Syksyn 2007 venekiireet (kirjoitettu 6.1.2008)
| Elo-syyskuu | Lokakuu | Marraskuu | Joulukuu | Lisää kuvia |
Lisäys 8.6.2008: Koska minulta jäi kotona päivittämättä www.suvisussu.fi -etusivu, niin tässä vaiheessa Suvisussun kesän 2008 tarinoita pääsee lukemaan pursiseuramme sivujen kautta www.ristiinanpursiseura.fi/suvisussu.
Syksy tuli ja melkein talvikin, mutta meillä riittää puuhaa veneen kanssa. Elokuussa Suvisussu oli reilut kolme viikkoa Sipoon Karhusaaressa, jolloin töiden alettua kävimme kerran iltapurjehduksella ja sitten perjantai-iltana 17.8. suuntasimme kohti Loviisaa. Tuuli oli mukavasti perän puolelta (länsi-lounaasta) ja reipasta 13-15 m/s. Kyllä oli nautinnollista ja vauhdikasta purjehdusta, sääkin oli kaunis. Matkalla totesimme, että lokimme ei toiminut. Liekö lokin anturiin tullut liian paljon levää veneen oltua useita viikkoja laiturissa paikallaan. Klo 21 jälkeen olimme tutussa Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen Bockhamnin luonnonsatamassa, jonne oli edellisen käyntimme jälkeen rakennettu laituri. Huono puoli muuten hyvässä laiturissa oli se, että poijut olivat turhan lähellä laituria. Niinpä piti tehdä vähän virityksiä, ettei poiju olisi kolistellut veneen kylkeä. Päivän matkaksi arvioimme edellisvuosien perusteella 27 mailia. Seuraavana aamuna jatkui reipas tuuli ja suuntasimme noin 16 mailin päähän Loviisaan Valkon telakan laituriin. Sinne jätimme Suvisussun odottamaan tulevia syksyn purjehduksia ja sitten talvitelakointia. Ari tosin totesi, ettei sitä tiedä, vaikka olisi ollut jo kesän viimeinen purjehdus. Minä en siihen uskonut. Elimmehän vasta elokuuta ja purjehdus oli tällä kertaa ollut niin nautinnollista, että emmehän me millään voi vielä tältä kesältä lopettaa.
Ari oli kuitenkin oikeassa. Seuraavina kahtena viikonloppuna meillä oli muuta menoa ja sitten vuorostaan pari viikonloppua oli niin tuulista, sateista ja kylmää, että emme viitsineet lähteä vesille. Niinpä vain kävimme viikonloppuisin veneellä hakemassa tavaroita pois, vaihtamassa öljyt, pakkaamassa purjeet ja laittamassa maston poisottokuntoon. Samalla huomasimme yllätyksen: septin tyhjennyspumppu vuotaa. Pientä epäilystä siitä oli ollut jo aiemmin, mutta hyvä että asia varmistui nyt, eikä kevään ensipurjehduksella. Ari ehti vielä syksyllä etsiä uuden pumpun ja asentaa sen paikalleen.
Näin oli syyskuu lopuillaan ja Suvisussu nostettiin torstaina 27.9. sisälle lämpöiseen halliin. Lauantai 29.9. meni veneen tyhjennyksessä ja maston perusteellisemmassa purussa. Siinä samalla teimme päätöksen: nyt lopultakin talven aikana uusimme vantit. Ei niissä vieläkään varsinaista vikaa ollut, mutta on ne niin vanhat, että parempi vaihtaa nyt eikä vasta ongelmien ilmettyä.
Kesän purjehduskausi on takana - vene sisälle halliin.Sunnuntaina 30.9. Ari oli yksin veneellä ja aloitti tämän talven varsinaisen urakkamme: tiikkikannen uusimisen. Homma lähti liikkeelle keulakajuutan sisäverhouksen purkamisesta, jotta hän pääsi irrottamaan spinnupuomin alasvetäjän kiskon. Tämä sujui sukkelasti muutamassa tunnissa, sillä olimme irrottaneet keulan katon verhouksen jo aiemminkin, joten sen rakenne oli hyvässä muistissa. Jatkossa kaikki muu ei olekaan ollut yhtä nopeaa ja sujuvaa.
Lokakuun ensimmäisenä päivänä maanantaina Ari ajoi jälleen kohti Loviisaa. Hän otti Sandströmin Pehrin mukaansa ja he jatkoivat matkaa kohti Virojokea katsomaan ja puhumaan uusien tiikkien hankinnasta. Pehr on itse laittanut oman veneensä kanteen uudet tiikit ja tietää muutenkin paljon veneistä. Tuolla Virojoen reissulla Ari totesi, että Seppälän venetarvikkeella Pehr ja myyjä puhuivat sellaista alan asiantuntijoiden kieltä, ettei hän itse osannut paljoa muuta kuin kuunnella. Muutenkin jo nyt tässä vaiheessa (tammikuussa 2008) voimme todeta, että Pehristä on ollut todella paljon apua. Ehkä emme olisi itse edes uskaltaneet ryhtyä koko kansiprojektiin ilman Pehrin läsnäoloa. Tiikkien hankinta jäi vielä vähän avoimeksi, Seppälän venetarvike lupasi selvittää, millaista erää heille on tulossa. Tiikin hinta on ylipäätään nousussa ja hyvän tiikin saannissa on vaikeuksia.
Alkuinto kannen purussa oli kova ja niinpä suuntasimme jälleen torstaina 4.10. töitten jälkeen Loviisaan. Tuolloin ensin pohdimme jonkin aikaa, miten saamme keskikajuutan katon verhousta irrotettua, jotta pääsemme käsiksi rustirautoihin ja jaluskiskoihin. Sitä varten jouduimme purkamaan keskikajuutan kaapit eli irrottamaan kehykset, levyt ja rimat, siis kokonaan kaapit pois. Samoin avohyllymoduuli täytyi irrottaa. Verhous oli kiinni niiteillä, joista tietysti vuosien saatossa osa oli jo melko ruosteisia ja niitä sitten nypimme pihdeillä irti. Tämän yhden illan aikana saimme yhden neljästä rustiraudasta irti. Rustiraudat piti irrottaa kokonaan, koska niiden aluslevyt (suojalevyt) ovat kiinni rustiraidoissa ja ne ovat tiikin päällä.
Kaapin ovet irti, kehykset pois, kattoverhoilun irrotus ja sitten löytyy jaluskiskojen mutterit.Lauantaina 6.10. saimme loput rustiraudat irti ja tutkimme, miten WC:n katto kannattaa purkaa, jotta pääsemme käsiksi jaluskiskoon. Lopputuloksena oli, että puramme WC:n kaapin kehykset, jonka jälkeen saamme irrotettua katon verhouksen. Torstaina 11.10. ryhdyimme tähän työhön. Omat hankaluutensa oli kehyksen irrotuksessa: Kiinnityspisteet oli tapitettu, joten ne piti koettaa kovertaa siististi auki; osa kiinnityksistä oli popniittejä, joiden poisotto ei ollut ihan helppoa; tapit oli kiinnitetty epoksilla tai jollakin muulla vastaavalla aineella, joka istui ruuvin kannoissa tosi sitkeästi; työskentelytilakaan ei ollut suuren suuri. Illan aikana saimme kuitenkin jaluskiskon mutterit irti sekä WC:n katosta että takakajuutan puolelta. Takakajuutan kattoverhoilun irrotus oli helppo juttu.
Viikonloppu jäi venehommista väliin; lauantaina Arilla oli työpäivä ja sunnuntaina hän juoksi elämänsä ensimmäisen maratonin. Maanantaina 15.10. Ari jatkoi verhoilun purkua ja jaluskiskon mutterien irrotusta pentryn puolelta. Samalla tavalla piti irrottaa keittiön kaapistojen kehykset kuin WC:n kaapistakin. Nyt homma sujui jo nopeasti, kun systeemit oli selvillä.
Välillä vietimme syyslomaa mökkeillen ja sitten torstaina 25.10. Ari sai lopultakin jaluskiskojen pultit pois. Neljä viikkoa oli kulunut lähinnä veneen sisäpuolella hommissa, jotka tarvittiin kannen helojen irrottamiseksi. Lauantaina 27.10. pääsimme sitten varsinaiseen kannen purkuun. Minun hommanani oli pääasiassa kannen ruuvien irrotus: tiikkitappi irti, ruuvin kannan puhdistusta ja sitten ruuvi irti. Alku oli välillä hidasta ja vaikeaa, väillä taas sujui leikiten. Tiikkitapit oli kiinnitetty jollakin tökötillä (epoksilla?) ja ruuvin kantaa ei meinannut saada millään niin puhtaaksi, että porakoneen ristipäällä olisi saanut ruuvia irti. Sitten Ari keksi, että vaikka ruuvit olivatkin ristipäitä, niin tasapäällä sai helpommin otteen ruuvin urasta ja homma alkoi sujua vikkelämmin. Ruuveja on kannessa tosi paljon ja minä väänsin niitä niin, että välillä jo kädessä tuntui. Samaan aikaan Ari alkoi irrottaa rimoja. Sunnuntaina 28.10. Ari jatkoi ruuvien irrotusta ja ehti lisäksi irrottaa muutaman riman lisää.
Seppälän venetarvikkeelta tuli viesti, että nyt heillä on ehkä meille sopivaa tavaraa ja tiistaina 30.10. Ari ja Pehr kävivät niitä katsomassa ja Ari sopi toimituksesta.
Rimojen irrotukseenkin piti keksiä keinonsa. Ari käytti taipuisaa lastaa, jota hän naputti vasaralla riman alle. Näin lastan terä tunkeutui pikkuhiljaa riman ja kannen väliin. Tästä vaiheesta olemme kuulleet, että täytyy olla varovainen, ettei nosta rimaa ylöspäin niin, että lasikuitu irtoaisi balsasta sen sijaan, että tiikki irtoaa lasikuidusta. Jonissa kannen rakenne on siis sellainen, että sisimmän ja ulomman lasikuitukerroksen välissä on balsakerros.
Tiikkien irrotuskin alkoi vähitellen sujua helpommin, kun telakan omistajalta Martinilta saimme vinkin sahata tiikit ensin noin 40 cm:n pätkiin ja sitten jatkaa irrotusta lastan kanssa. Kovaa hommaa tuo irrotus kuitenkin oli, hiki tuli.
Marraskuun ensimmäisen viikonlopun jälkeen meillä oli kahtena seuraavana viikonloppuna muuta ohjelmaa, joten homman edistymisen kannalta Ari kävi näinä viikkoina kerran tai kaksi viikossa töitten jälkeen rimoja irrottamassa. Kun matkaa kotoa on noin 80 km, niin ei sitä illan aikana kuitenkaan kovin montaa tuntia ehdi ja jaksa hommaa tehdä. Minä olin seuraavan kerran vasta marraskuun viimeisenä viikonloppuna veneellä ja samat hommat edelleen jatkuivat eli rimojen irrotus.
Tässä vaiheessa kannen purku on jo edennyt pitkälle.
Joulukuun alussa oli lopulta saatu rimat irti ja seuraavana hommana oli kannen hionta sikaflexien poistamiseksi. Hiontaa vartenkin täytyi taas miettiä ja kokeilla eri keinoja, millä kansi parhaiten puhdistuu. Parhaaksi osoittautui porakoneeseen kiinnitettävä teräksisellä pyöröharjalla, joka toimi myös kannen epätasaisissa kohdissa. Oma hommansa oli siinäkin, kun Ari rakensi kannen ulkopuolelle tuet, joihin saattoi kiinnittää kansiremontin ajaksi kaidetolpat. Kummasti tuo kannella liikkuminen on vakaamman tuntuista, kun on kaidetolpat paikallaan, vaikka ei niistä kiinni otakaan. Joulukuussa veneellä tuli tehtyä vain 5 työpäivää eli kolmena viikonloppuna. Joulun seutuna pidimme vapaata ja jotenkin oli muita hommia sen verran, ettei viikollakaan ehtinyt. Minä olin mukana vain yhtenä lauantaina, mutta sen sijaan Pehristä oli apua.
Kannen puhtaaksi hiominen oli pölyistä ja aika rankkaa hommaa.Syksyn osalta voi sanoa, että kotiviikonloppuja emme viettäneet ja syksy kului nopeasti. Yhteenvetona voi todeta, että lokakuu meni sisäverhoilun purkamisessa ja kansihelojen irrottamisessa, marraskuu ruuvien ja tiikkirimojen irrotuksessa ja joulukuun aikana tuli kansi lähes kokonaan hiottua. Tässä vaiheessa ymmärsin, mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että vanhan tiikkikannen purussa on ainakin yhtä iso työ kuin uuden laitossa.
Kevään 2008 hommat
Lisää kuvia talven remontista
Yhteenvetoa tiikkikannen uusinnasta
Paluu Suvisussun etusivulle