| Edellisen juttumme jälkeen olemme viettäneet aikaa kirjaimellisesti palmupuiden alla. Suvisussu nostettiin nimittäin ylös telakalle palmujen alle. Viime kesänä ja syksynä koko tulomatka meni ilman mitään suurempia ongelmia, mutta nyt oli sitten edessä ensimmäinen haaveri. Oikeastaan tilanne alkoi jo Almerimarissa, mutta vasta Fuengirolassa selvisi ongelman vakavuus. Nimittäin Almerimarissa veneen ylösnostossa nostoliina jäi potkurin lapojen alle ja Suvisussua ehdittiin nostaa noin 50 senttimetriä ennen kuin asia huomattiin. Kotisatamassamme Ristiinassa veneemme nostetaan ns. yksipistenostona eli liinoja ei käytetä lainkaan, eikä tuollaista vaaraa ole silloin olemassa. Almerimarissa telakalla ollessamme katselimme ja kokeilimme potkuria, mutta mitään vikaa emme havainneet. Vasta kun lähdimme Almerimarista liikkeelle, huomasimme, että potkuri täristää tietyillä kierrosluvuilla ajettaessa. Normaaleilla matkakierroksilla tärinää tuskin havaitsi. |
 Palmujen alla. |
Fuengirolaan saavuttuamme koetimme tavoittaa vakuutusyhtiön vahinkotarkastajaa,
mutta emme parilla soittokerralla tavoittaneet häntä, joten pyhien
vuoksi ongelman selvittely jäi pääsiäisen ylitse. Sinänsä se ei meitä haitannut,
sillä olisimme joka tapauksessa viipyneet Fuengirolassa pääsiäisen yli.
Tiistaina 29.3. Ari sai puhelimitse kiinni vahinkotarkastajan, joka oli heti
sitä mieltä, että vene on nostettava ylös ja kutsuttava Volvo Pentan edustaja
tarkistamaan potkuri, vetolaitteesta potkurille tuleva akseli ja moottorin kumityynyt. Fuengirolan
telakan kanssa saimme sovittua, että he soittavat (englantia osaamattomalle)
Volvo Pentan edustajalle ja sopivat hänen kanssaan tarkistusajankohdan. Veneen
ylösnosto tapahtui keskiviikkoaamuna ja Volvo Pentan edustaja tutki moottorin
kumityynyt, joissa hän ei havainnut mitään vikaa. Potkurin ja akselin hän otti
mukaansa Malagaan tarkistaakseen ne siellä. Illalla hän oli soittanut telakan
konttoriin ja kertonut, että ainakin uusi akseli pitää tilata. Telakan väki ennakoi, ettei siihen mene kuin päivä tai kaksi, mutta itse olimme
hieman pessimistisempiä espanjalaisesta toimitusnopeudesta. Perjantaipäivän
aikana selvisi, että Volvo Pentan mies tilaa myös uuden potkurin, ja osat
pitäisi tulla maanantaina (tai viimeistään tiistaina 6.4.).
Telakka-alueelta löysimme vain hyvin huojuvat tikkaat ja Arin mielestä
kulkeminen niitä pitkin (varsinkin illalla pimeällä) on aika vaarallista. Kun
lisäksi vene oli aivan kadun varrella, tuli epäilys öisestä melusta. Niinpä Ari
soitti vielä vakuutustarkastajalle ja kysyi hotellimajoituksesta, johon tämä
suhtautui myönteisesti. Etsimme lähihotelleista sen verran edullisen, että
voimme vakuutusyhtiön laskuun olla tarvittaessa useammankin yön. Vakuutusehtojen
mukaan majoitus korvataan 505 euroon saakka. Yöt vietimme hotellissa ja söimme
siellä kunnon aamupalan. Päivisin oleilimme toki veneellä, vaikka emmehän me
kamalan paljoa veneelläkään olleet.
| Oli todella upeita kesäpäiviä, torstaina ylimmillään 27 astetta varjossa (jälkihuomautus: tiikkikansi oli niin kuuma, ettei siihen sietänyt astua paljain jaloin). Me kävelimme rannalla ja pyöräilimme ympäriinsä; jälleen saimme hien pintaan noustessamme yhdelle mäelle, josta sitten hulppeasti laskettelimme alas. Kävimmepä jopa kerran meressä uimassakin. Aika raikkaan tuntuista vesi vielä oli, ainakin verrattuna lokakuuhun, jolloin viimeksi olemme meressä uineet. Lauantaina oli ukonilma ja vettä satoi ainakin 6 tuntia yhteen syssyyn. Vettä tuli reilusti, sillä veneen kannella olevassa pesuvadissa oli vettä 10 cm. Sunnuntaina 3.4. ja alkuviikosta ei enää ole ollut hellesäitä, mutta lämpötila on ollut kuitenkin 20 asteen pinnassa. |
 Venesataman molemmin puolin on kilometrien pituiset uimarannat. |
| Perjantai-iltana 1.4. kävimme Tuomon ja Irman kanssa ajelemassa heidän vuokraamallaan autolla Mijaksessa ja Pueblo Benalmadenassa. Ylhäältä vuorilta oli jälleen komeat näkymät ja piipahdimme katsomassa Mijaksen kirkkoa, joka oli louhittu kallion sisään. Pueblo Benalmadenassa söimme yhteisen illallisen; olivathan Tuomo ja Irma lähdössä lauantaiaamuna Almerimariin. Oletettavasti emme enää heitä näe, sillä oletamme lähteneemme jo eteenpäin Fuengirolasta ennen kuin he viikon kuluttua palaavat takaisin. Hassulta tuntuu, että Tuomonkin kanssa olimme päivittäin yhdessä monta kuukautta ja nyt ei ole aavistustakaan, näemmekö enää koskaan. Tällaisia tutustumisia ja eroamisia maailman ympäri purjehtijat joutuvat varmaankin kokemaan jatkuvasti. |
 Kallioon louhittu Mijaksen kirkko |
Lauantaina hotellissa TV:tä katsellessamme selvisi, miten suuri asia Paavin
sairastuminen ja kuolinkamppailu oli. Lukuisat kanavat seurasivat koko päivän
tilanteen kehittymistä. Paavin kuoltua monilla kanavilla olleet lähetykset
katkaistiin ja siirryttiin seuraamaan Vatikaanin tiedotustilaisuutta ja näkymiä
Pietarin kirkon aukiolta.
Sunnuntaina 3.4. suunnittelimme menevämme katsomaan jalkapallo-ottelua Malagaan.
Onneksi kävimme lauantaina katsomassa netistä, mihin aikaan ja missä ottelu
olisi, nimittäin samalla selvisi pääsylippujen hinnatkin. Netin mukaan katsomoon
oli kahden hintaisia lippuja, joista halvemmat olivat 180 euroa! Emmepä enää
suunnitelleetkaan näkevämme jalkapalloa. Ihmettelemme, miten espanjalaisilla,
joiden keskimääräinen palkkataso on Suomea alempi, on mitään mahdollisuutta
ostaa tuollaisia lippuja vai menevätkö liput vaan rikkaille tai yrityksille.
Onhan tietysti mahdollista, että lippuluukulta ostettaessa olisi löytynyt muitakin
lippuja. Tämän sunnuntain ottelu olisi ilmeisesti ollut tasokas, sillä johonkin muuhun
otteluun Pohjois-Espanjassa olisi saanut liput 66 eurolla (hintaa sitä tosin on
silläkin).
Maanantaina 4.4. lähdimme optimistisesti hotellista pois, mutta eipä vielä Volvo
Pentan miestä näkynyt. Illan suussa telakan väen soittaessa hänelle selvisi,
että osat ovat tulleet ja hän tulee asentamaan ne tiistaina aamupäivällä. Nyt
emme enää viitsineet lähteä uudelleen hotelliin, vaan nukuimme veneellä makoisat
unet. Olimme ainakin hyvässä turvassa: telakka-alue on lukkojen takana (meillä
on pieneen porttiin avain) ja yöllä alueella on kaksi koiraa, jotka haukkuvat
kovasti ja juoksevat kohti, mutta kun niille vähän juttelee, niin eivät ne sen
jälkeen enää korvaansa lotkauta (kerran Ari lahjoi niitä keksilläkin).
Tänään tiistaina odotimme aamupäivän, vaan eipä vieläkään ketään kuulunut.
Jälleen telakan ystävällinen vanha herrasmies soitti ja kyseli tilannetta,
jolloin selvisi, että osat ovat Malagassa, mutta asentaja ei ollut vielä saanut
niitä. Hän lupasi tulla tänään klo 17, mikäli on siihen mennessä saanut ne. Siis
odotamme edelleen.
Saatuamme potkuriasiat kuntoon ja kelin ollessa sopivan, aiomme lähteä eteenpäin
ja siirtyä aika vikkelästi Etelä-Portugaliin, jossa tarkoituksemme on taas
pysähtyä pidemmäksi ajaksi. Tästä iltapäivästä ainakin huomiseen iltaan asti on
annettu Gibraltarin salmeen myrskyvaroitus. Sinne on meiltä matkaa alle 50
mailia, joten missään tapauksessa emme lähde vielä huomenna liikkeelle.
Minä näitä juttuja kirjoittelen, vaikka edellinenkin saatiin näkymään nettiin
vasta tänä aamuna. Almerimarissa sivujemme päivitys onnistui ihan hyvin, mutta
jostakin syystä täältä se ei ole onnistunut. Lisäksi Piiparin Seppokaan ei ole
päässyt päivitystä tekemään. Kummallisia nämä tietoliikennejutut: tänään eri
nettikahvilasta kokeillessamme edellisen jutun päivitys onnistuikin, joten nyt
elättelen toivetta, että samasta paikasta saisin tämänkin lähtemään vielä
tänään.
Täydennys 6.4.2005 Fuengirola
Eilen tiistai-iltana Volvo Pentan miehet saapuivat ja asensivat akselin ja
potkurin. Kun maksun aika koitti ja näytimme heille Visa-korttiamme, he
totesivat (espanjaksi ja elekielellä), että korttilaite on heidän toimistollaan
Benalmadenassa reilun 10 km:n päässä. He olivat valmiit ottamaan meidät
kyytiinsä, viemään toimistolle ja tuomaan vielä takaisinkin ja näin tapahtui.
Palattuamme veneelle telakan työaika oli jo päättynyt, joten vietimme vielä
yhden yön maissa. Tänään keskiviikkoaamuna oli kova tuuli ja satama-altaassa
aikamoinen keinunta, joten maksaessamme telakan laskua, pyysimme, että meidät
laskettaisiin veteen vasta myöhemmin. Oletimme tuulen heikentyvän päivän aikana ja sitä kautta
maininginkin pienentyvän.
Päivän mittaan Ari jatkoi eilen aloittamaansa septitankin letkujen vaihtoa.
Letkut olemme uusineet muutama vuosi sitten ja ne ovat Etolasta ostettua
WC-käyttöön tarkoitettua letkua. Nyt kuitenkin on alkanut tuntua, että letkut
laskevat hajua läpi, eikä se ole mitään miellyttävää tuoksua. Liekö letkuissa
ollut vikaa vai voiko lämpötila tai suolavesi vaikuttaa niin, että ne ovat näin
nopeasti entisiä.
Siestan jälkeen Suvisussu laskettiin takaisin veteen ja koeajo tuotti meille
helpotuksen huokauksen: ei tutisi potkuri! Korjaus tuntuu onnistuneen.
Tällä hetkellä sääennuste näyttää siltä, että huomenna torstaina lähdemme liikkeelle.
Perjantaiksi on ennustettu länsituulia, joten silloin emme yritä Gibraltarin
salmesta läpi, mutta ehkä sitten lauantaina.
Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle