7.6.2005  Scheveningen (Hollanti)

St Peter Portissa Guernseyllä vietimme neljä yötä. Tullessamme torstaina 26.5. marinassa oli runsaasti tilaa, mutta perjantaina ja lauantaina marina täyttyi lähinnä englantilaisista veneistä niin, että useita veneitä kiinnittyi kylkikylkeen. Sunnuntaina teimme jälleen paikallisbussilla puolentoista tunnin kiertoajelun (0,5 £ / henk.). Oli hyvä tapa nähdä saarta. Sunnuntain lounaspaikkaa etsiessämme totesimme, miten Guernsey (Englanti) poikkeaa Espanjasta. Kun Espanjassa olimme tottuneet, ettei lounaalle kannata lähteä juurikaan ennen klo 14, niin nyt meinasimme samalla aikataululla jäädä ruuatta. Lounasaika olikin pääasiassa klo 12-14. Toinen ero oli siinä, että Espanjassa sunnuntailounas oli perheille tärkeä juttu; ihmisiä oli liikkeellä paljon, mutta Guernseyllä monet ravintolat olivatkin sunnuntaisin suljettuja. Jo aiemmin olimme havainneet, että iltaisin täytyy pitää huoli, jos aikoo ehtiä ruokakauppaan. Espanjassa kaupat olivat auki klo 20-22 asti, mutta nyt ne sulkeutuivatkin jo klo 17.30. Siestaa ei tietenkään ollut välissä.

Niin mukava paikka kuin Guernsey olikin, niin matkan täytyi jatkua. Vuorovesivirrat määräsivät jälleen aikataulun. Guernseyn koillispuolella on Alderneyn saaren ja Ranskan mantereen (Race of Alderney) välillä voimakkaat vuorovesivirrat. Jotta siihen osuu oikealla hetkellä, niin Guernseyltä täytyy lähteä noin 3 tuntia Doverin yläveden jälkeen, joka on noin 4½ tuntia ennen St Peter Portin ylävettä. Koska marinasta pääsemme kynnyksen ylitse vain noin 2 tuntia yläveden molemmin puolin, niin ainut vaihtoehto on lähteä altaasta ulos edellisellä ylävedellä ja sitten odottaa ponttonissa sopivaa lähtöhetkeä merelle. Niinpä me päädyimme lähtemään ulos sunnuntai-illan ylävedellä ja nukkumaan ponttonissa yömme. Ponttoneissa oli kymmenittäin, lähinnä englantilaisia veneitä. Englannissa maanantai oli vapaapäivä.


Odotuslaituri lauantaina, sunnuntai-iltana siinä oli kaksinkertainen määrä veneitä. Samanlaisia ponttoneita on ainakin 4 lisää.

Maanantaiaamuna 30.5. lähdimme kohti Cherbourgia. Vuoroveden taso vaihtelee kuun kierron mukaan ja nyt oli neapin aika (eli vaihtelu oli vähäisimmillään), joten virratkin olivat heikoimmillaan. Alderneyn itäpuolen virrat ovat springin aikaan (eli vuoroveden vaihtelu on suurimmillaan) yli 7 solmua. Jos olisimme väärään aikaan menossa ja joutuisimme vastavirtaan, niin silloin vaikka kuvittelisimme hyvällä tuulella etenevämme kokka kohisten, niin tosiasiassa pysyisimme pohjaan nähden paikallamme tai peruuttaisimme. Nyt oli neapin aika, mutta silloinkin vastavirta on suurimmillaan yli 4 solmua, joten oikea ajoitus on tärkeä. Osuimme salmeen hyvällä myötävirralla (4-6 solmua, etenimme parhaimmillaan 9-10 solmua), mutta merenkäynti oli uskomatonta ryöpytystä. Karttaan on merkitty pariin kohtaan varoitus tällaisista "röykkävesistä" (overfalls) ja olimme kiertävinämme ne, mutta yhtäkkiä huomasimme olevamme kuin keskellä kovasti porisevaa perunakattilaa tai koskea. Aallon harjat olivat teräviä ja niillä ei tuntunut olevan mitään suuntaa. Vesi pärskähteli välillä korkealle keulapurjeeseen. Luulimme tämän johtuvan siitä, että menimme liian läheltä Ranskan rannikkoa, mutta myöhemmin Cherbourgissa tapasimme yhden hollantilaisen, joka tuli kanssamme yhtä aikaa, mutta keskemmältä ja hän valitti sielläkin olleen samanlaista merenkäyntiä. Nyt tuulta ei ollut paljoakaan (turhankin vähän niin, että purjeet eivät kunnolla jaksaneet vetää) ja pohdimmekin, miten vaarallinen paikka mahtaa olla kovalla kelillä. Etelään päin mennessämme olimme kulkeneet samasta välistä, mutta silloin havaitsimme vain pienellä alueella ja paljon vähäisempää "röykkävettä". Viimeiset pari tuntia Cherbourgiin olivat leppoisaa kesätuulipurjehdusta, päivämatka 44 mailia.

Cherbourgissa emme aikoneet viipyä sen pidempään kuin tankata, yöpyä ja käydä kaupassa. Meidän oli ollut tarkoitus tankata St Peter Portissa, mutta olimme vasta aamulla tajunneet, että polttoainelaiturissa ei sen hetkisellä veden korkeudella ollutkaan meille kylliksi syvyyttä. Matkamme aikana olemme tavanneet kovin harvoja suomalaisveneitä. Cherbourgin satamassa oli kuitenkin suomalaisvene s/y Marjorin, joka on matkalla etelään päin ja myöhemmin syksyllä Atlantin ylitse Karibialle. Tuntui hieman hassulta, kun he alkajaisiksi totesivat, että he ovatkin seuranneet matkaamme netistä. Tiedämmehän toki, että nettisivujamme lukevat monet meille tuntemattomat ihmiset, mutta nyt kohtasimme matkan päällä ensimmäiset sellaiset.

Menomatkalla olimme Ranskassa katselleet, miten kadunvarsiravintoloissa ruokailevilla oli ollut edessään upeita merenantimia (hummereita ym.). Nyt päätimme käydä itsekin kokeilemassa tuollaista annosta ennen kuin jätämme Ranskan. Olimme liikkeellä, kuten Ranskassa on tapana, vasta illalla klo 21 aikaan (meille hyvin outo ajankohta ruokailla). Tilasimme "merenantimia-lautasen", tarjoilija kattoi useita ruokailuvälineitä (normaalit veitset ja haarukat, pikkuhaarukan, piikin, rapupihdit) ja ihmettelimme, mitä mahdammekaan eteemme saada ja miten ne syömme. Siinä sitten tuli upeasti aseteltu laaja vati, jossa oli erilaisia simpukoita, ostereita, katkarapuja ja taskurapuja; harmi, ettei kamera ollut mukana. Aikaa kului niitä syödessä, mutta kyllä me kaikille ruokailuvälineille keksimme käyttöä ja kylläisiksi tulimme.

Tiistaina täsmäsimme lähtömme myötävirralle eli liikkeelle noin klo 11. Ensin etenimme pari tuntia koneella heikossa myötätuulessa, mutta sitten tuuli virisi mukavasti 10-15 solmuun (5-8 m/s). Tällä kertaa oli todella nautittavaa purjehduskeliä ja maininkikin oli hyvin pientä. Illalla tuuli heikkeni lähes olemattomaksi ja kone piti taas käynnistää. Myötävirtaa saimme mukavasti aamuyöhön asti, jolloin muutaman tunnin ajan oli n. 1,5 solmun vastavirta. Virrat ja meidän etenemisemme ajoittuivat niin hyvin, että selvisimme koko matkasta kahdella vastavirralla; keskiviikkona iltapäivästä tuli toinen noin 2 solmun vastavirta. Laivoja oli liikkeellä paljon, mutta ne etenivät omilla liikennekaistoillaan ja me kaistojen ulkopuolella. Yöllä nuokuin omalla vuorollani istuinkaukalossa, seurasin tutkasta aluksia ja välillä nousin ylös katsellakseni ympärillemme. Yhden kerran säpsähdin ja pomppasin pystyyn katsoessani eteenpäin. Tutkassa ei ollut näkynyt mitään, mutta aivan edessämme oli jokin todella kirkas valo. Ei hätää, valo osoittautui juuri nousevaksi kuuksi!

Aamuyön tunteina seurasimme hieman edellämme kulkevan veneen etenemistä ja nopeudesta päättelimme sen purjeveneeksi. Yllätys oli melkoinen, kun päivän valjetessa tunnistimmekin veneen Cabane III:ksi. Näin on meri pieni. Olimme eronneet L'AberWrac'hissa viikkoa aiemmin ja nyt seilasimme jälleen yhdessä. Keskiviikkoiltana rantauduimme molemmat Dunkerqueen. Taivalta oli takana 181 mailia ja nyt oli nukuttu hyvät yöunet kulun aikana.

Torstaiksi jäimme Dunkerqueen. Ranskan viranomaiset tuntuvat olevan kovia tarkastamaan veneen papereita. Tulomatkalla oli kaksi tarkastusta. Nyt Dunkerquessa tullin kolme miestä tuli jälleen katsomaan veneen ja miehistön papereita; eivät kuitenkaan nousseet veneeseen.


Tullin miehet tarkistamassa papereitamme.

Perjantain päivämatka oli vain 25 mailia, mutta sillä siirryimmekin Belgian puolelle Oostendeen. Päivästä piti tulla helteinen, mutta lämpötila jäi 19 asteeseen ja ennusteista poikkeava pohjoistuuli viilensi lisää. Iltapäivästä Oostendessä ollessamme satoi reippaasti, jopa rakeita ja ukkonenkin jyrähteli.

Lauantaina 4.6. matkasimme junalla 15 minuutin matkan läheiseen Bruggen kaupunkiin. Se oli viehättävä vanha kaupunki, ulkoasultaan juuri sellainen, millaiseksi silmissäni olin belgialaiset kaupungit kuvitellutkin. Kanavia risteili keskellä kaupunkia, talot olivat matalia ja niiden päädyt koristeellisia, kaupungissa oli pari suurta vanhaa kirkkoa ja turisteja vilisi kaduilla. Palattuamme marinaan haimme kanistereilla polttoainetta satamakapteenilta, kun suoraan veneeseen tankkausta marinassa ei ollut. Diesel oli halpaa: 40 litraa 29 eurolla, kun Cherbourgissa litrahinta oli yli euron. Tänä päivänä tuli vuosi täyteen matkaan lähdöstämme ja samalla oli koulujen päättäjäispäivä; kollegammekin pääsivät ansaitulle lomalle, josta me olemme nauttineet koko vuoden.


Bruggen Markt-aukiota reunustivat koristeelliset talot ja hevoskyytiäkin (30 €/½ h/kärry) olisi ollut tarjolla.

Jatkossa oli luvassa meille tähänastisten myötäisten tuulien kääntyminen pohjoistuuliksi, joten sunnuntaina päätimme käyttää vielä myötätuulen hyväksi ja jatkaa matkaa. Aamulla lähdimme ajatuksella, että menemme niin pitkälle kuin tuulet ovat suotuisia. Aallonmurtajasta ulostultuamme huomasimme, että vasta- tai sivutuuleen ei olisi yhtään kivaa lähteä; niin lyhyttä ja korkeaa aallokko oli, vettä roiskui ja vene keikkui kunnolla. Päästyämme myötäiselle suunnalle, tuuli ja kulku oli oikein nautittavaa. Laivoja oli liikkeellä selvästi enemmän kuin edellisenä kesänä heinäkuussa, mutta eipä niiden väistelyssä nytkään ollut ongelmia. Kalanpyydyksiäkään ei ole viime päivinä näkynyt. Illan suussa tuuli heikkeni ja Navtexista saadut ennusteet kertoivat tuulen kääntyvän yön aikana pohjoisenpuolelle. Kun lisäksi alkoi tihnuttaa vettä, niin päätimme mennä Scheveningeniin (Den Haagin kyljessä), jossa olimme klo 22 ja matkaa oli takana 78 mailia. Cabane III oli jälleen samassa satamassa, vaikka he eivät olleetkaan poikenneet Belgiassa.

Säät ovat olleet aika kotoisia Suomen alkukesän säitä: pilvistä, välillä vesikuuroja ja lämpötilat yleensä 15-18 astetta. Jonakin päivänä on lämpötila kohonnut juuri ja juuri reiluun 20 asteeseen. Merellä on kerrospukeutuminen sekä pipot ja käsineet olleet tarpeen; "bikinikelit" jäivät Espanjaan (lukuun ottamatta yhtä hellepäivää Guernseyllä). Eilen täällä Scheveningenissä oli todella kylmä päivä: navakka pohjoistuuli ja lämpötila vain 14 astetta! Tuulet ovat olleet Englannin kanaalissa melko mukavat, vastatuulet pysäyttivät meidät vasta täällä Hollannissa. Niin kauan kuin meillä ei ole kiirettä, emme viitsi lähteä koviin tuuliin, emmekä varsinkaan koviin vastatuuliin.
Harmaahaikara kärkkyy (?) makupaloja Scheveningenin marinan ravintolan keittiöstä.

Olen useamman kerran kirjoittanut, miten vuorovedet säätelevät kulkuamme. Joku voi kuvitella, että kulkumme on kovin rajoittunutta, mutta oikeastaan olemme edenneet ihan mukavasti, emmekä ole kokeneet vuorovesiä mitenkään hankaliksi. On joitakin paikkoja (mm. Chanel du Four Biskajan pohjoispäässä ja Race of Alderney Kanaalin saarten luona), joissa ei todellakaan pidä olla väärällä hetkellä. Jos siellä kova tuuli ja vuorovesivirta ovat vastakkaisiin suuntiin, niin paikka voi olla suorastaan vaarallinen merenkäyntinsä vuoksi. Joskus virta voi olla niin voimakas, että vastavirtaan ei purjeveneellä kerta kaikkiaan pääse eteenpäin. Muuten meidän virtojen tarkkailu on kohdistunut lähinnä siihen, että olemme koettaneet päästä mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Onhan ihan eri asia edetä myötävirralla 7-8 solmun nopeudella kuin vastavirralla 3-4 solmun nopeutta. Jos edessä on pitkä taival, niin silloin myötä- ja vastavirtoja osuu kohdalle useita eikä lähdön ajoitus ole niin tärkeä, ellei satamasta uloslähdössä tarvitse olla tarkkana virran suhteen. Nämä voi kuulostaa monimutkaiselta, mutta meidän mielestämme vuorovedet ovat olleet paljon helpompi juttu kuin etukäteen luulimme. Reedsin Nautical Almanacia (yli 1000 sivua) olemme kyllä lukeneet kovasti ja sieltä löytyy niin tiedot satamista kuin vuorovesistä, säätiedotuksista, ensiavusta ja paljon muustakin. Kyseisen opuksen kannessa sitä nimitetäänkin "Purjehtijan raamatuksi". Toki onhan olemassa myös vastaavia teoksia joku muukin, niin englantilaisia kuin ranskalaisiakin. Kyseinen teos kattaa alueen Tanskasta Gibraltarin salmeen.

Jo joitakin päiviä sitten alkoi tuntua ikään kuin olisimme jo lähellä kotivesiä, vaikka matkaa on jäljellä noin 1200 mailia. Jotenkin koemme, että kun pääsemme Itämerelle, niin sitten on edessä "vain" tutut vedet, joita olemme lukuisat kerrat kolunneet. Tuppaa unohtumaan, että tulomatkamme kenkuimmat kelit olivat juuri Itämerellä. Nyt paluumatkalla Biskaja ja Gadizin lahti taitavat viedä voiton. Kuitenkin Itämerellä on yleensä vallitsevana lounaan puoleiset tuulet, joten kuvittelemme, ettei meillä olisi edessämme kovin paljoa vastatuulia. Tämän hetken sääennusteet näyttävät siltä, että huomenna keskiviikkona lähdemme jälleen liikkeelle. Jos tuulet ovat suotuisia, niin menemme saman tien Kielin kanavalle asti (reilu 250 mailia) tai mikäli Elben suulla osuisi vastavirta, niin joko Helgolandiin tai Cuxhaveniin. Voihan olla, että tuulet ovat sellaiset, että mieluusti menemme välisatamiin; olemme aina valmiit kelin mukaan muuttamaan suunnitelmiamme.


Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle