La Corunassa sunnuntaina 15.5. sääennusteet
näyttivät hyviltä tiistaiaamun Biskajalle lähtöä ajatellen. Kun minä maanantaina
aamupäivällä kävin netissä, niin loppuviikosta Brittein saarten päälle kehittyvä
matalapaine näytti hieman syventyneen, mutta edelleen keli näytti kelvolliselta.
Niinpä kannoimme ruokaa veneeseen, haimme vielä viimeisen kanisterillisen
polttoainetta, Ari purki vähän polkupyöriämme ja kaikin tavoin valmistauduimme
lähtöön. Hieman tuo kehittyvä matalapaine arvelutti, kun sen ennuste oli jälleen
vuorokauden aikana muuttunut. Päätimme käydä vielä kerran maanantai-iltana
tarkistamassa tilanteen. Hyvä, kun menimme, nyt nimittäin näyttikin siltä, että
oli helppo päätös siirtää lähtöä. Sopiva lähtöhetki näytti siirtyvän
loppuviikkoon, ehkä lauantaihin asti. Otimme ilmanpainekartan levykkeelle ja
kävimme näyttämässä sitä vielä Cabane III:n väellekin (kolme kertaa maapallon
kiertäneet suomalaiset) . Hekin totesivat, ettei
tuollaiseen matalaan kannata lähteä. Cabane päätyi lähtemään tiistaiaamuna Ferrolin lahdelle ankkuriin ja me
suunnittelimme lähtevämme 55 mailin päässä olevaan Viveiron kaupunkiin.
Maanantai-iltana suihkussa käydessämme tapasimme kuitenkin usa:laisen veneen
väkeä ja heidän kanssaan jutustellessamme kävi ilmi, että tiistaina on yleinen
vapaapäivä ja silloin on jotakin tapahtumaa kaupungilla. Kun ei meillä ollut
mitään hoppua lähdön kanssa, niin muutimme jälleen suunnitelmia ja päätimme
jäädä vielä yhdeksi päiväksi La Corunaan.
|
Tiistaina olivat kaikki kaupat kiinni, nettipaikoista oli osa auki. Missään emme olleet nähneet etukäteen mitään ilmoitusta vapaapäivästä. Ehkä se on niin itsestään selvä paikallisille, etteivät olleet katsoneet tarpeelliseksi laittaa edes kaupan oveen viestiä sen kiinni olemisesta. Kysellessämme selvisi, että kysymyksessä oli Galician kielen päivä (Galicia on Espanjan luoteinen maakunta). Tällaisia yleisiä vapaapäiviä Espanjassa on selkeästi enemmän kuin Suomessa ja nimenomaan vielä paikallisia vapaapäiviä. Päivän aikana näimme säkkipilliorkesterin kiertelevän kaupungilla soittamassa. Soittokunnat tuntuvat olevan Espanjassa suosiossa, sillä olemme nähneet niitä useamman kerran ja niissä on ollut mukana kaikenikäisiä: lapsia, teinejä, aikuisia. Edellisyönä oli La Corunan marinaan saapunut vielä yksi suomalainen purjevene. Harvinainen tilanne: hetken aikaa marinassa oli suomalaisilla paras edustus! |
  Kalastajien veneitä La Corunassa pitkine vapoineen, joiden päissä on simpukoiden pohjakalastukseen käytettäviä "koreja". |
| Keskiviikkona 18.5. sitten starttasimme liikkeelle jo ennen auringon nousua (n. klo 6.30). Optimistisesti nostimme jo aallonmurtajan sisäpuolella purjeet, jotka sitten laskimme aallonmurtajasta ulospäätyämme, kun ei ollutkaan tuulta. Ehkä tunnin päästä nostimme jälleen purjeet ja pääsimmekin vajaan kymmenen mailia purjeilla, kunnes jälleen tuuli heikkeni. Näillä seuduin tuntuu lahden (ria) kohdalla tuulevan, mutta sen jälkeen rannan läheisyydessä vuorten kohdalla tuuli oikuttelee. Kolmannella purjehdusyrityksellä olikin jo täysin myötätuuli ja avasimme vain keulapurjetta. Tällä kertaa saimmekin hyvät tuulet perille asti, lopussa tuuli jo yltyi 25 solmuun (13 m/s). |
 Majakka jylhän vuoren kupeessa |
Purjehdimme keula kohisten, kun meitä
lähestyi Guardia Civilin kumivene (lähinnä kai rannikkovartiosto). Mietimme,
tulevatko he tarkastamaan koko veneen, mutta eivätpä he muuta tehneet kuin
ajoivat vierelle ja ojensivat kaavakkeen täytettäväksi. Siinä kysyttiin jälleen
samat asiat kuin aina satamissakin eli veneen ja miehistön tietoja. Täytettyäni
kaavakkeen, he tulivat jälleen liki ja ojensin kaavakkeen heille takaisin. Koko ajan
purjehduksemme eteni mukavasti. Samalla tavalla ovat joskus ruotsalaiset
viranomaiset täytättäneet tullikaavakkeen Sandhamnin lähistöllä.
