Edellistä juttua kirjoittaessani oli
seuraavalle päivälle annettu myrskyvaroitus, mutta ei silloin mitään myrskyä
tänne tullutkaan. Tuuli kyllä, mutta paljon kovempaa tuulta oli joulukuun
alussa. Muuten tuulet ovat olleet melko vaihtelevia: välillä idän, välillä
lännen puolelta, välillä täysin tyyntä, toisinaan taas reippaita puuskia. Saman
päivän sisälläkin on ollut isoja muutoksia. Meistä itään on ollut kovempia
tuulia; Baleaarien, Sardinian ja Korsikan seuduilla on myrskyvaroitus annettu
usein. Olemme tyytyväisinä todenneet, että onpa mukava, ettemme menneet
tämän idemmäksi talven viettoon.
Olimme kuvitelleet, että Välimeren rannikolla kosteus olisi ongelma, mutta siinä
olimme väärässä. Kun tulimme Suomesta veneelle, niin veneessä oli kuivan
tuntuista. Ulkona pyykit kuivuvat hyvin ja harvoin on aamuisin edes kansi märkä.
Aiemmin kertomassani raesateessa kasvihuoneet kärsivät suuria vahinkoja; monet
romahtivat täysin maan tasalle. Ne ovat melko kevytrakenteisia, eikä niitä
suinkaan ole rakennettu kestämään lumikuormaa. Lehdissä näkyi myös kuvia mm.
Roquetasista, miten siellä kadut lainehtivat vedessä ja autot uivat monen
kymmenen senttimetrin syvyisessä vedessä. Roquetasissa on mäkiä, jolloin sulamisvedet virtasivat valtoimenaan pitkin katuja merta kohti.
Viikko sitten (la 12.2 - ti 15.2.) oli
mukavan kesäinen jakso lämpötilan ollessa noin 20 astetta, taisi jonakin päivänä
olla hieman ylikin. Sen jälkeen oli viileämpää, vain noin 14-16 astetta, mutta
eilen sunnuntaina oli jälleen noin 20 astetta. Yölämpötilat ovat vaihdelleet
kovasti, välillä on vain muutama lämpöaste ja nurmikko paikoitellen kuurassa,
jonakin aamuna on heti aamusta toistakymmentä astetta. Kun aurinko paistaa,
kuten se useimmiten tekee, niin lämpötila nousee nopeasti auringon noustua ja
vastaavasti illalla viilenee vikkelästi auringon laskettua. Juuri ennen tuota
mainitsemaani lämmintä jaksoa ilmanpaine kohosi aivan uskomattomiin lukemiin,
1038 mbar. En tiedä, olemmeko koskaan nähneet moista veneellä ollessamme. |

Aloet kukkivat komeasti. |
Meitä suomalaisia on nyt näissä maisemissa aika monta. Aiemmin olen jo maininnut Carmencita-veneen Tuomon ja lähikaupungissa Roquetasissa asuvat, mutta täällä
Almerimarissa golfia pelaavat Helenan ja Olavin. Viikon verran meidän kanssamme
täällä yhtä aikaa olivat asuntoautoilijat Marjatta ja Martti, mutta nyt he ovat
jo lähteneet kohti Suomea. Lisäksi aivan satama-altaan äärellä asuvat Eila ja
Esko. Hekin viettävät täällä talvea golfaten ahkerasti. Me edustamme ainoina
täällä vain yhden vapaavuoden viettäjiä, muut ovat jo työsarkansa tehneet ja
eläkkeellä ollessaan palaavat vuosi toisensa jälkeen etelän lämpöön. Pari päivää
sitten selkisi, että on täällä vielä yksi suomalainen vene, Rosa. Sen kippari
oli aiemmin ollut käymässä Suomessa, eikä veneestä ulospäin voi mitenkään arvata sen
olevan Suomesta.
Suomesta tänne tultuamme (to 3.2.)ja autoreissujemme (pe 4.2. - su 6.2.) jälkeen
alkoikin parin rauhallisen päivän jälkeen vilkas sosiaalinen elämä. Torstaina
10.2. kävimme kaikki suomalaiset yhdessä lounaalla kiinalaisessa ravintolassa
(Rosan kippari Olavi ei ollut vielä paikalla). Kun meitä oli 9 henkeä ja
tilauksena oli tällaisen ison porukan lounaspaketti, niin pöytään tuotiin
ruokavateja toisensa jälkeen. Siinä saimme maistella ties miten monenlaisia
vaihtoehtoja. Illalla tarkoituksemme oli mennä vielä porukalla jokaviikkoiseen
pohjoismaalaisten iltaan, mutta loppujen lopuksi meidän lisäksemme paikalle
"jaksoivat" tulla vain Marjatta ja Martti, joiden kanssa jatkoimme vielä iltaa heidän
asuntoautollaan ja jonne Tuomokin tuli mukaan. Näin meni torstaipäivä vikkelästi.
Lauantaina 12.2. Helena ja Olavi kutsuivat meidät käymään luonaan Roquetasissa.
Siellä meistä olivat Marjatta, Martti, Tuomo ja me. Marjatan ja Martin
asunto-autolla matka 15-20 km hoitui kätevästi. Vietimme aikaa Helenan ja Olavin
luona sekä kävimme jälleen syömässä lounasta. Siinäkin meni rattoisasti lähes koko
päivä (klo 12-19). Helena
lainasi meille Välimeren alueen kasvistoa, jonka avulla olemme yrittäneet
tunnistaa ympäristömme kasveja. |

Lauantain lounaalla, vasemmalta Tuomo, minä,
Olavi, Marjatta, Helena ja Martti. Muut ovat annostensa kimpussa, mutta
Martti sentäs poseeraa. |
Sunnuntaiksi olimme kutsuneet Marjatan,
Martin ja Tuomon
meille veneelle lounaalle. Olimme saaneet Tuomolta rosteriputkea, jonka hinnaksi
oli sovittu tuon porukan lounas. Marjatta ja Martti olivat jo pikku hiljaa
tekemässä lähtöä pois, joten vaihtoehtoisia vapaita päiviä ei juuri löytynyt.
Niinpä yhteisiä lounaita tuli jatkuvasti. Eikä se vielä tuohon loppunut. Eila ja
Esko kutsuivat meidät kaikki maanantai-iltana 14.2. luoksensa viettämään
ystävänpäivää sekä Marjatan ja Martin läksiäisiä. Pidettiin nyyttikestit ja
mukavaa oli. Sitten olikin jo aika tehdä välillä joitakin hommiakin. |

Eilan ja Eskon lukaalissa maanantai-illan
nyyttäreillä. Takana vasemmalta Tuomo, Olavi, minä, Esko ja Martti,
istumassa vasemmalta Marjatta, Eila ja Helena. |
Tiistaiaamuksi olimme varanneet veneen
ylösnoston ja se tapahtui yllättävä kyllä ihan ajallaan klo 9. Täällä ei saa
itse tehdä telakalla mitään veneen ulkopuolen hommia (liekö heidän tapansa saada
veneilijöiltä työtä ja rahaa?). Niinpä telakan työntekijä tuli ja pesi
painepesurilla veneen pohjan. Halusimme saada nostettua vesilinjaa vähän
ylemmäksi, kun veneessä on niin paljon tavaraa,
että jo viime keväänä venettä pakatessamme Ristiinassa huomasimme, ettei
nykyinen vesilinja oikein riitä. Niinpä toinen työntekijä tuli ja merkitsi uuden
vesilinjan, hioi pinnan karkeaksi ja maalasi primerin (="pohjamaalin").
Keskiviikkona oli myrkkymaalauksen vuoro. Veteen olisimme päässet takaisin
torstaiaamuna, mutta halusimme jättää torstain ns. omille hommillemme maissa.
Saimme luvan maalata itse vetolaitteen ja potkurin. Vaihdoimme myös
potkurin sinkit, joita oli enää hyvin vähän jäljellä. Vetolaitteen öljytkin
vaihdoimme (ei-veneilijöille tiedoksi, että ne lasketaan alakautta ulos, eikä
sitä siis voi tehdä vedessä). Vaivihkaa putsasimme pikkusen vesilinjan
yläpuolistakin osaa, lähinnä vesirajaa. Muuten kylkien pesu ja vahaus jää tältä
keväältä tekemättä tai sitten yritämme tehdä sitä jossakin satamassa
kylkikiinnityspaikassa (esim. aisan vieressä) tai kumijollasta käsin.
Perjantaiaamuna 18.2. veteen lasku tapahtui taas aivan ajallaan klo 9. Oli
mukava päästä takaisin veteen; on se sen verran hankalampaa asua maissa: kiivetä
tikapuita pitkin ylös, vettä ei viitsinyt laskea lavuaarista alas, piti ottaa
vatiin vettä käsien pesua varten, säästää astioiden tiskaaminen vesillä oloon ja
käyttää ämpäriä jätevesille (mm. kahvinporoille). |

Suvisussu telakoidaan. |

Potkuri kaipasi puhdistusta ja uutta myrkkymaalia (joka ei vaan oikein tahdo
pysyä). |
Hyvää työtä telakan väki teki, mutta
tuleehan tuolle hintaakin. Emme tiedä, mitä vastaavat palvelut (= työ) Suomessa
maksavat, mutta täällä noston ja laskun hinta olivat kumpikin 59,17 € + 16 %
vero (Suomessa pari vuotta sitten pursiseuran yhteisnostossa hinta oli 50 €).
Painepesu ja myrkkymaalaus työnä olivat 169,69 € + vero ja siihen sitten maalien
hinta päälle. Pohjaa olisi ehkä voinut puhdistella sukeltelemalla, mutta öljyjen
vaihto ei ilman nostoa olisi onnistunut ja sinkkien vaihtokin olisi meille
tekemätön paikka . Pohja oli lähinnä paksun
liman peitossa, ei ollut kotiloita, mutta potkuri oli tosi likainen. Syksyllä 2003 Ari oli poistanut
vanhat primerit pohjasta ja viime keväänä hän laittoi Järnin Raimon avustuksella
uudet primerit ja myrkkymaalit. Kiitos vielä Raimolle talkooavusta!
Vähän jännitimme, miten ennestään meille tuntemattomat Teknoksen tuotteet olivat
toimineet, ovathan ne huomattavasti halvempia kuin ns. venealan tuotteet. Nyt
totesimme, että hyvin olivat primerit pysyneet ja hyvältä pohja
näytti muutenkin. Bilteman myrkkymaalin olemme jo aiemmin hyväksi havainneet ja
näytti se toimivan näissäkin vesissä. Harmi vaan, ettei sitä enää saa. Saas
nähdä sitten ensi syksynä, miten nämä (paljon kalliimmat) venealan myrkyt
toimivat.
Ari on viime päivinä "harrastanut" mastossa
keikkumista. Ensin hän kävi tarkastamassa, että Suvisussun maston huipussa
kaikki on kunnossa ja sitten teki vielä joitakin huoltohommia Tuomon veneen
mastossa.
Kyllä on ollut mukavaa, kun ostimme Gibraltarilta uuden maailmanradion; nyt
olemme erityisesti seuranneet hiihdon MM-kisoja. Muuten on tullut kuunneltua
lähes päivittäin Suomen uutisia. Samoin netissä käydessä tulee aika usein
vilkaistua uutisotsikot läpi. Eilen sunnuntaina kerrottiin mm. miten täällä
Espanjassa äänestetään EU:n uudesta perustuslaista ja turvatoimet ovat tiukat.
Täällä näimme yhden äänestyspaikan, jossa ei ollut mitään ruuhkaa.
Turvatoimista en osaa muuta sanoa kuin, että oven ulkopuolella seisoi kaksi
poliisia. |

Iltanäkymä Eilan ja Eskon parvekkeelta. Marinassa
on kolme tällaista satama-allasta, joista yhden päässä me olemme. |
Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle