|
Lissabonissa kului aika mukavasti sunnuntaista 19.9. aina tiistaihin 28.9. asti. Meillä on kirjaston poistomyynnistä ostettu Portugalin opaskirja, joka on jo vanha, mutta nähtävyyksien katsomisen osalta ihan käyttökelpoinen. Lisäksi olin juuri ennen Suomesta lähtöämme tilannut Helsingistä Portugalin (ja Espanjan) matkailutoimistoista esitteitä. Näitä sitten kovasti tutkimme ja kävimme päivittäin kiertämässä nähtävyyksiä ja välillä muuten vaan kaupunkia katselemassa. Liikkuminen bussilla, raitiovaunuilla ja metrolla oli kätevää ja nopeaa. Alcantaran marinasta, missä olimme, keskustaan oli matkaa muutama kilometri ja ihan sataman kohdalta pääsi bussiin ja raitiovaunuun. |
 Lissaboniin tullessamme näimme jo kaksi nähtävyyttä; vasemmalla Belemin torni ja oikealla vaalea möhkäle on Löytöretkien muistomerkki. Aivan oikeassa laidassa näkyy vielä osa mahtavaa Lissabonin Ponte 25 de April -siltaa (Neilikkavallankumous 25.4.1974). |
|
Maanantai-iltana 20.9. lähdimme kaupungille lähinnä vaan katselemaan paikkoja. Auringonlaskun jälkeen olimme korkealla mäellä Sao Jorgen linnan muurilla. Pimeässä Lissabonin kaupunkikuva oli komeaa katsottavaa. (Myöhemmin kävimme Necessen väen kanssa lauantaina 25.9. uudelleen kukkulalla katsomassa auringonlaskua.) |
 Kaupunkinäkymä auringonlaskun aikaan (25.9. noin klo 19.30) |
|
Maanantaina takaisin alas kävellessämme etsiskelimme kuuluisaa Alfaman kaupunginosan aluetta. Alfama on vanhaa kaupunkia ja siellä on lukuisia fado-ravintoloita. Alfamassa kävellessämme mekin jouduimme vähän vahingossa sisään yhteen tällaiseen. Kurkistelimme sisälle pienen pieneen ravintolaan, jossa laulu oli juuri alkamassa. Ovella seisonut vanhempi mies ohjasikin meidät sisälle, vaikka aluksi oli näyttänyt siltä, että paikka olisi ollut täynnä. Toinen mies (tarjoilija) istutti meidät keskelle pöytää penkille, jossa vieri vieressä istuttiin kahden muun pariskunnan kanssa. Pöydässä jo istuessamme totesimme, ettei siinä oikein auttanut muu kuin syödä, vaikka alunperin emme olleet aikoneet lainkaan tulla syömään. Fado-lauluja kuunnellessamme olimme kuitenkin tyytyväisiä, että olimme "joutuneet" sisälle. Laulajina oli vuorotellen eri henkilöitä noin kolmikymppisestä miehestä ainakin seitsemänkymppiseen naiseen. Laulujen sanoista me emme tietenkään ymmärtäneet mitään, mutta ihmisiä katsellessamme ja laulajien ilmeitä tulkitessamme saatoimme eläytyä laulujen haikeaan tunnelmaan. Siinä sivussa sitten hoitui hiljaisesti tarjoilu ja ruokailu. Ilta oli hyvin mieleenpainuva kokemus. |
 Taustalla mustapaitainen mies esittää tunteella fado-laulua ja oikealla oleva vanhempi mies säestää. |
|
Necesse saapui Alcantaran satamaan keskiviikkona 22.9. ja perjantaina 24.9. vuokrasimme heidän kanssaan auton ja tutustuimme portugalilaiseen maaseutuun ja vuoristoon. Välillä vuoristossa oli hyvin vihreää ja runsasta havumetsää, välillä taas ihan paljasta, karua ja kuivaa hiekkamaata. Jossakin oli myös melkoista kivikkoa ja kalliota. Maisemat olivat upeita serpentiiniteitä noustessamme. Vuoristossa on myös termisiä kylpylöitä ja yhden sellaisen löysimmekin ja olisimme tutustuneet sen tarjontaan, mutta se oli juuri ehtinyt mennä kiinni (klo 17). Siellä olisi ollut jopa saunakin, mihin emme olekaan Tanskan Klintholmin jälkeen päässeet. |
 Vuoristotien varrelta. Serpentiinejä riitti ja laaksoissa oli viehättäviä kyliä. |
Päivän reissusta tuli todella koko päivän
matka, sillä olimme takaisin veneellä puolen yön maissa. Osan matkaa ajoimme
todella pieniä teitä, mutta osan huristelimme moottoriteitä pitkin. Moottoriteillä oli
samalla tavalla tietullit kuin Espanjassakin eli moottoritielle mentäessä
otettiin automaatista lippu ja poistuttaessa maksettiin. Noin 150 km:n matka
maksoi reilut 7 euroa.
Täällä Lissabonissa aikamääreet tuntuvat olevan hieman epämääräisiä
täsmällisyyteen tottuneille suomalaisille. Sunnuntaina satamaan tultuamme kyselimme marinan
toimistosta, että onkohan missä Raymarinin huoltoa, kun keväällä ostamamme
autopilotti oli
alkanut pitämään naksuvaa ääntä (emme kerta kaikkiaan itse ole keksineet, mikä
äänen voisi aiheuttaa). Satamatoimiston mies tiesi heti, mihin voisi soittaa
maanantaiaamuna. No me menimme maanantaiaamuna toimistoon ja hän soitti
johonkin. Minä puhuin itse puhelimessa olevan henkilön kanssa ja hän lupasi
tulla iltapäivällä veneelle sitä katsomaan. Kysyin vielä, että mihin aikaan ja
hän vastasi klo 14 ja 15 välillä. Me lähdimme kaupungille ja palasimme hyvissä
ajoin takaisin ja aloimme odottaa. Kun klo 16 mennessä ei ollut ketään näkynyt,
Ari meni satamakonttorista kyselemään, onkohan kyseistä miestä näkynyt ja
kuulema hän oli juuri pari minuuttia sitten tullut laitureille. Ari etsi pitkin
laitureita, missä voisi kyseinen mies olla, kyseli jo joiltakin miehiltä, ovatko
he Raymarinin miehiä, mutta ei löytänyt ketään. Illalla noin klo 19 päätimme
lopettaa odottamisen ja lähteä kaupungille. Sanoimme satamakonttoriin, mikä oli
tilanne ja he totesivat, että sitten huomenna uudelleen. Tiistaiaamuna menimme
jälleen satamakonttoriin ja satamapoika soitti johonkin, missä sanottiin, ettei
sinä päivänä siellä ole ketään, joka voisi tulla, mutta huomenna eli
keskiviikkona mies tulee aamulla. Kysyin satamapojalta, mitä tarkoittaa aamu ja
hän oli sitä mieltä, että noin klo 9-10. Niinpä jälleen odotimme puoleen päivään
asti ja sitten menimme satamatoimistoon kertomaan tilanteen. Jälleen he
soittivat, mutta kyseisessä paikassa ei kukaan tiennyt, missä kaivattu mies on.
Tässä vaiheessa totesimme itseksemme, että antaa olla. Pilotti toimii ja
takuuaika on kaksi vuotta, joten yritetään uudelleen Gibraltarilla.
Toinen aikataulujen epämääräisyys tuli esille auton vuokrauksessa. Sataman
vieressä olevan matkatoimiston kautta vuokrasimme auton, jonka autovuokraamo
lupasi tuoda matkatoimiston eteen seuraavana aamuna klo 9. Kun Necessen väen kanssa aamulla kävelimme toimistolle, ei siellä ollut vielä
ketään. Vähän jälkeen 9 saapui matkatoimiston mies paikalle ja kertoi auton
tulevan 5 minuutin kuluttua. Odotimme ainakin 25 minuuttia. Auton palautus oli
sovittu seuraavana aamuna klo 10 satamasta. Tuolloin ei taaskaan ketään
ilmestynyt. Lähdimme Arin kanssa käymään venetarvikeliikkeissä ja Necessen väki
jäi veneellensä puuhailemaan ja lupasivat odottaa auton hakijaa. Välillä
Necessen Kari jo soittikin vuokrausfirmaan ja sillä hetkellä auton hakija olikin
lentokentällä ja oli tulossa puolen tunnin kuluttua. Kyllä hän aikanaan tulikin,
mutta varmaankin tunnin myöhässä alunperin sovitusta. En tiedä, ovatko nämä
yksittäisiä tapauksia, vai pitääkö tällaiseen epämääräisyyteen vaan tottua.
Tuossa auton vuokrauksessa oli hupaisa hetki, kun matkatoimiston nainen oli
täyttänyt auton varauspaperit ja katsoin sitä, niin Arin nimi oli kirjoitettu
kansainvälisen ajokortin perusteella Mr. Ajokortti Korkort. No, hän korjasi
naureskellen ja anteeksipyydellen nimen. Ari oli tarkoituksella vaihtanut
euroajokortin juuri näitä auton vuokrauksia varten, vaikka niissä ei aiemminkaan
ole tavallisen suomalaisen ajokortin kanssa ollut mitään ongelmia.
Koko Lissabonissa oloaikamme oli ollut ja on edelleen melkoisen mukavat helteet;
siinä 30 asteen molemmin puolin. Aamuisin on ollut 15-16 astetta ja välillä yö
on ollut kostea, välillä kuiva. Sadetta ei ole tullut moneen viikkoon. Toisinaan
veneen tiikkikansi on niin kuuma, ettei siihen juurikaan paljain jaloin
siedä astua. Käsipyykkiä pesimme Lissabonissa lähes
päivittäin ja se kuivui parissa tunnissa (pesukoneita ei Lissabonin Alcantaran
marinassa ollut). Usein tulimme kaupungilta iltapäivän kuumimmaksi ajaksi
veneelle sisätiloihin ja sitten ehkä lähdimme myöhemmin uudelleen. Kuitenkin pimeä tulee jo
noin klo 19.30, joten se rajoittaa osaltaan esim. nähtävyyksien katselemista.
| Tiistaina 28.9. olimme suunnitelleet jälleen matkan jatkamista. Ensin kävin vielä aamulla kauppahallilla ostamassa vihanneksia. Portugalin puolella tomaatit ovat olleet kaupoissa melkoisen huonoja. Samalla kävin jälleen netissä. Lissabonista lähdettyämme seuraavaan kohteeseen oli matkaa vain reilut 30 mailia ja laskimme, että ennen puoltapäivää täytyy päästä liikkeelle, jotta ehdimme satamaan ennen pimeän tuloa. Aamupäivällä oli kuitenkin sumua ja emmimme lähtöä, mutta kun sumu näytti hälvenevän, starttasimme liikkeelle noin klo 11.30. Necesse lähti yhtä matkaa, mutta heillä oli nyt suunta kohti Santo Portoa Madeiralle (500 mailia). |
 Tällaisia meduusoja luulimme tullessamme muovipusseiksi. Näitä uiskenteli myös satama-altaassa. |
Lissaboniin johtavassa Tejo-joessa voi olla
noin kolmen solmun vastavirta ja menomatkalla otimme aikataulussamme sen
huomioon. Nyt sopiva lähtöaika olisi ollut joko aamun pimeällä tai sitten vasta
myöhään iltapäivästä, joten päätimme asennoitua niin, että puskemme
vastavirtaan. Nyt oli vielä springin aika (=vuoroveden vaihtelu suurimmillaan
täyden kuun aikaan) ja vastavirta oli todella ainakin tuon 3 solmua.
Heikoimmillaan etenimme GPS:n mukaan 1,9 solmua. Vastavirrassa veden pinta oli
myös hyvin mielenkiintoisen näköinen; välillä kupli ja pyörteili kuin
perunakattilassa. Muuten vuorovesiä ja -virtoja ei ole tarvinnut miettiä moneen
viikkoon, sillä täällä niillä ei ole niin suurta merkitystä kuin Pohjanmerellä
ja Kanaalissa. Matkalla näimme kulussa olevan sukellusveneen. Juuri ennen Tejo-joen leviämistä merialueeksi iski sumu
jälleen. Ranta hävisi näkyvistä täysin, välillä jonkin laivan sumutorvi huusi ja
näkyvyys oli pahimmillaan tuskin 100 metriä. Tässä vaiheessa muutimme
suunnitelmia ja päätimme suunnata jo tulomatkalta tuttuun (ja aika kalliiseen)
Cascaisin marinaan. Täysin GPS:n turvin selvisimme aivan aallonmurtajan
edustalle asti, jolloin alkoi häämöttää rantarakennukset ja veneiden mastot.
Yksi laiva oli matkalla ankkurissa ja se ilmestyi melkoisen aavemaisesti sumun
keskeltä mustana möykkynä näkyviin. Marinassa oli jo edelliseltä käynniltä
passiemme ja veneen tiedot niin, että sisään kirjautuminen sujui nopeasti. Tällä
kertaa piti vielä viedä yksi paperi samassa rakennuksessa olevaan tulliinkin.
Ihmettelemme vähän näitä käytäntöjä, kun Schengen-maiden kesken ei pitäisi olla
tällaisia muodollisuuksia, mutta teemme kiltisti sen, mitä pyydetään.
Sumutorvi huusi muutaman tunnin vielä marinassa ollessammekin ja päivämatkaksi muodostui
tällä kertaa vain noin 12 mailia (Necessellä on edessään noin 5 vuorokauden
matka). Lissabonista lähtiessämme loki ei enää pyörinyt lainkaan (tullessamme se
oli jo näyttänyt aika lailla alakanttiin nopeuden ja matkan), joten nyt oli aika
puhdistaa loki. Kumpikaan meistä ei sukeltanut, vaan otimme lokin anturin irti
sisäkautta. Se on aina vähän hurja tilanne, kun veneen pohjaan tulee
halkaisijaltaan noin 3 cm reikä, josta vettä suihkuaa sisään, ennen kuin anturin
tilalle ehtii laittaa tulpan. Hyvin anturan poisotto ja takaisinlaitto kuitenkin
sujui. Ihme, että loki oli näinkin kauan pyörinyt, sillä niin paljon siinä oli
levää akselin ja siipien ympärillä.
Necessen väen kanssa olimme viettäneet monia mukavia yhteisiä hetkiä ja haikein
mielin lähdimme Lissabonista eri teille; tiedä missä seuraavan kerran tavataan:
kolmen vuoden kuluttua Itämerellä? Tiistaina otimme vielä päivän mittaan
yhteyttä VHF:llä testataksemme laitteittemme kuuluvuutta. Illalla klo 23 yhteys
pelasi hyvin meidän mennessämme nukkumaan. Olimme jo monta kertaa toivotelleet
VHF:n välityksellä toisillemme hyvää matkaa, kun kuvittelimme, ettei yhteyttä
enää saada, sillä VHF:llä jonkin taulukon mukaan kuuluvuus veneestä toiseen on
noin 20 mailia. Seuraavana aamuna Cascaisista lähdettyämme olimme ihmeissämme,
kun kuulimme Necessen kutsuvan meitä. Olimme varmoja, että heille on sattunut
jotakin ja he ovat joutuneet palaamaan takaisin. Varovaisesti kyselin, mitä
tarkoittaa, että kuullaan toisemme. Helpotukseksemme kuulimme, että he ovat
mukavasti purjehtineet koko yön ja jostakin kummallisesta syystä yhteys vaan
pelaa. Otimme vielä pitkin päivää yhteyttä ja viimeisen kerran noin klo 15 alkoi
vasta kuuluvuudessa olla kohinaa. Silloin etäisyytemme oli jo reilut 100 mailia.
Olimme ihmeissämme ja jos joku tätä lukeva osaa selittää, mistä tällainen
uskomattoman hyvä radioliikennekeli voi johtua, niin laittakaapa viestiä!
Keskiviikkona 29.9. starttasimme siis uudelleen etelää kohti ja nyt sumu ei
iskenyt päälle, vaikka vaanikin meren yllä ja välillä mantereenkin päällä. Vähän
matkaa päästiin purjein, mutta suurimmaksi osaksi tuuli oli niin kevyt, että
koneellahan sitä ajettiin. Täällä Portugalin rannikolla on lähes koko ajan ollut
kevyet tuulet ja merikin on ollut melko tasainen; ehkä noin metrin maininki on
venettä keikutellut, mutta meren pinta näyttää tasaiselta. Päivän matka oli vain
24 mailia Sesimbraan, joka on toisaalta kalastajakylä, toisaalta puhtaasti
rantalomakohde monine hotelleineen. Lokkeja oli sata- ellei tuhatmäärin.
Kylä/kaupunki oli ihan kivan näköinen, mutta jotenkin se ei vaan sytyttänyt;
liian puhdas turistipaikka. Satamassa vastaanottava mies oli hyvin ystävällinen
ja pahoitteli huonoa englantiaan, mutta hyvin asiat selvisivät ja ystävällisyys
korvaa monin kerroin hienon kielitaidon. Marinan ja kalasataman lisäksi kylässä
oli hienot uimarannat ja mekin kävimme kastautumassa Atlantin aalloissa. Vesi ei
tuntunut tavattoman lämpöiseltä, vaikka Pohjois-Portugalin 16 asteen veden
lämpötilan jälkeen vesi on nyt jo 20 asteista. Yleensä Espanjassa ja
Portugalissa satamien suihkut ovat olleet siistiä ja hyviä, mutta nyt kohtasimme
sen verran vanhan ja epämääräisen näköisen suihkutilan, että Ari otti siellä
kyllä suihkun, mutta päätin kokeilla suihkupussiamme veneen avotilassa. Hyvin
oli mustassa pussissa vesi lämmennyt ja hyvin riitti minun pesuihini. Marinassa
oli esillä suunnitelmat mitä komeimmasta uudesta klubirakennuksesta, johon
tulisi jopa saunakin; saa nähdä, milloin se rakennetaan. Lissabonissa Alcantaran
marinassa suihkut olivat myös olleet sieltä heikoimmasta päästä; lämmintä vettä
tuli milloin tuli ja pukutilaan meni osa vedestä, eikä siellä ollut
lattiakaivoja, joten pukeutuminen tapahtui omissa pesuvesissä seisten. Tuo
lämpimän veden puute ei toki tarkoittanut mitään tosi kylmää suihkua, vaan
hieman viileähköä, eikä se paljoa haitannut vallitsevilla 30 asteen helteillä,
mutta tulipa mieleen, miltä se tuntuisi talven ehkä 16 asteen lämpötilassa.
Suihkutiloissa ei todellakaan ole mitään lämmitystä.
|
Torstaina 30.9. jatkoimme heti aamutuimaan matkaa ja jälleen vähän aikaa päästiin purjein, mutta sitten tuuli heikkeni ja purjeet alkoivat vaan kovasti läiskiä, joten koneella ajettiin suurin osa 31 mailin matkasta tänne Sinekseen. Ihmettelimme, ettei delfiinejä ole näkynyt enää Lissabonin eteläpuolella. Roskia vedessä on sitäkin enemmän; tuntuu, että mereen laitetaan kaikki, minkä kädestään voi heittää. Verrattuna Sesimbraan tästä kaupungista tuli heti mukava vaikutelma. Jo mereltä tullessamme näkemämme yleiskuva kaupungista antoi vaikutelman maurilaisista perinteistä. Sataman väki oli kumiveneellä marinan edustalla vastassa ja ohjasivat oikealle paikalle, jossa kiinnittivät köydet ja kysyivät, ovatko köydet hyvin. Seuraavaksi he opastivat, mistä löytyy suihkut ja satamatoimisto ja kertoilivat muutakin. |
 Sineksestä näkymä merelle. Vasco da Gaman patsas linnan muurin vieressä. |
Satamatoimistossa piti jälleen näyttää
venetodistus ja passit, joista kirjoitettiin tiedot ylös. Lisäksi vielä
myöhemmin tullin naisvirkailija kävi veneellä katsomassa samat paperit ja
jälleen hän täytti vastaavat tiedot omaan kaavakkeeseensa. En tiedä, onko tämä
byrokratia jäänne vanhoilta ajoilta vai mitä, mutta kummalliselta tuntuu.
Toisaalta sujuvia nämä paperihommat ovat niin, ettei niistä ole sen kummempaa
vaivaa.
Kotisivumme ovat olleet jumissa reilun viikon Ristiinan pursiseuran
palvelintilan tarjoaman yrityksen tietokoneen levyrikon vuoksi. Pursiseuran
sivut he saivat palautettua melko pian, mutta jostakin syystä meidän sivumme
eivät vaan ole näkyneet. Seppo on kysellyt asiasta ja minä olen laittanut
sähköpostia, mutta emme ole saaneet vastausta, missä vika on. Lopulta Ari soitti
palvelun tarjoajalle tänään torstaina 30.9. aamulla ja heti samana päivänä he laittoivat sivut kuntoon
(kuvat vaan vielä puuttuvat viimeisestä jutusta).
Täällä Sineksessä aiomme olla nyt kaksi yötä ja pestä koneessa pyykkiä ja sitten
lauantai-iltana lähdemme seuraavaan kohteeseemme Lagosiin. Sinne on matkaa noin
77 mailia, eikä sitä ehdi päivän valossa, joten lienee parasta lähteä illan
suussa ja mennä yön ylitse. Huomenna 1.10. alkaa "low season", jolloin
satamamaksut putoavat; täällä on nyt meidän kokoiselle veneelle satamamaksu 12,80 euroa ja huomenna jotakin reilut 8
euroa. Syksy siis saapuu tännekin, vaikka säästä ei vielä sitä oikein uskokaan.