Kevään 2008 venehommat

| Tammikuu |    Helmikuu |   Maaliskuu |   Huhtikuu |    Toukokuu |    Lisää kuvia |

Tammikuu

Joulun aikaan pidimme reilusti lomaa venehommista: vietimme rauhallista kotielämää joulun ajan ja sitten olimme mökillä vajaan viikon. Koska talvea eli lunta ei vieläkään ollut, emmekä siis päässeet hiihtämään, niin palasimme kotiin uudenvuodenpäivänä ja 2.1. Ari oli jälleen veneellä.

Nyt oli edessä aika jännittävä vaihe: miten paljon kannessa on kosteutta. Kosteusmittari näytti tietyissä paikoissa kosteutta, mutta ei kuitenkaan niin laajalti kuin olimme etukäteen pelänneet. Kanteen porattiin reikiä kuivatusta varten ja veneen sisälle hankittiin sähköpatteri ajatuksella, että sisäpuolelta hohtaa lämmintä. Joihinkin paikkoihin porattiin reikiä, jotta päästiin kunnolla tarkastamaan balsan kunto. Kosteusmittarin näyttämästä huolimatta kannen balsa tuntui kuivalta. Kantta myös koputeltiin, jotta saataisiin selville, onko lasikuitu irti balsasta. Paikasta, missä selvästä kuulosti, että lasikuitu olisi irti, leikattiin pala irti. Tässä vaiheessa kuitenkin osoittautui, että balsa oli tiukasti kiinni sekä ala- että yläpuolelta lasikuidussa, joten kantta ei otettu sen suuremmin auki.

Jonissamme ei ole alunperin ollut ankkuriboksia keulassa. Jälkeenpäin tehtynä sen lasikuitutyöt on joko tullut tehtyä vähän huolimattomasti tai sitten aika on vaan tehnyt tehtävänsä, mutta ankkuriboksin ja keulakajuutan välisestä seinämässä oleva vaneri oli päässyt kostumaan ja samalla ankkuriboksin takareunasta oli päässyt balsakin kostumaan. Tämä havainto tiesi lisää hommia, mutta Pehr hallitsee lasikuitutyöt (kuten suunnilleen kaikki veneeseen liittyvät hommat), joten kyseinen väliseinä revittiin auki ja rakennettiin uudelleen.

Istuinkaukalon penkkeihin oli päässyt pahasti kosteutta, joten niistä Ari ja Pehr leikkasivat kokonaan päällispuolen lasikuidun irti ja poistivat märän balsan. Tätä ennen Ari jo tutkiskellut netistä ja soitellut eri paikkoihin selvittääkseen, mitä ainetta kannattaa laittaa tilalle. Hän päätyi hankkimaan turkulaiselta Terpol oy:lta airex-levyjä. Palvelu oli hyvää: levyt toimitettiin saman tien Vantaalle. Istuinkaukalon penkit saivat näin uuden sisäosan ja samalla ennen kuin liimattiin entinen lasikuitu paikalleen, tehtiin rakenteellinen muutos. Ennestään penkit olivat olleet täysin vaakasuorassa, joten vesi jäi seisomaan, mutta nyt nostettiin keskiosaa ylemmäksi. Kesällä sitten näkee, miltä uusi muotoilu tuntuu.


Istuimesta osa on kovaa balsaa, osa ihan pehmeää ja märkää.

Tammikuussa oli myös kiivaassa etsinnässä lyijylevyt. Olimme päättäneet (tai siis Ari ja Pehr olivat päättäneet, minä luotin täysin Pehrin asiantuntemukseen, enkä osannut ottaa mitään kantaa) tehdä uuden kannen ilman ruuveja. Pehr oli itse vastaavalla tavalla uusinut oman veneensä kannen Uudessa Seelannissa ja kun se kerran oli kestänyt jo vuosia ja monenlaisia olosuhteita, niin eiköhän tuo ole hyvä systeemi. Rimat liimataan epoksilla yksitellen ja jätetään vuorokaudeksi painojen alle kuivumaan. Sitä varten tarvitaan kätevästi liikuteltavia, kooltaan järkevän kokoisia ja järkevän muotoisia painoja. Paras vaihtoehto olisi lyijylevyt, mutta niiden hankinta ei ollutkaan ihan helppoa. Vaati aika paljon etsintätyötä ennen kuin lopulta löytyi Boligen Bergsöe Oy, jossa onnekkaasti oli avatusta isosta lyijyharkkoerästä osa myymättä. Niinpä Ari sai ostettua vajaa 300 kg lyijyä. Tuntuu paljolta, mutta autossa ne olivat uskomattoman pienessä tilassa.

Lyijyharkot piti sahata pienemmiksi ja myyjä oli antanut ohjeen, että ne voi sahata ihan puun työstöön tarkoitetuilla sahoilla. Hieman ihmettelimme, niinkö helppoa se on, mutta ajattelimme, että onhan lyijy pehmeää metallia. No, mehän sahasimme sahalla jos toisellakin, Ari taisi saada yhden sahauksen tehtyä, minä lähinnä syvän uurteen lyijyn pintaan. Seuraavana päivänä telakan omistaja katsoi Arin epätoivoista sahausta ja totesi, että tuo on kyllä moottorisahahommaa ja sillähän ne oli sahattu puolessa tunnissa.

Tiikkirimojen liimausta piti valmistella muutenkin eli tehdä puusta sopivia rimojen lukituskiiloja (vai miksi niitä kutsuisinkaan) sekä hankkia sopivan paksuista akryylilevyä, jolla saa rimojen välin kohdalleen. Epoksi oli jo hankittu Seppälän venetarvikkeelta, samoin asetoni, jolla kansi pestiin sikafleksien poiston jälkeen ja jolla tiikkirimat pyyhitään ennen liimausta.

Tammikuussa yksi viikonloppu jäi veneellä väliin, kun Hakunilassa oli SM-hiihdot, joita minä olin vesisateessa innolla katsomassa ja Ari oli töissä etälukion teltalla. Lisäksi Arilla oli toinenkin lauantaityöpäivä, mutta muuten Ari oli kaikki viikonloput veneellä. Iltakäyntejä Ari teki tässä vaiheessa vain kaksi kertaa. Pehristä oli paljon apua ja erityisesti Aria auttoi se, että oli joku, jonka kanssa miettiä, millaisia pohjatöitä täytyy tehdä ennen kuin uuden kannen teko aloitetaan.

Helmikuu

Helmikuun koittaessa kannen kaikki ruuvin reiät ja nyt remonttivaiheessa tehdyt reiät täytettiin epoksilla (iso ruisku oli siihen hyvä ja koko hommassa ohuet kertakäyttöiset kumihanskat olivat ehdottoman kätevät). Samoin irti leikatut kannen palat kiinnitettiin takaisin. Venemessujen aikaan Ari piti vapaan sunnuntain, pitihän messuille päästä ja valtameripurjehtijoiden (www.suomenvaltameripurjehtijat.fi) tapaamiseen. Samoihin aikoihin päästiin lopultakin uuden kannen tekoon, joka alkoi kannen asetonipesulla.

Keskiviikkona 13.2. Ari ja Pehr liimasivat ensimmäiset rimat paikoilleen! Tässä vaiheessa me pidimme hiihtoloman, kun lopultakin Mäntyharjulle oli tullut lunta ja kotona Vantaalla ei ollut muuten lunta kuin Hakunilan lumetetulla ladulla. Pehr jatkoi kannen tekoa Märthan avustuksella, ja kun seuraavan kerran ke 27.2. menimme veneelle, niin siellä olikin jo 6 riviä rimoja paikoillaan. 


Ensimmäiset rimat paikallaan, keskilautaa sovitellaan.

Maaliskuu

Maaliskuu meni kokonaan rimoja liimatessa. Rimojen muotoilu ja sovitus vie aikansa ja kerralla ei voinut liimata kuin aina yhden rimarivin. Siinä ohessa Ari irrotti ruoriohjauksen ohjausvarren tarkistaakseen nivelien kunnon (meillä on ohjauksessa tankovälitys, ei ketjuvälitystä). Samoin olimme oman ajan ja vaivan säästämiseksi tilanneet Loviisan Volvon edustajaa vaihtamaan vetolaitteen kumin, jonka määräaika tuli täyteen, ja tämän asennuksen he tekivät maaliskuun lopulla. Välillä olimme yhden viikonlopun  Mäntyharjulla hiihtämässä upeilla laduilla ja lisäksi pääsiäisen vietimme mökillä nauttien upeista auringon paisteisista päivistä ja mainioista hiihtokeleistä. Kun tällä tavoin pidimme vapaata, niin Ari "korvasi" vapaan käymällä entistä useammin viikolla Loviisassa (maaliskuussa kaiken kaikkiaan yhdeksänä arki-iltana). Samoin Pehr teki aiempaa pidempiä päiviä tämän "talviharrastuksensa" parissa. Vantaalle lumet ja varsinainen talvi tuli vasta maaliskuun lopulla. Harmittelimme välillä talven puuttumista, mutta se saattoi olla kansiremontin kannalta hyväkin: eipä ollut ristiriitaa siitä, lähteäkö veneen kimppuun vai hiihtämään.


Erilaiset rimojen päät vaativat jokainen oman tarkan sommittelun ja huolellisen sahauksen. Tässä ollaan jo loppusuoralla.

Huhtikuu

Huhtikuun alussa alkoi loppukiri kannen laitossa. Ari kävi maaliskuun viimeisen ja huhtikuun ensimmäisen viikon aikana yksitoista kertaa Loviisassa. Tällä aherruksella perjantaina 4.4. kaikki oli sitä vaille valmiina, että Ari ja Pehr saattoivat ajaa urat puhtaiksi, käydä ne asetonilla läpi sekä levittää toiselle puolelle kannen uriin primeria. Lauantaina 5.4. minäkin olin pitkästä aikaa mukana, olivathan ylioppilaskirjoitukset ohitse. Olimme saaneet telakalta lainaksi paineilmalla toimivan patruunapuristimen, jolla oli huomattavasti kevyempi saumata kuin normaalilla käsikäyttöisellä puristimella. Sikafleksit tätä laitetta varten olivat mielenkiintoisia "makkarapötköjä" (Seppälän venetarvikkeelta hankittuja). Samalla oli ilo kantaa veneen kannelta pois tavaroita , joita emme enää remontissa tarvitse. Ankkuriboksin luukun teko oli vielä jäljellä (uuden täytteet) ja istuinkaukalon urien puhdistus. Sunnuntaina 6.4. valmistui niin kannen kuin istuinkaukalonkin saumaus ja sitten ei ollutkaan muuta tekemistä kuin odotella viikon verran sikafleksin kuivumista.

Perjantaina 11.4. totesimme sikaflexien kuivuneen niin hyvin, että saatoimme leikata ylimääräiset pois (minä käytin fileointiveitseä, joka oli sopivan terävä ja taipuisa). Lauantaina ja sunnuntaina Ari paikkaili joitakin saumauskohtia, joihin oli tullut liian vähän sikafleksia. Samalla hän teki välillä veneessä muitakin hommia eli vaihtoi yhden vanhan septin letkun. Pehr oli tehnyt tässä välissä ankkuriboksin luukun uusiksi.

Viikolla Ari kävi kerran hommissa ja sitten olimme seuraavana lauantaina jälleen molemmat veneellä. Minä hioin kantta ja Ari poraili reikiä uuteen kanteen! No, ihan asiaa hän teki: poraili reikiä kaidetolppien paikoilleen saamiseksi. Sunnuntaina 20.4. Ari jatkoi hiontaa ja pääsi myös sovittelemaan jaluskiskoja paikoilleen. Kun helat oli saatu soviteltua paikoilleen, tarkoitus oli viikolla kiinnittää ne ja laittaa sikfleksit väliin, mutta K-raudasta ostamamme sika olikin vanhaa tavaraa (kuivaa), joten tuo homma ei onnistunut. Sen sijaan kannen hionta jatkui.


Hionta alullaan.

Perjantaina 25.4. menimme veneelle uusien sikaflexien kanssa ja saimme kaidetolpat paikalleen. Lauantaina ja sunnuntaina kiinnitimme jaluskiskot. Siinä ohessa jatkoin kannen hiomista ja se alkoi olla lähes valmis; on muuten melkoisen pölyistä hommaa. Viikonlopun aikana saimme loput kaidetolpat ja jaluskiskot paikalleen.
 

Toukokuu

Vapun seutuvilla meillä oli neljä päivää vapaata ja teimme tiiviitä päiviä: kiinnitimme sisäverhoiluja, hioimme ja lakkasimme tiikkipintoja sisällä, asensimme ankkurivinssiä, kasasimme kaapistoja paikoilleen. Vähitellen sisällä alkoi näyttää taas kodikkaammalta. Viikolla kaapistojen kasaus, niiden ruuvin reikien tapitus ja lakkaus jatkui. Samoin ruoritolppa piti saada paikalleen, keskiluukkuun uusia tiiviste, sähköjohtoja vetää ankkurivinssiä varten jne. monenlaista hommaa tuntui riittävän. Äitienpäivänä pidimme harvinaisen vapaapäivän venehommista ja kävimme Mäntyharjulla äitiemme luona. Samalla laitoimme mökillä laiturin veteen ja pääsimme siellä saunomaan kevään ainoan kerran. 


Ruoritolpan sovitusta.

Seuraavalla viikolla jatkui edelleen sisälakkaukset ja kannessakin oli vielä vähän hiomista. Viikonloppuna 23.-25.5. olimme siinä pisteessä, että teimme ns. normaaleja kevätkunnostuksia eli pesimme ja vahasimme venettä ja kuljetimme tavaroita. Viikonlopun jälkeen Suvisussu oli valmiina veteen laskettavaksi ja telakka hoiti vesillelaskun tiistaina 27.5. ja keskiviikkona masto oli pystyssä. Torstaina 29.5. Ari lähti kuljettamaan Ailan ja Markun kanssa Suvisussun Loviisasta Sipoon Karhusaareen. Matka meni koneella ajaen, sillä vielä ei ollut edes isopurjetta paikallaan. "Pientä" viimeistelyä jäi muutenkin vielä kesän aikana tehtäväksi, mutta Suvisussun talven urakka oli kuitenkin niin valmis, että olimme valmiit lähtemään matkaan mahdollisimman pian kesäloman alettua.

Kokonaisuutena voin sanoa, että takana oli tiivis talvi ja kesää kohti tahti vain tiivistyi, mutta toistaiseksi olemme tyytyväisiä siihen, miten saimme kansiremontin tehtyä. Aika-arviota ei osannut syksyllä tehdä ja niinhän siinä tietysti kävi, että hommat jäivät vähän loppupainotteisiksi, mutta toisaalta valoisina kevätiltoina jaksoi tehdä pidempiäkin päiviä kuin talven pimeinä iltoina. Voimme todeta, että tiikkikansiremonttia ei tarvitse pelätä, jos on vaan itsellä taitoa tai on joku, jolta kysyä neuvoja. Meille Pehr oli arvokas apu koko talven ajan ja onneksi Märthakin oli tukena, kiitos heille.
 

Kuvia kansiremontista
Paluu syksyn 2007 tarinoihin
Yhteenvetoa tiikkikannen uusinnasta
Paluu Suvisussun etusivulle