Viveiron satama on todella suojaisessa sopukassa vihreiden vuorien ympäröimänä.
Torstain ja perjantain vietimme Viveirossa. Jälleen piti varustaa vene uudelleen
Biskajalle lähtövalmiiksi, joka oli nyt aika helppo juttu. Ruokia olimme
jemmanneet niin paljon, että niitä ei tarvinnut kuin hieman täydentää. Vettä
otimme tietysti lisää. Eipä paljon muuta tarvinnutkaan. Koneella olimme ajaneet
Viveiroon tullessamme niin vähän, että polttoainetta ei kannattanut ottaa. Sään
kehittymistä seurasimme jälleen ja jo La Corunassa päättelemämme
lauantai vaikutti edelleen hyvältä lähtöpäivältä.
Kaksi merkittävää juttua täytyy mainita Viveiron ajalta. Torstaina oli kaunis
kesäpäivä ja päätimme
lähteä kävelylle katsomaan pääsisimmekö lähimetsiin. Täällä ei ole metsissä
samalla tavalla polkuja kuin Suomessa ja jos metsään jokin kärrypolku lähtee,
niin usein edessä on portti tai piikkilanka-aita. Löysimme kuitenkin kapean,
mutta päällystetyn metsätien. Olipa mukava olla välillä metsän keskellä.
| Tapasimme tien varrelta kukkivia ja jo kypsiäkin metsämansikoita, käki kukkui, mäntykangas tuoksui aivan kuin Suomessakin lämpimänä kesäpäivänä ja koivujakin näimme. Kävellessämme saatoimme kuvitella olevamme vaikka missä Itämeren piirissä paitsi, että suurimman osan matkasta tuoksuivat eukalyptuspuut ja kävelylenkillämme nousimme samalla 353 metrin korkeuteen! Oli siinä nousua, vaan upeat olivat näkymät ylhäältä. Jos Ari olisi alhaalla sanonut minulle, että noustaan tuonne ylös, niin olisin todennut, että sinnehän on ihan mahdoton käveleminen. Kuitenkin metsän keskellä kävellessä matka taittui mukavasti, vaikka toki hiki tuli. On se kumma juttu: aina me mielimme päästä ylös, jos se vain on mahdollista. |
 Tuonne metsän keskelle nousimme ja huipulle kiipesimme. |
Toinen juttu, joka täytti päivämme
Viveirossa ollessamme ja itse asiassa jo La Corunassakin oli uusi aluevaltaus
sääennusteiden saannissa. Olimme jo tulomatkalla kuulleet, että sopivalla
maailmanradiolla on mahdollista ottaa vastaan ssb-lähetyksiä. Kuulimme lisäksi,
että jollakin keinolla on mahdollista siirtää ssb-lähetyksinä (en tiedä, mikä on
oikea termi) saadut sääfaksit tietokoneelle. Emme vaan tienneet millä tavalla.
Kuitenkin uutta maailmanradiota ostaessamme Gibraltarilla katsoimme, että siinä
on ssb-taajuuksien vastaanotto mahdollisuus. La Corunassa tavatessamme Cabane
III:n kuulimme, että he ovat ottaneet vastaan sääfakseja juuri tällä systeemillä.
