Olemme edelleen Almerimarissa. Viikolla 8 oli mukavia kesäisiä päiviä (16-20 astetta ja pääosin auringon paistetta), mutta sitten sunnuntaina 27.2. sää muuttui tyystin. Tuli mieleen Suomen syksy. Alkoi sade ja lämpötila laski niin, että sunnuntaina ja maanantaina ei koko päivän aikana lämpötila noussut yli 10 asteen. Samaan aikaan tuuli rajusti pohjoisesta. Olemme niin suojaisessa paikassa, ettei tuulimittari näyttänyt kuin 30 solmua (n. 16 m/s), mutta kyllä merellä olisi ollut aika kelju keli. Sisällä veneessä oli lämpimässä mukava kuunnella tuulen ujellusta ja sateen ropinaa sekä lueskella Helenalta ja Ollilta lainattuja kirjoja (säästelemme omia kirjojamme paluumatkalle).
| Keskiviikkona 2.3. sää muuttui jälleen paremmaksi, noin 15 astetta ja aurinkoista, mutta sitten torstai-iltana alkoi jälleen sade ja perjantaina Arin nimipäivänä satoi koko päivän. Tuolloin lämpötila pysytteli 6 ja 8 asteen välillä. Iltapäivästä meni osasta satamaa sähköt pois ja vasta myöhään illalla saatiin ne takaisin. Olimme iloisia, että veneen oma lämmitin toimi moitteetta. Täällä on pari kertaa aiemminkin mennyt sähköt sateilla, joten aika haavoittuvat systeemit tuntuvat olevan. Lauantai 5.3. valkeni vuorostaan auringonpaisteisena ja lämpötila kohosi 13-14 asteeseen. Sunnuntaina 6.3. tuntui jo todella kesältä, lämpötila ei ollut kuin 17 astetta, mutta auringossa oli nautinnollista istuskella t-paitasillaan. Tänään 10.3. on jo voinut kävellä ulkona sandaaleissa varpaat paljaina. |
 Almerimarin satamaa 5.3. Lähivuorilla (15-20 km:n päässä) lumiraja on alhaalla, huiput kohoavat reiluun 2200 metriin. |
Vaikuttaa silta, että joulukuu ja tammikuu olivat täällä, ainakin tänä vuonna, vähätuulisempia ja lämpöisempiäkin kuin helmikuu. Usein on ollut myös niin, että aamupäivät ovat ihan tyyniä, mutta sitten iltapäivästä alkaa puhaltaa. Keski-Euroopassa on tänä talvena ollut epätavallisen kylmää ja paljon lunta, samoin Pohjois- ja jopa Keski-Espanjassakin liikenne on ollut pahasti jumissa lumen vuoksi. Enkä usko, että nuo alle 10 asteiset päivät ovat täällä etelässäkään ihan tavanomaisia helmi-maaliskuun päiviä. Meidän pohjoispuolella olevassa Sierra Nevadan vuoristossa on ollut lumiraja melkoisen alhaalla ja esim. Granada, jossa kävimme helmikuun alussa, on ollut lumen peitossa. Lehdissä on ollut useamman kerran kuvia lumisista maisemista eri puolilta (jopa Etelä-)Espanjaa.
| Noina viikon 8 lämpiminä päivinä (to 24.2. - la 26.2.) Tuomo pumppasi jollansa täyteen, ja Ari pesi ja vahasi veneemme kyljet jollasta käsin. Vesiletkun kanssa pesu oli aika paljon helpompaa kuin Ristiinassa keväisin, kun ämpäreillä kannamme huuhteluvettä. Vahaus olisi kuitenkin tullut varmaankin tehtyä hieman paremmin kuivalla maalla; olihan jolla vähän keikkuva työalusta. Mutta onpa nyt ainakin uusi suoja pinnassa. Muutakin huoltoa on pikku hiljaa tehty valmiiksi paluumatkaa ajatellen (mm. vaihdettu löpösuodattimet, öljyt vaihdettiin jo ennen Suomeen lähtöä). |
 Käy se pesu ja vahaus näinkin. Vähän on kiikkerä alusta, vaan eipä Ari uinut. |
| Välillä Ari on autellut Tuomoa hänen veneensä moottorin, jollan perämoottorin ja muussakin huollossa. Me tilasimme vieressä olevalta teräspajalta veneeseemme targakaaren. Niin Tuomon veneen moottorin huollossa kuin targakaarenkin tilauksessa tuli esille asioiden hoidon verkkaisuus. Tuomolle luvattiin eräänä lauantaina tilattu vesipumpun tiivisteet seuraavaksi maanantaiksi, mutta kyllä Tuomo sai juosta tiivisteitä kysymässä lukuisia kertoja ennen kuin hän sai ne lopulta kaksi viikkoa tilauksen jälkeen. Meilläkin targakaaren tulo viivästyi reilun viikon alunperin sovitusta, mutta pisteet targan tekijälle: Hän kävi useita kertoja sanomassa, että hänellä on niin kiire, ettei hän saa sitä ajoissa valmiiksi. Meillä ei ollut mihinkään kiire, joten emme hoputtaneetkaan asiaa, ja lopulta sieltä tuli hyvä targakaari. |
 Ari ja Tuomo jolla-ajelulla Suvisussun vahauksen päätteeksi. |
Keskiviikkona 2.3. Ari tutustui espanjalaisen hammaslääkärin toimintaan, kun
etuhampaasta irtosi paikka. Tällä kertaa, toisin kuin tulomatkalla Ranskassa, hammaslääkäri osasi
englantia. Homma hoitui ihan hyvin ja huolellista työtä hän näytti tekevän.
Samana päivänä Olavi Rosa-veneellänsä lähti matkaan länttä kohti, joten nyt
täällä on yksi suomalainen vähemmän. Suomalaisista Tuomon kanssa olemme
yhteydessä päivittäin ja muidenkin kanssa olemme silloin tällöin juoneet
päiväkahvia milloin kenenkin luona, pari kertaa käyneet lounaalla tai istuneet
iltaa yhdessä. Torstaisessa pohjoismaalaisten illassa olemme olleet viikoittain.
Kerran Eilan ja Eskon luona päiväkahvilla ollessamme totesin, että paikallinen
murukahvi on parempaa kuin käyttämäni espanjalainen jauhettu kahvi ja niinpä
olenkin vaihtanut pannukahvin murukahviksi.
Perjantain 4.3. sadepäivä meni Arilla Tuomon veneellä puuhaillessa ja minä
paistoin kakun, lueskelin ja kirjoittelin nettijuttua. Arista on mukava autella
Tuomoa veneen kunnostushommissa, sillä hänestä on mielenkiintoista tutustua
vähän paremmin muihinkin kuin vain omaan veneeseen. Tuomo suunnittelee veneensä
myyntiä ja samalla hän lahjoittaa meille usein pikkutavaraa, jonka hän muuten
veisi roskiin, mutta jolle löytyy meillä varmasti käyttöä (kohta täytyy ostaa
Tuomolta jo venekin, että saamme kaiken kulkemaan Suomeen ;) ).
Sunnuntaina 6.3. kauniina aurinkoisena päivänä kävimme Suvisussulla pienellä ajelulla sataman
ulkopuolella; tyhjensimme septin, jonka yhteydessä Ari totesi aiemmin
vaihtamastaan septin tyhjennyspumpun tiivisteestä huolimatta pumpun vuotavan
edelleen. No, Suomesta oli jo tilattu valmiiksi varaosia, kun paikallinen venetarvikeliike ei pystynyt niitä toimittamaan.
Osat tulivatkin lentopostina kahdessa päivässä ja septipumppu on jo kasattukin,
mutta ei vielä testattu.
Tuon veneajelun jälkeen totesimme, että tarkasti täällä seurataan, mitä muut
veneet tekevät, sillä joku pohjoismaalainen oli jo käynyt Tuomolle kertomassa,
että me lähdimme pois. Tuohon Tuomo oli kyllä esittänyt oman epäilyksensä. Iltapäivällä olimme koko paikallinen suomalaissakki (7
henkeä) syömässä maukasta lammasta, joka oli niin runsas annos, että siitä
saimme vielä kotiin viemistäkin (maanantain ateriaksi asti).
| Maanantaina 7.3. toteutui jo monesti suunnittelemamme, mutta aiemmin huonoon säähän tyssännyt golfkierros. Emme me itse ole opetelleet pelaamaan, mutta olimme uteliaat näkemään, millaista golfaaminen on. Helena, Olli, Eila ja Esko pelaavat säännöllisesti: Helena ja Olli 3 kertaa viikossa, Eila ja Esko 5 tai 6 kertaa viikossa. Lähdimme mukaan kävelemään heidän kierroksensa jälkipuoliskolle. Parin tunnin aikana seurasimme peliä ja he kertoilivat sääntöjä ja systeemejä. Tuli siinä vähän tutummaksi golf-termit: Olli sai kaksi kertaa birdien, välillä tuli bogey ja Helena on saanut kerran tällä radalla (vai kenttäkö on oikea termi?) hole in one, joskus taas pallo joutui bunkkeriinkin (menivätköhän nuo termit edes sinne päin?). Päivä oli kaunis (18 astetta) ja komeat olivat maisematkin; samalla näimme monia lintujakin mm. harjalinnun, jonka Ari oli nähnyt jo aiemminkin, mutta minulle se oli uusi tuttavuus. Voi olla, että käymme vielä ennen lähtöämme kierroksen toisenkin osan heidän kanssaan läpi. |
 Ollin tyylinäytettä |
 Tyytyväisiä ilmeitä onnistuneen golfkierroksen jälkeen, vasemmalta Esko, Eila ja Helena. |
Jo ennen joulua pohdimme ja tänne
palattuamme päätimme hankkia tutkan. Ari käytti aika paljon aikaa netissä
selvittelemällä eri vaihtoehtoja. Lopulta hän löysi mieleisensä sopivaan hintaan
USA:sta (Raymarinen C-80 monitoiminäyttö ja siihen 2 kW:n tutka-antenni).
Kyseiselle firmalle ei onnistunut maksu Visan kautta, vaan se piti hoitaa pankin
kautta. No, onneksi nykyisenä tietotekniikan aikana saimme hoideltua maksun ihan
itse netissä pankkimme kautta. Rahan siirrossa meni kuitenkin oma aikansa ennen
kuin maksu näkyi ko. firmalle. Näihin selvittelyihin ja päätökseen tilauksesta
sekä rahan siirtoon kului täällä olostamme ensimmäiset kolme viikkoa. Helmikuun
lopussa tilaamamme tavara lähti USA:sta lentopostina kohti Espanjaa. Sen jälkeen
emme kuullet asiasta mitään. Olimme ymmällä, mistä tutkaa voisi edes kysellä.
Lopulta aloimme epäillä, että se tulee postin kautta eikä kuriiripalvelun
kautta, kuten aluksi luulimme. Olemme aiemmin tilanneet venetarvikkeita USA:sta
ja silloin alkuviikosta tilattu tavara tuli kuriiripalveluna jo loppuviikosta.
Viikon ajan Ari kävi katsomassa ja kyselemässä pakettia satamakonttorilla joka
päivä, mutta mitään ei ollut. Satamakonttorissakin he jo tiesivät, että odotamme
pakettia ja keskiviikkona 9.3. he soittivatkin sieltä iloisesti, että nyt on
paketti tullut. Valitettavasti se oli "vain" septipumpun kalvo. Minä aloin jo
hermoilla, onko tutka kadonnut kokonaan. Sitten tänä aamuna (to 10.3.) Ari
päätti pyöräillä 10 km:n päähän El Ejidon postiin kyselemään asiaa ja siellähän
se paketti oli (tai itse asiassa paketit), vaikkei ainakaan vielä ollut tullut
mitään ilmoitusta paketista. Tullin ja ALV:n maksettuaan hän aloitti
mielenkiintoisen polkupyöräkuljetuksen. Paketit olivat aika isot (isompi 55 cm x
55 cm x 35 cm) polkupyörällä kuljetettaviksi ja niinpä minäkin jo pyöräilin
avuksi vastaan. Hyvin ne sitten kahdella pyörällä kulkivat tarakalle sidottuina.
Nyt meillä on edessä tutkan asennus ennen kuin starttaamme matkaan.
Tämän hetken ajatuksemme on, että lähdemme
liikkeelle (eli siis kotiin päin) ensi viikon aikana, mikäli sää näyttää hyvältä
sekä lämpötilan että tuulien suhteen.
Jotkut täällä ovat sitä mieltä, että maaliskuussa on liian aikaista lähteä ja
vielä huhtikuussakin on kovia tuulia, mutta toisaalta kovien tuulten välissä on
ollut jatkuvasti ihan hyviä kevyttuulisia päiviä. Aikomuksemme on siirtyä
pikkuhiljaa länteen päin, viipyä joissakin satamissa pidempään ja katsella
(pyöräillä) ympäriinsä. Tulomatkalla jätimme muutamia paikkoja tarkoituksella
vähemmälle tutkimiselle katsastaaksemme ne paluumatkalla. Yhden
ruotsalaisveneen kanssa olimme pohtineet lähtöä maaliskuun puolivälin tienoilla
sopivan kelin tullessa, mutta eilen oli niin hyvä keli, että ruotsalainen lähti
jo. Vähitellen meilläkin on jo paloa päästä liikkeelle. Toisaalta olemme sitä
mieltä, että kyllä me Suomeen ehdimme ihan hyvin, vaikka lähtö jäisikin
huhtikuulle. Viivyimmehän tulomatkalla monissa paikoissa niin pitkiä aikoja ja
muutamalla yön ylitse purjehduksella matka taittuu kummasti. Tekemisen puutetta
meillä ei täälläkään tunnu olevan ja nyt säätiedotus on lupaillut edelleen lämpenevää.
Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle