Lagosissa viivyimme lopulta keskiviikkoon 20.4. asti. Tiistaina 19.4. satamaan saapui viikon verran telakalla ollut suomalaisvene s/y Carina. Olimme tavanneet veneen jo tulomatkallamme Lagosissa, missä he olivat viettäneet talven. Muutenkin siellä oli aika paljon talvehtineita veneitä, suurin osa kuten muuallakin brittejä, mutta myös Kanadasta ja USA:sta oli useampi vene. Lähes kaikki veneet ovat matkalla Välimerelle, me niitä harvoja, jotka suuntaamme pohjoista kohti (Carinakin tulee myöhemmin kesällä perässä).
| Olisimme viihtyneet Lagosissa pidempäänkin, mutta vähitellen alkoi olla jo paineita siirtyä vähän eteenpäin, ettei sitten jossakin vaiheessa paluumatkaa tulisi kamala kiire. Jostain syystä me todella pidimme Lagosista; siellä oli hyvä hiekkaranta kävellä ja Arin aamulla lenkkeillä, oli mukavia teitä pyöräillä, kaupunki oli sopivan pieni, jossa kaikki oli lähellä, satama tosi suojainen, suihkut olivat siistit jne. Miinuksena ainoastaan se, että turisteja oli paljon niin nyt kuin syksylläkin. Olemme matkan varrella nähneet paljon mukavia paikkoja ja useimmissa olemme viihtyneet hyvin, mutta Lagos on toistaiseksi ensimmäinen paikka, josta lähtiessä tuli haikea mieli siitä, että emme ehkä koskaan enää sinne palaa. Toisaalta sinne voisi tulla joskus uudelleen ihan vaan tavalliselle turistimatkalle. |
 Vasemmassa reunassa komea kaakelein päällystetty talo (tyypillistä Portugalissa). Karusellikin oli Lagosissa viehättävä. |
Lagosissa ollessamme oli jatkuvasti
puhaltanut tuuli pohjoisesta. Tällä Portugalin rannikolla on odotettavissakin
pohjoisen puolen tuulia eli olimme varautuneet siihen, että edessä voi olla
työläitä taipaleita. Keskiviikkoaamuna piti olla luvassa länteen kääntyvää
tuulta. Aamulla oli vähän aikaa heikkoa kaakkoistuulta, mutta sitten
tuuli kääntyi kuitenkin pohjoiseen eli meille käytännössä vastatuuleksi, mutta oli sentään
aiempia päiviä heikompaa; voimakkuudeltaan noin 15-20 solmua (8-11 m/s). Maininki oli vielä
edellisten päivien tuulten jäljiltä aika isoa ja veneen kulku oli sen mukaista
keikutusta. Ruuan laitoimme keikutuksesta huolimatta, mutta jälleen olimme
molemmat vähän huonovointisia. Ihmettelimme, miten nyt olemme jo kaksi kertaa
kokeneet mainingit niin pahoina, vaikka kai tulomatkallakin keikuimme, emmekä
kärsineet siitä lainkaan. Voi olla, että pitkien satamassa olojen jälkeen vaatii
taas aikansa ennen kuin totumme. Toisaalta nyt oli kyllä maininki sellaista,
että vene nousi aallon päälle ja kummallisesti välillä "putosi" (pehmeästi,
mutta yllättäen) aallon harjalta alas niin, että mahan pohjassa oikein muljahti
(kuvittele jotakin Linnanmäen laitetta tunti toisensa jälkeen). Lagosin jälkeen Sines olisi seuraava mahdollinen satama, mutta kun
sinne emme olisi ehtineet ennen pimeän tuloa, niin päätimme jatkaa saman tien yön ylitse. Illan mittaan
maininki alkoi pienentyä ja puolen yön jälkeen nukkuminen sujui jo oikein hyvin.
Merellä oli tällä kertaa viileää; päivällä vain noin 14 astetta ja yöllä 12
astetta. Tuli mieleen Suomen alkukesä; pipot, hanskat ja fleecekerrastot olivat
tarpeen.
Yöllä oli komea kuutamo ja tähtikirkas taivas, ja aamun sarastaessa
lähestyimmekin jo Cascaisin satamaa Lissabonin edustalla. Taivalta oli tällä
kertaa takana 122 mailia. Tulomatkalta sataman virkailijoista oli jäänyt
pikkuisen jäyhä mielikuva, mutta nyt odotuslaiturilla oli yövahti ottamassa
köysiä vastaan, toivotteli tervetulleeksi, kertoili, että satamakonttori avautuu
vasta tunnin kuluttua, mutta oli valmis päästämään meidät suihkuun nyt jo ja
lopuksi toivotteli mukavaa päivän jatkoa. Samoin satamakonttorissa asioituamme
venepaikallemme mennessämme laiturilla oli kaksi marinan henkilöä ottamassa
köysiä vastaan. Liekö henkilökunta uuden kauden alussa palvelualttiimpaa vai
mikä lie, mutta kyllä nyt tunsi itsensä tervetulleeksi marinaan. Lisäksi nyt oli
vielä talviajan hinnat, jotka olivat alle puolet syyskuisista hinnoista. Kun vielä
kerroimme, että haluamme lähteä seuraavana aamuna ennen konttorin avautumista,
niin sekään ei ollut mikään ongelma. Sanoimme vain, mihin aikaan aiomme lähteä
ja he pyysivät marinan yövartijaa tulemaan meidän veneellemme ja tuomaan
kulkukorttien panttirahat. Uskokaa tai älkää niin kyseinen henkilö saapui
minuutilleen sovittuun aikaan!
Marinassa kiinnitti huomiotamme ruotsalainen purjevene, jonka nimi oli Satumaa.
Myöhemmin päivällä sieltä tulikin mies juttusille ja puhui selvää suomen kieltä.
Hänen purjehduskumppaninsa oli umpiruotsalainen, mutta hän itse oli lähtenyt
Suomesta vuonna 1971. Lähdettyään Tukholmasta he olivat kolunneet jo 5 vuotta
Välimerta, mutta nyt olivat matkalla Azorien, Madeiran, Kanarian saarten ja Cap
Verden kautta Brasiliaan. Muuten päivä Cascaisissa meni nopeasti ihan
kauppaostoksilla, tiskatessa, jälleen veneen huuhtelussa suolakylpyjen jälkeen
ja muissa pikku askareissa. Vaikka edellinen päivä merellä oli ollut viileä,
niin maissa oli jälleen noin 20 astetta.
| Perjantaiaamuna starttasimme klo 7 matkaan. Tuuli oli aluksi reipasta vastatuulta, mutta pian se heikkeni lähes tyyneksi. Maininkikin oli aiempaa pienempää. Puolen päivän tienoilla sää oli harmaata ja tihkua satoi alas; emme olleet varmoja oliko se sumua vai ihan reilua sadetta. Tällä kertaa epäilin jo lämpömittarimme olevan rikki, sillä se näytti nyt merelläkin 20 astetta, mutta kyllä sää tuntuikin ihan mukavan lämpimältä. Tihkun jälkeen alkoi vielä aurinkokin paistaa ja Penichen niemen jälkeen tuuli voimistui puhaltaen lännen ja luoteen väliltä. Tuosta niemen kärjestä meidän suuntamme kääntyi koilliseen ja niinpä saimme pitkästä aikaa todella nautittavaa purjehdusta. Maininki oli noin 2 metristä, mutta se ei tuntunut missään. Vene kulki ihanan tasaisesti ja vaikka tuulta ei ollut kuin 10-15 solmua (6-8 m/s) niin nopeus pysyi 5-6,5 solmun välillä. Illan suussa saavuimme Nazareen 66 mailin päivämatkan jälkeen. |
  Nazareeta aallonmurtajan kärjestä kuvattuna. Vasemman reunan mäen töyräältä oli komeat näkymät. |
Satamaan tultuamme vastassa oli jokin
viranomaisten edustaja, joka pyysi ottamaan tavalliseen tapaan passit ja veneen
paperit mukaan ja lähtemään hänen mukaansa. Tällä kertaa matka ei ollutkaan
suoraan satamakonttoriin, vaan ensin täyttämään paperit, emme päässet selville,
minkä viranomaisen luona. Tuntui aivan kuin olisi kysymyksessä
maahantuloviranomainen, mutta ei se oikein sitäkään voi olla. Joka tapauksessa
vasta kun siellä oli paperit täytetty, he ohjasivat paikkaan, mistä saimme
laiturin portin ja suihkun avaimet (satamakonttori oli nyt jo illalla kiinni).
Tässä toisessakin paikassa täytettiin paperi veneen tiedoista. Arin juostessa
näitä asioita, minä ehdin jo mainiosti keitellä perunat. Kaikki olivat olleet
hyvin ystävällisiä, mutta aikaahan noihin kului yli puoli tuntia. Illalla
tullessamme olimme vaan laittaneet veneen kiinni tyhjään laiturin päätyyn.
Seuraavana aamuna saapui sitten marinan satamakapteeni paikalle ja kertoi paikan, johon
meidän pitää siirtyä, sillä laiturin päätypaikka oli varattu isoille veneille.
Samalla hän antoi marinaa ja kaupunkia koskevan infopaperin ja yllätys yllätys,
se oli suomen kielellä. Hän totesi vaatimattomasti: "luonnollisesti suomeksi"! Eipä tullut
kysyttyä, kuinka monella kielellä heillä noita papereita on.
Lauantaina 23.4. mainingit olivat jälleen melko juhlavan kokoisia, mutta vaikka
ne vyöryivät aallonmurtajaan, niin Nazaren satama-allas on viimeisen
päälle suojainen. Infopaperissa kehutaankin, ettei satamaa tarvitse koskaan
sulkea huonon kelin vuoksi. Muutamista Portugalin rannikon satamista (lähinnä
Aveiro ja Figueira da Foz) on nytkin
viime päivinä tullut Navtexiin tietoa, milloin ne on suljettu esim. alle 11 tai
alle 15 metrisiltä veneiltä ja milloin taas avattu. Satama poikkeaa myös
rutkasti edellisistä "hienoista" satamista. Laitureissa oli vain pari
vierasvenettä, isoja kalastusaluksia oli ihan vieressä ja sataman rakennukset
näyttivät armeijan kasarmeilta. Suihkut olivat puhtaat, mutta selvästi vanhat;
ovessa olikin lappu, että ne ovat menossa remonttiin ja pahoiteltiin niiden
kuntoa. Satamakonttorin ulkopuolella oli ikkunassa "musta lista" veneistä, jotka
ovat jättäneet maksamatta satamamaksunsa; veneitä oli reilu kymmenen, joukossa
ei ollut yhtään pohjoismaista venettä. Satamakonttorissa saimme vaihdettua uutta
lukemista; minulla on vielä suomen kielistäkin lukemista jäljellä, mutta Ari on
siirtynyt jo jokin aika sitten englannin kieliseen lukemiseen ja sai nyt taas
muutaman uuden dekkarin.
| Väki oli ystävällistä: saapumisiltana etsiessämme suihkuja, kysyimme yhdeltä mieheltä apua, hän ei tiennyt, missä suihkut ovat, mutta lähti heti kyselemään, vähän ajan kuluttua asiaan tuntui paneutuvan ties kuinka monta henkilöä ja selvisihän suihkujen paikka. Tuntui vaihteeksi mukavalta olla tavallisen kansan keskuudessa paikassa, jossa ei vilise turisteja. Kesällä tilanne voi olla toinen, silloin Nazare on kuulemma erityisesti ranskalaisten turistien suosikkikohde, eikä ihme, rannat ainakin ovat upeita. Runsas irtokoirien määrä satama-alueella ihmetytti, mutta kilttiä koiria ne tuntuivat olevan. Nazaressa, kuten yleensäkin Portugalin satamissa, laiturit ovat lukkojen takana ja vartija (tässä tapauksessa satamapoliisi) kävelee alueella läpi vuorokauden. |
 Kalastajat viihtyivät satama-altaan reunalla ja saivat kalojakin. |
| Kaupunki itsessään on viehkeä ja oma erikoisuutensa on yksi sen osa, joka sijaitsee korkean töyrään päällä. Sinne nousimme hissivaunulla ja kävelimme alas. Kaupungilla näkyi paljon täysin mustissa asuissa käveleviä naisia. Lauantai oli sateinen päivä ja lämpötila vain noin 15 astetta; pikku hiljaa täytyy kai tottua pohjoisen viileämpiin ilmoihin. Sateen jälkeen lämpötila toki nousi vähän. Sunnuntaina oli aurinkoisempi päivä, lämpötila noin 17 astetta. Sunnuntailounaalla sataman läheisessä ravintolassa oli mielenkiintoista seurata, miten paikallisia oli aterioimassa kolmen sukupolven voimalla. Espanjankin puolella kiinnitimme huomiota siihen, miten sunnuntain sukulounaat olivat yleisiä. |
 Kalojen kuivatusta Nazaren rantakadun varrella. |
Maanantain vastaisena yönä heräsimme kohta
nukahdettuamme melkoiseen paukkeeseen. Kaupungissa oli ilotulitus, olihan
vaihtumassa vuorokausi ja 25.4. on Neilikkavallankumouksen vuosipäivä. Se oli
yleinen vapaapäivä, mutta kuitenkin kaupat olivat auki. Maanantaina sää oli
jälleen kesäisempi: sadekuurot olivat ohitse ja vaikka lämpötila varjossa oli
vain 19 astetta, niin auringossa ja tuulen suojassa oli suorastaan kuuma.
Tiistaina 26.4. jätimme Nazareen ja suuntasimme kohti Figueira da Fozia 35
mailin päähän. Aamu oli lähes täysin tyyni, mutta ennen puolta päivää virisi
luoteistuuli. Tuulta oli vain 3-5 m/s ja tällä kertaa oli todella leppoisaa
purjehdusta: vene juuri ja juuri nousi oikeaan suuntaan, mutta kulki mukavasti
5-6 solmua. Maininkikin oli matalahkoa; ulkona kannella tuntui
aivan kuin sitä ei olisi lainkaan, mutta kyllä sisällä sai seisoa tukevasti ja
pidellä kiinni, sen verran vene keinui. Tuollaisia kelejä toivoisi useamminkin.
Figueira da Fozissa oli pari vierasvenettä, joista saksalaisvene oli matkalla
pohjoiseen. Todella vähän on ollut veneitä liikkeellä, emmekä ole tavanneet
juuri ketään pohjoiseen päin menijöitä. Sisään kirjautuminen tapahtui jälleen
vähän pidemmän kaavan mukaan; piti asioida sekä viranomaisten luona että
satamakonttorissa, jotka olivat eri rakennuksissa. Satama on hyvällä paikalla,
aivan kaupungin keskustan vieressä ja suihkutilat ovat todella siistit.
Figueira da Fozissa vietimme keskiviikkopäivän. Silloin pyöräilimme, hoitelimme
kauppa-asioita ja päivän kruunasi sauna! "Health Centerissä" oli paitsi
kuntosalia, palloiluhalleja, uima-allas niin myös sekä turkkilainen että
tavallinen sauna, jossa oli jopa löylyastia ja siellä sai ihan kunnon löylytkin.
| Figueira da Fozin jälkeen oli tarkoituksemme mennä Porton kohdalla olevaan Leixoesen satamaan, mutta kun se oli tulomatkalla ollut suljettu, niin onneksi nyt kysyimme asiaa ja saimme kuulla, että se on edelleen suljettu. Siellä oli tapahtunut jokin lähellä olevan petrokemian tehtaan räjähdys, minkä vuoksi satama on ollut suljettuna. Niinpä uusi suunnitelmamme oli suunnata Povoa de Varzimiin. Matkaa sinne tuli 76 mailia, mikä on melkoisen pitkä matka ehtiä päivän valolla, joten se tiesi aikaista herätystä. Köydet irrotimme puoli seitsemän aikaan hieman ennen auringon nousua. Sen verran oli kuitenkin valkeutta, että näimme hyvin lähteä satamasta ulos. Tosin näkyvyyttä haittasi samaan aikaan jokilaaksoa pitkin merelle valuva sumu, joka hälveni heti, kun pääsimme aallonmurtajasta ulos. |
 Figueira da Foz jää taaksemme. Kuvan oikeassa laidassa joelta vyöryvää sumua. |
Tuuli oli heikkoa 2-3 m/s ja tyypillistä
Portugalin rannikolle, pohjoisen puoleista. Sääennusteet ovat luvanneet välillä
länttä, välillä jopa lounasta, mutta harvoja ovat ne hetket olleet, jolloin on
saatu puhallusta muualta kuin pohjoisen puolelta. Koska tuuli oli niin heikkoa,
niin koko päivä meni koneajolla. Iso purje nostettiin avuksi, kun se juuri jaksoi
pysyä vedossa läiskimättä (vähentää kuitenkin veneen keinuntaa puolelta toiselle). Hyvissä ajoin klo 19.40 (eli
reilua tuntia) ennen
pimeän tuloa saavuimme jo tuttuun Povoa de Varzimiin, jossa oli hyvin tyhjää,
olisiko ollut yksi muu vierasvene. Eipä siinä illalla muuta ohjelmaa kaivattu
kuin suihku, iltapala ja seuraavan päivän reittipisteiden katsominen ja olimme valmiit nukkumaan.
Kaste oli yöllä kova ja aamulla joka paikka oli todella märkää ja lämpötila Povoa de
Varzimissa klo 7 oli vain 8 astetta! Tulomatkallakin samoilla seuduilla oli
kylmiä öitä (kylmän verivirran vaikutusta?). Auringolla on kuitenkin kumma voima; nopeasti
auringon nousun jälkeen lämpötila kohoaa useita asteita.
Perjantaiksi 29.4. oli varattu vain 19 mailin matka Viana do Casteloon, mutta
lähdimme jälleen ajoissa liikkeelle (klo 7.30). Ajattelimme, että ehdimme samana
päivänä katsella Viana do Casteloa ja mahdollisesti jatkaa matkaa jo
lauantaina. Viana do Casteloon saavuimmekin sitten jo hieman ennen puolta
päivää. Nyt kiinnityksenä oli jälleen pohja-ankkurit, vaikka yleensä
vuorovesialueella on ollut aisapaikat. Ruuan jälkeen suuntasimme
kaupungille ja kaupunkihan oli ihastuttava. Oli viehättävä rantabulevardi ja
vanha kaupunki oli aidon oloinen. Turisti-infossa oli ihana nainen, joka
innostui selostamaan, millaisia traditioita kaupungissa on seuraavana päivänä.
Tämähän meidän täytyi nähdä, joten päätimme viipyä ainakin sunnuntaihin asti.
Perjantaipäivä oli ollut merellä heikkotuulinen (tietysti luoteesta, joten koneajoa
jälleen) ja noin 15 asteinen, mutta maissa oli utuisesta säästä huolimatta noin
23 astetta.
| Vapun aattona lauantaina kiipesimme Viana do Castelon pohjoispuolella olevalle korkealle mäelle. Sinne nousimme satoja portaita, mutta palkkioksi ylhäältä avautui hyvät näkymät kaupunkiin. Mäen huipulla oli kirkko. Kaupungilla näimme vauhdikkaita kansantanssiesityksiä. Illalla katselimme, miten kesän alkamisen merkiksi koristeltiin taloja kukilla. Praca da Republica -aukion ympärillä oleviin taloihin ripustettiin komeita kukkaseppeleitä ja muuten talojen oviin ja postiluukkuihin ilmestyi tietyn keltaisen kukan oksia. Vappupäivä on sitten kuulema lähinnä poliittinen juhla. Joka tapauksessa kaikki paikat ovat silloin kiinni, niin sellaiset kaupat, jotka muuten ovat joka päivä auki kuin myös esim. nettipaikkakin. |
 Vauhdikasta tanssia. |
Jälleen Viana do Castelossa kuten aiemminkin
matkan varrella ihastelimme sitä, miten täällä lapsia ja nuorisoa opetetaan
purjehtimaan. Jollia oli lukuisia ja lauantaipäivä kului heillä purjehduskoulun
merkeissä.
Tämä Viana do Castelo jäikin meillä
Portugalin viimeiseksi satamaksi, sillä reilun 10 mailin päässä on jo Espanjan raja. Portugalista olemme todella
tykänneet. Etukäteen emme osanneet odottaa mitään erikoista, kuvittelimme vaan,
että Portugali on läpimenomaa matkalla Etelä-Espanjaan, mutta tämä on ollut
ehdottomasti tutustumisen arvoinen (tulomatkalla viivyimme lähes kuukauden ja
nyt paluumatkalla vajaan kolme viikkoa). Kauemminkin olisimme viihtyneet.
Mielenkiintoista on ollut huomata, miten hyvin Portugalissa pärjää englannilla.
Espanjassa oli pakko itsekin opetella espanjan sanoja, kun ei siellä aina oikein
englantia osattu. Toinen mielenkiintoinen kielijuttu: jo kaksi kertaa
portugalilaiset ovat tunnistaneet keskenämme puhumamme kielen suomen kieleksi.
Ihmiset ovat olleet Portugalissa tavattoman ystävällisiä ja avualiaita: jos
olemme hieman epätietoisen näköisinä katselleet ympärillemme, niin jo on joku
kysynyt, voiko auttaa tai joku toinen on lähtenyt näyttämään, mistä voi ostaa
leipää; saunatiloissakin yksi pikkutyttö oli heti pyytämättä auttamassa, kun
harhailin etsimässä suihkutiloja (koetti portugalilla, englannilla ja
elekielellä neuvoa ja lähti sitten näyttämään) jne. Jännä tapaus sattui vapun
aattona, kun hetken alhaalla tähyilimme, mistä pääsemme nousemaan ylös mäelle,
niin jo yksi vanhempi mieshenkilö alkoi neuvomaan. Eikä tässä kaikki: kun hän
sattui näkemään meidät illalla kaupungilla, niin hän kysyi, löysimmekö reitin ja
kävelimmekö todella ylös (tällä kertaa kommunikointi tapahtui portugaliksi muutaman englannin
sanan ja elekielen avustuksella!).
Etelä-Espanjan ja Portugalin vesillä kalanpyydykset ovat vaatineet jatkuvaa
tarkkaa tähystystä. Niitä on välillä ollut aivan mahdoton määrä ja joskus merkit
ovat riittävän korkeiden salkojen päässä olevia riittävän isoja ja näkyviä
lippuja, mutta usein salko on lyhyt tappi ja lippu pieni rispaantunut riepu.
Onpa näkynyt välillä vain pelkkiä kohoja ilman mitään lippuja. Maininkien ja
aaltojen seasta niiden erottaminen on työlästä. Turha on edes kuvitella, että
merkkijonoja kiertäisi; pääasia, että ajaa niistä sen verran kaukaa, ettei
törmää niihin eikä aja lipun ja sen vieressä olevan kohon välistä; epäilemme,
että siinä välissä on köysi. Olisikohan EU:ssa tekeillä mitään direktiiviä
kalanpyydysten merkinnästä?
Yöllä oli satanut vettä ja vappupäivä valkeni harmaana, mutta lämpötila oli jo
aamulla (ennen klo 7) 15 astetta ja myöhemmin päivällä aurinkokin näyttäytyi
pilvien raosta. Nyt jätimme Viana do Castellon sataman ja otimme suunnan kohti
Espanjaa. Tuuli oli hämmästyttävästä suunnasta, etelästä ja voimakkuudeltaan
reilut 10 m/s. Purjehdimme pelkällä keulapurjeella (ei ihan täydellä) ja
alkumatkasta kuljimme mukavasti 5-6 solmua. Loppumatkasta tuuli yltyi ollen
enimmillään 35 solmua (18 m/s), tässä vaiheessa veneellä olikin nopeutta 7-8
solmua ja kävipä GPS:ssä välillä nopeuslukemat 9,9 solmuakin. Mitään ongelmaa
kulussa ei kuitenkaan ollut. Vauhdikkaan purjehduksen päätteeksi saavuimme jo
tulomatkalta tuttuun Pohjois-Espanjan satamaan Bayonaan. Matkaa oli taitettu 35
mailia ja kun köydetkin oli jo kiinnitetty, niin aikaa oli lähdöstä kulunut vain
5,5 tuntia. Figuerira da Fozissa tapaamamme saksalaisvene on täälläkin ja
naapurinamme on harvemmin nähty, israelilainen purjevene. Vene on aivan upouusi
40-jalkainen Dufour, juuri Ranskasta haettu ja matkalla kotisatamaan.
Paikallisilla veneillä oli ollut oma pieni kilpailunsa ja illan suussa satamaan
saapui yksi vene masto kolmeen osaan katkenneena eli keli oli vaatinut veronsa.
Tällä hetkellä sää on epävakainen ja länsipuolella oleva matalapaine tuo
navakkaa etelän puoleista tuulta. Välillä paistaa komeasti aurinko ja on
lämmintä, mutta sitten taas tulee vettä, joko pientä tihkusadetta tai ihan
kaatosadetta. Tälle Finisterren alueelle on jälleen kerran luvattu myrskyä,
joten täällä
Bayonassa olemme ainakin pari päivää ja sitten katselemme pohjoispuolella
olevia riaksia (eli meren lahtia, jotka ovat täällä poikkeuksellisia).
Viikon sisällä kuvittelemme olevamme La Corunassa, jonka jälkeen odottelemme vaan
sopivaa Biskajan ylityskeliä. Sääennusteissa on tosin tulossa pohjoisen
puoleisia tuulia, joten voi olla, että olemme täällä kauemminkin ja vastaavasti
La Corunaan saavumme vasta joskus ensi viikolla. Olemme kuitenkin edenneet
Etelä-Portugalista omasta mielestämme sen verran vauhdikkaasti, että meillä ei ole
tällä hetkellä mitään kiirettä. Tavoitteemme on päästä toukokuun aikana Biskajan
ylitse.
Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle