22.8.2005 Vantaa, yhteenveto matkasta
Nyt kun jo reilu kuukausi on kulunut kotisatamaan saapumisesta, niin on hyvä hetki pohtia matkaamme kokonaisuutena. Päällimmäisenä tunteena on, että kyllä vuosi oli ihana ja kaikki sujui hyvin. Lähtiessämme tärkein tavoitteemme oli jättää kiire pois ja siinä onnistuimme; pääasiassa etenimme sen mukaan, mikä tuntui hyvältä, emmekä yrittäneet ahnehtia maileja mahdottomia määriä. Välimerta olisi toki ollut mukava seilata enemmänkin, mutta se olisi jo vaatinut toisen vuoden tai muuten olisi ollut jatkuvasti paineita päästä eteenpäin. Kuitenkin meille kaikki Kielin kanavasta eteenpäin oli uutta ja verkkaisella aikataululla oli varaa odotella hyviä kelejä. Paljon näimme ja koimme, mutta maailma on täynnä mielenkiintoisia paikkoja eikä kaikkeen voi mitenkään vuodessa tutustua.
Veneessä viihdyimme erittäin hyvin, aika ei käynyt pitkäksi, eikä veneen pienet tilat ahdistaneet. Päinvastoin tuntui haikealta, kun matka alkoi loppua. Kotona ensimmäisinä päivinä oli outoa, kun jotakin tavaraa piti lähteä hakemaan yläkerrasta tai alakerrasta. Veneessä asuminen oli niin kätevää ja kodikasta, kun kaikki tarpeellinen oli lähellä. Mitään suurempia puutteita ei ollut koko vuoden aikana, ainoastaan joitakin mausteita (mm. kardemumma) ja kirjallisuutta (meren eliöistä ja Välimeren kasvillisuudesta) kaipasimme. Muuten meillä oli tavaraa liikaakin mukana; lähinnä vaatteita, sillä pesutupia oli satamissa niin hyvin, että pienemmälläkin vaatemäärällä olisimme selvinneet mainiosti.
Vene toimi hyvin ja kesti matkan rasitukset. Olimme varautuneet, että ongelmia tulee ja paikkoja/tavaroita hajoaa, mutta uskomattoman vähän mitään rikkoutui. Ainoastaan loki reistaili, välillä se korjaustemme jälkeen jälleen toimi, mutta lopulta emme enää yrittäneetkään sitä korjata eli se on matkan jälkeen ainut hajonnut, toimimaton laite. Tuulimittarin tuulensuunnan anturi (siipi) putosi menomatkalla Pohjois-Ranskassa kovatuulisena yönä alas kannelle (Biskajalle pääsyä odotellessamme Camarinaksessa). Makean veden jalkapumppu vuosi matkan varrella, mutta siihen meillä oli varakalvo mukana. Septin tyhjennyspumpun kalvo hajosi, siihen saimme Suomesta lähetettynä uuden kalvon. Ihmeellinen juttu: vessa ei tukkeutunut kertaakaan, vaikka laitoimme koko ajan paperit pyttyyn. (Osa veneilijöistä ei laita paperia pyttyyn tukkeutumisen pelossa, vaan vessassa on oma roskis niitä varten. Kun olimme aikoinaan purjehtimassa vuokraveneellä Turkissa, niin siellä kiellettiin ehdottomasti laittamasta paperia pyttyyn, kuulema tukkeutuminen olisi ollut aivan varma, sillä suolaa ja kalkkia kerrostuu putkiin niin paljon.) Akut pelasivat hyvin eikä kertaakaan ollut virran riittävyydessä ongelmia (yksi yleinen purjeveneilijöiden vitsaus), mutta me olimmekin paljon maasähkössä satamissa ja aurinkopaneeli toimi etelän auringossa hyvin. Muutenkin sähkölaitteet toimivat yllättävän hyvin, pelättyä suolan aiheuttamaa hapettumista ei juurikaan esiintynyt (saa nähdä, miten nyt syksyllä), ainoastaan keulan toisen kulkuvalon sähköliitokset jouduimme korjaamaan.
Ainut vahinko tapahtui Almerimarissa noston yhteydessä, kun nostoliina jäi potkurin alle, jonka seurauksena potkuri ja sen akseli piti vaihtaa. Onneksi vakuutus korvasi vahingon. Matkan aikana purjeisiin ei tullut pienintäkään vauriota, mutta ne olivatkin melko uudet. Vantit olivat omasta mielestämme veneen heikko kohta, kun emme olleet niitä uusineet (liekö alkuperäiset, vuodelta 1977), mutta kestivätpä nekin. Kuulimme matkan varrella veneestä, jolta oli aiemmin vuoden reissulla Karibialle ja takaisin mennyt kaikkiaan neljä vanttia poikki. Monenlaisiin ongelmiin saa matkaan lähtijä varautua, mutta kyllä ainakin Euroopan alueella viat saa korjattua, tosin rahaahan siihen kuluu ja kärsivällinen täytyy aikataulun kanssa olla.
Nettipaikkoja oli todella hyvin Espanjassa ja Portugalissa, Ranskassa huonoimmin. Saksassa ja Hollannissa löysimme netin yleensä kirjastosta, Ruotsissa kirjastoista ja turisti-infoista. Joissakin marinoissa olisi ollut laitureilla langaton verkkoyhteys, mutta meillä ei ollut langattoman verkon verkkokorttia. Nettipaikkojen hinnat olivat Espanjassa yleensä 2 € / tunti, kalleimmillaan jossakin Ranskassa, missä 10 minuuttia maksoi yhden euron, Gibraltarillakin netti oli melkoisen hinnakas. Omaa levykettä tai CD:tä saattoi käyttää nettipaikan koneissa yllättävän usein. Jos koneessa ei ollut CD-asemaa, niin kannatti asiaa kysyä, sillä omaa CD:tä saattoi käyttää heidän verkkonsa kautta.
Meidät yllätti se, miten hyvin rahamme riittivät. Kesä-heinäkuussa 2004 saimme vielä normaalin palkan ja lomarahat. Elokuusta lähtien saimme heinäkuun 2005 loppuun asti vuorotteluvapaakorvausta ja vuokratulot. Aluksi elimme melko nuukasti, mutta sitten huomasimme, että enemmänkin rahaa voimme käyttää. Loppujen lopuksi käytimme rahaa aika huolettomasti, kävimme pari kertaa viikossa syömässä ravintolassa, vuokrasimme useita kertoja autoa, teimme viikon automatkan hotellimajoituksin ja hankimme veneeseen jonkin verran uusia varusteita matkan varrella (tutka suurin hankinta). Säästömme jäivät vielä jäljelle kotimme remonttia varten! Jos joku suunnittelee vastaavaa matkaa, niin meillä on kirjattuna menomme ja niistä saa kysellä tarkemmin vaikka sähköpostitse.
Joku kysyi, mikä oli sykähdyttävin hetki. Päällimmäisenä nousi mieleemme kaksi asiaa. Ensimmäisenä saapumisemme Doveriin, Englantiin. Olimme jo vuosia suunnitelleet purjehtia Englantiin, mutta aina oli kesäloma tuntunut liian lyhyeltä tähän tarkoitukseen, mutta nyt se haave toteutui. Toinen todella sykähdyttävä tunne tuli, kun Afrikka ilmestyi näkyviin. Tuntui käsittämättömältä, että me olemme niin kaukana. Tuli mieleemme, että pitkä matka ja aika on kulunut siitä, kun lähdimme Saimaalla Himalansaaren laiturista Suvisussu I:llä (tutuilta lainattu) ensimmäiselle viikon purjehduslomareissullemme noin 20 vuotta sitten.
Usein meille on esitetty kysymys, pelottiko meitä jossakin tilanteessa. Tällä reissulla emme muista sellaista hetkeä kokeneemme. Asiaan vaikutti varmaan se, että matkan kuluessa luottamus veneeseemme vankistui, pysyimme satamassa pahimmat myräkät ja suosiolla kuljimme riittävän pienillä purjeilla. Muutamassa kovassa kelissä olimme lähinnä turhautuneet ajatukseen, että olimme koettaneet seurata säätiedotuksia välttääksemme epämukavat kelit, mutta siitä huolimatta olimme toisinaan keskellä kovaa keikutusta, jossa vettä lensi aalloista niskaamme ja olimme täysin suolan peitossa (mm. paluumatkalla Biskajalla). Alistuneina totesimme silloin, ettei tullutkaan odottamaamme kevyttä ja leppoisaa kesäkelin purjehdusta, mutta eivät ne olleet kuitenkaan pelottavia tilanteita. Vain kerran kovaksi yltynyt tuuli (Espanjan luoteiskolkassa menomatkalla) ajoi meidät lähimpään satamaan, sillä täysmyötäisellä (17 m/s) matkan teko isossa aallokossa ei ollut enää kivaa.
Matkamme kiperimmät tilanteet lienevät olleet menomatkalla Englannin kanaalin ja paluumatkalla Maarianhaminan eteläpuolen sankat sumut. Englannin kanaalissa on huhujen mukaan vilkas laivaliikenne ja me purjehdimme Englannista Ranskaan suoraan laivaväylien poikki, mutta emme nähneet koko yön aikana sumussa yhtään laivaa. Pari laivan törähdystä kuulimme. Maarianhaminan eteläpuolella Vikingin laiva pääsi turhan lähelle, mutta se olikin kummallisesti saariston keskellä selkeästi väylän ulkopuolella.
Matkan jälkeen totesimme, että kyllä purjehdusalueina Suomi ja Keski-Ruotsi ovat ylivoimaisia, on saaristossa niin upeat maisemat. Saaristoahan ei juuri muualla ole. Meillä halu nähdä uusia paikkoja veti kuitenkin muualle ja on vetänyt jo aiempinakin kesinä. Avomeri on nähty nopeasti ja suuremman osanhan olimmekin maissa kuin merellä. Toki delfiinejä jaksoimme ihastella jatkuvasti ja olihan välillä upea tunne mennä keinutella aavalla merellä lämpimässä säässä tai katsella yöllä tähtitaivasta. Maissa ollessamme meillä oli jatkuvasti uutta ihmeteltävää ja koettavaa. Kaiken sulattamiseen kuluu varmasti aikaa. Tuntuu hassulta ajatus, ettemme ehkä koskaan enää kävele niitä katuja ja katsele maisemia, mitkä olivat välillä pitkänkin aikaa ikään kuin kotiseutuamme.
Olemme joskus aiemmin tavanneet suomalaisia purjehtijoita paluumatkalla vuoden reissulta Välimereltä ja he ovat olleet korviansa myöten täynnä matkaansa. Heillä on ehkä ollut utopistisia odotuksia tai sitten huomattavasti paljon meitä enemmän ongelmia veneensä kanssa, sillä kyllä me olisimme olleet valmiit jatkamaankin vene-elämää. Ainoastaan menomatkalla Pohjanmerellä minulla oli kerran ajatus, mitä järkeä koko jutussamme on. Tämä johtui siitä, että Itämerellä oli ollut epätavallisen keljut kelit, minkä jälkeen olimme odottaneet Cuxhavenissa 16 asteen lämpötilassa lähes viikon vastatuulien helpottamista päästäksemme Elben suistosta Pohjanmerelle. Ensimmäisenä päivänä Pohjanmerelle päästyämme oli monen päivän tuulien jäljeltä isoa vanhaa maininkia ja vettä satoi. Silloin tuli ajatus, että onko koko matkamme samanlaista. En sanonut silloin ääneen, mutta mieleeni nousi ajatus, että jospa menisimmekin vain Englantiin ja kääntyisimme sitten takaisin viettääksemme vapaavuotemme jollakin toisella tavalla. Tuo ajatus hävisi jo seuraavana päivänä, kun sää muuttui ja oli leppoisaa purjehduskeliä (lopulta jo turhan heikkoakin tuulta). Sään lämmettyä matkan teko olikin lähes pelkkää nautintoa. Tosin paluumatkalla Biskajalla Ari kysäisi minulta, onko meistä sittenkään valtameripurjehtijoiksi, kun olimme vuorokauden ajaneet käsin ja syöneet vain pikkunaposteltavaa todella keikkuvassa kelissä. Tuohon tunteeseen tuli suhteellisuuden tajua, kun Biskajan jälkeen Cabane III:n väen toteamus samaisesta kelistä oli: "Kamala merenkäynti" ja he ovat sentään kokeneita valtameripurjehtijoita, ovat kiertäneet kolme kertaa maapallon.
Matkamme keljuimmat kelit olivat menomatkalla Itämerellä. Olemme aiempina kesinä tottuneet siihen , että lounaan puoleiset tuulet ovat vallitsevia Itämerellä, mutta kyllä kesäkuussa 2004 oli epätavallisen paljon kovia vastatuulia, lisäksi oli sateista ja viileää. Varsinaisessa myrskyssä (yli 21 m/s) emme olleet kertaakaan, mutta muutaman kerran koimme kyllä aika kovia kelejä, lähellä 20 m/s (menomatkalla Finisterressä Pohjois-Espanjassa, paluumatkalla Etelä-Espanjassa ja -Portugalissa sekä Biskajalla). Muuten menomatkalla Portugalin rannikolla ja Välimerellä matkan tekoa vaivasi ennemminkin tuulen puute. Emme olisi lähtiessämme arvanneet, miten paljon joudumme ajamaan koneella, kun heikossa tuulessa isossa mainingissa purjeet olisivat vain läiskineet puolelta toiselle.
Matkan varrella syntyi joitakin sellaisia tuttavuuksia, joihin olemme pitäneet edelleen yhteyttä. Joskus olemme vähän haikeina lukeneet s/y Necesse -veneen kuulumisia. Matkasimmehan heidän kanssaan jonkin aikaa yhdessä menomatkallamme ja nyt he ovat tutkineet Tahitia ja Bora Boraa toisella puolella maapalloa (heidän matkaansa voi seurata osoitteesta www.ruotsalainen.net). Joskus on tullut pyöriteltyä ajatusleikkiä siitä, että jospa olisimmekin lähteneet heidän matkaansa, niin siellä mekin nyt olisimme. Tosiasiassa emme olisi olleet valmiita niin pitkälle reissulle, emme rahoituksen puolesta, emmekä henkisesti. Emmehän Suomesta lähtiessämme olleet lainkaan varmoja, miten koemme suurella merellä purjehtimisen. Nyt tiedämme sen, että nautimme vene-elämästä, joten ei ole poissuljettu ajatus lähteä vielä joskus uudelle reissulle. Aika näyttää. Ensi kesänä purjehdimme kuitenkin Saimaalla ja Itämerellä, purjehtimiseenkaan emme vielä kyllästyneet.
Reissun aikana nettisivujamme kirjoittaessani olen koettanut ottaa huomioon, että lukijoiden joukossa on sukulaisiamme ja ystäviämme, joille purjehdus on hyvin vierasta. Toisaalta muistan itse reissuamme valmistellessamme, miten etsimme netistä matkakertomuksia saadaksemme vinkkejä ja tietoa matkaamme varten. Niinpä koetin pitää myös toiset purjehtijat mielessäni, jotta olisin pystynyt tarjoamaan heillekin luettavaa. Meihin ovatkin muutamat meille tuntemattomat henkilöt ottaneet yhteyttä ja kyselleet lisää asioita matkastamme, kun he ovat suunnitelleet omaa matkaansa. Mielenkiintoista on ollut vaihtaa ajatuksia. Olemme iloisia siitä palautteesta, mitä olemme sivuistamme saaneet ja tyytyväisiä, jos olemme voineet madaltaa joidenkin toisten kynnystä lähteä matkaan. Vaikeinta matkaan lähdössä oli tehdä päätös lähteä ja laittaa koti vuokralle. Veneen varustelu ei ollut iso homma, sillä olimme tehneet sitä jo pikku hiljaa useamman vuoden ajan. Voimme lämpimästi suositella muillekin rohkeutta lähteä reissuun. Se kannattaa!
PS. Viimeiset kuvagalleriatkin aion tehdä lähitulevaisuudessa. Niiden kautta voitte vielä kertailla matkaamme Pohjois-Espanjasta Saimaalle.