Ijmuidenista lähdimme maanantaina 19.7. noin
klo 9.30 Pohjanmerelle hieman huonosti nukutun yön jälkeen, sillä sataman
vieressä on iso huvittelukeskus (tivoli) ja siellä musiikki soi melkoisella
voimakkuudella ainakin puoleen yöhön asti ja senkin jälkeen vielä hieman
pienemmällä volyymilla. Merelle lähdöt on viime aikoina tapahtuneet
vuorovesivirtojen ehdoilla ja nämä lähtöajat ovat tähän kuunkierron aikaan
olleet noin klo 8.30-10, jotka ovat tuntuneet minusta oikein sopivilta ajoilta.
Merellä oli edelleen vastatuulta (lounaasta), mutta ei kovin kovaa (alle 10 m/s)
eikä aallokko nytkään tökkinyt. Päivän matkamme oli lokin mukaan vain 23 mailia,
mutta todellisuudessa jälleen enemmän, koska etenimme myötävirtaan. Iltapäivästä
saavuimme Hollannin länsirannikon satamaan Scheveningeniin, jossa meidät
ohjattiin kumiveneellä sopivalle paikalle. Vieraspaikat olivat
kylkikiinnityspaikkoja sisemmässä satama-altaassa ja me kiinnittäydyimme satama-altaan takimmaiseen nurkkaan.
Lähes saman tien viereemme tuli jo toinen vene, minkä jälkeen lähdimme
kaupungille.
Ensimmäisenä etsimme satamakapteenin neuvoman kirjaston Internet-yhteyttä
varten (turisti-infot ja kirjastot ovat yleensä aika varmoja paikkoja
netin löytämiseksi). Scheveningenin vierassatamassa tuli vastaamme ensimmäistä
kertaa tilanne, että laitureilla olisi ollut langaton nettiyhteys. Jos meillä
vain olisi ollut langattoman verkon verkkokortti, olisimme voineet omalla
tietokoneellamme veneestä käsin ottaa nettiyhteyden. Olimme edellisen
päivityksen yhteydessä huomanneet, että Piiparin Seppo olikin saanut jo
sivuillemme vieraskirjan valmiiksi ja nyt oli ilahduttavaa huomata, kuinka moni
oli jo löytänyt sen ja ehtinytkin jättää viestin. Kiitos Sepolle vieraskirjasta
ja laitelkaahan edelleen viestejä. On mukava tietää, ketkä kaikki matkaamme
seuraavat ja kuulla teidänkin kuulumisia. Kirjastossa tietokoneita hoitava
mieshenkilö pyysi meitä kirjoittamaan vieraskirjaansa; lienemmekö olleet
sen verran harvinaisia vieraita (harvinaisesta maasta).
| Scheveningen on Den Haagin kohdalla rannalla. Rannat olivat upeaa hiekkarantaa (hotelleita ja ravintoloita riitti) ja nautimme lämpimässä säässä hiekalla tallustelusta. Rannalta lähti myös pitkä "laituri", joka oli korkealla tolppien päässä ja päättyi pyöreään rakennukseen, joka oli ravintola. Omalaatuisen näköinen rakennelma. Esillä oli suunnitelma muutaman vuoden päähän, jolloin ravintolasta vielä merelle päin ollaan rakentamassa "laiturille" jatkoa ja päähän tulee monikerroksinen hotelli. |
 Scheveningenin rantaa ja "laituriravintola". |
| Saapuessamme takaisin veneelle totesimme satama-altaan täyttyneen, veneitä oli 3 tai 4 rinnakkain molemmin puolin ja keskellä oli vain veneen levyinen kulkuväylä. Meidän rinnallamme oli 3 venettä, me siis sisimpänä laiturin kyljessä. Mietimme, ettemme taidakaan aamulla ihan heti päästä sieltä takimmaisesta nurkasta pois. Illalla naapuriveneen kanssa tuli puheeksi suunnitelma aamun lähtöajasta ja kun hän oli myös lähdössä etelään päin, päädyimme ajatukseen lähteä noin klo 9. Tiistaiaamuna 20.7. hän sitten ollessaan itse lähtövalmis, kyseli meidän lähtövalmiutta ja kun totesimme, olevamme hyvin pian valmiina, niin hän herätti oman naapuriveneensä. Siitä tuo yksi vene siirtyi pois ja sitten aukesikin jo naapurillemme kulkuväylä ja hänen perässään meillekin. Uskomattoman helposti pujahdimme ulos. |
 Sieltä sitä tiemme ulos löysimme. |
Satama-allas oli ollut aallonmurtajien ja
useamman mutkan takana, joten tuuli selvisi kunnolla vasta uloimmassa
satama-altaassa ja se oli uskomattomasti säätiedotuksen mukaisesti
itä-koillistuulta eli meille MYÖTÄTUULTA. Muutenkin oli aivan uskomaton päivä,
Pohjanmerellä oli kevyt tuuli ja maininkia ei juuri lainkaan. Aamulla oli ollut
täysin pilvistä ja sääennusteet luvanneet sadetta, mutta taivas selkeni, aurinko
paistoi ja lämpötila kohosi hellelukemiin. Ensimmäistä kertaa matkan aikana
nostimme spinnun, upeata! Iltapäivästä tosin tuuli heikkeni niin paljon, että
täytyi laittaa koneajoksi, sillä vuorovesivirran vaihduttua vastaiseksi,
olisimme purjehtien tuskin edenneet lainkaan. Purjehdusnopeus oli ollut lokissa jo alle 3 solmua
ja ainakin myötävirta oli aamupäivästä ollut yli 2 solmua, joten vastaavalla
vastavirralla olisimme purjehtineet paikallamme. (Tämä asti juttua on kirjoitettu
juuri tuona tiistaina kulussa ollessa, niin oli tasaista menoa.)
Rotterdamin satama-aluetta sanotaan yhdeksi maailman vilkkaimmaksi ja olimme
kuulleet, että voi olla tarpeen pyytää VHF:llä lupa sinne menevän väylän
ylitykseen. Ainakin tällä kertaa laivaliikenne oli hiljaisempaa kuin olimme
kuvitelleet; liekö heinäkuu hiljaisempaa aikaa vai mistä johtuu, mutta
toistaiseksi emme ole törmänneet missään sellaisiin laivojen väistelyihin, joita
etukäteen oletimme olevan. Scheveningenistä lähtiessämme meillä oli useita
vaihtoehtoisia suunnitelmia; joko kolme vaihtoehtoista satamaa Belgiassa tai
sitten jatkaa suoraan yön yli Englantiin. Matkan edetessä näytti siltä, että
Belgian satamiin tulisimme vasta pimeällä ja kun keli oli hyvä (siis koneajolla
leppoista) ja jatkossa oli luvassa jälleen lounaistuulta eli vastatuulta, niin
illalla teimme päätöksen jatkaa suoraan Doveriin.
Illan aikana taivas pilvistyi ja muutama pisara sateli vettä, mutta lopulta
yöstä tulikin kaunis, lämmin, tähtikirkas yö. Laivaliikenne oli tällä kertaa
tosi vähäistä verrattuna edelliseen yömatkaan Pohjois-Saksassa ja niinpä pidimme
vahtia vuorotellen ja toinen nukkui. Yön aikana siirryimme Hollannista Belgian
rannikkoalueelle ja edelleen sivusimme Ranskaakin eli neljä maata yhden
vuorokauden aikana. Tällä kertaa jäi siis Belgia
kokonaan kokematta, mutta ehkä sitten paluumatkalla. Belgian kohteliaisuuslippu
oli kyllä ostettu valmiiksi. Kohteliaisuuslippu on kunkin valtion pieni lippu,
joka nostetaan mastoon saalingin alle aina kyseiseen valtioon saavuttaessa.
Saksaan asti meillä olikin jo ennestään liput ja loput saatiin hankittua
Saksassa Cuxhavenista. Ruotsissa on muuten vuosien varrella oltu sen verran
paljon, että juuri vähän ennen Ruotsista poistumista kohteliaisuuslipun kulmaan
tuli jo reikä eli paluumatkalle täytyy hankkia uusi. Englannin kanaalin ylitys
oli etukäteisajatuksiimme (-pelkoihin) verrattuna ihan mitään sanomaton, nytkään
laivoja ei kovin monia ollut. Koko yön aikana piti yhden laivan takia
vähän hiljennellä ja yhden laivan valot olivat niin ihmeelliset, että tunnistus
laivan kulkusuunnasta meinasi olla hankala (laivojen valot on viisainta tuntea
tai olla mukana kirja, josta ne voi tarkistaa). Ylitimme Kanaalin lähes
kapeimmalta kohdalta, joka oli vain noin 20 mailia eli vajaa 40 kilometriä.
Tässä vaiheessa oli jälleen jo myötävirta, jolloin kuljettiin reilua 7 solmua,
joten eipä tuo kauaa kestänyt.
Doverin satamaan tultaessa keskiviikkoaamuna 21.7. ihmettelimme kovasti, kun GPS:n näyttämä suunta
tuntui vievän täysin pieleen, huomattavasti aallonmurtajan sisäänajoaukon
ohitse. Tähän asti GPS on näyttänyt paikat ihan kohdalleen. Ari tarkasti, onko
GPS:ssä oikea datum (tunnus, joka eri kartoissa vaihtelee), onko piste mitattu
ja syötetty oikein ja kaikki näytti olevan kohdallaan, vaan suunta näytti
kummalliselta. Lopulta edetessämme kuitenkin päädyimme ihan oikealle kohdalle,
joskin loppuvaiheessa huomasimme etenevämme lähinnä sivuttain. Olimme toki
tietoisia, että aallonmurtajan edustalla voi olla 3-4 solmun virta, joka sisään
tultaessa on sivuttaisvirtaa, mutta emme ymmärtäneet, miten paljon se todella
vie sivuun; keula osoittaa ihan muualle kuin mihin todellisuudessa mennään.
Ennen satamaan tuloa piti VHF:llä pyytää lupa, sillä satamaan on niin vilkas
laivaliikenne. Seuraavaksi VHF:llä otettiin yhteyttä satamakonttoriin, joka
kyseli veneen pituuden ja syväyksen, minkä jälkeen kehotti menemään
odotuslaituriin. Siihen kiinnityimme ja menimme satamakonttoriin kyselemään
tarkemmin venepaikasta, johon voimme jättää veneen muutamaksi päiväksi. Meidät
opastettiin Wellington Dockiin, joka on sulkuportin takana ja johon pääsy on
vain noin 1½ tuntia ennen ja jälkeen yläveden. Odottelimme odotuslaiturissa pari
tuntia ja sitten ajoimme sisään erittäin suojaiseen altaaseen. Alue on
lukittujen porttien takana ja on ponttoonilaiturit ja aisakiinnitys. Paikka
vaikutti juuri sellaiselta, johon tuntui luotettavalta jättää vene ja lähteä
Lontooseen. Tämän reilun vuorokauden matkarupeaman pituus lokissamme oli 127
mailia; oikeaa matkaa en ihan osaa sanoa, sillä olimmehan taas kolmessa
myötävirrassa ja kahdessa vastavirrassa, joiden voimakkuus vaihteli.
Keskiviikon 21.7. aikana selvittelimme vielä, miten pääsemme Lontooseen ja
totesimme junan olevan kaksi kertaa niin kalliin kuin linja-auton, joten
torstaiaamuna suuntasimme kohti linja-autoasemaa. Saimmehan samalla
maaseutukierroksen. Matka Lontooseen kesti noin 2½ tuntia ja maksoi 23 puntaa
kahdelta hengeltä edestakaisin (eli noin 34 euroa).
Lontoossa olimme kaiken kaikkiaan neljä päivää eli tuosta torstaista 22.7.
sunnuntai-iltaan 25.7. Arin työkaveri Susanna on ollut vuoden töissä Lontoossa
ja häneltä saimme majoituksen sekä hyviä vinkkejä paikoista, joita ei
turistioppaissa kerrota. Ennen poislähtöämme saimme vielä pestä ja
silittää vaatteemmekin, joten oli ruhtinaallista palata veneelle ilman pyykkiä
(ja vaatteiden silitys normaalilla silityslaudalla on aika paljon helpompaa kuin
matkasilitysraudalla veneessä konekopan päällä). Tästä kaikesta suuri kiitos
Susannalle ja Sutille Clapham Roadille!
Lontooseen tutustuimme kiertoajelulla (ja siihen sisältyvällä Thamesin
"risteilyllä"), kävelemällä ympäriinsä ja käymällä tyypillisiä
turistinähtävyyksiä. Muutamassa museossakin käytiin ja museot Lontoossa ovat
ilmaisia. Aluksi emme meinanneet millään oppia, mihin suuntaan kadun ylityksessä
piti katsoa. Autot kun tuntuivat tulevan aina väärästä suunnasta
vasemmanpuoleisen liikenteen takia. Emme kuitenkaan jääneet auton alle ja
vähitellen opimme katsomaan oikeaan suuntaan. Ilmeisesti emme ole ainoita,
joilla on vaikeuksia mieltää oikeaa katsontasuuntaa, sillä suojatien kohdalle
oli usein katuun maalattu teksti joko "katso oikealle" tai "katso vasemmalle".
Metroliikenne osoittautui helpoksi ja selkeäksi liikkumistavaksi; oli hyvät
opasteet siitä, mille linjalle missäkin piti vaihtaa sekä mistä kerroksesta ja
miltä raiteelta mihinkin suuntaan metro kulki. Välillä matkasimme lähiliikenteen
junalla (subwaylla) Greenwichiin; siellä tutustuimme merenkulkumuseoon ja
pitihän veneilijän käydä nolla-pituuspiirillä; siirrymmehän jatkossa veneelläkin
läntiselle pallonpuoliskolle.
| Minä halusin ehdottomasti nähdä kuuluisan Harrodsin-tavaratalon ja olihan se mahtavan kokoinen ja hinnatkin olivat melkoisia. Aria ihastutti tavaratalon ulkopuolella nähtävät autot: siinä oli kadun varrella niin paljon kalliita autoja rivissä kuljettajineen odottamassa ostoksilta palaavia asiakkaita, ettei sellaisia Suomessa näe ehkä koskaan. Susannan vinkistä kävimme lauantaina sekä Borough marketin maalaismarkkinoilla (suomalaisen torin tyyppinen) että hyvin toisenlaisilla "markkinoilla" Portobello Roadilla, joissa oli suuri osa antiikkitavaraa ja mahdottomasti ihmisiä. Lontoossa oli vilskettä ja vilinää, autot ajoivat kovaan ja ihmisiä oli paljon, mutta kaupungista jäi kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä kuva. Ari on lukioaikana käynyt Lontoossa, minä en koskaan aiemmin, mutta sellainen kuva Lontoosta jäi, että vielä me joskus palaamme. |
 Harrods-tavaratalon edustalla |
Englannin ja erityisesti Lontoon sanotaan olevan todella kalliin paikan. Satamana Dover on toki ihan matkamme kalleimpia paikkoja (14 puntaa eli noin 20 euroa per yö), mutta ei kuitenkaan niin kallis kuin pahimmissa kuvitelmissamme luulimme. Lontoossa nähtävyydet ja ruokailu oli aikamoisissa hinnoissaan, mutta emmepä oikein tiedä, mitä vastaavat pääsymaksut ovat esim. Suomessa. Täällä Doverissa näyttää ravintoloiden ruokalistat olevan jonkin verran eri tasolla, tosin emme ole testanneet ruokia täällä käytännössä, mutta Lontoossa ollessa oli toki pakko syödä. Joka tapauksessa olemme vuosia (olimme jo 1999 ostaneet yhden satamakirjan sitä varten) haaveilleet tulla joskus omalla veneellä Englantiin ja nyt olemme sen saavuttaneet. Siihen nähden emme ole rahan menoa surreet, sillä jos on mahdollista tulla Englantiin veneellä Suomesta, niin ei tätä Englannin kalleuden takia kannata jättää väliin.
| Maanantaina 26.7. lähdimme täällä Doverissa tutustumaan vieressä olevaan Doverin linnaan. Sinne oli melkoinen kiipeäminen, onhan se reilut 100 metriä meren pinnan yläpuolella. Olimme siellä mukana opastetulla kierroksella maanalaisissa tunneleissa, joissa on toisen maailmansodan aikana ollut tärkeä salainen johtokeskus. Maanalaisia käytäviä on hurjasti ja monessa kerroksessa. Illan suussa kiipesimme vielä sataman toisellakin puolella olevalle "kukkulalle", joka on myös raskaasti linnoitettu. Dover on ollut tärkeä Englannin puolustukselle jo 1100-luvulta lähtien. Dover on niemen kärjessä ja tässä kohdalla Englannin kanaali on niin kapea, että Ranskan kalliot Calaisin kohdalta näkyvät hyvin. |
 Osa Doverin satamaa, taustalla kalkkikiviklintit, joiden päällä on Doverin linna. |
Tänään tiistaina 27.7. olemmekin sitten vain
oleilleet ja jälleen pesseet pyykkiä. Samalla on vaatekaapeissa tehty vähän
uudelleen järjestelyjä ja siirretty paksuja vaatteita syrjään ja otettu
hellevaatteita enemmän esille. Vaikuttaa siltä, että kesä on nyt todella läsnä
ja sateetkin ovat harvinaisia. Lontoon päivinä oli lämpöä noin 24-26 astetta,
mutta tänään on vähän viileämpi päivä, "vain" noin 22-23 astetta. Huomenaamuna
lähtenemme länteen päin, kohteena ensin Brighton ja sitten Southampton, joka on
Englannin etelärannikon purjehduksellinen keskus (Wight-saaren pohjoispuolella).
Tuulet ovat edelleen olleet kevyehköjä, eikä mitään erityistä ole tiedossa,
minkä perusteella voisi olettaa suuria muutoksia tulevankaan.
Ruotsista Hollantiin asti elimme ajassa, joka on tunnin Suomen aikaa jäljessä ja
nyt täällä aika on kaksi tuntia Suomea jäljessä. Kun täältä menemme Ranskaan eli
Manner-Eurooppaan, palaamme jälleen tuohon tunnin aikaeroon, joka on voimassa
myös Espanjassa. Vasta Portugalissa elämme jälleen tätä Englannin aikaa eli
Greenwichin aikaa (UT-aika, GTM-aika). Näitä eri aikoja olemme saaneet
laskeskella, kun tutkimme vuorovesitaulukoita. Välillä katsomme, mihin aikaan on
ylävesi Doverissa ja sitten pilottikirjoissa sanotaan, paljonko siihen pitää
lisätä (tai vähentää), jotta saadaan kyseisen paikan yläveden aika.
Taulukkoaikoihin täytyy muistaa lisätä myös kesäajan yksi tunti sekä
aikavyöhykkeen ero, joka on siis ollut + 1 tunti. Toinen vaihtoehto on katsoa
kyseisen paikkakunnan tai lähipaikkakunnan omasta taulukosta, jolloin tuota
aikavyöhykelisäystä ei ole tarvinnut tehdä, mutta kesäaika on lisättävä aina.