21.2.2005  Almerimar

Edellistä juttua kirjoittaessani oli seuraavalle päivälle annettu myrskyvaroitus, mutta ei silloin mitään myrskyä tänne tullutkaan. Tuuli kyllä, mutta paljon kovempaa tuulta oli joulukuun alussa. Muuten tuulet ovat olleet melko vaihtelevia: välillä idän, välillä lännen puolelta, välillä täysin tyyntä, toisinaan taas reippaita puuskia. Saman päivän sisälläkin on ollut isoja muutoksia. Meistä itään on ollut kovempia tuulia; Baleaarien, Sardinian ja Korsikan seuduilla on myrskyvaroitus annettu usein. Olemme tyytyväisinä todenneet, että onpa mukava, ettemme menneet tämän idemmäksi talven viettoon.

Olimme kuvitelleet, että Välimeren rannikolla kosteus olisi ongelma, mutta siinä olimme väärässä. Kun tulimme Suomesta veneelle, niin veneessä oli kuivan tuntuista. Ulkona pyykit kuivuvat hyvin ja harvoin on aamuisin edes kansi märkä.

Aiemmin kertomassani raesateessa kasvihuoneet kärsivät suuria vahinkoja; monet romahtivat täysin maan tasalle. Ne ovat melko kevytrakenteisia, eikä niitä suinkaan ole rakennettu kestämään lumikuormaa. Lehdissä näkyi myös kuvia mm. Roquetasista, miten siellä kadut lainehtivat vedessä ja autot uivat monen kymmenen senttimetrin syvyisessä vedessä. Roquetasissa on mäkiä, jolloin sulamisvedet virtasivat valtoimenaan pitkin katuja merta kohti.

Viikko sitten (la 12.2 - ti 15.2.) oli mukavan kesäinen jakso lämpötilan ollessa noin 20 astetta, taisi jonakin päivänä olla hieman ylikin. Sen jälkeen oli viileämpää, vain noin 14-16 astetta, mutta eilen sunnuntaina oli jälleen noin 20 astetta. Yölämpötilat ovat vaihdelleet kovasti, välillä on vain muutama lämpöaste ja nurmikko paikoitellen kuurassa, jonakin aamuna on heti aamusta toistakymmentä astetta. Kun aurinko paistaa, kuten se useimmiten tekee, niin lämpötila nousee nopeasti auringon noustua ja vastaavasti illalla viilenee vikkelästi auringon laskettua. Juuri ennen tuota mainitsemaani lämmintä jaksoa ilmanpaine kohosi aivan uskomattomiin lukemiin, 1038 mbar. En tiedä, olemmeko koskaan nähneet moista veneellä ollessamme.
Aloet kukkivat komeasti.

Meitä suomalaisia on nyt näissä maisemissa aika monta. Aiemmin olen jo maininnut Carmencita-veneen Tuomon ja lähikaupungissa Roquetasissa asuvat, mutta täällä Almerimarissa golfia pelaavat Helenan ja Olavin. Viikon verran meidän kanssamme täällä yhtä aikaa olivat asuntoautoilijat Marjatta ja Martti, mutta nyt he ovat jo lähteneet kohti Suomea. Lisäksi aivan satama-altaan äärellä asuvat Eila ja Esko. Hekin viettävät täällä talvea golfaten ahkerasti. Me edustamme ainoina täällä vain yhden vapaavuoden viettäjiä, muut ovat jo työsarkansa tehneet ja eläkkeellä ollessaan palaavat vuosi toisensa jälkeen etelän lämpöön. Pari päivää sitten selkisi, että on täällä vielä yksi suomalainen vene, Rosa. Sen kippari oli aiemmin ollut käymässä Suomessa, eikä veneestä ulospäin voi mitenkään arvata sen olevan Suomesta.

Suomesta tänne tultuamme (to 3.2.)ja autoreissujemme (pe 4.2. - su 6.2.) jälkeen alkoikin parin rauhallisen päivän jälkeen vilkas sosiaalinen elämä. Torstaina 10.2. kävimme kaikki suomalaiset yhdessä lounaalla kiinalaisessa ravintolassa (Rosan kippari Olavi ei ollut vielä paikalla). Kun meitä oli 9 henkeä ja tilauksena oli tällaisen ison porukan lounaspaketti, niin pöytään tuotiin ruokavateja toisensa jälkeen. Siinä saimme maistella ties miten monenlaisia vaihtoehtoja. Illalla tarkoituksemme oli mennä vielä porukalla jokaviikkoiseen pohjoismaalaisten iltaan, mutta loppujen lopuksi meidän lisäksemme paikalle "jaksoivat" tulla vain Marjatta ja Martti, joiden kanssa jatkoimme vielä iltaa heidän asuntoautollaan ja jonne Tuomokin tuli mukaan. Näin meni torstaipäivä vikkelästi.

Lauantaina 12.2. Helena ja Olavi kutsuivat meidät käymään luonaan Roquetasissa. Siellä meistä olivat Marjatta, Martti, Tuomo ja me. Marjatan ja Martin asunto-autolla matka 15-20 km hoitui kätevästi. Vietimme aikaa Helenan ja Olavin luona sekä kävimme jälleen syömässä lounasta. Siinäkin meni rattoisasti lähes koko päivä (klo 12-19). Helena lainasi meille Välimeren alueen kasvistoa, jonka avulla olemme yrittäneet tunnistaa ympäristömme kasveja.
Lauantain lounaalla, vasemmalta Tuomo, minä, Olavi, Marjatta, Helena ja Martti. Muut ovat annostensa kimpussa, mutta Martti sentäs poseeraa.
Sunnuntaiksi olimme kutsuneet Marjatan, Martin ja Tuomon meille veneelle lounaalle. Olimme saaneet Tuomolta rosteriputkea, jonka hinnaksi oli sovittu tuon porukan lounas. Marjatta ja Martti olivat jo pikku hiljaa tekemässä lähtöä pois, joten vaihtoehtoisia vapaita päiviä ei juuri löytynyt. Niinpä yhteisiä lounaita tuli jatkuvasti. Eikä se vielä tuohon loppunut. Eila ja Esko kutsuivat meidät kaikki maanantai-iltana 14.2. luoksensa viettämään ystävänpäivää sekä Marjatan ja Martin läksiäisiä. Pidettiin nyyttikestit ja mukavaa oli. Sitten olikin jo aika tehdä välillä joitakin hommiakin.
Eilan ja Eskon lukaalissa maanantai-illan nyyttäreillä. Takana vasemmalta Tuomo, Olavi, minä, Esko ja Martti, istumassa vasemmalta Marjatta, Eila ja Helena.
Tiistaiaamuksi olimme varanneet veneen ylösnoston ja se tapahtui yllättävä kyllä ihan ajallaan klo 9. Täällä ei saa itse tehdä telakalla mitään veneen ulkopuolen hommia (liekö heidän tapansa saada veneilijöiltä työtä ja rahaa?). Niinpä telakan työntekijä tuli ja pesi painepesurilla veneen pohjan. Halusimme saada nostettua vesilinjaa vähän ylemmäksi, kun veneessä on niin paljon tavaraa, että jo viime keväänä venettä pakatessamme Ristiinassa huomasimme, ettei nykyinen vesilinja oikein riitä. Niinpä toinen työntekijä tuli ja merkitsi uuden vesilinjan, hioi pinnan karkeaksi ja maalasi primerin (="pohjamaalin"). Keskiviikkona oli myrkkymaalauksen vuoro. Veteen olisimme päässet takaisin torstaiaamuna, mutta halusimme jättää torstain ns. omille hommillemme maissa. Saimme luvan maalata itse vetolaitteen ja potkurin. Vaihdoimme myös potkurin sinkit, joita oli enää hyvin vähän jäljellä. Vetolaitteen öljytkin vaihdoimme (ei-veneilijöille tiedoksi, että ne lasketaan alakautta ulos, eikä sitä siis voi tehdä vedessä). Vaivihkaa putsasimme pikkusen vesilinjan yläpuolistakin osaa, lähinnä vesirajaa. Muuten kylkien pesu ja vahaus jää tältä keväältä tekemättä tai sitten yritämme tehdä sitä jossakin satamassa kylkikiinnityspaikassa (esim. aisan vieressä) tai kumijollasta käsin. Perjantaiaamuna 18.2. veteen lasku tapahtui taas aivan ajallaan klo 9. Oli mukava päästä takaisin veteen; on se sen verran hankalampaa asua maissa: kiivetä tikapuita pitkin ylös, vettä ei viitsinyt laskea lavuaarista alas, piti ottaa vatiin vettä käsien pesua varten, säästää astioiden tiskaaminen vesillä oloon ja käyttää ämpäriä jätevesille (mm. kahvinporoille).
Suvisussu telakoidaan.

Potkuri kaipasi puhdistusta ja uutta myrkkymaalia (joka ei vaan oikein tahdo pysyä).

Hyvää työtä telakan väki teki, mutta tuleehan tuolle hintaakin. Emme tiedä, mitä vastaavat palvelut (= työ) Suomessa maksavat, mutta täällä noston ja laskun hinta olivat kumpikin 59,17 € + 16 % vero (Suomessa pari vuotta sitten pursiseuran yhteisnostossa hinta oli 50 €). Painepesu ja myrkkymaalaus työnä olivat 169,69 € + vero ja siihen sitten maalien hinta päälle. Pohjaa olisi ehkä voinut puhdistella sukeltelemalla, mutta öljyjen vaihto ei ilman nostoa olisi onnistunut ja sinkkien vaihtokin olisi meille tekemätön paikka . Pohja oli lähinnä paksun liman peitossa, ei ollut kotiloita, mutta potkuri oli tosi likainen. Syksyllä 2003 Ari oli poistanut vanhat primerit pohjasta ja viime keväänä hän laittoi Järnin Raimon avustuksella uudet primerit ja myrkkymaalit. Kiitos vielä Raimolle talkooavusta! Vähän jännitimme, miten ennestään meille tuntemattomat Teknoksen tuotteet olivat toimineet, ovathan ne huomattavasti halvempia kuin ns. venealan tuotteet. Nyt totesimme, että hyvin olivat primerit pysyneet ja hyvältä pohja näytti muutenkin. Bilteman myrkkymaalin olemme jo aiemmin hyväksi havainneet ja näytti se toimivan näissäkin vesissä. Harmi vaan, ettei sitä enää saa. Saas nähdä sitten ensi syksynä, miten nämä (paljon kalliimmat) venealan myrkyt toimivat.

Ari on viime päivinä "harrastanut" mastossa keikkumista. Ensin hän kävi tarkastamassa, että Suvisussun maston huipussa kaikki on kunnossa ja sitten teki vielä joitakin huoltohommia Tuomon veneen mastossa.

Kyllä on ollut mukavaa, kun ostimme Gibraltarilta uuden maailmanradion; nyt olemme erityisesti seuranneet hiihdon MM-kisoja. Muuten on tullut kuunneltua lähes päivittäin Suomen uutisia. Samoin netissä käydessä tulee aika usein vilkaistua uutisotsikot läpi. Eilen sunnuntaina kerrottiin mm. miten täällä Espanjassa äänestetään EU:n uudesta perustuslaista ja turvatoimet ovat tiukat. Täällä näimme yhden  äänestyspaikan, jossa ei ollut mitään ruuhkaa. Turvatoimista en osaa muuta sanoa kuin, että oven ulkopuolella seisoi kaksi poliisia.

Iltanäkymä Eilan ja Eskon parvekkeelta. Marinassa on kolme tällaista satama-allasta, joista yhden päässä me olemme.


Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle