Pääsiäisviikko oli meillä elämyksiä täynnä. Tiistaina 22.3. nousimme anivarhain (ennen puoli kuutta) ja lähdimme Aurinkomatkojen järjestämälle retkelle Marokkoon. Bussi kuljetti ensin Gibraltarin länsipuolelle Algericasiin, jossa astuimme katamaranialukseen. Vajaan tunnin merimatkan jälkeen olimme Afrikan puolella Ceutassa, joka on kuitenkin vielä Espanjaa. Siellä otimme mukaan marokkolaisen oppaan ja jatkoimme matkaa marokkolaisella bussilla Tetouaniin, jonka vanhakaupunki on UNESCOn maailmanperintökohde. Aina bussimatkojen ajan opas kertoili paikoista ja historiasta, niin Espanjan kuin Marokonkin osalta. Saimme tuhdin tietopaketin ja samalla selvisi, miksi Afrikan puolellakin on kaksi espanjalaista kaupunkia.
| Tetouanissa kiertelimme oppaittemme johdolla vanhan kaupungin (medinan) kapeita kujia, jotka olivat täynnä erilaisia kauppiaita. Hedelmien väriloisto oli houkuttelevaa ja kana olisi varmasti ollut tuoretta, sillä kanat tepastelivat vielä elävinä myyntikojuissa. Kaloja ei oikein olisi tehnyt mieli ostaa, olihan lämmin päivä ja kärpäset pörräsivät ympärillä eikä jäitä näkynyt. Omat kujansa oli räätäleille ja koruliikkeille. Näkyipä jossakin kulmassa käytettyjen tavaroidenkin myyntipaikka. Jonkin hetken vietimme mattotalossa, jossa ensin esiteltiin lukematon määrä mattoja levittämällä niitä kasaksi keskelle lattiaa ja sitten mattopino purettiin samalla kysellen, haluaako joku lisätietoja kustakin matosta (= tinkiä hinnasta sivuhuoneessa). Ainakin yhden maton he saivat myytyä; me emme ostaneet. Lounas oli juhlallisessa ravintolassa, jota käytetään paljon hääpaikkana. Keitolla aloitimme, sitten seurasi lihavartaat ja leipä, minkä jälkeen pääruoka oli couscousta, vihanneksia ja kanaa. Lopuksi saimme isojen Hanna-tädin pikkuleipien näköisiä (ja oikeastaan makuisiakin) kakkuja. Ruokajuomat olivat vain joko kivennäisvesi tai limu. Vielä ennen poislähtöä kävimme "luontaistuote"-apteekissa, jossa esiteltiin ja myytiin mitä erilaisimpiin vaivoihin auttavia voiteita ja tippoja. Katukauppiaat seurasivat aivan bussille asti perässä ja aika moni osti mm. kahdella eurolla pienet rummut. Paluumatka sujui samaa reittiä kuin tullessakin ja takaisin Fuengirolassa olimme noin klo 20.30. |
 Tetouanin medinan hyörinää. |
 Tarjolla tuoreita kananmunia ja kanoja. |
Matka oli melkoinen kokemus ja oli mukava nähdä vähän Marokkoakin. Ceutassa rajalla näimme melkoisen määrän marokkolaisia vaeltamassa rajan ylitse, sillä he saavat käydä lähiseudulta päivittäin työssä ja ostoksilla Ceutassa (vain tietyn määrän tavaraa saa kuljettaa rajan ylitse). Muuten rajalla oli monta metriä korkeat aidat. Marokossa selvisi myös, mihin vanhat Mersut Euroopasta kulkeutuvat. Heti rajan jälkeen oli kymmenittäin vaalean sinisiä takseja ja jokainen niistä oli vanha Mersu. Olimme aiemmin ajatelleet, että menisimme veneellä Ceutaan ja jospa sitten sieltä voisimme käydä Marokon puolella. Nyt totesimme, ettei sinne taida ihan noin vaan olla lähtemistä omatoimimatkalle.
| Keskiviikkona vuokrasimme auton ja lähdimme tutustumaan Gordobaan, erityisesti siellä olevaan alunperin moskeijaksi rakennettuun mahtavan kokoiseen rakennukseen, La Mezquitaan. Moskeija on rakennettu parin sadan vuoden aikana ennen vuotta 1000. Kristityt valloittivat moskeijan islamilaisilta maureilta vuonna 1236 ja sen jälkeen sinne lisättiin pieniä kappeleita, joita on yli 50 kpl. Keskelle moskeijaa on rakennettu ihan kunnon kirkon kokoinen komea katedraali 1500-luvulla. Muistelisin jonkun sanoneen sisällä olevan 581 pylvästä. Olimme etukäteen kuulleet, että se on suuri, mutta siitä huolimatta sen laajuus yllätti. Pinta-alaa rakennuksella on 2 hehtaaria! Moskeijan jälkeen kiertelimme hieman Gordoban vanhassa kaupungissa, mutta suuntasimme ajoissa takaisin Fuengirolaan. |
 Pienen pieni osa sadoista moskeijan pylväistä. |
| Lähes heti veneelle päästyämme lähdimme jälleen kaupungille. Pääsiäinen on Espanjassa suuri juhla ja pääsiäiskulkueita on useana iltana pääsiäisviikolla. Tällaisen kulkueen halusimme nähdä ja kaupungilla menikin puoleen yöhön. Kulkueessa oli useita satoja ihmisiä. Kulkueen kärjessä kannettiin ristiä, sitten tuli torvisoittokunta rumpuineen ja välillä oli hiippahattuisia kaapuihin pukeutuneita nuoria ja lapsia suurien kynttilöiden kanssa. Kulkueessa oli näyttävän kokoiset ja näköiset Kristus- ja Neitsyt Maria -patsaat kantotuoleissa. Niissä oli painoa runsaasti, sillä kantajina oli useita kymmeniä miehiä (vähintään 50) ja aina muutaman minuutin välein he pitivät lepotauon. Kaduilla oli katsojia sankoin joukoin ja ainakin meidän kohdallamme oli kadun kulmassa rakennuksen parvekkeella mikrofonit ja kulkueen ohittaessa sieltä laulettiin jotakin tiettyä laulua. Kokonaisuutena ilta oli vaikuttava kokemus. |
 Kristus-patsas kulkueessa. |
 Perässä tuli Neitsyt Maria. |
| Torstaina matkailumme jatkui jälleen. Silloin lähdimme Tuomon ja Irman kanssa käymään Sotograndessa ja Gibraltarilla. (Irma on tullut Suomesta kolmen viikon lomalle.) Sotograndessa on myynnissä samanlainen Swan kuin Tuomollakin ja vertailun vuoksi Tuomo oli utelias näkemään sen ennen kuin päätti oman veneensä myyntihintaa. Koska Sotogrande on aika lähellä Gibraltaria, niin kävimme samalla ostamassa sieltä tämän vuoden (2005) vuorovesitaulukot, joita kohta puoliin taas tarvitaan, kun siirrytään Atlantin puolelle. Autojono Espanjan puolelta Gibraltarille oli niin pitkä, että pidimme parhaana jättää auton Espanjan puolelle ja kävellä rajan ylitse (passit mukana!). Palattuamme Fuengirolaan veneelle loppuilta meni Tuomon veneen myynti-ilmoituksen laadinnassa ja sen laittamisessa nettiin. |
 Tien varsilla yleinen näky: mäen päällä Andalucian tunnuseläin, härkä. Espanjan taisteluhärät kasvatetaan Andalusiassa (Espanjan eteläisin maakunta). |
| Perjantaiaamuna Ari lähti aamulenkille polkupyörällä. Hän nousi jo syksyltä tutun huiman nousun Mijakseen ja kiersi sieltä Benalmadenan kautta takaisin. Hiki tuntui tulevan ja lenkki kesti reilun puolitoista tuntia. Olimme vuokranneet auton kolmeksi päiväksi, kun oli ollut niin hyvä tarjous (3 päivää 80 euroa, yleensä yksi päivä on noin 50 euroa). Niinpä katselimme vielä aivan lähiseudun vuorialuetta. Kyllä oli kukkien loistoa, rinteet keltaisenaan tuoksuvia pensaita (en tiedä, mitä ne ovat). Vielä ennen joulua ja helmikuun alun autoretkillämme rinteet olivat kuivaa keltaista ja ruskeaa, mutta nyt ne viheriöivät. Oli eri näköistä. Perjantai-illaksi meidät oli kutsuttu syömään Tuomon ja Irman luokse. Ruoka oli maittavaa ja leppoisasti vierähti useampi tunti. |
 Rinne keltaisenaan ja huumaava tuoksu. |
Lauantaina olikin sitten jo aika pysähtyä
paikalleen ja hoidella mm. kauppa-asioita. Ari piipahti myös Thelman
pullapuodissa ostamassa karjalanpiirakoita ja mämmiä!!! Yritimme myös laittaa
kotisivujemme päivityksen uudelleen, kun edellisellä kerralla ä:t olivat
kadonneet johonkin matkalla. Emme kuitenkaan jostain syystä onnistuneet.
Almerimarissa päivitys hoitui ihan hyvin, mutta nyt täällä emme ole saaneet
yhteyttä palvelimeen toimimaan, joten nyt joudumme taas ilmeisesti turvautumaan
Piiparin Sepon apuun. Toivottavasti tämän jutun ä:t näkyvät Suomessakin.
Pääsiäispäivänä (sunnuntaina) aamupäivä meni satama-alueella olevia markkinoita
katsellessa ja rantabulevardia kävellessä. Pääsiäisateriaksi saimme tehtyä ihan
perinteisesti lammasta, ei tosin kokonaista viulua, vaan lampaankyljyksiä.
Tuoreista yrteistä ei löytynyt yhtä hyvää valikoimaa kuin Suomessa, joten makua
piti vähän soveltaa. Mämmin syönti veneellä tuntui kovin eksoottiselta.
Maanantai olikin sitten jo Espanjassa arkipäivä, joka meilläkin kului
tavallisissa arkiaskareissa. Tosin kävimme rantaravintolassa maistamassa paljon
mainostettuja hiillostettuja sardiineja ja Ari totesi mausta, että ikävä tuli
Savonlinnan Seurahuoneen terassin muikkuja, puhumattakaan itse pannussa voissa
paistetuista muikuista. Ei ne pahoja olleet, mutta tuskinpa toiste maistamme.
Pääsiäisviikolla ja sen jälkeen rannat ovat olleet täynnä turisteja ja lämpötila
on välillä kohonnut lähelle hellelukemia, mutta onpa pari kertaa sadettakin
saatu. Lämpötilan vaihtelut ovat välillä aika nopeita: sateen tullessa lämpötila
laskee 14-15 asteeseen ja sateen päätyttyä kohoaa nopeasti yli 20 asteen.
Illalla kuuluu palmuista valtava lintujen siritys. Muutamat illat (ja aamut)
ovat olleet ihanan lämpöisiä, jolloin vielä pimeälläkin on mukava käyskennellä
pitkin rantabulevardia. Lämpimin ilta lienee tänään tiistaina 29.3., jolloin klo
20 jälkeen istuimme ulkona shortseissa lämpötilan ollessa yli 20 astetta. Tänä
iltana vähän myöhemmin tapahtui mielenkiintoinen tuuli-ilmiö. Olimme juuri
todenneet, miten iltapäivisin tuuli usein voimistuu melko reippaaksi ja sitten
illalla taas tyyntyy ja saattaa vaihtaa 180 astetta suuntaansa. Nytkin oli lähes
tyyntä, kun yhtäkkiä tuli noin 25 solmun tuulenpuuska, jolloin meille tuli
todella kiire pelastaa ulkona pöydällä olevia tavaroita. Yhtä nopeasti kuin
tuuli nousi, se oli myös ohitse. Koko tapahtuma kesti ehkä pari minuuttia, mutta
toistui vielä muutaman kerran vähän myöhemmin. Emme
tiedä syytä moiseen.
Oleilumme täällä Fuengirolassa jatkuu, emmekä ainakaan muutamaan päivään lähde
mihinkään. Jatkuvasti saamme venepaikan maksettua kahdeksi tai kolmeksi
vuorokaudeksi kerrallaan, enempää he eivät kerralla lupaa, mutta toisaalta aina
he ovat automaattisesti antaneet jatkoaikaa. Nautimme kauniista säästä, eikä
meillä vielä ole kiirettä pohjoisempaan (=kylvempään).
Paluu lokikirjaan
Paluu etusivulle