16.4.2005  Lagos

Torstaina 7.4. jatkoimme Fuengirolasta matkaa kahden ja puolen viikon paikallaan olon jälkeen. Fuengirolassa oli ollut mukava oleilla, varsinkin kun säät olivat upeat, mutta nyt tuntui jo hyvältä päästä taas liikkeelle ja vähän eteenpäin. Kohteenamme oli 36 mailin päässä oleva Sotogrande, jossa olimme jo autoillen pari kertaa poikenneetkin. Se sijaitsee sikäli hyvällä paikalla, että siitä on sopivan pituinen matka Gibraltarin salmeen (noin 10 mailia), johon täytyy täsmätä itsensä oikealla vuoroveden hetkellä. Fuengirolasta lähtiessämme oli lähes täysin tyyntä, mutta edellisen päivän kovan tuulen jäljiltä maininki keikutteli venettä aika lailla. Matkan aikana huomasimme, että loki (=nopeusmittari) temppuilee: välillä se näytti ihan oikein, mutta toisinaan taas näytössä oli vaan nollaa. No, onneksi GPS toimii hyvin. Sotograndeen saavuttuamme saimme satamakonttorista sähköpistokkeen adapterin, josta emme ymmärtäneet, miten omapistokkeemme siihen liitetään. Piti käydä asiaa ihmettelemässä ihan konttorissa, missä he vahvistivat oman epäilyksemme, että meidän täytyy purkaa oma pistokkeemme ja tehdä uudet sähköliitokset heidän antamaansa adapteriin. Teimme näin, hieman itseksemme päätä puistellen; kuinkahan usein laitureilta palaa sulakkeet väärien sähköliitosten vuoksi!

Perjantaiksi oli luvattu reipasta länsituulta, joten emme edes ajatelleet lähteä yrittämään Gibraltarin salmen läpi. Päivä meni mukavasti. Ari etsi lokin vikaa. Hän otti lokin anturin irti, joka minusta on aina vähän huima juttu, sillä silloin tulee hetkeksi reikä veneen pohjaan, noin 3,5 cm halkaisijaltaan, ennen kuin ehtii laittaa tulpan paikalleen ja samalla tietysti pari litraa vettä sisään. Anturissa ei näyttänyt olevan mitään levää tai muuta roskaa. Seuraavaksi hän sitten purkikin koko lokin anturin ja sieltä löytyi irronnut sähköjohto, joten ei auttanut muu kuin ryhtyä tinaushommiin, minkä jälkeen loki näytti alkavan toimia. Vielä piti keksiä, millä täyttää ja tiivistää lokin anturi. Minä leivoin siinä sivussa rahkapiirakan (välillä toimin assistenttina). Päivän aikana pyöräilimme lähiseudulla ja näimme isoja omakotitaloja ja kaunista luontoakin.
Sotograndessa monilla taloilla on omat venerannat ja talojen välissä kanavia.
Lauantaina 9.4. tarkoituksemme oli lähteä aamulla noin klo 8 liikkeelle, jolloin laskujemme mukaan saisimme Gibraltarin salmeen ja kokonaisuutta ajatellen parhaat virtaolosuhteet. Satamakonttori aukesi kuitenkin vasta klo 9, joten lähtömme viivästyi sen verran. Konttorissa piti käydä satamamaksun lisäksi palauttamassa suihkutilojen avain ja adapteri, joista oli 110 maksettu euron pantti (matkamme korkein panttimaksu). Alkumatkasta saimme mukavan myötävirran ja hyvän (välillä koviakin puuskia) sivumyötäisen tuulenkin. Jatkossa tuuli heikkeni kovin ja meni koneajoksi, virtakin oli parin tunnin ajan sen verran vastainen, että nopeus putosi koneajollakin 3,5-4 solmuun aamun yli 6 solmun matkanopeudesta. Tuulen suunta vaihteli päivän mittaan tavattomasti ollen välillä lännessä, välillä etelässä ja lopuksi kaakossakin. Ennusteet olivat luvanneet itää ja koillista, mutta ne olivat ainoat tuulen suunnat, joita ei koko päivänä ollut.
Gibraltarin vesillä oli ainakin 25 laivaa ankkurissa mm. odottamassa tankkausta, kuvassa niistä muutama.

Kokonaisuutena pääsimme kuitenkin salmen läpi oikein mukavasti ja lopuksi saimme jälleen hyvän myötävirran. Gibraltarin salmesta olimme etukäteen kuulleet, miten se voi olla vastatuulella ja "väärällä" virran suunnalla läpipääsemätön paikka. Itsekin olimme valmistautuneet, että saatamme joutua odottamaan sopivaa keliä useammankin päivän. Nyt pääsimme siis helposti läpi ja illalla olimme Barbatessa Atlantin puolella, matkaa takana 46 mailia. Loki ei edellisen päivän hyvältä näyttäneestä tilanteesta huolimatta toiminutkaan, mutta matka on GPS:n mukaan eli siis todellinen matka, johon virrat eivät ole vaikuttaneet. Tullessamme hämmästyimme, miten eri näköiseltä maisemat näyttivät kuin menomatkalla lokakuussa. Silloin olimme mereltä katselleet rinteitä ja todenneet, että ne ovat todella karua, pelkkää hiekkaa, niin kelta-ruskeita ne olivat. Nyt samat rinteet loistivat vihreää ja keltaista. Kyllä kevät on kaunista aikaa, kun luonnossa on vielä eloa. Delfiinit eivät nyt ole tulleet leikkimään meidän kanssamme; ainoastaan pari kertaa ne lyhyesti piipahtivat veneen lähellä. (Jälkihuomautus: Barbaten aallonmurtajan edustalla idästä lähestyttäessä oli edessämme yhtäkkiä mahdoton määrä kohoja veden pinnalla. Hetken etsiskelimme väylää, mistä ne voi kiertää, kun niitä tuntui jatkuvan kilometritolkulla merelle päin. Päädyimme kiertämään ne rannan kautta. Nämä olivat niitä paljon varoiteltuja tonnikalaverkkoja, jotka on merkitty jopa karttaankin, mutta kun syksyllä niitä ei ollut, niin nyt emme osanneet olla kyllin valppaina niiden varalta.)

Barbatesta suuntasimme suoraan Gadizin lahden poikki Portugalin puolelle. Edessä oli purjehdus yön ylitse ja ennuste oli luvannut aluksi reipasta ja myöhemmin heikkoa itä-koillistuulta, siis meille hyvää kulkutuulta. Babrbaten länsipuolella heti Trafalgarin niemen jälkeen paljastui kuitenkin, ettei ennuste ihan pitänyt paikkaansa. Tuuli oli pohjois-koillisesta ja jonkin verran luvattua kovempaa. Merenkäynti oli melkoista: aallot tulivat Gadizin lahden pohjukasta lyhyehköltä matkalta ja olivat siksi lyhyitä, mutta korkeita (noin 3 metrisiä). Tuulta oli 20-30 solmua ja välillä se pysyi 35 solmussa (noin 18 m/s). Vettä lensi ryöppyinä kannelle ja aika usein istuinkaukaloonkin asti. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta pitkästä aikaa piti kaivaa esille sadekamppeet. Vähän ajan kuluttua olivat sadekamppeet ja kaikki kannella aivan suolan peitossa; valkoisia suolaraanuja näkyi jopa mastossa saalinkien korkeudelle asti ja joka paikka oli suolasta tahmeaa. Matka taittui vauhdikkaasti, ensimmäiset kahdeksan tuntia nopeus oli jatkuvasti 7-8,5 solmua, välillä jopa yli 9 solmua, vaikka isossa purjeessa oli ykkösreivi ja aika ajoin keulapurjeesta oli aika pieni kulma esillä. Tämä on tämän kevään kovin kokemamme keli, mutta vene kulki mukavasti ja oli helppo ohjata (sopiva tuulen suunta ja sopivan vähän purjeita). Keikkuminen oli melkoista ja me molemmat olimme sen verran huonovointisia, että ruokailu jäi korppu-, hedelmä-, suklaa- ym. naposteltava -linjalle. Gadizin lahti on ilmeisen kovatuulinen paikka, sillä itään päinkin mennessämme ainakin Barbatea lähestyessämme oli reippaita puuskia.

Illalla tuuli heikkeni lähes tyyneksi ja kulkumme vaihtui koneajoksi. Muutaman tunnin kuluttua tuuli virisi uudelleen, aluksi vastatuulena (luoteistuulena, vaikka piti olla idän puoleista), mutta sitten se kääntyi pohjoistuuleksi ja puolilta öin alkaen etenimme jälleen mukavasti purjein, tällä kertaa voimakkuuskin oli hyvä (15-20 solmua). Matka taittui jälleen mukavasti ja toinen sai ottaa välillä rauhassa unet, kun pidimme kolmen tunnin vahtivuoroja. Yö oli melko lämmin, noin 14 astetta, vaikka aamulla Barbatessa Arin herätessä oli ollut vain 6 astetta! Tutkasta oli helppo seurata laivojen ja kalastusalusten kulkusuuntia ja etäisyyksiä, mitä pimeällä on välin vaikea arvioida. Koko yön loistivat Portugalin rannikon valot pohjoisessa ja aamun koittaessa Lagoskin häämötti jo edessä. Espanjan aikaa vähän yli 10 (Portugalin aikaa 9) saavuimme satamaan. Matkaa oli takana 148 mailia (GPS:n mukaan) ja aikaa oli kulunut 24,5 tuntia. Syksyllä olimme saman Lagos-Barbate välin kulkeneet rantoja pitkin ja silloin siihen kului 7 matkapäivää ja pari satamapäivää lisäksi.