Heiltä saimme tarvittavan ohjelman (jvcomm, jonka saa imuroitua netistäkin), Ari kävi ostamassa piuhan radion
ja tietokoneen äänikortin välille ja sitten alkoi kova kokeilu. Välillä lähetys
oli epäpuhdasta ja välillä piti asetuksia muutella, mutta yhtenä iltana minun jo
ollessa nukkumassa Ari sai La Corunassa ensimmäisen sääfaksin tietokoneen näytölle. La Coruna oli ilmeisesti vähän huono paikka, sillä Viveirossa tulikin jo
hyvälaatuista kuvaa. Saimme monta kertaa tunnissa erilaisia ennusteita (24
tunnin, 48, 72, 96, 120 tunnin isobaarikarttoja, myrskyvaroitukset,
tuulikarttoja). On se vaan jännä juttu, mitä kaikkea saakaan aikaan aika
vaatimattomillakin välineillä. Meillä suurin ongelma radiolähetysten
vastaanottamisessa on kunnollisen lisäantennin puute.
Tähän väliin sääasioista hieman lisääkin. Matkan varrella olemme alkaneet
käyttää yhä useampia nettisoitteita säiden tutkimiseen. Enemmän olemme oppineet
luottamaan sääkarttojen omaan tulkintaan kuin suoraan tuulitietoja kertoviin
ennusteisiin (esim. www.wetteronline.com
antaa välillä turhan alhaisia
tuulilukemia). Käyttämiämme osoitteitta:
1) www.weather.unisys.com, josta
sitten valinnat mrf, Europe, 850 mbar, 9 panel, mutta muitakin hyviä tietoja
löytyy muilla valinnoilla
2) www.wetteronline.com
3) www.windguru.com
4) www.bbc.co.uk
5) www.ecmwf.int
6) www.met-office.gov.uk/weather
Eri tavoin säitä tutkiessamme lauantai vahvistui Biskajalle lähtöpäiväksemme.
Tosin vielä lauantaiaamuna Arin katsoessa Navtexin antamia säätietoja, hän
totesi ensin, ettemme taidakaan lähteä. Siellä oli mainintoja
myrskyvaroituksista. Tarkemmin Navtexin sanomia tutkittuamme vaikutti siltä,
että myrsky jää meidän reittimme luoteispuolelle. Kun lisäksi oli tiedossa seuraavan
viikon alussa lähestyvä uusi matalapaine, niin päätimme joka tapauksessa lähteä
tähän väliin.
Sen verran oli tuulta heti alussa, että teimme ykkösreivin. Tuulen suunta oli
meille ihan mukava lännen ja lounaan väliltä. Pari tuntia matka eteni
leppoisasti, kunnes lännestä tuli synkkä pilvi, joka sivuutti meidät sateineen
eteläpuolelta, mutta antoi melkoiset tuulet. Tässä vaiheessa totesimme, että jos
vielä tunnin kuluttua tuulee samalla tavalla, niin käännymme takaisin. Kun pilvi
meni ohitse, tuulikin laantui ja matka jatkui jälleen pari tuntia mukavassa
kelissä. Sitten tuuli voimistui uudelleen. Toivoimme, että kysymyksessä olisi
ollut samanlainen ohitse menevä puuska, vaan eipä ollutkaan. Tuuli pysyi
jatkuvasti 25-30 solmussa (13-16 m/s), välillä oli kovempaakin. Meren aallokko
kasvoi, ja aallokko ja maininki tulivat eri suunnista. Vähitellen merenkäynti oli melkoista
sekamelskaa. Eri suunnista tulevien aaltojen yhteisvaikutuksena muodostui
välillä korkeita vesipatsaita, jotka sortuivat. Harmi, ettei tullut kuvia
otettua, mutta emme arvanneet saattaa kameraa alttiiksi vesiryöpyille. Joskus
tuntui, että veneen keula oli eri aallon päällä kuin perä. Korkeimmillaan aallot
lienevät olleen 5 metrisiä, eivätkä ne olleet mitään pitkiä ja loivia valtameren
aaltoja, vaan terävähuippuisia vaahtokasoja. Pilotilla ajo ei enää onnistunut (vene luikerteli
niin paljon aalloilla kääntyillessään), vaan ajoimme vuorotellen käsin. Näin
jatkui koko päivä ja ensimmäinen yö. Illalla teimme ensimmäistä kertaa
kakkosreivinkin ja keulasta oli esillä aika pieni kulma.
Olemme ennenkin keikkuneet kovemmassakin tuulessa, joskaan emme noin
kummallisessa aallokossa. Ei siinä pelottanut, mutta totesimme, että
kuinka taas jouduimmekaan tuollaiseen keliin, kun olimme kuulleet joidenkin
toisten ajelleen Biskajan ylitse tyynessä (tosin ei sekään vaihtoehto olisi
kovin houkutteleva ollut). Olimme haaveilleet mukavasta Biskajan ylityksestä ja
varanneet lukemista, ajatelleet katsella leppoisassa kelissä
tähtitaivasta ja täyskuuta, kuunnella radiosta Suomen lähetyksiä ym. Vaan
todellisuus oli toista: ensimmäinen vuorokausi menikin vuorotellen
istuinkaukalossa torkkuessa toisen ajaessa, välillä tuli vesiryöppyjä niskaan ja
ruokailu oli suolakeksejä, korppuja, hedelmiä, tomaatteja, tuoremehua, suklaata
ym. pikku purtavaa. Vaikka kuinka
olimme yrittäneet löytää leppoisaa ylitysajankohtaa, niin kuitenkin teimme nyt
matkaa lähes myrskyssä. Matka taittui
nopeasti, jatkuvasti 7-8 solmua ja ensimmäisenä vuorokautena etenimme 155 mailia. Myöhemmin Cabanen
III:n uudelleen tavatessamme hekin totesivat, että olipa
kamalaa merenkäyntiä. Kaiholla kuuntelimme heidän tarinoitaan, millaista
leppoisaa keliä heillä on ollut Atlantin ylityksellä tai muilla valtamerillä.
Tosin kuulimme juttuja myös heidän kokemistaan myrskyistä.
Toisen päivän aikana tuuli laski 15-25 solmun välille (8-13 m/s) ja merikin
tasoittui sen verran, että saimme jättää ohjailun pilotille. Jopa helpotti.
Toisena yönä nukuimmekin jo normaalit 3 tunnin vuorot. Tosin silloinkin
tuli välillä pilvialueiden mukana kovia tuulen puuskia ja rapeita sadekuuroja,
mutta ne kestivät vain kymmenkunta minuuttia. Välillä taas tuuli heikkeni 10
solmuun ja nopeuskin tippui alle 4 solmun. Kuutamo oli tosi kirkas ja
näinpä elämäni ensimmäisen kerran kuun aiheuttaman sateenkaaren. Yö oli kylmä ja kostea. Aamun sarastaessa maanantaina 23.5. olimmekin jo lähes Biskajan
pohjoisrannalla. Etelään mennessämme olimme oikaisseet Ouessantin saaren ja mantereen
välisestä Chenal du Fourin salmen kautta, mutta nyt kiersimme suosiolla
Ouessantin länsipuolitse. Salmi voi olla merenkäynniltään erittäin ikävä ja
siihen olisi virtojen osalta pitänyt tarkasti ajoittaa kulkumme.
Hieman huonosti nukkuneina ja syöneinä, emme enää ajatelleet jatkaa
Kanaalin saarille, vaan suuntasimme Bretagnen pohjoisrannikon L'AberWrac'hin
satamaan. Hyvä päätös sikälikin, että nyt oli Navtexissa jälleen myrskyvaroitus
maanantain ja tiistain väliseksi yöksi juuri sille alueelle, missä olimme.
Satamassa kiinnityimme poijuun, sillä emme tienneet, olisiko laiturissa vettä
kylliksi alavedellä. Laiturissa oli vain muutama vene ja kyselimme muilta
poijuissa olevilta, mutta hekään eivät tienneet syvyyttä. Yhdessä poijussa oli
Almerimarista tuttu ruotsalaisvene. Tämän taipaleen pituudeksi tuli 337 mailia
ja perillä olimme noin klo 17 maanantai-iltana.
Pahamaineisen (liekö turha maine vai ei) Biskajan ylityksen melkoisen kovassa kelissä vene kesti hyvin.
Ainoastaan vuosi sitten tekemämme kirjahyllyn eturima hyppäsi jotenkin pois
paikaltaan ja kaikki kirjat olivat joko lattialla tai vastapäisellä punkalla.
Toinen pieni ikävä yllätys oli se, että vesitankissa totesimme olevan hieman
suolaista vettä. Aivan ilmeisesti kovassa röykytyksessä huohotinputken kautta
oli ensimmäistä kertaa päässyt merivettä tankkiin. Onhan sitä joskus ollut
puhetta, että siihenkin putkeen pitäisi laittaa sulku ja asentaa toinen
huohotinputki
veneen sisälle, mutta eipä vaan ole tullut tehtyä. Tämän jälkeen se ehkä saadaan
aikaiseksi. Ei tuo vesi ollut meille ongelma, sillä meillä on aina vettä varalla
parissa kanisterissa ja lisäksi mukana oli pullotettuakin vettä. Muuten kaikki
meni hyvin. Ylitys oli nopea, Viveirosta vajaassa 51 tunnissa (306 mailia)
Ouessantin saaren luoteiskärkeen, vaikka loppumatkasta saimme vastavirran ja
etenimme välillä vain 1,5 - 2 solmua. Lisäksi olimme tyytyväisiä, että olimme
tässä välissä lähteneet ylitse, sillä vaikka jouduimmekin kovaan keliin, niin
eihän ollut sentään vastatuulta ja ehdimme seuraavan matalapaineen alta pois.
Polttoainettakaan ei kulunut, ainoastaan kerran käytimme pari tuntia konetta
akkujen latauksen vuoksi, joka sekin oli ehkä turhaa.
| Illalla olimme tekstiviestein yhteydessä perässämme tulevaan Cabane III:een ja kuultuaan Navtexin myrskyvaroituksesta, hekin päättivät tulla L'AberWrac'hiin. Poijuun kiinnittymisen jälkeen pumppasimme jollan päästäksemme lämpimään suihkuun (suihkussa alkoi jälleen polettiaika, 2 €/kpl; Espanjassa ja Portugalissa suihkut sisältyivät satamamaksuun). Yöllä sitten tuuli yltyi, vettä satoi ja tiistaina sama jatkui. Cabane III kiinnittäytyi puolilta öin kylkeemme, jotta heidän ei tarvinnut siinä sateessa ja pimeässä etsiä poijua. Nyt emme olleet maasähkössä kiinni, joten jouduimme taas pitkästä aikaa käyttämään veneen lämmitintä. Lämmitin käynnistyi hyvin ja lämmintä riitti. |
 L'AberWrac'hissa satoi ja tuuli |
| Keskiviikko 25.5. valkeni kauniina ja aurinkoisena. Kun nyt olimme Englannin kanaalissa ja vuorovesien armoilla, niin laskeskelimme sopivaa lähtöaikaa, jotta pääsisimme Guernseyn saarelle St Peter Portiin suurin piirtein järkevään aikaan. Sen lähellä on kovat virrat ja marinaan pääsee sisään vain noin 2 tuntia yläveden molemmin puolin. Matkaa oli edessä 102 mailia ja päädyimme lähtemään klo 13. Keli oli aluksi kevyttä vastatuulta ja myöhemmin kevyttä myötäistä; maininkikin keinutteli vain vähän. Kirjoittelinkin osaa tästä jutusta kulun aikana, kun ajoimme koneella. Yö oli kirkas ja kuu möllötti taivaalla, eikä yö ollut läheskään yhtä kylmä kuin Biskajalla. Vastavirta oli heikompaa kuin olimme kuvitelleet ja jo aamun sarastaessa saavuimme St Peter Portiin. |
 Cabane III:n Märtha ja Pehr. Taustalla alavedellä kuivuvaa aluetta, ylävedellä 6 m vettä. |
| Olimme sen verran aikaisessa, että emme heti päässeet marinaan sisälle, vaan kiinnityimme aluksi ponttooneihin, joista ei ollut yhteyttä maihin. Ari lähti jollan kanssa selvittelemään, voimmeko mennä Victoria Marinaan, jossa altaan syvyydeksi ilmoitetaan 1,8 metriä (meillä syväys on 2 metriä). Satamakonttorissa vakuutettiin veden riittävän ainakin A-ponttoonissa ja hetken päästä ajoimme sisään. Marina on jännässä paikassa. Sen sisäänajossa on kynnys (sill), joka kuivuu täysin alavedellä ja siksi marinaan pääsee vain lyhyen aikaa yläveden molemmin puolin. Yläveden korkeus (nyt oli 9,1 m) vaihtelee päivittäin kuun vaiheiden mukaan ja siksi sisään pääsykin täytyy tarkistaa päivittäin. Kun myöhemmin päivällä tuli alavesi, niin jännitimme, jäämmekö varmasti kellumaan vai kolkkaammeko pohjaan, mutta jäi kölin alle vajaa 20 senttimetriä vettä. |
 Satama-altaan kynnys, jossa muutama tunti aiemmin oli lähes 5 metriä vettä. |
Kanaalin saaret eivät kuulu EU:hun eivätkä
ole Schengen-maita, minkä vuoksi kipparin täytyy ensimmäisenä mennä
satamakonttoriin, josta hän saa kaavakkeen täytettäväkseen tulliviranomaisia
varten ennen kuin kukaan menee muuten maihin. Ensimmäistä kertaa vedimme
saapuessamme Q-lipun saalinkiin merkiksi siitä, että emme ole vielä suorittaneet
maahantulomuodollisuuksia. Ohjeiden mukaan Q-lippua tulisi käyttää; osalla
veneistä se on, osalla ei.
St Peter Portista ensivaikutelma oli kuin olisimme tulleet Espanjan jälkeen
aivan eri maailmaan. Sitä on vaikea kuvailla, mistä tuo tunne tuli,
mutta kaupunkikuva vaikutti aivan toisenlaiselta. Samalla tavalla kävi, kun
saavuimme Gibraltarille. Oman osansa asiassa vaikutti tietysti ympärillämme
kuuluva kieli, ja vasemmanpuoleinen liikenne, mutta myös rakennukset, ihmiset ja
koko ulkoasu olivat omanlaisensa. Koimme harpanneemme muutamassa päivässä
Etelä-Euroopasta Keski-Eurooppaan, ei ainoastaan maantieteellisesti, vaan myös
tunnelmaltaan. Samalla saavuimme huomattavasti kalliimmalle alueelle.
Mielenkiintoinen piirre sekin, että sekä Gibraltarilla että Guernseyllä on
valuuttana punta, mutta kummallakin on Englannin punnan lisäksi käytössään oma
puntansa. Meillä oli jäljellä vähän Gibraltarin puntia, mutta nepä eivät
kelvanneetkaan. Pankissa saimme ne vaihdettua Englannin punniksi ilman mitään
kuluja. Kaupoissa vaihtorahaksi annettiin Guernseyn puntia. Eurot eivät
ainakaan parissa tarjoamassamme paikassa kelvanneet (Gibraltarilla kelpasivat).
| Torstai-iltana iski sankka sumu ja sumusireeni huusi. Perjantaiaamu valkeni kuitenkin aurinkoisena ja päivästä tulikin pitkästä aikaa helteinen. Vaikka Guernsey on vain 10-15 km halkaisijaltaan, niin täällä on loistava ja edullinen bussiliikenne ja käytimmekin sitä hyväksemme. Nousimme bussiin, joka kiersi koko saaren. Pari kertaa astuimme ulos ja jatkoimme puolen tunnin tai tunnin kuluttua tulevalla saman linjan seuraavalla bussilla. Näin kävimme mm. runsaslintuisella saarella, jonne pääsi alavedellä kävellen. Siinä täytyikin sitten olla valpas, ettei nousuvesi yllättänyt; olisihan ollut noloa jäädä saareen odottelemaan seuraavaa alavettä aamuyöhön. Saari on vehreä, mutta rannat ovat huiman näköisiä, kun alavedellä paljastuu satojen metrien matkalta meren pohjan kivikkoa. Reilun 3 tunnin retki oli tosi mukava. |
 Tuossa keskellä menee tie taustalla olevaan saareen (alavedellä!). |
Illalla Ari kävi vielä testaamassa
paikallisessa kylpylä/urheilukeskuksessa englantilaista saunaa. Se oli hupaisa
kokemus, mutta tulipahan käytyä saunassa Englannissakin.
Olemme viihtyneet St Peter Portissa. Eipä tänne varmaankaan ihan heti uudelleen
päästä ja sen vuoksi aiomme viipyä vielä päivän tai pari. Sitten seuraava
kohteemme lienee muutaman tunnin matkan päässä oleva Cherbourg Ranskan puolella,
josta jatkanemme tekemällä jälleen pidemmän legin joko Calaisiin tai Dunkerqueen,
jotka sijaitsevat Kanaalin kapeimmalla kohdalla. Tuulien suhteen ei pitäisi
lähiaikoina olla ongelmia, mutta
muuten säät tuntuvat olevan hieman epävakaita ja sumuistakin varoitellaan.
Biskajan tuolla puolen pisti välillä
epäilyttämään, tuleeko meille jossakin
vaiheessa kiire kotimatkalla. Nyt tuntuu siltä, että olemme ihan hyvässä
aikataulussa. Oletamme edelleen saapuvamme Suomeen kesäkuun lopulla ja Saimaalle
heinäkuun alkupuolella.
Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle