Automatka lähiympäristöön, osa 1
4.2. - 6.2.2005


Vuoristossa ihmettelimme ja ihailimme kauniisti kukkivia mantelipuita.

 


Mantelipuun takainen rinne oli jonkin keltaisena kukkivien kasvien peitossa...

 

 

     

... joka tässä lähikuvassa.
 
Ylempänä vuoristossa mantelipuiden kukinta oli vielä niukkaa...
 

 

 

 

 


... mutta toisaalla niistä tuli huumaava tuoksu.

 


Rinteen vaaleat tupsut ovat kaikki mantelipuita.

 

 

 

 

 


Berjan kaupungissa oli ennen paaston alkamista komea lasten karnevaalikulkue.

 


Lapsia oli monen ikäisiä ja asuja oli erilaisia.

 

 

 

 

 


Vaivaa oli nähty asujen teossa, lienevätkö joka vuosi uusia.

 


Peppi Pitkätossuko?

 

 

 

 

 


Tabernassa villin lännen kylän sisäänkäynti.

 


Mini Hollywood ei tällä kertaa ollut auki.

 

       


Vuoristossa, melkein keskellä ei mitään, löytyi suosittu lounaspaikka (jossa oli kylmää sisälläkin).

 


Kyllä suomalaista ihmetyttää luonnon karuus (Tabernan autiomaata).

 

 

     

Keskellä vuoriston autiutta on muutaman talon kylä. Millä tienaavatkaan elantonsa.
 
Guadixin kaupungin eräs luola-asunto vasemmalla, julkisivu on aivan tavallisen talon näköinen, mutta savupiippu paljastaa asunnon sijaitsevan mäen sisällä.
 
       

Miten suuri talo tässä lieneekään.
 
Rinteen juurella olevissa taloissa on kaikissa vain julkisivu näkyvissä.
 
       

Sierra Nevadalla noin 2000 metrin korkeudessa olimme pilvien tasolla.
 
Etelärinteet olivat tässä korkeudessa paljaina, laskettelukausi oli täydessä käynnissä.
 
       

Lanjaron kaupungissa pullotetaan runsaasti vettä. Me söimme siellä maukkaan ja edullisen lounaan.
 
Serpentiinejä riitti
 


Takaisin kuvagallerian hakemistosivulle
Takaisin etusivulle