Tulomuodollisuuksien jälkeen maistui meille, nyt jo kovin nälkäisille, aamupala. Seuraava homma oli kannen, pyörien, sadekamppeiden, targakaaren ja kaiken mahdollisen huuhteleminen suolakylvyn jäljiltä. Tämän tehtyämme olikin hyvä ottaa parin tunnin torkut ennen kuin lähdimme syömään ja muutenkin liikkeelle. Päivä oli kaunis, reilu 20 astetta ja täysin kirkas taivas.

Tiistaina oli pyykkipäivä ja jälleen lokin anturin vian etsintää, joka taas saatiin ainakin hetkeksi toimimaan. Päivällä pyöräilimme Lagosin ympäristössä ja näimme uskomattomia luonnon muovaamia rantakallioita ja luolia.

Melkoinen on veden voima!
Keskiviikkona 13.4. vuokrasimme taas kolmeksi päiväksi auton. Ajelimme Euroopan lounaisimpaan kärkeen Capo de Sao Vicenteen, jonka olimme tulomatkalla nähneet mereltä päin. Matkalla havaitsimme Etelä-Portugalin olevan tähän aikaan vuodesta vihreää ja vehreää. Sen sijaan Capo de Sao Vicente oli karu ja tuulinen paikka, jota lisäksi eroosio voimallisesti syö. Samalla totesimme, että sääennusteet ainakin tämän päivän osalta pitivät paikkansa eli oli reipasta pohjoistuulta, eikä lainkaan olisi tehnyt mieli olla menossa pohjoiseen veneellä.
Capo de Sao Vicenten jylhää rantaa

Autolla sen sijaan ajelimme hieman pohjoisemmaksi Serra de Monchiquen vuoristoon, jossa näimme pitkästä aikaa ihan kunnollisia metsiäkin. Tosin laajoilla aloilla osa rinteiden metsistä oli lähivuosien aikana kokenut pahoja metsäpaloja. Vuoriston korkeimmalta kohdalta (902 m) Foiasta avautui upeat näkymät etelärannikolle asti (mm. Lagosiin n. 30 km:n päähän). Matkan varrella poikkesimme muutamissa pienissä kylissä/kaupungeissa ja piipahdimme katsomassa paria kirkkoakin; ne ovat aina vähän erilaisia ja poikkeavat koristeellisuudessaan suomalaisista kirkoista ja ikääkin niillä on (yksi mm. 1200-1300 luvulta).

Torstaina ja perjantaina autoilumme jatkui. Lähinnä ajelimme lähiseutuja, kauimpana idässä kävimme Farossa, jonka suistoalueella oli runsas lintukanta ja kaupungissa mielenkiintoinen karmeliittakirkko Igreja do Carmo 1700-luvulta. Kirkon sisus on kullalla koristeltua. Erityisen ihmetyksen kohteena oli sen yhteydessä oleva luukappeli: seiniä ja kattoa peittää kauttaaltaan luut ja pääkallot, jotka on kaivettu munkkien hautausmaasta. Heikoista opasteista huolimatta löysimme myös toisen mielenkiintoisen kirkon, Sao Lourenco do Matto -kirkon 1400-luvulta. Kirkon sisäpintoja peittää kauttaaltaan käsinmaalatut sinivalkoiset kaakelit (azulejot) ja alttariosa on kullatun koristeellinen.
Aika hurjan näköinen luukappeli.

Sää on ollut melkoisen tuulista (satama-altaassakin puhaltaa 25 solmua eli noin 12-13 m/s) ja kun tuuli on ollut pohjoisen puolelta, niin tämä jo tulomatkalla suunnittelemamme Lagosissa viipyminen on sattunut sopivaan rakoon. Lisäksi pohjoisemmassa on vielä koleita ja epävakaisempia kelejä, joten emme toistaiseksi mitenkään kiirehdi sinne. Tavoitteemme olisi olla Pohjois-Espanjassa toukokuun alkupuolella niin, että toukokuun aikana pääsisimme Biskajan ylitse. Kohta puoliin on kuitenkin aikomus lähteä taas vähän matkaa eteenpäin. Tällä hetkellä sääennusteet näyttävät sitä, että ensi viikon alussa voisivat tuulet kääntyä lännen puolelle ja heikentyäkin vähän. Jos näin käy, niin sitten lähdemme taas liikkeelle. Muuten sää on ollut pääosin aurinkoista, välillä reilusti yli 20 astetta, välillä juuri ja juuri 20 astetta; siis suomalaisittain mukavaa kesäsäätä. Öisin lämpötila on maissa ollessa laskenut jopa 10 asteeseen.

Portugali tuntuu jälleen, kuten tulomatkallakin, miellyttävältä maalta. Lisäksi näin keväällä luonto on vielä vehreää ja kukat kukkivat joka puolella. On kaunista.
Voisin kuvitella, että huhtikuu on parasta aikaa Portugalissa.


Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle