaan tarkeni kävellä ulkona, jotkut jopa shotseissa. Päivän mittaan pilvistyi ja saderintama saapui hetki sitten, jolloin jälleen lämpötila laski.

Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle